sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Ihmiskoe

Kolme viikkoa enää jäljellä tätä "lomaa". Vähän tuntuu kieltämättä haikealta, vaikka odotankin innoissani töihin paluuta. Tajusin myös, että pitää varmaan alkaa treenaamaan aamuisin, että on aikaa olla Akselin kanssa töiden jälkeen. Tai sitten mennä töihin niin aikaisin, että jää aikaa molemmille. Ongelma on vain se, että olen täysin iltavirkku. Tästä tulee siis melkoinen ihmiskoe miten käy, kun iltavirkusta koitetaan saada aamuvirkkua tai edes toimintakykyistä :D

Ulkoilmaan tutustumista muualtakin kuin rattaista

Uunin luukkua mä tykkään paukuttaa, lukko on rikki, mutta ei se tuota kaveria kyllä taitaisi edes kauaa estää...

En tiedä uskaltaako tätä taas edes sanoa ääneen, kun tuntuu, että olen tullut aina kipeäksi hihkuttuani täällä treenejäni :D Nyt on nimittäin ollut kaksi hyvää viikkoa ja toivottavasti sama jatkuu. Akselilla oli tämän viikon flunssa tai hampaita pukkaa, niin pelkäsin tietenkin, että iskee itsellekin. Näyttäisi nyt kuitenkin, että vältyin taudilta. Ei nyt vain saisi enää sairastaa yhtään tai en varmaan pääse edes maaliin kesän kisoissa... 

Kaksi viikkoa sitten vielä puhisin, että nyt loppui sisällä pyöräily

Paljon on nyt pyörälty ja juostu eli yhdistelmää. Vähitellen alkanut kulkemaan juoksukin. Olen vissiin toipumassa stressistä ja varmaan kuntokin kohenee vähitellen. Tämä on nostanut omaa mielialaa huomattavasti. Sinällään aika hilpeää, että jalat on aika loppu, mutta fiilis on loistava joka treenin jälkeen. 

Ei muuten loppunut...

Ulkona pyöräilyt jäi, kun ollut niin kylmää ja sateista. Nyt kyllä Felt lähtee trainerista ulos, sen sinetöi eilinen 2,5 h pyöräily sisällä. Ei kestä enää. Saa sataa vaikka pieniä kiviä, mutta haluan ulos. Ja niitähän sataa...

Pyörällä monta tehtävää :D Mihinköhän laitan nuo jatkossa taas

"Kevyitä" ukkoskuuroja ollut jo useamman päivän

Käytiin tänään uimassa koko perhe ja pikku uimarin vetäessä lasten altaassa rinuliaan minä uin ensimmäisen kilometrini isossa altaassa. Vaikka olen koko talven treenannut vastuskuminauhoilla, niin on se uiminen oikeasti ihan eri juttu. Samalla se on myös mahtava hoito koko kropalle. Huomasin siinä uidessa, että vähän on niska- hartiat jumissa, kun alkoi kädet menemään tunnottomiksi ennen puoltaväliä, mutta tilanne parani ennen loppua. Nyt on harvinaisen hyvä olo ja selkäkin tuntuu kivuttomalta pitkästä aikaa ja veri kiertää päässä. Suorastaan hämmästyttävän energinen olo :D

Ihanaa päästä uimaan

Jalkojen elvytystä

Ehkä sitä nyt jaksaa siivota, kun on käynyt elvyttämässä kroppaa altaassa. Huomenna lepoa, LPG:tä ja sitten mennään taas entistä kovemmin ensi viikolla!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Hengissä ollaan

Olin kirjoittamassa jo pari viikkoa sitten, mutta sitten alkoikin varsinainen piinaviikko. Mikään ei ole varmaan pahempaa kuin perheenjäsenen sairastuminen vakavasti. Teräsmies ei nimittäin ollut helmikuisen mahataudin jälkeen missään vaiheessa ihan terve ja viikko ennen pääsiäistä alkoi vointi huononemaan pahasti. Se on synkkää katseltavaa, kun iso mies on kivusta kaksinkerroin. Sairaalareissuksihan se sitten lopulta meni, joka kesti melkein viikon. 

En ole varmaan koskaan elämässäni joutunut kokemaan tuollaista stressiä. Olin sen tiistain ihan shokissa, kun teräsmies joutui sairaalaan ja odottelin kauhuissani lisätietoja. Onneksi äitini tuli auttamaan keskiviikkona, koska olisin ollut varmaan itsekin muuten sairaalassa seuraavaksi. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että työpaikkanikin päätti aiheuttaa lisää stressiä samalla viikolla vielä.

Jahas mitäs täältä löytyy

Olen nyt viikon koittanut toipua ja tuon piinaviikon rasitus näkyy edelleen korkeahkona leposykkeenä. Ehkä osasyyllisenä on myös melko jumissa oleva yläkroppa, kun jouduin hoitamaan aika pitkälti Akselin nostelut ja muut, kun ei äitimuoria nyt viitsinyt kauheasti rasittaa. Maanantainen LPG käsittely ja muu hoito Maijun käsissä helpotti kyllä tilannetta huomattavasti ja olen nukkunut nyt useamman yön paremmin.

Treenannut olen koko ajan itseäni kuunnellen. Sykkeet ovat tavallista korkeammalla edelleen vähän, mutta parempaan päin. En olisi varmaan edes selvinnyt ilman treenejä, koska kun pääsin keventämään ahdistustani raikkaaseen ulkoilmaan, niin ei tuntunut enää niin pahalta. 

Äärimmäinen stressi toimii myös laihduttajana, koska mahamakkara kutistui melkein pois viikossa. En silti suosittele koittamaan... Nyt pitäisi taas löytää säännöllinen ateriarytmi minkä olin onnistunut saamaan päälle ja paino oli alkanut laskemaan, mutta nyt mennään taas ylöspäin. Ohjelmisto on siis edelleen ihan sekaisin. Olisikin niin helppoa kuin koneiden kanssa, että asentaa vain uudelleen.

Ensimmäinen pyöräilykin tuli tehtyä lämpimässä kevätsäässä

Onneksi on kuitenkin Akseli. Päiviemme valo :D Hän on oppinut nyt itse nousemaan seisomaan ja sitä pönötetäänkin nyt joka paikassa ja koko ajan. Vähän tulee jo askeleitakin. Kävelykärryllä hurjastellaan ympäri taloa ja paukutetaan kaikkia laatikoita ja luukkuja mihin ylettyy. Portaatkin on kiivetty yläkertaan jo muutaman kerran. Kyllä voi olla pienessä ihmisessä energiaa ja kova tahto. 

Yhdeksän viikkoa Kuusijärven sprinttiin, mutta ei tässä voi muuta kuin tehdä parhaansa. Stressiä koitan olla ottamatta kisoista, mutta helpommin sanottu kuin tehty :D Märkkäriäkin pitäisi uskaltaa sovittaa, että tiedän mahdunko siihen jo kunnolla. Ei vaan ole vielä saanut kerättyä itseään siihen...

Kesää kohti siis kovalla vauhdilla :)