Uusi alku

Olipa hyvä lomaviikko ja tuli tarpeeseen. Joka yö mennyt kymmenisen tuntia unta vaikka viime yönä alkoi melkein jo tuntumaan siltä, että olisikan nukkunut vähän liikaa. Yritin nousta jo kahdeksalta, mutta hups nukahdin ja heräsin vasta yhdeltätoista taas. Nyt on toinen päivä, kun ei tunnu, että päähän saattaisi sattua eli olen vihdoin saanut levättyä kunnolla. Aika lailla parempaa ajoitusta ei olisi voinut toivoakaan, koska huomenna pitäisi alkaa treenaamaan taas tosissaan. Tämä päivä on mennyt taas siivotessa.

Joulukoira

Aamut on nyt viikon verran mennyt leikkiessä ensimmäisellä joululahjalla eli Omegawavella. Vielä siitä ei ole ollut varsinaista hyötyä, koska olen velttoillut koko viikon aika huolella. Olenkin vähän testaillut mm. miten jouluna nautitut glögit, punaviinit ym. ovat vaikuttaneet elimistöön eli miltä pieni darra on näyttänyt. Ei se näkynyt oikeastaan pahemmin mitenkään. Todella tarkka laite ja käppyrät olleet mielenkiintoiset. Kohtahan se pääsee tositoimiin samalla kuin minäkin.

Laturissa latautumassa

 

Ostin joululahjaksi teräsmiehelle ja pikkusiskolleni kompressiosäärystimet, niin samalla vaivalla ostin itsellenkin sitten uudet. Puolitoista vuotta vanhat punaisetkin ovat vielä ihan menossa mukana, mutta huomasin pudonneeni pienempään kokoon tässä ajassa. Punaisissa on myös se pyörän rattaan tekemä reikä, joka valitettavasti tuntuu suurenevan. Olen koittanut paikata sitä silmäpakoa sukkahousuista tutulla tekniikalla eli kynsilakalla. Oli myös hassua huomata kuinka säärystimet venyvät pituutta käytössä. Paketissa lukeekin pituudeksi 30-40cm ja ne ovat tosiaan venyneet sen 10cm ja uudet olivat vielä 30cm ja aika hilpeän näköiset töpöt vanhojen rinnalla.

Uudet säärystimet

Vaikka olikin velttoiluviikko niin kävin maanantaina salilla ja poljin 10 min kehitysseuranta testin wattbikella. Hyvältä näytti ja sykkeet olivat 20 pykälää pienemmät kuin lokakuussa oli ollut 3 min testissä. Kunto on siis selvästi parantunut tälläkin veltolla tahdilla. Perjantaina juoksin 6.5 km ja sekin meni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Laatu korvaa määrän treenit ovat siis toimineet.

Huomenna starttaa ensimmäinen kohti kesää viikko. Luvassa olisi 7 h treeniä:

MA: Uinti ja lihaskuntoilua
TI: lepo (höhö) ja hieronta
KE: juoksu ja lihaskuntoilua
TO: Pyöräily
PE: Uinti
LA: lepo \o/
SU: Pyöräily + juoksu

Ennen joulua jäi hieronta välistä, kun rääkkääjäni oli kipeänä. Kyllä se on nyt tuntunut ehkä eniten alaselän kipuiluna. Olen koittanut venytellä ja voidellut kylmägeelillä, mutta jumissa se on. Onneksi on tiistaina hieronta niin pääsee sitten keskiviikkona juoksemaan taas itsensä jumiin :D

Särkevä pää

Päätäni on siis vaivannut migreeni jo jonkun aikaa jatkuvasti, melkein joka päivä. Yhdentoista päivän aikana meni seitsemän migreenilääkettä ja eilen se sitten iski täydellä teholla viimein. Se ei siis ollut enää migreeni vaan siitä kuoriutu täysikasvuinen horton. Yritä siinä nyt sitten ostaa joululahjoja, kun meinaa mennä taju välillä... No sitkeydellä siitäkin selvittiin, mutta päivystykseen se sitten vei lopulta.

Happea

Hoitona tähän minulla toimii happi, diapam ja piikillä voltarenia ja lihasrelaksanttia. Sen jälkeen oli aika rento ja hyvä olo. Jo yksistään hapesta tulee jo helpottunut olo, mutta yleensä kipu vetää hermot niin kireälle, että tarvitsen koko setin, että pystyn rentoutumaan ja rauhoittumaan. Olin purrut hampaitakin yhteen huomaamattani jo niin kauan, että leuat olivat kipeät. 

No tällä selittyi jatkuva väsymys ja heikko olo. Ollut vähän vaikeuksia selviytyä ihan normaaleista päivittäisistä asioita ja olen ollut melko pahalla tuulellakin koko ajan. Vaikka on väsyttänyt en ole nukkunut kuitenkaan kauhean hyvin. Todella paha kierre. Estolääkityksenä olisi betasapaajat ja melatoniini. Betasalpaajat on vaan urheilevalle ihmiselle vähän ikäviä. Sitten kun iskee rajottimen päälle niin sitten ei vaan sykkeet enää nouse. Kai se on vaan pakko käydä uusimassa resepti ja nappailla niitä tässä kevään mittaan aina kun vain suinkin voi. 

Vuoteen ei ole tarvinnut käydä hakemassa happihoitoa, koska kevään söin säännöllisen epäsäännöllisesti betasalpaajia. Nämä rajut valoisuuden muutokset syksyisin ja keävisin tuntuvat lisäävän tätä ongelmaa ja pimeys, koska kesällä ei ollut edes migreeniä kovin useasti.

Olen koittanut tehdä treenini kaikesta huolimatta vaikka onkin ollut vähän voimaton olo. Tiistaina venyttely meni ihan toisella kädellä ja uiminen oli raskasta. Keskiviikkona tanssiessakin tuntui, että syke vaan nousi mutta ei sitten mikään muu. Torstain ja perjantai kaikki lihakset olivat niin kipeinä, että luulin tulevani kipeäksi. No tulinkin, mutta en ihan niin kuin ajattelin... Tänään olin suunnitellut meneväni polkemaan wattipyörää, mutta taitaa jäädä huomiselle. On vielä niin väsynyt olo. Tulihan sitä siivottua taas tänään, että eiköhän siinä ollut tarpeeksi rehkimistä yhdelle tällaiselle päivälle.

Jouluksi sitten kotiin eli mennään käymään molempien vanhemmilla. Viikon päästä alkaa taas oikea treenaaminen. Ensimmäiselle viikolle olisi 7h treeniä luvassa ja siitä ne tunnin vaan lisääntyy. Laiska Late saa kyytiä :D

Mutta nyt ei muuta kuin

Wattbike kisat jälleen

Tänään oli sitten muuten niin tavallisen viikon kohokohta eli 4 km wattbiken SM-kisat Keravalla. Kisat järjestettiin Pyöräliike Lundbergilla. Paikka oli aika loistava, suuri ilmava halli. Ei siis ainakaan happi loppunut ja yleisöäkin oli ihan kivasti. Teräksinen hovikuvaaja ei ollut mukana, koska oli ajamassa kartingia, joten seurakaverin otti kuvia. Puhelin jolla kuvat otettiin ei vaan ollut ihan paras, joten koittakaa kestää, mutta kivoja kuvia silti. Lisää kuvia löytyy Indoor Sports Finlandin facebook sivuilta. Seuraavat kisat olisi sitten 18.1. Liikuntamyllyssä ja siellä 10 km kisat \o/

Vähän lämpöö siinä haettiin ensin

Tavoitteenani kisassa oli parantaa edellistä 4 km kisan aikaa, joka oli ensimmäiseltä kerraltani. Sehän oli lähinnä sellainen "mikäs tämä tällainen wattbike oikeen on" kerta. Silloin poljettiin myös se kilometri. Sarjassani oli sen verran kovia naisia, että en edes unelmoinut sijoituksista tällä(kään) kertaa :D

Musiikkilaitteiston virittelyä

Spotify kiukutteli

Onneksi pyörät olivat puolellani ja järjestivät minulle aikaa säätämiseen oikuttelemalla

Lähtö siis vähän viivästyi teknisten ongelmien vuoksi

Mutta kyllä me loppuun asti päästiin. Osa on jo tippunut pyörän kyydistä :D

Tulos parani edellisetä

Paransin ensimmäisestä 7 s. 4 km meni nyt 6:21 aikaan. Olin vähän pettynyt, koska olin toivonut suurempaa parannusta, mutta minua lohdutettiin, että tällä matkalla tuokin on jo todella hyvin. Sain myös pidettyä kadenssin yllättäen lähempänä sataa koko ajan eikä tullut mitään ylilyöntejä. Olin yllättynyt siitä kuinka helposti se meni. Watitkin parani ensimmäisestä 201 -> 214 ja keskinopeus 0.7 km/h kovempaa. Vastuksen kanssakin meni niin kuin suunnittelin eli joka kilometrillä nostin yhdellä. Keskisyke meni ihan harakoille, kun unohdin mittarin päälle... 184 näytti olleen maksimi.

Miesten yleinen sarja

Aikamoista runttaamista sielläkin

Tällä viikolla tuli tehtyä aika normi settiä muuten. Tiistaina venyttely ja uinti. Keskiviikkona tanssi. Mutta enää kaksi viikkoa, ja sitten alkaa taas treenaaminen tosissaan kohti kesää ja uusia haasteita. Pitäisi kyllä potkia itsensä taas juoksemaan, koska edellisestä kerrasta alkaa olemaan se kolme viikkoa, joka oli triathlonleirillä. Pyörällä leikkiminen on vaan niin kivaa, kun se on niin helppoa... Miksi sitä vaan aina sortuu siihen mikä on helppoa, eikä tee sitä mitä pitäisi. Ehkä huomenna juoksua...? Yksin se on vaan pahuksen puuduttavaa... Nyt vähän glögiä ja sitten unta.

Lepäilyä

Tätä on odotettu. Pitkästä aikaa pitkä viikoloppu ilman mitään suunnitelmia. Kolmena yönä nukkunut lähemmäs kymmenen tuntia ja saanut pelata ja olla vain. En ole siis edes urheillut. Tekee hyvää olla välillä näinkin ja ei väsyneenä edes huvita. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että alkaa palautumaan ja taas jaksaa.

Lyhyestä virsi kaunis. Tiistaina oli venyttely ja uinti. Nyt uin 1 km vihdoinkin. Ihan uskomattomasti uinti parantunut leirin jälkeen. Ensimmäistä kertaa vesi ei tuntunut vastukselta enää. Hymyilin uidessani se tuntui niin erilaiselta. Ihan älytön fiilis, kun vaan voi liukua siinä eteenpäin. Ehkä se on sitten ensikerralla taas normaalia kärsimystä, mutta viimeksi näin. Venyttelylläkin ennen uintia voi olla osuutta asiaan.

Keskiviikkona oli jälleen tankotanssin vuoro. Voimat ovat parantuneet siinäkin kerta kerralta, mutta nahka ei vaan tahdo tottua. Sattuu niin pirusti sisäreisiin joka kerta. Olen vain ihmetellyt jälkiä sisäreisissä ja toivon, että nekin tottuvat taas tuohon jossain vaiheessa. Yksi syyllinen voi olla ne maalatut tangot, koska olen melkein aina tanssinut kromisessa tangossa ja sellainen on kotonakin. Maalatussa tangossa on parempi pito eli se nappaa nahkaan paremmin kiinni, koska kun kotona kokeilin vastaavia liikkeitä kromisessa tangossani, niin ei tehnyt läheskään niin kipeetä. Niin siis, koristeena ollut tankonikin sai vihdoin käyttöä :D Eikä varmasti jää tähän yhteen kertaan.

Torstaina oli, ah ihanaa, hieronta. Kompressiohousut ja säärystimet ovat toimineet, koska jalkani eivät ole enää niin jumissa. Alaselässäni oli vain kohtalaisen kipeä mustelma. Se mistä sain sen onkin vähän erikoista. Viikko sitten, kun poljin wattbike cupin 20 km, huomasin kisan jälkeen illalla, että alaselkäni oli kosketusarka yhdestä kohdasta. Katsoin mikä on ja huomasin pienen pienen todella mustan mustelman. Säikähdin ja juoksin näyttämään sitä teräsmiehelle. Se oli levinnyt torstaihin mennessä jo euron kolikon kokoiseksi. Kipeä se on sitten isommalta alueelta. Hierojani epäili, että verisuoni olisi katkennut kisan aikana. Sitä on sitten puristettu perseellä ainakin tarpeeksi kovaa :D

Siitä päästäkin sitten siihen mitä sinne alaselkään laitettiin mustelman päälle.
 

Lonkeropornoo

Mustekala jonka pitäisi vaikuttaa verenkierron ja imunestevirtauksen (lymfa) vilkastumiseen. Öh... No en kyllä nyt tiedä onko tuo tehnyt yhtään mitään :D En edes muista sitä ja säikähdän joka kerta, kun osun siihen tai se vilahtaa peilissä. Missä tuon vaikutuksen pitäisi näkyä/tuntua? En haluaisi olla asian suhteen niin skeptinen, mutta kun... vaan olen.

Tänään menen kyllä vähän salille rääkkäämään itseäni juoksumatolla ja wattbikella. Ei ole enää montaa viikkoa siihenkään, että alkaa taas totinen rääkki kesää kohti. Ai niin ja ensi lauantaina 14pvä on taas wattipyöräilyä Keravalla. 4 km SM-kisa tiedossa ja tottahan toki menen sinnekin. Tule sinäkin :D 

Taas haastellaan

Taisin keväämmällä vastailla samanlaiseen, mutta kun nämä ovat niin hassun hauskoja ja Lasse tämän heitti taas ilmoille. Edellisestä haasteesta asiat ovat muuttuneet ainakin urheilun kannalta aika paljon. Hämmästyin, kun luin vastauksiani.

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen tulee kertoa 11 faktaa isestään.
2. Hänen tuleen myös vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee myös keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa
5. Haasteessa pitää keneltä se on saatu ja kertoa se haastetuille.
6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudestaan
  
Faktat:

1. Käyn hierotuttamassa jalkojani parin viikon välein, koska muuten en pääsisi varmaan enää edes kävelemään.
2. En ole treenannut kuin noin viisi tuntia viikossa yleensä, mutta se tulee muuttumaan.
3. Olen neuroottinen ja vähän perfektionistikin.
4. Nauran paljon ja usein kuuluvasti. 
5. Olen kunnostautunut ruuanlaittamisessa ja vähentänyt lihan syömistäkin.
6. Rakastan kompressiosäärystimiäni/housujani. Ilman niitä jalkani olisivat aika turvoksissa aina ja vielä enemmän jumissa.
7. Minulla on pisaran mallinen sydän. Se on siis normaalia pienempi. Tosi kiva, kun olen muutenkin niin kauhean pieni...
8. Haluaisin taas moottoripyörän.
9. Olen koittanut opiskella japania, koska saatan ehkä tarvita sitä työssäni ja muutenkin sitä olisi kiva ymmärtää.
10. Lepopäivinä en tee yleensä yhtään mitään raskasta.
11. Juon punaviiniä mielelläni :D

Lassen kysymykset:
1. Mikä on paras vuodenaika?

• Kesä, koska silloin on lämmin, linnut laulaa, aurinko paistaa ja voi treenata ulkona.

2. Onko pyörässäsi valot vai oletko valoton ninja?

• Nishikissä on valo, mutta en kyllä pahemmin edes pyöräile pimeällä, jos ei ole aivan pakko.

3. Mitä lisäravinteita käytät?

• Isostaria pääsääntöisesti. Mehujauheet, geelit, patukat ym. Magnesiumia ja D-vitamiinia lisäksi tabuina.

4. Tee vai kahvi?

• Molemmat. Tykkään vielä hifistellä niillä. Vain irtoteetä, tarkat lämpötilat ja haudutus ajat. Kahvini jauhan itse ja keitän italialaisella mutteripannulla, joita löytyy kaksi erilaista. Töissä juon mitä on tarjolla, mutta ei automaattikahvia, yök.

5. Uskotko joulupukkiin?

• En uskonut edes pienenä. Aloin epäilemään koko juttua, kun en nähnyt pukkia koskaan ja sitten, kun tuli pukki niin ei mennyt enää läpi, kun telkkarin kaveri oli ihan eri näkönen.

6. Huonoin näkemäsi elokuva?

• Suurin osa. Etenkin kotimaiset.

7. Suosikkiurheilijasi?

• Ei tällaiseen osaa vastata... Mielenkiintoisia on monia, mutta en osaa oikein fanittaa ketään.

8. Oletko käynyt Heurekassa?

• Juu, nasta mesta. Tosin edellisestä kerrasta on jo niin kauan, että pitäisi mennä kyllä uudestaan.

9. Monetko urheilukengät omistat?

• Tällä hetkellä ei ole kuin yhdet juoksukengät, ne Mizunot, mutta pitäisi hankkia toisetkin. Jos tähän lasketaan muutkin niin kahdet pyöräilykengät ja yhdet salitossut.

10. Osaatko solmia kravatin?

• Ehkä? Ei ole pahemmin tarvinnut taitoa harjoittaa.

11. Xbox, Playstation vai Wii?

• No pleikkari. Tietty ;)

11 kysymystä:

1. Onko blogin kirjoittaminen parantanut motivaatiotasi?
2. Mitkä "terveysruuat/juomat" ovat sinulle tärkeimmät?
3. Miten hoidat palauttavat viikot?
4. Millainen on sitten se "normaali" viikko?
5. Mihin matkustaisit, jos saisit valita vapaasti ilman mitään rajotteita?
6. Mistä olet ylpeä?
7. Mikä saa sinut suuttumaan?
8. Kuinka paljon olet valmis maksamaan urheiluvälineistä esim pyörästä?
9. Käytätkö kompressio kamoja? 
10. Onko kisakalenteri jo täynnä ensivuodelle? :D
11. Ja jouluextra! Onko joulu hot or not?

 Haastan seuraavat:

Kahvakuulan naiset
Haastajat
Elisan
Soilen 
Annen 

Ja jos intoa piisaa niin saa vapaasti muutkin saa vapaasti ottaa aiheen haltuun ja vastailla kysymyksiin :) 
Hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille ja nyt takaisin keittiöön :D

Tampesterin Wattbike cup 30.11.13

Pääsin kotiin melkein ajoissa epävirallisista duunin pikkujoulusta ja tiimi illasta perjantaina. Yhdeltä nukkumaan, mutta en saanut nukuttua kauhean hyvin, kun räkäkurlu korisi kohtuu kovaan ääneen vieressä. Nousin jo kahdeksalta ylös, mutta nukahdin sohvalle alakertaan. Uusi yritys sitten puoli kymmeneltä. Aamupalaa ja kohti Tamperetta puoliltapäivin. Vähän taisin torkahtaa autossa, mutta olen vähän huono nukkumaan missään kulkuneuvossa, niin se ei paljon auttanut. Epämääräinen oloni pisti vähän epäilemään kisakuntoani. Ihan kun ois ollu darra, vaikka en juonutkaan ruokajuomana ollutta valkkaria enempää. No joo ja alkumalja, mutta ei sitä lasketa.

Kisapaikalla oltiin puoli kaksi. Reilu tunti ennen omaa starttia, joka oli 14:40. Vaatteet vain vaihtoon ja lämmittelemään samalla, kun miehet polkivat omaa 20 km. Pyörittelin siinä sellaisen 20 min, jonka jälkeen pääsin valitsemaan kisapyörää itselleni. Kahdeksan oli ilmoittautunut starttiini, mutta yksi jätti tulematta, että meitä oli sitten seitsemän. Vähän meinasi olla pulaa polkimista, mutta onnistuin ujuttamaan Shimanoni Lookin polkimiin. Niitä ei vain tahdo saada sitten irti. Eipähän ainakaan lähde vahingossa irti.

No sitten se rääkki alkoi. Laitoin musiikin soimaan, jotta pystyn keskittymään ja olin päättänyt pitää kadenssin siinä 90 kieppeillä. Ja aloitin trainerilla 6 vastuksella, joka siis vastaa pron 1. Sillä poljin ensimmäiset 5 km ja sitten nostin 7. 10 min kohdalla huomasin, että alkoi jo voimat loppumaan. Voi piru ja puoliväli ei ollut edes lähellä. Mietin jälleen miksi rääkkään itseäni näin :D Ei se mitään purin vaan hammasta ja jatkoin kiukulla. Sain kuitenkin pidettyä kadenssin ja vauhtini aika hyvänä. 20 min kohdalla tuli taas parempi olo, vaikka ei se yhtään parempi ollut todellisuudessa. Paheni vaan.

Kun viimeiset 5 km alkoi sykkeet oli ennätyslukemissa. Myönnän, en ole ikinä vetänyt noin kauan noin maksimaalisilla sykkeillä. Sen takia menen tällaisiin kisoihin, koska en vain saa treeneissä pakotettua itseäni vastaaviin tuloksiin. Joku tuli puhumaan jotain viereen ja käänsin vähän päätä, mutta totesin sen virheliikkeeksi, koska alkoi maailma aaltoilemaan. Totesin, että paras pysyä nyt vain liikkumatta, ettei mene taju. 500 m loppukirinkin sain vielä aikaiseksi ja uuden maksimisykkeen... 190. Laskennallinen oli 188, että se siitä. Pääsin omin jaloin pois pyörän päältä, mutta olin aivan puolitajuissani. Kaikki äänet kuului kaukaa ja tuntui, että joku olisi painanut hidastus nappia. Suuntasin vain lähimmälle tuolille ja rojahdin siihen. Sitten alkoi palautumaan.

Aika ennen näkemättömät sykkeet mulle

Olin hämmästynyt itsekin kuinka hyvin sain vedettyä setin. Aika oli 33:28 min, keskinopeus 35.8 km/h ja keskikadenssi 92. 

Keskitehokin 184 W. Melko hurjaa

Armoton hiki

Kiitokset kaikille kannustuksesta ja kuvista (teräksiselle räkämiehelle) Hannelle ja Annelle, jotka polkivat myös mahtavat setit. 

Kauhea myrsky puhaltaa ulkona ja toivon vain, että ei mene sähköt, koska ajattelin mennä nyt saunaan.

Päivistä loppuu tunnit

Töissä tullut pitkiä päiviä tällä viikolla vielä sen lisäksi, että olen törkeän väsynyt viikonlopusta. Olen nukkunut todella sikeästi, mutta herään tietyn ajan jälkeen. Taidan käydä hieman kierroksilla edelleen. Asiaa ei tietenkään yhtään auta, että duunissa on vähän hektistä. Lauantaina olisi wattbike kisat Tampereella ja 20 km pitäisi jaksaa puristaa. Toivottavasti saisin nukuttua kunnolla edes ennen sitä.

Olen kuitenkin jaksanut vähän urheilla tällä viikolla väsymyksestä huolimatta. Tiistaina oli toinen venyttely tuntini ja se oli ihan yhtä hauskaa kuin ensimmäiselläkin kerralla. Osallistujiakin oli pari enemmän. Positiivista. Sen jälkeen kävin uimassa 950 m. Kyllä se kyljen käyttäminen oli taas ilman märkkäriä vähän hankalampaa, mutta puristin sen sieltä. Samalla myös kakstahtipotku alkoi sujumaan, kun vartalon kierto parani. Voisin melkein sanoa, että helppoa, kun sen osaa. Eilen kävin jälleen rääkkäämässä nahkaani tangossa. Sekin meni vähän paremmin kuin viikko sitten, mutta voimat olivat hukassa vieläkin viikonlopun jäljiltä.

Nyt koitan huilia vähän nämä pari päivää, että jaksan Tampereella lauantaina. Huomenna on kyllä tiimin virkistysilta... En kyllä aio juoda mitään alkomahoolia, koska viime vuonna tuli kyllä otettua tämänkin vuoden edestä... Että enköhän selviä siitäkin ihan kunnialla :D Niin ja sunnuntaina pitää jaksaa mennä vielä töihinkin... Noh koitan höpötellä jotain parempaa ensikerralla, kun tästä tuli tällainen jutun tynkä vain. Seuraavaksi unta palloon.

Triathlonleiri

Oli ehkä elämäni yksi hienoimmista, mutta samalla rankimmista viikonlopuista. Treenattua tuli enemmän kuin mitä normaalisti treenaan kahdessa viikossa. Heiaheia näytti 12 h viime viikolle ja viikonlopulta tuli kymmenisen tuntia. Pelkäsin vähän jaksamiseni puolesta, mutta vaikka koville otti niin hyvin se meni. Nälkä on vaan koko ajan edelleen. Sunnuntaina rättiväsyneenä nukkumaan, mutta nukahtamista häiritsi nykiminen. Piti turvautua lihasrelaksanttiin, että sai kädet rauhoittumaan. Paikat ei ole pahemmin jumissa, pohkeet jostain syystä eniten. En nyt ihan heti keksi mitä olen tehnyt sellaista, että olen saanut ne tähän kuntoon. Veikkaan armotonta uimista. Pitkä on juttukin, että koittakaa jaksaa lukea.

Matkaan lähti paljon kaikkea

Olin ottanut perjantain vapaaksi töistä, että pystyin rauhassa valmistautumaan viikonlopun kovaan koitokseen. Nukuin niin pitkään kuin nukutti, söin hyvin ja pakkasin kaameasti kaikkea mukaan. Kuvassa näkyy mitä kaikkea raahasin mukanani. Märkkäri, paperikassissa eväät, repussa treenivaatteet, sinisessä pussissa uintikamat ja kolmannessa laukussa kengät. Ja ei ollut mitään turhaa. Treenivaatteita olisi voinut olla oikeastaan vähän enemmänkin.

Lähdettiin matkaan kahden aikoihin ja oltiin Nokialla neljän pintaan. Teräsmies näytti vähän mestoja Nokialla, koska on asunut siellä niin tiesi paikat missä tultiin olemaan eli lukio, Jumppakulma ja uimahalli. Sitten mentiin levittäytymään teräsmiehen veljen luokse. Leiri alkoi sitten pari tuntia myöhemmin luennolla missäs muualla kuin lukiolla ja siellä Jarmo Hast ja Simo Hillo pyöräyttivät homman käyntiin, esiteltiin keitä ollaan jne, ja oli vähän juttua uintitekniikasta.

Tämän jälkeen lähdettiin uimahallille ja venyteltiin hetki ensalkuun ja sitten uimaan. Siellä katsottiin vähän miten kukakin ui. Sain kuulla, että nostan liikaa päätäni, kun hengitän oikealta ja syynä oli se että ajoitus on vähän myöhässä. Hetken nojailin uupuneena altaan reunaan ja mietin asiaa. Sitten, kun lähdin taas uimaan niin mietin asiaa lisää ja kas kummaa sen pään kääntäminen aikaisemmin helpotti asiaa huomattavasti. Tuntui hassulta, että en ollut huomannut sitä itse. Noinkin päivänselvätä tuntuva juttu. Alkoi hengittäminen kummaltakin puolelta sujumaan huomattavasti paremmin. Uitiin joku 1500 m ja minulle reppanalle se oli aika paljon. Viime tiistaina, kun uin sen henkilökohtaisen ennätykseni 900 m ja nyt piti tempoa jo melkein puolet lisää. Uuk. Söin jälleen uimisen jälkeen ja huomasin mitä olin unohtanut. Pyyhkeen. Sain lainata jonkun ihanan toisen leiriläisen pyyhettä, en kyllä enää edes muista kuka sitä lainasi, mutta kiitos hänelle. Ensimmäinen iltakin otti koville niin alkoi vähän pelottaa seuraava päivä.

Lauantaina heräsin silmät ristissä kuuden tunnin yöunien jälkeen. Jäätiin höpöttelemään vähän liian pitkäksi aikaa ruuan päälle, niin vähän pääsi ilta venähtämään. Argh ja ulkona oli ihan pirun kylmä. En ollut aivan varautunut tällaiseen. Ollut liian pitkä syksy... Ehdin kuitenkin ihan hyvin aamun ensimmäiseen treeniin, joka oli spinnitunti jumppakulmassa. 

Vielä hymyilyttää ennen spinniä

Hiki virtasi ja ajattelin, että saan sydänkohtauksen vielä, en niin aamu ihmisenä. Mietin siinä, kun spinni loppui kymmeneltä, että normaalisti juon vasta aamukahviani lauantaina siihen aikaan. Sitten pitikin taas syödä jotain (geeli) ja lähteä ulos kirmaamaan. 

Juoksemaan

 Kroppani tuntui olevan edelleen eri mieltä urheilusta noin aikaisin. Sykkeet olivat vain hämmentävissä lukemissa koko ajan. Juoksutreeneissä keskityttiin tekniikkaan. Piti juosta urheilukentällä, mutta rata oli niin jäässä, että päädyttiin juoksemaankin kentän nurmikolla. Ei huono vaihtoehto sekään. Kaikenlaista hyppy, pomppu, loikkaa siinä sitten tuli tehtyä. Mentiin myös harppomaan metsään mäkeä ylös tiellä ja ihan siellä metsässäkin. Sitten takaisin Jumppakulmaan vaihtamaan vaatteet ja syömään uimahallille. Siellä oli todella hyvää kanapastaa ja kaikkea. Tai sitten olin vaan niin nälkäinen, että ihan mikä tahansa olisi ollut suurinta herkkua ikinä. Ei vaan, oli se pasta hyvää. Sitten olikin ihanan tauon paikka eli luento lukiolla, jonne meinasin kyllä sitten nukahtaa, tärkeästä aiheesta huolimatta. Siellä oli mm. miten treenata ja palautua niistä treeneistä eli miten treenaat oikein.

Rentouttavan luennon jälkeen söin taas, tällä kertaa banaani ja patukka katosi kitaani. Sitten kuntopiiri, jonka jälkeen oli kädet ihan makaronit. Mietin vain miten pystyn enää uimaan. Uidessa oli vielä kuvaus. 

Kai tota voi uimiseks kutsua

Oh my ja olin heti ensimmäisenä. Hallissa oli Aqua Plussan treenit ja kävin Kaitsuakin (Söderdahl) moikkaamassa. Sitten kameran eteen. Ai kauhee mikä banaanikäsi... Väärään suuntaan siis. Ja mun perse painaa liikaa, ainakin se näyttää siltä. Potkutkin oli aika polvet koukussa menoa. Voi voi. Syytän jännitystä kameran edessä. Jännitän ihan liikaa niin menee yliyrittämiseksi. Toisen videon lopussa alkoi jo itseänikin naurattamaan niin paljon, että käännyin vain selälleni ja luovutin.

Sitten uitiin vaan, kunnes kaikki oli kuvattu. Kokeiltiin erilaisilla välineillä. Ostin vihdoin ne lyhyet räpylät eli zoomerit. Harvinaisen loistavat vehkeet. Päästelin menemään niillä ihan onnessani. Sitten lättäriä ja pullaria. 2190 m näytti kelloni matkaa, kun nousin altaasta. Järkytyin. Taas uusia ennätyksiä itselleni, mutta kyllä se otti koville. Tämän jälkeen, yllätys yllätys, söin jälleen. Tehon palautuspirtelön. Ne on muuten hyviä. Valkosuklaa ja suklaa ainakin upposivat hyvin.

Teräsmiehen veli teki super hyvää ruokaa taas, kun päästiin "kotiin". Kiskaisin melkoisen annoksen spaghettia ja jauhelihakastiketta. Meinasin nukahtaa sen jälkeen ruokapöytään. Menin kymmeneltä nukkumaan, mutta heräsin neljältä nälkään! ja janoon! Söin banaanin ja join kaksi mukia vettä. Huh. Vaikka olin juonut päivällä varmaan neljä litraa, oli jano. 

Aamulla olin ihan titityy-tyy-tyy. Neljä tuntia piti vielä jaksaa. Ja ensimmäisenä tietysti uimaan. Autossa matkalla uimahallille jo mietin, että eipä tule edellistä kertaa ihan heti mieleen, kun sunnuntai aamuna on ennen kahdeksaa liikkeellä. Oli sentäs märkäpuku uintia tiedossa niin ei tarvinnut palella ihan niin hirveästi. Kaksi tuntia siinä sitten polskuteltiin. Koitettiin toteuttaa mm. kaikkia kisoissa ominaisia tilanteita, että kaikille tulisi jonkinlainen käsitys millaista mylläkkää se voi olla. Peesissä uimista, suunnistamista jne. 

Kelluva startti ja itse olen oikealla ylhäällä

Toisella tunnilla olin jo niin katkipoikkipuhki, että en olisi jaksanut oikeasti uida enää metriäkään, mutta Jarmo kannusti vielä uimaan, joten purin hammasta ja jatkoin kiukulla. Hapenoton vinkkien ansiosta se helpottui vielä lisää ja tajusin jotain mullistavaa ihan vahingossa. Sain sen vedon vihdoinkin sinne missä sen pitääkin tuntua. Kyljessä. Ymmärsin vihdoinkin mitä se oikeasti on. En yrittänyt enää huitoa narukäsilläni pelkästään vaan veto lähti kyljestä \o/ kiitos Jarmo, että sait minut uimaan yli voimieni, koska se, että käteni olivat jo niin voimattomat sai kehoni käyttämään loppuakin kroppaa. Se antoi uutta voimaa ja jopa uskoa itseeni. Uinnin jälkeen söin taas vaihteeksi. Banaani ja Fastin palautus pirtelö. Huh kun oli makeeta.

Mahtava jengi

Enää oli tunnin kreisi spinni. Tehtiin vetoja. Hikoilin kuin... minä. Pyörän alla oli lätäkkö tunnin lopuksi. Sitten body balance. Se oli loistava setti vaikkakin lopen väsyneet lihakseni protestoivat välittömästi kaikkia vatsalihas ym liikkeitä vastaan. Venyttely kruunasi viikonlopun. Väsynyt, mutta onnellinen. Meitä taisi olla siellä 15 iloista triathlonistia ja oli mahtavaa tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja olihan siellä pari muutakin bloggaria Soile ja Salkin. Leirin siis järjesti Simo Hillo ja Pedart sekä Jarmo Hast. Menen varmasti uudestaankin, jos vain tarjoutuu sopiva tilaisuus.

Kiirettä pitää

Kotityöt tekemättä, kun päivässä ei tahdo tunnit riittää töiden jälkeen, mutta treenattu on :D Ei paljon, mutta tarpeeksi. Viime viikonloppukin jätti vähän väsyneeksi enkä usko, että tämä leiriviikonloppu yhtään parantaa tilannetta. Vaikka olin viimeksi kirjoitellessani ihan tööt niin menin silti illalla polkemaan watteja ja vähän heiluin kuntosalin puolellakin. Ei huono saavutus siltä päivältä.

Maanantaina oli jälleen kauan odotettu hieronta. Sen jälkeen sujui tiistaina ensimmäinen venyttelytuntini omalta osaltani ainakin yllättävän hyvin. Hyvä, että vetäjä edes taipuu jotenkin. Se oli varsin hauska tunti, mutta ai ai ihmisillä on kehonhallinta vähän hakusessa. Kehonhuolto on selvästi liian pienessä roolissa monella ;) Ensi tiistaina uudestaan. 

Uinti suijui venyttelyn jälkeen kumman hyvin. Ehkä siinä on yksi hyvä syy venytellä vähän aktiivisemmin. Toivon, että muutkin huomasivat vaikutuksen. Itselläni ainakin vartalon kierto tuli paljon helpommin. Nyt uin jo 900 m puoleen tuntiin. Ai että tuntuu hyvältä, kun se sujuu :)

Keskiviikkona meinasin mennä taas polkemaan watteja ennen tanssia, mutta viikonloppu mielessä jätin watit vain lämmittelyksi. Tanssitunti oli kyllä ihan tarpeeksi rankka tällä vireystasolla. Havahduin tunnilla huomaamaan, että kyllä sitä alkaa saavuttamaan sen vanhan tason vähitellen. Jaksaa pitää jo tangosta aika hyvin kiinni ja ihokin alkaa vähitellen tottumaan. Yksi pyörähdys, joka ei viikko sitten sujunut millään, meni tällä kertaa laakista. Muutaman muunkin liikkeen, jotka olivat tuntuneet aikasemmin toivottomilta, sain onnistumaan. Onnistuin myös polttamaan jalkapohjani :D

Eilisen pyhitin levolle, mutta meinasi taas työpäivä venyä uhkaavasti ja pelkäsin jo viime viikkoisen toistumista, mutta ei kuitenkaan ja parempi niin. Kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että pikku päikkäreistä tuli parituntiset. Ei onneksi vaikuttanut mitään yöuniin. Nukuin maukkaat kahdeksan tuntia ja nyt pitäisi alkaa valmistautumaan leirille. OMG mitä otan mukaan ja mitä syön välipaloina ja zoomerit jäi ostamatta ja... No pieni paniikki pitää mielen virkeänä. 

Koitan ottaa kuvia leiriltä tai ujuttaa niitä jostain. Tähän en valitettavasti ole keksinyt/ehtinyt ottaa yhtäkään kiitos kiireen ja pimeyden. Tankotunnilta en ole vielä kehdannut ottaa yhtään kuvaa, koska en koe olevani vieläkään kauhean kuvauksellinen varsinkaan pääalaspäin :D 

Pitäkäähän te muut virkistävä viikonloppu, kun minä ja muutama muu rääkätään itsemme hengiltä. Maanantaina töihin lommoposkisena, silmät ristissä ja vapisevin jaloin ;) 

Rankka viikko

Tuplalatte ja tummaa suklaata. Sillä lähtee toivottavasti tämän väsyneen juhlian sunnuntai käyntiin. Ensi viikolla säästän kyllä treeneissä sen verran, että jaksan viikonloppuna sen triathlonleirin. Sinne mahtuu vielä muutama eli jos yhtään houkuttaa niin äkkiä ilmoittautumaan vaan. Vielä ehtii. Viikon suunnitelmissa on siis vihdoinkin se rautakankien venyttely, uiminen ja tankotanssi. Jos ehdin niin vielä vähän wattipyörääkin ennen tanssia.

Menneellä viikolla kävin uimassa tiistaina. Uintia oltiin kuvattu perjantaina, mutta en ole vielä nähnyt sitä. Sain kuitenkin kuulla, että uintini on jo aika hyvä \o/ vartalon kiertoon pitää kuitenkin kiinnittää huomiota enemmän. Mietinkin sitä siinä uidessani ja oho taisin saada jotain aikaiseksikin, koska alkoi kuulostamaan vähän samalta, kun kesällä silloin kerran, kun tuli jokin kohtaus ja uin yllättävän kovaa :D Tarkoitan sillä kuulostamisella sitä, että minulla alkaa kuulumaan sellainen "liplatus" korvissa. Voimat vain tahtovat loppua edelleen käsistä, mutta nostan uintimatkaa joka kerta 50 m edellisestä, niin eiköhän se siitä vähitellen.

Seuraavana pulipuli

Keskiviikkona suunnittelin polkevani watteja, mutta töissä meni vähän pitkään ja en ehtinyt kuin tanssimaan. Tanssiminenkin meni vähän heikosti, koska olin vähän väsynyt jo siinä vaiheessa päivää. Kädet olivat ihan makaroonia ja onnistuin kolauttamaan lantioni tankoon niin pahasti, että farkutkin sattuivat siihen seuraavana päivänä. Lisäksi kävelin seuraavana päivänä töissä kiirepäissäni jotain laitetta päin niin kovaa, että tuli sellainen kunnon verimustelma etupuolelle. Voi veljet sitä kipua.

Torstaina olin töissä vaivaiset 13 h. Pääsin kotiin illalla kymmeneltä söin ja menin nukkumaan, mutta tein töitä koko yön unissani. Aamulla heräsin verenmaku suussa, kun olin purrut hampaita yhteen. Miten niin stressaa... Oli vähän sellainen olo, että kannattiko mennä edes nukkumaan, kun väsyttää varmaan ihan yhtä paljon, jos en olisi nukkunut ollenkaan. Perjantaina rypistin laitteeni toimintakuntoon silmät ristissä ja lähdin juhlimaan jalat hellinä. Lasillinen punaviiviä oli ihan tarpeeksi silloin.

Torstain pitkästä päivästä ja seisomisesta jalat olivat melkoisen kipeät. Takareidet ihan jumissa ja meinasivat krampata kävellessä ja lonkatkin kipeät. Jalkapohjat tuntuivat siltä, että lähtevät irti. Onneksi olen tajunnut alkaa käyttämään kompressiosäärystimiä töissäkin, niin jaksan paljon paremmin. Harvemminhan näitä tällaisia päiviä on, mutta siltikin jaksaa olla jaloillaan paljon paremmin. Tosin kompressiohousut olisivat olleet torstaina varmaan paremmat, kun kotona otin säärystimet illalla pois niin turvotus alkoi sitten vaan polvista. Aika karu näky. Onneksi huomenna on taas hieronta.

Eilisissä juhlissa olin aika nuutunut juhlija. Onneksi minulle keitettiin espresso ennen kun lähdettiin baariin. En tosin jaksanut jäädä jonottamaan, kun alkoi tulemaan väsymyksestä fyysisiä oireita ja jalat alkoivat kipeytymään taas. Kotiuduin joskus puoli kolmen aikoihin ja nukuin seitsemän tuntia. Heräsin myrskytuulen tuiverrukseen ulkona ensimmäisen kerran jo yhdeksältä, mutta jatkoin vielä pari tuntia. Kauppaan pitäisi mennä, kun jääkaapissa ei taaskaan ole kuin valo. Päikkäritkin houkuttelisi. Ehkä tästä vielä herää ennen huomista. Ehkä.

HyPy 10v

Juhlaa pukkaa tavallista enemmän tähän vuodenaikaan ainakin itselläni. Ihme juttu, kun muu vuosi voi mennä ilman mitään. Välillä tahtoo olla vaikea päättää minne kaikkialle ehtii ja pystyy menemään. Eilen oli kuitenkin seuran 10-vuotis juhlat ja se oli oikein viihdyttävä tilaisuus. Itselläni on vasta ensimmäinen vuosi menossa HyPyssä, mutta monta on varmasti vielä edessä :) Mukavaa porukkaa ja kiva treenatakin yhdessä.

Juhlissa palkittiin sponsoreita, entiset puheenjohtajat, julkistettiin uusi kisa-asu ja logo. Lapsillekin oli omat tapahtumat niin juhla oli kaikille viihtyisä.

Uutta kisa-asua uudella logolla

I don't always look stupid but when I do I do it public

Viirejä ja ruusuja

Paikkakin oli kaunis Hyvinkään Rantasipi. Katossa olevat puupalikat olivat narujen varassa ja liikkuivat. Varsinkin tällaiselle ensikertalaiselle siellä, ne olivat lumoavat, koska katto eli vähän niin kuin omaa elämäänsä.

Nyt pitäisi alkaa valmistautumaan tämän illan juhliin, jotka ovat ystäväni jo melken perinteeksi muodostuneet synttäri/syysbileet. Stadiin bailaamaan :D pitkästä aikaa. Ehkä huomenna saan aikasemmin järkevämmän postauksen.

Tekniikkaa ja voimaa

Pahuksen pimeys, kun tekee niin veteläksi. Ollaan taas päästy siihen vuodenaikaan, kun aamulla herää on pimeää ja töistä lähtiessä on pimeää. Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että voisin nukkua vaan. Ainakin, kun aamulla soi herätys itseltäni kestää melko kauan edes tajuta mikä se ääni oli ja mikä päivä on ja voi ei pitääkö jo nousta ylös. Vaikka olen yleensä ollut herätyksen soidessa ihan pirteä. Sitten aamupalaa syödessä tajuan vasta, että eihän tässä nyt niin väsynyt olekaan. Kaikesta kauheudesta huolimatta nämä vuodenajat ovat kyllä ihan mukavaa vaihtelua :) Joka vuodenajassa on kuitenkin ihan omat fiiliksensä.

Kaunis aamu vaihteeksi, kun koiran kanssa aamulenkillä

Keskiviikkona kävin polkemassa sen tekniikkatreenin. Lämmittelin TA1:llä 15 min ensin, sitten 5 x 4 min, 1 min palautuksella nouseva kadenssi. Itsellänihän kadenssit menivät  80 85 90 95 100. Oli aika mielenkiintoista varsinkin, kun huomasin kotona käppyrää tutkiessani, että oikea jalkani on aivan surkea... Ympyrä jää aika vajaaksi. Ei se vasenkaan täydellistä vielä tee, mutta oikea oli huomattavasti huonompi. Masentavaa.

Vähän sykkeistäni tekniikkatreenin ja lämmittelyn aikana. Tasaisesti kohosi.

 

Zone 2:lla enimmäkseen

Tämä havaito sai miettimään miten lähtisin tekemään lihaskuntoa nyt sitten. Tankotanssissa saa hyvin, todella hyvin, yläkropan treenattua, mutta jalat jäävät vähän vähemmälle. Keskiviikon tanssissa onnistuin jotenkin saamaan alaselän vasemmalta ihan solmuun, kun pingersin yhtä liikettä niin kovasti, että kylkikin oli aivan mustelmilla :D Se on aika hyvin, koska en kärsi mustelmista kovin herkästi.

Perjantaina menin uimaan vaikka olin ihan valmis taas nukkumaan, kun piti lähteä. 

Tuonne kylmään piti taas mennä

Onneksi menin, koska kuvattiin meidän uimista. Odotan kauhulla miltä virtahevolta näytän tällä kertaa... Katsotaan niitä varmaankin tiistaina ja pidän ehkä ensimmäisen venyttelynikin silloin. 

Lauantai oli taas löysäilyä varten. Piti käydä kaupassa kuitenkin, kun jääkaapissa oli enää valo ja etsiä iltalaukku tulevana perjantaina olevia HyPyn 10v juhlia varten. Iski pieni paniikki, kun tuli viesti viikolla, että miehillä tumma puku ja naisilla iltapuku. EIHÄN MULLA EDES OLE ILTAPUKUA! oli ensimmäinen ajatus. No onneksi löytyy kuitenkin yksi aika sopiva puku, että ei tarvinnut sitäkin lähteä ostamaan. Laukkukin löytyi pienen pähkäilyn ja muutaman kaupan tarkastamisen jälkeen. 

Tänään menin taas polkemaan ja siinä sitten tunnin polkiessani ja katsellessani käyrää joka vaikutti surkealta oikean jalan puolesta, tulin siihen tulokseen, että menen vielä vetkuttamaan salin Kinesis laitteita. Ei niitä naruja siis, vaan samaan sarjaan kuuluvia ns. normaalimpia hökötyksiä. Kokeilin kuutta eri laitetta. Jaloille neljä, käsille ja vatsalihaksille yksi. Ihan mielenkiintoisia. Ei tarvitse pelata painojen kanssa, mikä miellyttää itseäni ainakin helppouden takia. Eikä ole liikaa tai liian vähän. Alan tekemään tätä joka kerta, kun salille menen polkemaan ja/tai tanssimaan. Toivottavasti alkaa oikean jalankin asteet paranemaan vähitellen.

Käyrää pukkaa

Jälleen havahdun siihen, että on jo tiistai ilta. Mihin kaikki aika katoaa... Tuntuu, että työpäivätkin menevät nykyään aivan hujauksessa. Kai sitä tekemistä on vain niin paljon. Ja itsellä todella hyvä fiilis koko ajan, niin on kiva tehdäkin paljon kaikkea koko ajan hetinytäläpälä. No itseni tuntien kohta taas iskee väsy mitä todennäköisimmin, eikä sitten jaksa tehdä mitään.

Perjantaina oli ihan huippu kaudenpäättäjäisilta! Käytiin myös vähän läpi ensivuoden asioita mm. uusia asuja ja triathlonkoulua, joka alkaa taas helmikuussa. Itse olin siinä tänä vuonna ja kyllä kannatti :) 30 hypyläistä hyvää ruokaa ja juomaa ja juttua. Lupauduin myös vetämään venyttelyjä tiistaisin ennen uintia. Voi veljet osaankohan mä :D Pitää varmaan oikeasti suunnitella kerrankin jotain mitä tekee. Saa nähdä miten nämä teräksiset kaverit taipuu. Voi olla aika moisia rautakankia ;)

Pullaa urheilijoille

Palkintoja urheilijoille

Niin ja olin aivan unohtanut, että tulin jaetulle (toinen voittaja) ensimmäiselle sijalle HyPy-cupissa \o/ Palkinnoksi saatiin 50€ lahjakortit endurance sportiin ja 20€ Fillari centeriin. Newtonin kengät houkuttais, et vois olla loistava tilaisuus hankkia sellaiset, mutta haluaisin päästä sovittamaan Gravityjä jonnekin ennen kuin uskallan tilata, en vain tiedä missä niitä olisi... Tietääkö joku muu?

Lauantaina, kun olin saanut hoidettua kasaantuneita kotitöitä ja muuta idlausta, ihan ehdotonta hommaa, olin lähdössä juoksemaan, kun huomasin OMG ulkona sataa. Kaatamalla. Katsoin sadetutkasta, että sateen pitäisi loppua neljään mennessä. Istuin sitten sohvalla odottamassa puoli tuntia ja kyllä se loppuikin. Kävin kirmaamassa 40 min ja 6.5 km. Olisin voinut juosta pidempäänkin, mutta tuli jo niin pimeä ja sukat alkoivat olemaan niin märät, että lyhensin matkaa alkuperäisestä suunnittelemastani 9 km. Hämmästyin kotona keskisykettänikin joka oli vain 146. Kai niitä ihmeitä tapahtuu edelleen.

Valinnan hetki lähestyi, että juostako 9 km vai kääntyä kotiin ja tyytyä 6.5 km

Sunnuntaina kävin haahuilemassa SkiExpossa ja selvittelin, kun huomasin siellä olevan näitä silmiä operoivia tahoja, että mitä maksaisi jne. jos sellaiseen menisin. Neljä vaihtoehtoa taisi olla ja katson niitä tarkemmin, kun kerkiän... Kävin myös Wattbike kojulla höpisemässä ja selvisi sellainen hyvä ominaisuus, että kun tökkää muistitikun vekottimeen ja luo profiilin niin voi tallentaa treeninsä sinne ja sitten kotona analysoida niitä tarkemmin koneella, kun lataa ilmaisen softan vielä wattbiken sivuilta. Ai että :D En ole ehtinyt kauheasti vielä perehtymään siihen, mutta alla jonkinlainen kuva polaarisesta käyrästäni. Aika häröltä näyttää... Rakastan vain kaiken laista käppyrää ja dataa niin tämähän on aivan taivaan lahja minulle.

Suoraan softasta

Kuvan sain siis sunnuntai iltana polkemastani 45 min treenistä jonka pilkoin kolmeen 15 min osaan ja välissä parin minuutin palautus. Treeni oli siis TA1-TA2 ja tehoalueet määritellään 3 min testin perusteella. Aikaisemmassa postauksessani linkkasin testin perusteella saamani tehoalue talulukon eli TA1 on 85-108 W ja TA2 109-131 W. Ei siis tarvitse aina vetää ihan täysiä :D Treeniohjelma on myös wattbiken sivuilta suoraan. Kaikki on ajateltu valmiiksi, mikä taas sopii minulle paremmin kuin hyvin. Ei tarvitse kuin tehdä.

Ei oo ihan helppoo ottaa kuvaa samalla, kun polkee

Pohdin jälleen, että menisinkö tänään uimaan, mutta en taida jaksaa. Pitää nyt kuitenkin palata tähän aktiivisempaan arkeen vähitellen eikä heti täysiä, koska sitten ainakin väsähtää/tulee kipeäksi/rikkoo itsensä. Huomenna menen kuitenkin tekemään tekniikka treenin, yllätys yllätys, wattbikella ja tanssitunnille.

Koiran paikkaamista

Kohtuu kaiken näköista ohjelmaa mahtunut tähän viikkoon. Sunnuntaina alkoi jo säätäminen koiran kanssa, koska metsälenkin loppumetreillä Eetu astui tienpientareella ruohikon seassa olleeseen isoon säilykepurkkiin. Ehdin jo säikähtämään, mutta koiran vain innostui yllätyksestä matkallaan eli kauhea spurtti vain päälle. No nauroin sen sinkoilulle. Tilanne muuttui, kun aloimme siivoamaan noin kuusi tuntia myöhemmin. Lattialla oli verta. Sitten tarkistimme kaverin tassut. TADAA yksi antura halki oikeasta takajalasta. Iski pieni hämmennys, kun koskaan aikaisemmin vastaavaa sattunut. Maanantaille sitten lääkäriaika. Eläinlääkäri huomasi toisessakin takatassussa haavan ja molemmat piti tikata.

Kotiin lähdössä tassut paikattuna.

Tämän jälkeen on pistänyt jostain syystä enemmän silmään kuinka paljon roskia on tienpientareilla. Järkyttävän paljon. Voi voi kun ihmiset ymmärtäisivät millaista pahaa saavat aikaan heittelemällä muovia ja muuta roskaa luontoon :(

Maanantaina piti mennä uimaan, mutta koiran kanssa meni se ilta. Tiistainakin piti mennä uimaan, mutta näin ystävääni ja ei taas mennyt julkislla liikkuminenkaan ihan putkeen, niin jäi sitten menemättä. Eilen pääsin onneksi tanssimaan. Samalla kävin kokeilemassa Hyvinkään Fit24:n uudenkarheat wattipyörät :D Ai sitä onnea, kun pääsin sellaisella taas polkemaan. Aivan mahtavaa, että ne ovat siellä, traineri ja pro. Olen niin iloinen ja innoissani asiasta! Pitää varmaan viikonloppuna mennä uudestaan.

Tänään piti mennä yhden ystävän luoksi, mutta jälleen koiran hoitoon meni ilta. Törppö oli vetäissyt parit riemuspurtit ja toinen jalka alkoi vuotamaan. Piti jälleen piipahtaa eläinlääkärillä hakemassa vähän parempaa paikkaa jalkaan. Nyt sillä on kääreet jaloissa taas, kun ei kestä tikit sitä sen menoa muuten. Ei tuolla koiralla näytä ainakaan mitään kipuaisita olevan.

Mustasukkainen

Huomenna on HyPyn triathlonjaoston kauden päättäjäiset. Vähän syömistä ja saunomista. Eli ei taaskaan uimaan, mutta kyllä sitä ehtii. Pitää kyllä alkaa nyt vähän tehostamaan treenaamista tämän parin veltomman kuukauden jälkeen. Eikä enää mitään puhetta, vaan aika siirtyä tekoihin. Kyllä tämä rennompi jakso on tehnyt hyvää, että ei pidä vähätellä sen tarpeellisuutta. Ja nyt kun ei ole kädetkään niin kipeät tanssimisesta niin voisi kotonakin vähän totuttaa herkkää nahkaa tankoon.

Wattbike Cup 2014, Lahti

No nyt on tätäkin kokeiltu. Olipahan elämys :D En ole aikaisemmin kokeillut missään näin totaalisesti pyöräilyn rajojani. Poljin niin paljon taas kuin vain sain itsestäni irti. Sykkeetkin kävivät parhaimmillaan 183 ja koko ajan mentiin ns. punaisella alueella, katsoin kotona kellon datan. Tulokset vastasivat aika pitkälti odotuksiani, jotka olin muodostanut torstain 3 minuutin testin pohjalta, joka sekin oli rankka.

Vielä hymyilytti

Lähtölaskenta

Loppurutistus

Kilometrin ajat

Kilsan yhteenveto: keskikadenssi 105 ja 267 W. Not bad.

Tämän jälkeen pystyin vielä nousemaan pois pyörän päältä omin voimin, mutta kenkiä en saanut irti taaskaan. Johtuu kuulemma siitä, että klossit eivät aivan sovi polkimiin. No pysyypähän ainakin kiinni.

Kilsan uuvuttamat bloggarit

Ryhmäkuva piti napata ja vasemmalta oikealle Hanne, Anne, joku tonttu ja Lasse. Seuraavaan matkaan oli tämän jälkeen pari tuntia. Hyvä aika elpyä vähän.

Jaksaa jaksaa

4 km ajat

Keskinopeus oli enää 37km/h ja jonkun toisen sykkeet :D

Ensimmäisen kilometrin jälkeen tajusi jo vähän miten sillä vastuksella voi pelata. Eli vähän opetellessa meni nämä kilometrit. Pitäisi pystyä nostamaan tehoa loppua kohti, mutta itselläni meni kyllä valitettavasti päinvastoin. 4 km jälkeen teräsmiehen piti nostaa minut pois pyörän päältä ja taluttaa pois. Jalat olivat hetken aivan toimintakyvyttömät. Kaikkeni annoin siis!

Olen kyllä todella tyytyväinen kokonaisuuteen ja siihen, että tuli kokeiltua. Tampereella olisi kuukauden päästä seuraava osakilpailu 20 km. Pitää kyllä vähän treenata ennen sitä, jos sinne meinaa mennä, ettei kuole ja saisi mahdollisimman hyvän setin poljettua. Wattipyörä taitaa olla ihan loistava varsinkin teknisen puolen kehittämiseenkin, koska se näyttää miten poljet. Se piirtää koko ajan sellaista polaarista käyrää näytölle ja sen muodosta ja koosta ym tiedät miten pyyhkii. Kahdeksikko on huono ja "makkara" on hyvä. Kun käyrä on tämä makkara niin käytät koko kierroksen tasaisesti voiman tuottamiseen. Itselläni oli näiden kahden väliltä.

Nyt ei tunnu jalat kipeiltä, mutta taisin kilsan matkalla puristaa vielä vähän tankotanssin uuvuttamat käsivarteni ihan kramppiin... Oikea ojentaja on vaan hämentävän kipeä. Skills... On se vasenkin vähän. Aamullahan se sitten nähdään pääsenkö kävelemään. Se vain harmittaa, että en jaksanut enää mennä ystäväni Halloween bileisiin... Olin odottanut niitä ja kehittänyt rankan meikinkin, mutta vaikka vielä Lahdessa olin innoissani menossa sinne, niin automatkalla kotiin hyydyin ihan täysin. 

Muistakaa kääntää kelloja tunti taakse päin :D