sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Viikko vielä

Tuntuu ihan hullulta, että ensi viikonloppuna on sitten se mihin olen valmistautunut 2012 kesästä lähtien, kun olin päättänyt hiljaa mielessäni, että jos selviän Kuusijärven kokeilusta ja HCT:sta, että tämä ei jää tähän ja menen itsekin vielä sen täydenmatkan. Ajatus täydestämatkasta tuntui silloin vielä niin etäiseltä ja onhan tässä monta vuotta treenattukin sitä varten. Siltikin mieltä kaihertaa olenko treenannut tarpeeksi, että selviydyn siitä kunnialla. En ole kuitenkaan mikään ihanteellinen kestävyysurheilija ominaisuuksiltani.

Kaikkea kummaa sitä on pyörinyt mielessä koko viikon. Vähän alkaa olemaan sellanen kohtaloonsa alistunut olo ja mielen vallannut tyyneys odottaessa sitä 12 h päiväretkeä. Uinti menee, pyörä menee, mutta juoksu on se mörkö siellä lopussa mikä vähän hirvittää. Täytyy vaan toivoa, että ei tule mitään yllätyksiä ja saisin juostua edes hitaasti, mutta varmasti loppuun. 

Maanantaina pientä itsensä hemmottelua. Todella hyvää.

Viime viikko meni todella kevyillä treeneillä, kun piti palautua Kangasalan kisan rasituksesta. Tiistaina ihan vain venyttelin, kun tuntui olevan koko kroppa jumissa. Keskiviikkona olin menossa reteesti uimaan 3 km, mutta onneksi olin saanut houkuteltua teräsmiehen mukaan. Sain hänelle testiin HUUBin miesten märkkärin Aerious II, niin ei voinut vedota siihenkään enää, että ei ole kunnon pukua :D 

Uitiin ensin Sääksin uimarannalta seurakunnan rantaan ~200 m. Oma uinti tuntui hyvältä ja kai se teräsmiehelläkin, mutta piti vaan periaatteesta kiukuta, kun olin "pakottanut" hänet uimaan. Toisella rannalla hän totesi, että ei ala kyllä uimaan 3 km, kun ole uinut niin pitkään aikaan. Oli vähän näreissäni, mutta lähdettiin uimaan vastarannalla olevalle Kiljavan opiston laiturille ~800 m. Puolessa välissä sinne tajusin sen olleen ihan fiksu ratkaisu. Oli sen verran palautuminen kesken, että veti aika veteläksi. En olisi mitenkään jaksanut itsekään uida 3 km. 

Sitten alkoi jalkapohjassa oleva rakkolaastari yllättäen lepattamaan. AI AI, kun sattui, kun roikkui nahassa. Piti uida oikean jalan varpaat kippurassa parisataa metriä laiturille, että ei tekisi niin kipeää. Laiturilla venytin varovasti laastarin pois, että pystyisin uimaan vielä takaisin lähtöpisteeseen. No sitten lepatti se ylimääräinen nahka... Ei sattunut ihan niin paljoa, mutta ei se kivaa ollut sekään. 

Tämä se siellä lepatti. Ei näyttänyt keskiviikkona onneksi enää ihan noin pahalta, kun kuvassa oli päässyt muhimaan vielä puhdastilabootsissa töissä oikein kipeäksi. Jatkossa ehkä muistaa ne sukat yli 5 km matkoille...

1800 m tuli kaiken kaikkiaan uitua 45 min hissuksiin ja vesi oli vihdoinkin lämmintä! 22 asteista. Ei sitä edes muistanut miten ihanaa on uida lämpimässä vedessä. Oli ihan kiva fiilis, kun ei ollut uinnin jälkeen ihan jääkalikka.

Torstaina koitin mennä pikku lenkille juosten. Satoi vaan vettä joka kerta, kun koitin mennä ovesta ulos. Kahdeksalta katsoin vielä sadetutkaa ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Keräilin tietysti matkalla taas Pokemoneja, mutta meni vähän metsään sen suhteen, kun peli kaatuili jne. Juoksin vain reilun viisi kilometria 40 min, kun piti kirmata takaisin kotiin vesisateen taas alkaessa...
 
Lenkki oli lähinnä sitä varten, että sain valittua kengät kisaa varten. Toivon Hokan Huakoiden kantavan minut loppuun asti ilman suurempia kipuja. Huakat ovat ensimmäiset Hokani ja vähän painavammat ja vaimennetummat kuin Tracerit. Ne tuntuivat kyllä ihan pirun hyviltä pitkästä aikaa tuolla pikku lenkillä minkä juoksin. Luotan niihin.

Perjantaina mentiin yhdessä teräsmiehen kanssa, todella harvinaista herkkua edelleen, Kuusijärvelle uimaan yhdessä HUUBin yhteisuinnille. Porukkaa oli paikalla yllättävän paljon ja uitiin yhdessä pari kierrosta, jotkut taisivat uida enemmänkin. Itselläni ei uinti oikein toiminut oli niin hartiat jumissa. Olkapäät olivat alusta asti ihan tulessa ja lopulta oli pääkin niin kipeä, että ei ollut yhtään kivaa enää. Sain silti uitua 1600 m, taisin vähän pyöriä taas itseni ympäri, kun sain tuollaisen matkan. Kotona piti ottaa buranaa, että sai taas veren kiertämään päässä.

Sade on tuntunut piinanneen useampanakin päivänä tällä viikolla, kun lauantaina lähdin pyöräilemään 4 h lenkkiä auringon vielä paistaessa ja oli sellainen hiustenkuivaajassa fiilis, kun oli niin lämmin. Universumi päättä puuttua leikkiin kuitenkin ja taivas aukeni. Pakenin mustaa pilveä, joka oli takanani vain huomatakseni, että samanlainen odottaa edessä. Olin saarrettu. Pysähdyin Riihimäellä Ullan Pakarilla ja katselin sadetutkaa puhelimesta vain todetakseni, että ei auta kuin jatkaa, kun ei se takaisin päin ole yhtään sen parempi. Oikeastaan vielä pahempi vain. Tai ihan sama oli loppujen lopuksi mihin lähtisi.

Hittolainen noita ukkosia

Olin menossa vähän matkan päähän Salen lipan alle ihmettelemään, kun teräsmies saapui pelastamaan. Päätin siinä märkänä, hiekkaisena ja kylmissäni, että pakataan pyörä autoon ja mennään pois. Lenkki jäi tuntiin ja reiluun 30 km. Ehkä parempi niin...

Illalla lähdin vielä kylille pyörimään pyörällä minkäs muun kuin Pokemonien perässä. Opin pelistä uusia juttujakin, kun jäin juttusille muutamien poikien kanssa. En ole koskaan ollut mikään kylillä hengailija tyyppi, mutta nyt on hyvä syy pyöriä siellä. 

Sateinen sunnuntai on mennyt siivotessa ja jos vielä venyttelisi ja menisi uudestaan Pokemon metsälle, kun ei näytä enää satavankaan. Ensi viikolla vielä kevyttä itsensä liikuttelua, että pysyy järjissään ja saa ajan kulumaan odotellessa sitä loppuhuipennusta.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kangasala triathlonin Super matka

Tähän kisaan lähtiessä sunnuntai aamuna oli pitkästä aikaa sellainen fiilis, että nyt mennään eikä meinata. Olin täynnä intoa ja energiaa. Olin päättänyt mennä kovaa, pois sieltä peekooalueelta, missä olen viettänyt hyvin pitkälti kaiken aikani tänä vuonna. Siellä on mukavaa, mutta on se mukavaa joskus rutistaa kunnolla.

Oltiin lähdetty liikkeelle jo lauantai-iltana, kun mentiin yöksi Nokialle teräsmiehen vanhempien luokse. Eetu-koira jäi samalla kesälomalle nro 2, koska meilläkin se on edessä täydenmatkan takia. Sunnuntaina aamun aloitin aamupalan jälkeen tavaksi muodostuneella dynaamisella venyttelyllä ja sitten ajeltiin kisamestoille Kangasalle. 

Parkkipaikkoja oli riittävästi ja opasteet paikalle oli todella hyvät. Ei tarvinnut ihmetellä yhtään. Parkkiksella kasattiin pyörä ja vähän säädeltiin ja harmiteltiin, kun se oli jäänyt pesemättä. Lähteä nyt niin rapaisella pyörällä kisaan... Ei voinut sille enää mitään siinä, niinpä heitin vaan repun selkään ja lähdin rullailemaan kohti kisakeskusta. Sieltä löytyi heti paljon tuttuja ja pari sanaa tuli vaihdettua ennen kun suuntasin kisatoimistoon ilmottautumaan ja hakemaan remeleitäni.

Siinä numerolappuja ja chippiä värkkäillessäni puri paarma sääreen säärystimen läpi. Ai hitto, kun teki kipeää ja sitten kutitti vielä ihan silmittömästi. Hammasta purren vaihtopaikkaa kokoamaan sen jälkeen ja kuuntelin kisainfon siinä samalla. Viivyttelin märkkärin pukemista loppuun asti, sillä ilma oli niin hiostavan kuuma. Lopulta se oli kuitenkin pakko kiskoa päälle ja lähteä rantaan verraamaan.

Infoa kuunnellen

Taisin arpoa lähtöpaikkaa verrasta noustessani

Veteen pääsy oli helpotus. Ihanan viileää. Uin jonkun 100-150m siinä lämpimikseni ja aloin suunnittelemaan lähtöpaikkaa. Nyt olin niin intoa täynnä, että päätin olla arkailematta ja asetuin vasempaan reunaan aika etualalle. Päätin pitää siitä ajatuksesta, että nyt ei anneta yhtään armoa. Kroppa kestää, pää on eri asia.

Paini alkoi minä vasemmassa laidassa jossain

Kääntöpaikalla toiselle kierrokselle

Lähdinkin aika äkäisesti ja melkoista painimista olikin alkumatka. Tänään huomasin oikean säären olevan mustelmilla. Taistelin itseni kuitenkin läpi ja pääsin ihan hyvin ensimmäisen kierroksen. Koko ajan muistutin itseäni reippaammasta käsivedosta, että ei menisi taas ihan läpyttelyksi. Tahti pystyi ja missään vaiheessa ei tullut huonoja tuntemuksia. Uinti tuntui suorastaan helpolta. Olin todella hyvillä mielin siitä. Koitin jopa peesaamista, mutta se kosti heti koska tuli uitua kohti väärää poijua loppusuoralla. Siitä tuli pieni lenkki ja maksoi varmaan pari minuuttia... Ehkä aavistuksen harmitti ja uinkin kauhealla raivolla rantaan. 1500m uintiin, kellon mukaan (1756m eli ihan pikkuisen ekstraa, mitä tuohon nyt voi luottaa...) meni 31min ja risat. Alkaa olemaan sitä mihin pystyn. Alle puoleen tuntiin pitäisi mennä, kun ottaa huomioon, että uin matkan kevät-talvella 28 min altaassa.

Siinä sitä mennään


Rantautumisen lähestyessä

Seuraava huikea kohta oli, kun nousin vedestä omasta mielestäni raketin lailla. Ainakin verrattuna entiseen hoiperteluun, kun heittää päässä. Taisi swimrun tehdä tehtävänsä, koska huimauksesta ei ollut tietoakaan, vaikka syke kävi jossain 162 :D Juoksin, ihan oikeasti juoksin, koko matkan vedestä pyörälle. Uintivermeet pois äkkiä ja pyöräkamat tilalle ja matka jatkui 50 km pyöräilyllä.

Hei mä juoksen! Ja hitto toi märkkäri on nopee riisua!

Äkkiä pois

Pyörä lähti mukavasti liikkeelle ja fiilis oli hyvä. Pyörittelin ensimmäiset kilometrit ennen isoa tietä jalkoja auki ja sitten pistin ison vaihteen silmään ja polkaisin vauhtia masiinaan. Reitti oli jälleen oikein itselleni mieleinen. Sopivasti ylä- ja alamäkeä joissa olen parhaimmillani. Ohitteluja oli puolin ja toisin, mutta en nähnyt yhtään peesaamista. Valvontakin oli toteutettu hyvin ja kaikki liikenteenohjaukset. 

Vähän jarrua ennen pyöränpäälle nousua

 Pauli Kiurukin oli paikalla. Loi ihan hyvän fiiliksen kisaan, kun näki tuollaisen staran siellä.

Matkalla kiskaisin pari pussia geelikarkkeja Cliffsin blokseja ja Honey Stingerin vastaavia. En vieläkän oikein lämmennyt Cliffseille. Minun suuhuni liian isoja ja kovia eikä maku margarita tms oikein napannut. Niitä joutuu jäystämään leuat kipeinä. GU:t ja nyt nuo Honey Stingerit ovat olleet ihan herkkuja ja niitä oli helppo ja kiva syödä. 

Pyöräilyssä ehti purra toinenkin paarma samaan sääreen säärystimen läpi. Kiva siinä kärvistellä taas. Onneksi ei kuitenkaan ampiainen, niin kuin parille muulle naiselle kävi! Ihan hullua.

Pyörältä pois tulossa

Juomisen kanssa olin vähän ihmeissäni, kun normaalisti ihan missä tahansa olosuhteissa olen saanut tunnissa upotettua vain puollollisen juotavaa. Nyt hörppäsin toisen pullon, kahdesta mukana olleesta, ensimmäisen puolen tunnin aikana. Mietin vähän aikaa onko siitä puolet läikkynyt matkalle... Iski pieni pelko persiiseen, että mitenhän tässä käy. Perustin juomamääräni siihen, kun Linnatuuleen on täältä melkein sama matka kuin koko kisan pyöräily oli ja olen ajanut sinne ja takaisin kahdella pullolla eli 94 km yhteensä. Lämpö yllätti triathlonistin ilmeisesti, kun ollut niin viileä kesä tähän mennessä...

50 km pyöräilyyn meni aikaa 1:32 eli aika odotuksieni mukainen. Keskari oli kivasti vähän päälle 32km/h. 

Juoksu lähti rullaamaan yllättävän kivasti, mutta lämmin kostea keli alkoi vaatia veroaan heti ensimmäisellä kierroksella. Kisassa juostiin 12 km kolmena 4 km lenkkinä. Jo ensimmäisellä kierroksella alkoi tulemaan pieniä vilunväreitä, joka kieli alkavasta nestehukasta. Olin vähän huolissani. Ensimmäinen juomapiste oli aavistuksen liian kaukana eli 3 km päässä. Join minkä pystyin. Kilometrin takalenkillä kisakeskuksen takana nieleskelin kofeiini geelin. Sitten taas join toisella pisteellä. 

Ekalla kierroksella, kun meni vielä hyvin

Härrehän se siinä



Toinen kierros ei ollut sen parempi ja vilun väristykset paheni. Join taas, kun pystyin ja söin salmiakkia, mutta tuntui, että kaikki jää vaan mahaan. Olin ihan pallokalana, kun lähdin viimeiselle kierrokselle. Otin lisää salmiakkia siinä toivossa, että homma paranisi. Ei parantunut. Päätin pudottaa sykettä 4 alueelta 3:lle ja se oli viimeinen toivoni. Kävelin vähän matkaa ja sitten tulikin röyhtäisy, joka kertoi tilanteen pienestä helpotuksesta, kun syke tuli vähän alas. Toistin saman hetken päästä, koska olisi varmaan mennyt seuraavaksi taju.

Jaanabaa tuli nähtyä pitkästä aikaa. Oli ihan huippua!


Viimeiselle kierrokselle vatsa pinkeänä

Vielä ennen viimeistä kilometriä koitin juoda, mutta ihan toivotonta. Puristin itseni maaliin ja sain sykkeenkin 176, että ihan hyvin. Jos olisi ollut hyvä päivä, niin juoksu olisi mennyt tuntiin, mutta nyt siihen meni 1:10. 


Enää oli kilometri nahan rullautuessa oikeassa jalassa ja mahan hölskyessä
Täältä tullaan maali!

Koko hommaan meni 3 h 17 min. Tästä kisasta jäi se hyvä fiilis mitä olen hakenut täyttämatkaa varten. Onnistuin kaikilla osa-alueilla olosuhteisiin nähden hyvin ja surkea juoksukin on näemmä parantumaan päin. Se mikä enää jännittää on se, että miten maltan mennä rauhassa sen täydenmatkan. Kisassa kun meinaa aina lähteä menemään niin paljon kuin irtoaa... Tai että menee tarpeeksi kovaa, että ei sitten ala hissuttelemaankaan. Sitä pitää enää hieroa kovaan päähän.

Tänään menin töihin ontumaan, kun lähti vähän nahka toisesta jalkapohjasta ilman sukkia juostessa, ja nuokkumaan. Iltapäivällä oli palauttava Neurosonic eli 40 min päikkärit :D Oli kyllä ihan loistava setti taas. Kroppa oli hoidon jälkeen kuin uusi tai ainakin vetreämpi. Huomisen kun vielä palauttelee, niin voikin vetää viimeisen viikon treenit ennen valmistavaa. APUAAAA!!!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Swimrunia, Pokemonia ja tekniikkaa

Jos joku vielä kehtaa väittää, että heinäkuu on leppoisa kuukausi töissä, kun kaikki on lomalla, niin käsken mennä koittamaan miltä tuntuu olla tuotannon tuessa ja tuotannon pitää pyöriä 24/7 ja suurin osa ihmisistä on tosiaan lomalla. En enää ikinä tee toivottavasti tätä virhettä. Meinannut mennä yöunetkin, kun on jäänyt vähän aivot kierroksille eli taitaa vähän stressiä pukata. Ensi viikko pitää vielä jaksaa, sitten on viikko hermolomaa ennen sitä täyttämatkaa. Enää kaksi viikkoa siihen. Pelottavaa.

Maanantaina pääsin nollaamaan päätä vähän swimrunin merkeissä Kaitalammella. Porukkaa saapui sinne varmaan parisenkymmentä. Kokoonnuttiin ensimmäisen laiturin luona kuudelta ja lähdettiin juoksemaan Vihdintien päädyn kautta vastarannalle mistä tultiin yli samaan paikkaan uimalla. Siitä jatkettiin seuraavalle laiturille mistä mentiin taas yli uimalla. Toisella rannalla olikin sitten enemmän nousua, kun kiivettiin kallion päälle ja sieltä sitten takaisin rantaan ja taas uimalla toiselle puolelle ja juostiin taas. Kerran vielä yli tämän toisen laiturin vasemmalta puolelta poukamasta ja juostiin takaisin lähtöpisteelle. Menin lenkin kaksi kertaa tunnin aikana.

Koko sakki, minä luen karttaa piilossa oikeassa reunassa

Meidän ohjastajat HUUBin swimrun puvuissa


Ensimäinen ylitys



Itse olin jättänyt pullarin varusteista, koska pistelin menemään märkkärissäni ja luotin siihen, että kyllä se kelluttaa tarpeeksi. Arvoin kaksien kenkien välillä Sauconyn fastwitchien ja Fivefingereiden. Saukoissa olisi pohjassa reijät joista vesi pääsisi kivasti pois, mutta päädyin kuitenkin varvaskenkiin. Ne taisivatkin olla paras ratkaisu ja ihan mahtavat tuohon hommaan. Eivät juurikaan kerää vettä eli pysyvät kevyenä ja sopivat hyvin maastojuoksuun, ainakin itselleni. Varpaita muisti varoa vasta sitten, kun oli kerran potkaissut juurakkoon melkein niin, että teki kipeää. Lättäreiksi otin teräsmiehen antiikkiset muovilevyt, jotka on todella raskaat uida, mutta tällä kertaa en reväyttänyt mitään, niin kuin silloin joskus, kun koitin lättäreitä ensimmäisen kerran ja ne oli nuo samat.

Oli hyvää treeniä T1 vaihtoon, joka on itselleni pahin. Tässä ekassa nousussa huippasi kunnolla.

Kolmas ylitys menossa

Ensimmäinen kierros selvitty

Toisella kierroksella ensimmäinen ylitys

Ei enää juurikaan huimannut vedestä nousu

Märkkärissä tuli ihan tuskaisen kuuma ja onni oli, että aurinko ei helottanut koko aikaa. Toisella kierroksella piti ottaa jo lakkiakin pois päästä, kun alkoi tuntumaan, että keittää. Syke putosikin heti kymmenen pykälää sen jälkeen, mutta silti hiki valui purona leuasta, kun seuraavan kerran lähti uimaan. Uinti tuntuikin, joka kerta taivaallisen ihanalta :D Kahden lenkin jälkeen riisuin märkkärin ja kävin uimassa vähän matkaa ilman. Tsiih, kun teki hyvää.

Tiistaina kävin kevyellä juoksulenkillä Pokemonien perässä. Täällä landella ei ole ruuhkaksi asti niitä pokestoppeja, mistä saa palloja ym tarpeellista sälää, niin juoksin kaikki kylän stopit läpi. Niitä taisi olla joku ~15 ja kolme salia. Matkaa kertyi 8.7 km ja reilu tunti ajallisesti. En kyllä muista milloin viimeksi olisi ollut noin mukavaa juosta ja oli kiva nähdä paljon muitakin ihmisiä liikkeellä, varsinkin nuoria. Se mikä vähän huvitti oli, että jotkut ajelivat autolla näitä stoppien välejä... Olisi varmaan mennyt kauemminkin, mutta puhelimesta alkoi loppua akku. Pitää ottaa ensi kerralla lisävirtaa mukaan :D

Keskiviikkona oli sitten taas uintia Sääksissä. Sain seurakseni Huubin Veran ja Tonyn ja heidän koiran Hönön. Koirallakin oli oma märkkäri ja lähdetiin uimaan kohti saarta. Menomatkalla poikettiin opiston laiturilla ja Hönö sai hyppiä veteen. Sitten jatkettiin saarta kohti. Vesi taisi olla jäähtynyt viikon takaisesta, koska aloin jo hyytymään vähän menomatkalla. Vähän arvelutti, että miten tästä takaisin jaksaa, mutta paiskoin menemään aika kiukulla sitten takaisin sen 1.5 km. Reippaammin tuli uitua kuin edellisellä kerralla, vaikka matkaa kertyi vain 2.7 km 1:06 ajassa.

Olin siinä pohtinut ääneen, että mikä on kun ei suksi, ei kun uinti luista, niin Tony oli vakoillut uimistani ja kirkkaassa Sääksissä näki hyvin, että oikean puolen käsivetoni sukeltaa. Lähtee hyvin, mutta sitten retkahtaa. Järvessä hengitän pääasiallisesti vain vasemmalta ehkäistäkseni paniikkia vilkkaan mielikuvitukseni takia, mutta altaassa molemmilta puolilta. Olin sen verran päätellyt, että jotenkin se siihen liittyy etäisesti ja sen takia altaassa uintini sujuu paremmin.

Keskiviikkona oli niin kaunis auringonlasku, että piti oikein mennä ottamaan kuva

Torstaina menin Hämeenlinnaan Jarmo Hastin tekniikka iltamiin. Meitä triathleetteja oli siellä lisäkseni 10. Aloitettiin harjoitukset ulkoilupuiston rannalla ja uitiin pikku pätkiä järvessä, missä treenattiin mm. suunnistamista ja peesaamista. Sitten mentiin Olympia-altaaseen tekniikkaa treenaamaan ja Jarmo katsoi jokaisen uinnin erikseen. Siellä sitten selvisi miksi oikea käteni sukeltaa. Vasemman puolen käsivetoni on vähän hitaampi ja siksi oikea puoli pääsee vajoamaan. Tadaa! Sitten piti enää keksiä miten saan tahtia kiristettyä myös vasemmalla.

Ahveniston kiipeilypuisto vai miksi noita nyt kutsutaan. Näytti niin siistiltä, että pitää varmaan mennä itsekin koittamaan joskus.

Siellä uitiin järvessä

Allas on sitten siellä

Uinnin jälkeen siirryttiin moottoriradalle pyöräilemään ja juoksemaan. Olin ihan täpinöissäni, koska rata oli siisti ajaa moottoripyörälläkin, niin sen täytyy olla vähintään yhtä siistiä pyörällä. Radalle voi mennä ajamaan kello kuuden jälkeen, kun moottoriajoneuvot ovat poistuneet. Se pitää vaan muistaa, että märkänä se on vaan kuolettavan liukas öljyn takia.

Radalla oli nuoria ilmeisesti hiihtäjiä treenaamassa

Taustalla näkyy alun ylämäki väsemmalla ja lopun tasainen/alamäki missä katsottiin tekniikat kuntoon

Nyt oli kuitenkin kuiva hyvä keli, onneksi ei paistanut aurinko, koska tuonne ei tuule juurikaan ja siellä tulee todella kuuma aurinkoisella säällä. Jäin siinä säätämään jotain kamojeni kanssa ja muut ehtivät lähtemään kierrokselle, joka on ~3 km. Oikaisin vähän ja ampaisin perään. Kierros alkaa hurjalla ylämäellä, jonka muistin mopoltakin. Tuli melkein Alcatrazin kisa mieleen siitä :D Sitten on vastaava hurja alamäki mutkineen. Tuli siinä tykitettyä aika vauhtia kuitenkin, koska oli niin siistiä. Mäen lopussa on aika jyrkkä mutka vasemmalle ja vauhtiakin ihan tarpeeksi. Vähän jännitti meneekö kyljen kautta metsään, mutta sain vedettyä coolisti senkin. Siinä vielä pikku mutkittelua tasaisemmalla ja uuteen nousuun. Olin niin intoa täynnä, että poljin itseni kaikista ohi siinä ja viimeisestä jyrkästä mutkasta alamäkeen takaisin lähtöpisteeseen.



Sitten poljettiin tekniikkaa ja samalla Jarmo katsoi taas jokaisen pyöräilyä yksitellen. Loput ajettiin odotellessa lähtö- ja takasuoran ympyrää. Takasuoraa yhdellä jalalla, niin pitkälle kuin pysty, kun siinä on vielä miellyttävä mäen nyppylä. Minun pyöräilystä ei ollut muuta mainittavaa kuin, että vähän enemmän yläkroppaa mukaan. Täytyy koittaa muista ja hahmottaa asiaa. Loppuun ajoin vielä toisen kierroksen rataa ympäri. On se vaan aika tekninen reitti, että nyt vasta ymmärsin miksi olin moottoripyörällä niin loppu ajettuani sitä ympäri yhteensä jonkun 20 kierrosta silloin joskus.

Tuon näköinen venkura se rata on.

Juoksuun tuli ehkä suurin apu, kun Jarmo sanoi "juokse ilman ääntä". En ensin tajunnut yhtään mitä hän tarkoitti ja olin ihan ihmeissäni mitä tämä nyt meinaa. Mietin, että pidänkö jotain kauheaa puuskutusta mennessäni vai hä? Ääni lähtikin jaloistani. En ollut koskaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja luulen, että se on tullutkin tässä, kun olen opetellut juoksemaan Hokilla. Sen äänen kun sai vaimennettua, niin juoksuni näytti hyvältä. Vähän hassulta se kyllä tuntui, mutta ehkä sitä oppii tässä parissa viikossa juoksemaan mutella :D

Oli ihan loistava neljätuntinen mitä siinä treenattiin. Jäi todella hyvä mieli ja paljon hyvää tekniikkaan.

Perjantaina kävin taas Kuusijärvellä Huubstereiden ja muiden kanssa uimassa. Oli samalla mahdollisuus kellottaa 750m uinti, mutta itse keksityin vaan parantamaan tekniikkaani uusilla ohjeilla. Kyllä se hitto vie vaan sujui paljon paremmin, kun vähän tehosti hengitys ja veto tahtia vasemmalla. Tony laittoi toiselle kierrokselle piipityksen lakkiini eli tahdistajan, ei sydämen kuitenkaan, että saisin pidettyä tasaisena homman. Huhhuh kun olenkin uinut laiskasti, että ei se ihme ole jos on ollut vähän velttoa tuo uinti. Kuinka ollakaan vauhti parani ja se ei ollut enää sellasta täi tervassa tarpomista :) Pitää koittaa muistaa, sisäistää ja toteuttaa se huomenna Kangasalla kisassa, niin menee ehkä se 1500m alle puoleen tuntiin mihin se on mennyt altaassakin.

Melkein kaikki perjantain uimarit kuvassa (kuva Vera Strömsholm)

Tämän päivän pötkötän ja teen kotitöitä. Ehkä vähän metsästän Pokemonejakin, kun ei ole oikein tiistain jälkeen ehtinyt kunnolla. Yritän myös olla jännittämättä sitä mikä odottaa kahden viikon päässä, vaikka vatsaa kouristaa joka kerta, kun se tulee mieleen...

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kaiken maailman hullutuksia

Normi treenaaminen jatkui taas tällä viikolla. Tai no vähän kevennettynä, että ei niin normi mitä se on ollut. Kymmenen tuntia tullut silti melkein huomaamatta :D Alkaa ahdistamaan nykyään, jos liikkuu vähemmän. Saa nähdä miten siis käy kun koitan keventää kohti loppuhuipennusta, joka on kolmen viikon päästä. Välillä on sellainen olo kuin odottaisi kuolemantuomiota.

Eetu odottaa rapsutuksia aamuisin
 
Tiistaina pyöräilin reilun tunnin ja juoksin 45min. Vähän oli tönkköä menoa, mutta ei yllättänyt. Keskiviikoksi oltiin sovittu hypyn typyjen kanssa uintitreenit Sääksiin. Tarkoituksena oli uida saaren ympäri, joka on aika lailla keskellä järveä. Lähdettiin seurakunnan rannasta vasta-aallokkoon. Omaa uintiani se ei juurikaan häirinnyt, mitä nyt oli ärsyttävää räpsettä, kun koitti katsoa suuntaa. 

Saari oli pitkulainen, mikä ei rannasta näkynyt, hauska huomio. Vasemmalla puolella oli sellainen 30 cm vettä kohta, niin seistiin siellä katselemassa maisemia. Matkaa oli kellossa siinä vaiheessa vähän reilu kilometri. Oli ihan häikäisevän hienoa seistä katsomassa maisemia keskellä järveä, kun näkymä oli niin erilainen. 

Sitten lähdettiin myötäaallokkoon Kiljavan opiston laituria kohti. En meinannut osata uida myötäaallokkoon tai ainakin sen tuntui jotenkin vaikeammalta. Laiturilta uitiin takaisin seurakunnan rantaan, kun oltiin jo polskittu ~50 min. Vastarannalle takaisin uidessa vesi lämpeni yhtäkkiä huomattavasti. Katsoin, että tulinko jo rantaan, mutta siinä meni vaan jokin sellainen raja. Matkaa tuli lopulta 3 km ja aikaa meni suunnilleen 1h 15 min. En ollut pysäyttänyt kelloa pysähdysten aikana niin en ole ihan varma. Onneksi pääsi vielä saunaan uinnin jälkeen, kun kyllä siinä kohmettui kummasti matkalla.

Torstaina kävin taas pyöräilemässä ja juoksemassa. Tällä kertaa pyöräilin vaan vähän vähemmän ja juoksin vähän enemmän eli ajallisesti oli toisinpäin kuin tiistaina.

Perjantaina satoi vettä. Kaatamalla. Mutta se ei sinällään haitannut, kun ohjelmassa oli uintia. Oli vaan aika jännää Keravan kohdalla matkalla Kuusijärvelle, kun vettä tuli niin jumalattomasti. Siinä sitä ajettiin muiden kanssa jonossa 40-50km/h, kun ei pyyhkijät riittäneet ja vettä oli tiellä liikaa. Salamat loi vielä oman tunnelmansa tilanteeseen. Sade väheni onneksi huomattavasti Kuusijärveä lähestyessä.

Menin Kuusijärvelle asti, koska HUUB ja Järvestä järveen Swimrun järjestävät yhdessä swimrun harjoituksen Kaitalammella maanantaina ja perjantaina oli info Kuusiksella. Olin ensin, että jospa vaan menen kuuntelemaan, mutta sitten alkoi vähän kutkuttamaan ajatus kokeilemisesta. Eli maanantaina Kaitikselle klo 18!

Huubsterit



Infon jälkeen kävin vielä uimassa 1.5 km. Keskiviikkona olin surkutellut surkeaa uintivauhtiani avovedessä, mutta taisi olla vaan harjoituksen puutetta. Hyvin se tuntui sujuvan perjantaina ja vauhdit olivat sitä mitä pitääkin eli lähempänä 1:30min/100m. 

Lauantaille oli pitkä pyöräily, mutta ihan kauhea tuuli... Odottelin iltaan asti melkein, jos tuuli vähän edes vähän tyyntyisi. Ei tyyntynyt, mutta lähdin polkemaan kohti Linnatuulta. Sinne päin meni melkein helposti vielä, mutta takaisin tullessa tuuli kääntyi vastaiseksi sivutuulesta. Riihimäen kohdalla, kun oli vielä sellainen 30 km kotiin havahduin, että en ottanut kuin protskupatukan mukaan... Ja juotavana oli elektrolyyttijuomaa kaksi pulloa jossa ei ollut energiaa nimeksikään. Kyllä tuli taas onniteltua itseään loistavasta valinnasta. Vähän hyydytti, mutta sain itseni vielä kotiinkin. Tuli ajettua vielä yllättävän kovaa, koska aikaa lenkkiin meni vain 3h15min. Keväämmällä käytin tähän samaan peekolenkkiin melkein 4 h.

Reissun juomat

Niin ja aikaisemmin päivällä julkaistiin Suomessakin tämä paljon kohua herättänyt peli Pokemon Go. Minä vanhana Pokemon fanina latasin sen jo ennen suurinta ryysistä, kiitos teräsmiehen, joka aiheutti minulle melkein kielen nielaisemisen ilmoittaessaan asiasta kaupassa "nyt sen saa", kun joku iltapäivälehdistä meni julistamaan asiaa. Sitten serverit kaatuivait. Totesin paskat samalla, kun lähdin pyöräilemään. 



Pyöräilyn jälkeen koitin toimiiko peli vieläkään. Toimi ja huomasin lähistöllä olevan sen kissa pokemonin, joka oli TV-sarjassa ns. pahisten Pokemon, jos joku muistaa. Olin ihan "OMGOMGOMG tää pitää saada!" Lähdin pihalle paljain jaloin pyöräilykamoissa paita auki. Vähän alkoi tulemaan vilu energiavajareissa, mutta ei se mitään. Halusin sen kissan. Löysin sen lopulta n. 100 m päästä läheisestä risteyksestä. Olo oli kuin voittajalla, kun palasin sen kanssa kotiin syömään ja saunaan. Tästä hyvästä sormet meni kyllä ihan verettömiksi taas, kun verenpaine hukkui. Oi voi, onneksi ei taju mennyt...

Meowth

Tänään on jatkunut metsästys sen minkä on kaatuilevilta/jumittavilta servereiltä pystynyt. Siirsin huomisen lepopäivän tähän, kun huomenna on se swimrun homma. Ihan hyvä veto, kun sai siivottua, tiskattua, pyykättyä, leikattua nurmikon ja tosiaan pelattua :D Hieno peli mielestäni, koska se laittaa liikkeelle. Olen kävellyt huomattavasti enemmän kuin yleensä lepopäivänä.

Samat hommat jatkuu taas ensi viikolla. Torstaina on Ahvenistolla Jarmo Hastin tekniikka iltamat ja viikon päästä kisaan Kangasalla super- matkan eli 1500 m uinti, 50 km pyöräily, 12 km juoksu. Näitä odotellessa.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Sääksi pop-up tri 2016

Aikamoinen sunnuntai tuli vietettyä kisan järjestelyissä tällä kertaa. Oli kyllä ihan mahtava päivä ja illalla oli melkein yhtä väsynyt kuin olisi kisannut itse. Meitä oli aika pieni porukka järjestämässä kisaa, niin toisaalta oli onni, että osallistujia ei ollut kuin se viitisenkymmentä. Ajanotto hoidettiin nimittäin käsipelillä, niin kuin kaikki muukin. Meinasi mennä vähän sekaisin. Itse olin ainakin heti kättelyssä ihan titityy.

Meidän aamu alkoi sitten tyylikkäästi ns. pommiin nukkumisella, kun olin ylioptimistisena laittanut herätyksen vasta seitsemäksi. Kahdeksaksi oltiin sovittu menevämme kisamestoille. Noooh oltiin siellä sitten vähän ennen yhdeksää... Ensimmäinen ilmoittautuja olikin jo siinä odottamassa ja en ehtinyt kunnolla edes istua sihteerin paikalle kisatoimistoon, kun porukkaa alkoi vyörymään paikalle. Siinä sitten otsasuoni pullollaan koitin saada kaikille numerot ja muut tarvittavat. Jälki-ilmottautumiset olivat sitten oma lukunsa, kun piti muistaa rahastaakin. Yhden melkein unohdin...

Puolimatkalle starttasi yhteensä viisi osallistujaa. Neljä miestä ja yksi nainen! Ihanaa, että saatiin naisiakin matkalle :) Puolikas starttasi kymmeneltä. Kauaa en ehtinyt siinä huokaisemaan, kun alkoi porukkaa tulla perusmatkan ilmottautumiseen koko ajan enemmän. Kirjasin kisanumeroita ajanottajille eri papereihin ja vaikka mitä. Perusmatkalle lähdettiin yhdeltätoista ja sinne lähti 27 osallistujaa ja aika tasaisesti miehet ja naiset edustettuina. Kokeilumatkalle lähti triathlonia koittamaan 17 miehiä ja naisia taas aika tasaisesti. Ja olihan meillä yksi joukkuekin Vihti triathlonista! 

Puolikkaan uimarit

Järjestävää sakkia

Perusmatkan uimareita

 

Aamulla oli satanut vielä kaatamalla samalla, kun kävin koiran kanssa ulkona ja tihuutteli vielä vaihtelevasti vähän aikaa sen jälkeenkin. Kymmeneltä, kun kisat alkoi ei satanut enää ja järvi oli ihan tyyni. Vähän jälkeen puolenpäivän alkoi aurinko paistamaan ja tuli kuuma. Sitä kesti pari tuntia niin, että kaikki ehti mukavasti kuivumaan. Kokeilusarjalaiset ehtivät lähteä pyöräilemään, kun taivas aukeni hetkeksi kunnolla. Olin unohtanut kumisaappaani katoksen reunan kohdalle ja nekin olivat täynnä vettä sitten sen jälkeen...

Kaatosade kuuro ei ehtinyt muuttua meidän päällä ukkoseksi, vaan paukkui menemään vasta hetken päästä. Oli aikamoinen jylinä. Olisi pelottanut metsässä olevien juoksijoiden puolesta siinä vaiheessa, jos olisi osunut kohdalle. Maaliin saatiin suurin osa kuivana hetkenä kuitenkin ja palkinnot jaettua. Sitten alkoi se rankempi sade.

Perusmatkalaisia pyöräilemään lähdössä

Pyöräreittiä pitää käydä polkemassa ehdotomasti testimielessä, kun nyt kerkiää

Miesten perusmatkan voittaja maaliin

Puolikkaan taivaltaja

Melkein kaikki hurrattiin maaliin, mutta meidän puolenmatkan nainen tsempattiin viimeiselle juoksukierrokselle kaatosateessa, juoksu oli kolmena lenkkinä, ja sitten piti lähteä kotiin katsomaan Eetukoiraa ja lenkittämään sitä. 

Oli ihan mahtava kisapäivä. Kiitos kaikille osallistujille, koska ilman teitä ei olisi ollut näin huikeaa kisaa! Itse ainakin nautin päivästä ja suuri kiitos kaikille talkoissa mukana olleille, koska ilman teitä kisaa olisi ollut vielä vähemmän tai olisi ollut ainakin vähemmän mukava kaikille.

Ensi vuonna yritetään uudestaan vähän isommin ja paremmin!