maanantai 30. elokuuta 2021

Kuusijärvi ja sprintti 2021

Nyt on taas reilu viikko toivuttu pettymyksestä. No, se helpotti jo muutaman päivän jälkeen. Oli vain vähän veltto viikko muutenkin. Jotenkin tuntuu, että tuo kylmä sää iskee niin pahasti, että en meinannut saada itsestäni mitään irti koko viime viikolla.

Kisa oli siis 21.8. ja oli vähän jännitystä matkassa, että voidaanko se järjestää, koska edellisenä päivänä iski taas tiukemmat rajoitukset päälle pahentuneen korona tilanteen takia. Onneksi se onnistui kuitenkin. Ei ole kesää ilman Kuusijärven kisaa ainakaan itsellä :D Sen verran monta vuotta siellä tullut käytyä. Jos ei muuten niin ainakin katsomassa. 

Oma lähtöni oli porrastettu 16:10. Melko myöhäinen, mutta ajattelin ei se mitään. Normaalisti ollut viimeistään yhden aikaan. Osoittautui ihan hyväksi ajaksi kuitenkin, koska aamulla satoi ja viimeisetkin uhkaavat ukkoset kuivuivat sopivasti kasaan ennen omaa starttia. Sää ei ollut muuten kuitenkaan mitenkään älyttämän lämmin ja vesikin vain 17,9 asteista. Jäätävää.

Olin ajoissa mestoilla, numeroin kamat, pikkumiehen, jos juoksee liian kauas :D ja vein kaiken vaihtopaikalle paikoilleen. Sitten olin jopa ajoissa uimassa. Oli ihan hyvä, koska vesi oli oikeasti niin kylmää, varsinkin kun tottunut lämpöiseen, että jähmetyin paikoilleni, kun sattui niin paljon jalkoihin. Kylmä iskee vissiin hermoihini niin pahasti, että en pystynyt liikuttamaan jalkojani hetkeen. Sama efekti tulee uimahallin kylmäaltaassa, että en meinaa päästä pois sieltä 15s jälkeen, kun sattuu jo niin paljon, että taju meinaa lähteä. Sain kuitenkin uitua vähän matkaa ja toivoin lämpiäväni vielä ennen starttia, mihin oli siinä vaiheessa vielä 20 min aikaa.

Siinä sitten laiturilla lähtöjonossa tapahtui se mitä aina pelkää. Uimalasien hihna katkesi. 30 s aikaa starttiin ja tuijotan vaan laseja jotka tippuivat päästäni laiturille. Mietin mitähän *ittua tässä pitäisi tehdä? Uin ilman sitten oli ensimmäinen ajatus. Ei ole itselleni mikään ongelma. No, onnistuin kuitenkin hirttämään lasit vielä kasaan kävellessäni veteen ja niillä mentiin ihan hyvin. 

 

Noin viisi sekuntia tämän jälkeen lasit hajosi. Kannatti taas pelleillä.


Äkkiä päähän ennen kuin hajoaa vielä uudestaan

Kylmä vaikuttaa uintiin niin, että jostain puskee limaa. Se hankaloittaa hengittämistä kummasti. Vähän aloin yökkimään sen takia jossain kohtaa, mutta piti vaan yrittää keventää. Uinti oli aika heikko esitys.

 

Kädet jäässä

Vaihtoon juostessa en meinannut saada tunnottomilla sormilla edes kelloa pysäytettyä ja märkkärin naurun metsästäminen oli myös työlästä. Sain kuitenkin kaiken tehtyä ja pääsin pyörälle. Vaihto oli keskivertoa hitaampi.

 

Pyöräilemään
 

Pyörällä jalat tuntuivat keitetyltä spagetilta. Ei mitään voimaa. Epätoivoista sätkimistä. Vähän lopussa alkoi tuntuma paranemaan, ehkä, mutta sitten oli jo aika vaihtaa juoksuun. Lopun tuntuman takia toivoin, että juoksusta tulisi ehkä jotain.

 

Pieni mies jaksoi onneksi kannustaa äitiä
 

Jälleen hitaan vaihdon jälkeen huomasin aika nopeasti, että juoksu ei mene yhtään sen paremmin spagetti jaloilla. Nilkutin juoksun läpi ja vaikka en edes pysähtynyt juomaan, juoksin hitaammin kuin vuosi sitten. Kaikki meni hitaammin kuin vuosi sitten. Ei tullut edes oikein hiki ja olin edelleen kylmä, kun pääsin maaliin. 

 



 

Kovasti harmitti, kun olin ajatellut, että parantaisin viimevuotista aikaa, mutta meni kolme minuuttia hitaammin koko homma. No, nyt kävi taas näin, mutta ehkä ensi vuonna taas paremmin. Se on niin päivästä ja kelistä vähän kiinni.

 


 

maanantai 9. elokuuta 2021

Turku Challenge puolimatka

Viikon tässä on nyt ehtinyt jo palautella Turusta ja se on tapahtunut huomattavasti paremmin kuin Lahden puolikkaan jälkeen. En tiedä miten siitä palautui niin kamalan hitaasti. Ikinä ollut noin vaikeaa. Ehkä se oli se nestehukka, kun veti niin rusinaksi. Toisaalta nyt on muutakin paremmin.

Kävin Lahden kisan jälkeen perjantaina vihdoin työhöntulotarkastuksen verikokeissa ja olin pyytänyt siihen ferritiinin lisäksi, kun oli vähän sellainen fiilis, että ei taida olla kovin rautaista meno. No, se olikin vaan 18 ja menin ostamaan seuraavana päivänä heti rautalitkua. Sitä on nyt tullut nautittua kuukauden päivät. Seuranta on lokakuun alussa.

Minulla oli siis syystäkin kovemmat odotukset tähän kisaan. Pelkään vaan odottaa mitään, koska aina joku pääsee yllättämään ja sitten harmittaa, kun meni metsään. Treenit olivat kulkeneet vaan paremmin ja olo ylipäätään oli vahvempi. Oli loppunut se happi loppuu fiilis.

Lauantaina 31.7. kävin tekemässä vielä vikat treenit eli kaikkea kolmea vähän. Perjantaina oli ollut niin huono sää, että skippasin. Taisi väsyttääkin. Sen jälkeen lähdettiin kohti Turkua ja matka meni mukavasti nukkuessa. En juuri koskaan nuku autossa, niin tämä oli jotain melko yllättävää. Akselin kanssa vedettiin siinä sitten kunnon tirsat. 

Hotelliksi oli valikoitunut Scandic Atrium, kun oli niin sopivan lähellä kaikkea. Levittäydyttiin huoneeseen ja hetki huokaistiin, sitten lähdettiin etsimään apteekki ja jotain välipalaa. Piti ostaa migreenilääkkeet ja korvatulppia, en osaa valitettavasti nukkua enää ilman ja nämä kaksi asiaa oli unohtunut kotiin. Arnolds oli niin houkutteleva siinä matkalla, että otimme kahvit ja donitsit välipalaksi. Terveellistä, ei todellakaan, mutta hyvää :D 

Hiljaista oli vielä, kun menin ilmottautumaan
 

Tämän jälkeen oli hyvä lähteä kisamestoille ilmoittautumaan ja viedä pyörä sinne valmiiksi. Onneksi ei oltu hätäilty sen kanssa, kun huomasin siinä, että sen sai viedä sinne vasta klo 18. Kerrankin en ollut liian ajoissa. 

Ilmottauduttu
 

Matkaa hotellilta mestoille oli joku puolitoistakilometriä. Pikkumies kärryissä matka meni melko helposti, kun ei tarvinnut koittaa pyydystää sitä mistään vähän väliä. Perillä piti vähän hahmotella mistä sitä piti seuraavana päivänä juoksennella vaihdoissa ja missä mitäkin oli. Kuoren hakeminen oli hyvin sujuvaa ja ruuhkatonta samoin pyörän telineeseen toimittaminen. Sitten piti etsiä taas ruokaa.

Kaikki mestat oli ihan turvoksissa, yllättäen, lauantai iltana. Bongattiin joku lättykoju joenrannasta keskustan tuntumassa. Oli oikein loistava valinta evääksi ennen kisaa, vaikka ei perinteinen pizza ollutkaan. Pieni mies otti fish&chips ja me isommat otettiin lätyt. Minun oli lohitäytteellä ja teräsmiehen kinkku. Paluumatkalla hotellille otettiin vielä jälkkäriksi jäätelöt.

Hotellihuone oli melko hikinen, mutta ihan hyvä ja hyvin siellä nukutti, kun puhallin vaan oli päällä koko yön. Nahkavekkari herätti aika tasan tarkkaan kuudelta, oli sekin niin jännittynyt kisapäivästä. Oli kyllä sellainen olo, kun kuunteli ulkona kohisevaa rankkasadetta herätessä, että jos vain kääntäisin kylkeä. Hirvitti jos on kylmä ja märkä keli, että ei tule taas mistään mitään...

Hotellin aamiaisella ei ollut oikein edes nälkä olin tankannut itseni ilmeisen onnistuneesti niin tukkoon. Koitin siinä vähän jugurttia ja marjoja upottaa ja join. No pulla ja croisantti parin vaahtokarkin kanssa meni myös :D 

Sitten siirryin huoneeseen tekemään juomat ja pakkasin vaihtopusseihin menevät eväät. Juoksussa minulla on ja pysyy se ns. vyölaukku, missä on kaikki geelit ym. Harvinaisen hyvä keksintö. Ukkonen jyrisi myös. Sadetutka näytti pahalta. Vähän ahdisti, tai aika paljon, niin mentiin autolla mestoille, kun alkoi sataa juuri lähtiessä. 

Päästiin aika lähelle, eikä kastuttu kauheasti. Vein pullot, geelit ja mittarin pyörään ja juoksugeelit juoksupussiin. Vaihto-alue oli onneksi parkkihallissa suojassa. Tosin vaihtopussit voisivat olla naulakoissa, eikä maassa. Pelkäsin, että joku ottaa vielä minun pussin omanaan ja heivaan sen jonnekin jorpakkoon sitten ja minä olen pulassa vaihdon koittaessa. Toki ei se naulakkokaan sitä estä.

Aamulla vähän erinäköista
 

Vähän siinä pyöriskelin vielä ja menin vetämään märkkäriä päälle. Olin kerrankin ajoissa verraamassa, lähtö 9 ja olin uimassa jo ennen puolta varmaan. Olin elätellyt toivoa, että ehtisin lämpenemään kumipuvussa ennen starttia vielä, mutta turha toive. Olin ihan jäässä, kun alettiin valumaan veteen. 

Lähtö tapahtui hyppäämällä veteen. Jos jotain opin Alcatrazin reissusta niin sen, että pää edellä ei kannata hypätä, jos ei oikeasti osaa sitä. Niinpä hyppäsin niin kuin siellä opetettiin. Kädet levällään, niin ei uppoa kovin syvälle ja siitä se lähti sitten taas. 

Uinti tuntui sujuvan hämmästyttävän hyvin siihen nähden, että vesi oli 19 asteista. Odotin koko ajan milloin tulee yökkimistä, kun se tapahtuu yleensä kylmässä vedessä, kun syke nousee tarpeeksi. Sitä ei tullut. Kellosta en nähnyt yhtään mitään, kun vesi oli niin sameaa, että kättäkään nähnyt. Eka kilsa meni alle 20 min sen katsoin, kun tuli 1 km ilmoitus. 900m meni sitten hitaammin kai, koska loppuaika oli 43:35. Tuli siinä kyllä otettua vähän osumaakin huolella pari kertaa, että kai ne vähän sitten kuitenkin hidasti.

Vedestä vedettiin ylös ramppia pitkin ja sitten juostiin ihan hyvä matka vaihtoon. Ja minä jopa juoksin sinne, mikä oli itselleni suuri ilon ja onnen aihe. Vaihto meni nopeasti, mutta piti mennä pissille vielä. Bajamajat olivat ärsyttävästi vaihtoalueen väärällä puolella, niin piti heittää vähän ekstra lenkkiä sinne. 5:52 meni T1 sinkoiluun.

Iloinen yllätys löytää isännät matkalta vilkuttamassa
 

Pyöräily oli minulle suuri mysteeri, koska mentiin moottoritielle. Ajoin rauhassa 8 km siirtymän kaupungin läpi, kun oli tietöitä ja kaikkea matkalla. Olin koittanut tolkuttaa itselleni, että ajan ensimmäisen kierroksen kolmesta vähän tunnustellen ja jos siltä tuntuu niin voin antaa mennä sitten loppumatkan. Se oli ihan hyvä valinta, kun ensimmäinen kierros oli todella ruuhkainen. Autot ajoivat vieressä kovempaa kuin 60 rajoitus oli ja toisella puolen suihki jengiä ohi. Välillä jäin sumppuun, kun en vaan päässyt ohittamaan. Melko turhauttavaa ja vähän ahdistavaa.

Pieni mies saa aina hymyilemään. Äitiä kannustettiin ihan innoissaan.
 

Toiselle kierrokselle tilanne alkoi onneksi helpottamaan ja minulla vauhti vaan nousi ja sama jatkui kolmannen kierroksenkin. Siirtymän otin taas rauhallisemmin, mutta nyt uskalsi mennä vähän kovempaa, kun tiesi mitä siellä on vastassa. Aikaa meni 2:40:46. Ei huono, paras 90 km.

T2 vaihdossakin löytyi tavarat ja aikaa meni 4:23. Oli pitänyt jättää kengät pyörään, mutta unohdin ja nilkutin sitten ne jalassa.

Juoksu lähti yllättävän hyvin liikkeelle. Koitin taas hillitä itseäni, että en kuolisi heti. Juottopiste tuli nopeasti ja kävelin läpi ja join vettä. Että ei nyt vaan taas sattuisi mitään. Jatkoin samalla kaavalla ja toisella juottopisteellä otin aina energiaa lisäksi. Kaikki toimi. Nesteet upposi ja energiat toimi juoksu kulki, mutta jalat alkoivat hyytymään loppua kohti. Viimeisen kierroksen taistelin melkein hampaat irvessä, että ei menisi kävelyksi. 

Kello käy

Ensimmäinen juotto


Ensimmäinen kierros melkein juostu
 

Jos olisin pystynyt pitämään ensimmäisen kierroksen vauhdin, niin olisin ylittänyt itseni niin monessa asiassa, että en olisi varmaan uskonut sitä. No, totuus on tarua ihmeellisempää. Tein kuitenkin parhaan puolikkaan juoksun ja toiseksi paras puolimaraton aika ikinä. Ilman kahta muuta lajia ennen sitä olisin juossut helposti alle kahden tunnin. Alkaa se minunkin juoksujalka löytymään vihdoin. 2:06:44. 

Kolmannen kierroksen lopussa jaksoi vielä hymyillä, kun ahkera kannustaja oli nukahtanut rattaisiin

Taisi vähän hymy hyytyä loppua kohden

Viimeisellä kilometrillä, kun ei oikein jalatkaan enää liikkuneet
 

Ja tulihan se puolikkaan aikaparannuskin vihdoin 5:41:20. Edellinen on 2018 Joroisilta 5:56. On tässä ollut kovat vuodet, että en ihmettele, että antoi odottaa. Uskon myös, että tuolla raudalla on myös osuutta asiaan. Viime kesänä Kangasalla olisi varmaan ollut myös mahdollista, mutta auringonpistos vei sen reissun.

Kyllä sitä sitten maalissa jaksoi taas hymyillä
 

Edelleen hymyilyttää. Pitkästä aikaa ehjä kisa. Kahden viikon päästä on vielä Kuusijärvellä sprintti. Barcelona siirtyy ensi vuoteen, kun en koe olevani juoksun puolesta vielä siinä kuosissa, että selviäisin. Turhan kallis reissu mennä kävelemään tai keskeyttämään. Haluan olla varma siitä, että juoksen maaliin. Sen lisäksi tämä taas paheneva tautitilanne hirvittää. Tähänkin asti selvinnyt terveenä, niin ei viitsisi lähteä kokeilemaan onneaan, vaikka siinä vaiheessa on rokotteet kunnossa. Taidan mennä juoksemaan taas Vantaalle maratonin.

Täytyy tähän loppuun vielä sanoa, että oli kyllä niin kiva kisa, että taidan mennä uudelleenkin.