sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kahden kuukauden peekoo

Totta tosiaan. Pari kuukautta tässä on nyt väännetty lähinnä peekoota. Ja kyllä sen huomaa, kun pääsee vähän kovempaa sykkeiden karkaamatta taivaisiin. Ajallisesti treeniä kertyi joulukuussa 30 h ja nyt tammikuussa 47 h. Hämmentävän paljon tähän kuuhun on ehtinyt.

Maanantaina pääsin hierottavaksi. Paikkana oli tällä kertaa Riihimäen toimipiste ja siinä vaiheessa, kun nousin motarilta ramppia ylös tajusin, että minulla ei ollut aavistustakaan mihin olen menossa. En nimittäin ollut koskaan käynyt Riihimäellä :D Puhelimeen olin laittanut ensimmäisen kauppakeskuksen, mikä oli listassa, karttaan määränpääksi, kun en uskonut siellä olevan useampia ja se oli väärä. Oikea paikka oli vanha ostari keskustassa... En myöhästynyt onneksi pahasti kuitenkaan. 

Hierojani totesi jalkojeni tuntuvan vähän väsyneiltä ja sitä ne olivatkin. Teki ihan julmetun kipeää, mutta nopeutti varmasti palautumista. 

Seuraavana päivänäkään jalat eivät tuntuneet vielä siltä, että niillä olisi pystynyt pahemmin mitään tekemään. Annoin sen niille anteeksi ja venyttelin. Sitten innostuin tarttumaan tankoon ja koitin ihan hupiin yhtä liikettä mikä ei ollut onnistunut kunnolla viime talvena kertaakaan. Hupsista vaan kun sain sen tehtyä. Se vaatii käsiltä ja keskivartalolta aika paljon. Jos ei olisi ollut verkkarit jalassa olisin saanut vietyä sen loppuun asti. Nooh innostuin sitten kieppumaan peräti puoli tuntia ja se oli yllättävän helppoa. Näemmä, kun on sitä läskiä lähtenyt, niin sattuu nahkaankin vähemmän ja tuli tehtyä muutakin ennen vielä niin hankalaa.

Keskiviikkona uskaltauduin taas polkemaan. Tosin lyhensin treeniä 50 min ja poljin vain puolitoistatuntia. Se oli ihan tarpeeksi, koska jalat oli kuitenkin niin tönkön ja voimattoman oloiset edelleen.

Jaa uimaan pitäs lähtee
 
Uinnissa torstaina extempore tankoilu antoi muistuttaa itsestään, kun kädet olivat ihan makaronia. Sain kuitenkin uitua hyvän setin ja yllätin itseni uimalla 25 m 20 s! Näemmä tekniikka kehittyy sittenkin.

Perjantaina jatkoin uintilinjalla, mutta otin huomattavasti rauhallisemman setin. Harmittaa vaan, kun tuppaa jäämään uinnit aina 2.5 km, kun en ehdi uimaan juuri sen enempää tunnissa...

Mikä kuu? Ai tammikuu

Viikonlopun aloitin juoksemalla kauniissa puolipilvisessä säässä ja lämmintäkin oli +3 astetta. Kova tuuli kyllä jäähdytti. Jalat tuntuivat siltä, että alkoivat vihdoin toipumaan, niin olikin hyvä hetki lyödä ne ihan lukkoon uudestaan :D Juoksin 2 h 20 min ja 20 km. Menin vaan sitten unohtamaan salmiakit matkasta, niin syke alkoi nousta loppua kohti, kun verenpaine tippu. Jalat huusivat armoa melkein koko matkan, mutta en antanut sitä niille. Olinkin lenkin jälkeen ihan valmis kuolemaan. Mietin viimeisellä kilometrillä, että täydellämatkalla juoksun puolessa välissä ei saa missään tapauksessa tuntua tältä! Eli vielä on paljon tekemistä. 

Ehkä tuli puettua vähän liikaa

Kotona piti sitten kiskoa salmiakkia ja odotellessa sen vaikuttamista makasin suihkun lattialla, kun en voinut seistä tai olisi taju mennyt. Olin vielä yksin, kun teräsmies oli työmatkalla. Vaarallista touhua tämä urheilu. Nukahdin sen jälkeen vähän liian pitkäksi aikaa ja tuli vähän kiire syödä, paskattaa koira ja käydä kaupassa, että ehtisin vielä seuran kauden vaihtajaisiin.


Sitten oli viikon ja tämän kahden kuukauden viimeinen setti ennen lepoviikkoa. Aurgh. Koville otti ajatuskin 200 min pyörällä. Se meni kuitenkin kohtuu kivuttomasti. Kai ne jalat olivat sitten elpyneet sen verran, että jaksoi taas. 

Ensi kuussa jatkuu vielä peekoot, mutta taidan mahduttaa sekaan vähän enemmän venymistä ja lihaskuntoilua. Vaihtelu virkistää kuulemma. 

Tulevana lauantaina on wattbiken 10 km SM Espoossa ja siellä pitää tietysti käydä koittamassa taas mitä jaloista lähtee. Mutta nyt vähän lepoa pitkästä aikaa :) 

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Miksi aina väsyttää

Kyllä se vaan, se yhden illan juhliminen hajottaa kuvion aika pitkäksi aikaa. Ainakin näillä treenimäärillä... Koko viikko meni vähän huonojen tai vähäisten edellisen viikonlopun unien takia pikkuisen pipariksi. Se oli se tiimi-ilta. Voi voi... No eipä tässä ole pahemin muita pirskeitä näkyvissä.

Maanantaina väsytti, mutta oli sentään lepopäivä ja näin yhtä ystävääni urheilun ulkopuolelta pitkästä aikaa. Meinannut jäädä nämä vähän ikävästi paitsioon, kun ei tahdo ehtiä. Syötiin ja vähän juotiin ja kävin äkkiä XXL:stä hakemassa Isostareja, kun oli edelliset juotu ja syöty. Kaikin puolin kiva ilta ja mukavaa vaihtelua kieltämättä.

Evästä, että jaksaa

Tiistaina väsytti vielä enemmän, mutta sain puristettua parin tunnin pyöräilyt. Jalat oli aika väsyneet ja joutui vähän pinnistämään, että jaksoi. Keskiviikkona sitten ratkesin nukkumaan töiden jälkeen, kun pakkastakin oli -23. Ei vain huvittanut/kiinnostanut/jaksanut. Nukuin puolitoista tuntia, paistoin pihvit, join pari lasia punkkua ja saunan jälkeen nukkumaan. Kyllä kannatti :D Ai niin tosiaan, onnistuin venyttelemään viinilasillisten välissä kuitenkin. 

Kyllä venyttelen :D

Torstaina ja perjantaina jaksoi uida, mutta vasta tunnin päikkäreiden jälkeen. Oh mään miten väsynyt pieni ihminen voikaan olla. Perjantaina ei meinannut uinti kulkea millään, päikkäreistä huolimatta. Vasta jossain parin kilsan kohdalla alkoi tuntumaan hyvältä ja sitten se olikin jo melkein uitu. Menin kuitenkin altaalle vähän ennen kahdeksaa toiveissa, että pääsisin aloittamaan aikaisemmin ja ehtisin uida 3 km. Turha toivo, koska nopeiden kuntouimareiden radalla oli menossa sellainen painimatsi... Odotin sitten kiltisti, että meidän rata vapautuu ja katselin vähän huvittuneena sitä sotaa viereisellä radalla.

Lauantaina oli tapahtunut ihme! Pakkasta ei ollut mittarissa enää kuin -3!!! WOHOO! Melkoinen ero perjantai aamun lukemaan -30. Lähdin koiran kanssa ulos ja tuli hiki. Oli aika ihanaa kävellä ulkona ilman, että meinasi aivotkin jäätyä karvalakin suojissa ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. 

Poseerausta meidän (Muratan) cheerleaderin kanssa

Näitä käytiin katsomassa lauantai aamuna työpaikallani

Robotit ovat osittain suomalaista työtä, koska jokaisen sisällä on 3 kpl Vantaalla valmistettuja komponentteja, jotka mm pitävät tytöt tasapainossa. Normaalisti niitä nappuloita löytyy lähes joka autosta ;)

Illalla shoppailujen ja muun jälkeen lähdin juoksemaan pariksi tunniksi. En tiedä johtuiko lämmenneestä ilmasta ja auratuista teistä, että kulki niin hyvin. Meinasi tulla pulaa valaistusta kävelytiestä, kun oli sen verran vauhtia lenkillä :D Loppua kohti piti himmata ja sittenkin piti tehdä parit kiemurat, että sain ajan täyteen. 17,5 km matkaa 2 h 10 min.

Tänään siivoamisen jälkeen poljin 3h 10 min. Väsynyt oli jälleen päivän sana. Jalat eivät meinanneet enää liikkua loppua kohti, mutta kyllä sieltä löyty vielä se kiukku viimeiseenkin vähän kovempaan viiteen minuuttiin. 

Eipä tullut viikkoon niin paljoa tunteja kuin olin suunnitellut. Pitää varmaan luopua noista yli kahden tunnin treeneistä viikolla, kun ei tahdo uni tulla sellaisten jälkeen ja aika riitä kaikkeen. HUOOOOH. Harmittaa. 

Mutta, nyt on kaikki Californian matkaa varten valmista. Lennot, auto ja majoitukset. Löydettiin ihanat paikat San Franciscosta ja Los Angelesista Airbnb:stä ja rahaakaan mennyt ihan niin paljon, kun olin pelännyt. Paljon sitä meni silti, että eipä tarvitse haaveilla varsinkaan matkustelusta hetkeen... Tulisi nyt vaan kesäkuu, kun en malttaisi enää odottaa :D

perjantai 22. tammikuuta 2016

Kerroksissa

Kylmällä säällä pystyy juoksemaan, kun vaan pukeutuu oikein. Itselleni suurempi ongelmä on hengittäminen kylmässä. Tuntuu, että ei vaan saa happea tarpeeksi edes kävellessä, niin juoksemista on turha edes harkita. Voisin kyllä hankkia sellaisen "suukapulan" sitä varten... En taida tykätä kylmästä ihan kuitenkaan niin paljoa.

Kerrospukeutuminenhan on avainsana tässä kylmäpukeutumisessa. Itselläni on päällimäisenä yleensä hiihtopuku, joka pitää tuulta ja hyvin pitkälti vesisadettakin, mutta nyt ei ole ollut siitä ominaisuudesta pahemmin iloa...

Juoksupipo on ihan mukava ja itselleni mieluisa on kohtalaisen hengittävä malli. Tuulenpitävissä pääni paistuu, koska hikoan hyvin pitkälti vain päästäni. Käsissä ohuemmat hiihtohanskat, mutta nyt oikein kylmällä pitänyt mennä paksummilla toppahanskoilla, koska matala verenpaineeni takaa sen, että ääreisverenkierto heikkenee entisestään, kun verenpaine laskee ja kylmä kangistaa, niin sormet ovat sen jälkeen valkoiset, tunnottomat pötkylät.

Sitten tietysti kaikki extrat. Buffi suojaamaan kasvoja, säärystimet nilkkoja ja aurinkolasit tarvittaessa. Itse käytän niitä suojaamaan silmiä viimaltakin. Talvijuoksukengillä ei tarvitse pelätä liukastuuko ja onhan ne aika erilaiset juosta kuin normaalit eli sopii lumelle. Kasvoihin hieron Sebamedin cold & wind voidetta, voisi melkein sanoa öljyä. Suojaa todella tehokkaasti, mutta hiki senkin vie loppujen lopuksi mukanaan.

Pipo jäässä ja aika lailla muutenkin 2 h lenkin jälkeen
Tämän setin alla minulla on lämpökerrasto, taitaa olla Rukan, vaikka ei sillä merkillä nyt niin väliä.

Ihanan punainen tonttupuku
Ja tämän tonttupuvun alla on vielä tekninen kerrasto, jostain syystä Rukan sekin.

Kauheita kuvia :D
Alimpana oli sitten tällä(kin) kertaa Shock Absorberit sykemokkulalla, Niken kalsarit ja Ironmanin kompressiosukat. Näytän äärimmäisen edustavalta suoraan ulkoa tulleena, mutta sellaista se on :D

Kylmä makkara
Kaikesta tästä vaatetuksesta huolimatta ei siellä ulkona liian lämmin tullut. Pakkasta oli -13 eikä onneksi tuullut juurikaan.

Koitetaan tareta ulkona vielä vähän ja hetkeksi näyttäisi ainakin helpottavan. Itse olen ainakin odottanut tätä todella paljon...

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Läski lähtee

Taas meni yksi viikko. Aika rientää, kun on mukavaa. Töissä on kivaa ja treenaaminen on kivaa. Olen vihdoinkin päässyt siihen pisteeseen kuntoni kanssa, että joka kerta ei ole taistelua. Nautin hommasta nykyään ja olen ylpeä itsestäni ja tyytyväinen, että olen taistellut aikaisemmat vuodet vaikka sitten kiukulla ja päättäväisyydellä, että olen saavuttanut tämän. Tunteja tälle viikolle tuli 10h 50 min. Hämmästytän itseäni edelleen, että jaksan ihan hyvin. Toisaalta kaikki treenit on hyvin pitkälti peekoota.

Maanantaina poljin 2 h ja vähän alkoi jo jaloissa tuntumaan viikonlopun jäljiltä, mutta ei mitään väsymystä pahempaa. Tiistaina ei ollut enää pakkasta niin paljoa, mutta lunta satoi senkin edestä. Tultiin töistä ja olin jo menossa ulos juoksemaan, mutta kun teräsmies tuli koiran kanssa takaisin sisälle, niin totesi, että salille. Lähdin sitten juoksemaan matolle 1 h 45 min. 

Oli vähän koettelemus. Unohdin kuulokkeet kotiin, niin en voinut viihdyttää itseäni edes musiikilla. Sain taas vähän pitkiä katseita ihmisiltä, kun moni tuli tekemään alkuverraa matolle ja minä juoksin. Ei siinä vielä mitään, mutta siinä vaiheessa, kun samat tyypit tulivat vielä loppuverraan, niin muutama vähän katsoi pitkään, kun minä vaan jatkoin :D Nyt sain sitten vielä karmeat rakot kumpaankin isovarpaaseen. Olin vähän hämmentynyt huomatessani ne, kun otin sukat pois. Juoksin Mizunoilla, joilla olen juossut jo vuoden varmaan. Enkä ollut edes huomannut missään vaiheessa, että nyt tulee rakkoja.  

Tiistaina töissä oli Variston Forever esittelemässä itseään ja oli kehonkoostumusmittausta ja liikkuvuustestiä. Kävin tietysti molemmissa. Mittaus yllätti todella positiivisesti, kun olen saanut rasvaprosenttia aika paljon alas, mutta lihasta ei ole lähtenyt, vaan päinvastoin. Ja henkinen, eikun, metabolinen ikäkin pudonnut ~10 vuotta vuodessa :D nyt olen siis 18. Liikkuvuus oli toisessa testissä keskitasoa parempi ja toisessa keskitasossa. Pitäisi muistaa venyä...

Syntymäaikani ei ole 1.1., jos joku sitä ihmettelee :D

Keskiviikkona pääsin hierottavaksi. Auauau teki kipeää, mutta oli se silti ihanaa. Oikeasta etureidestä löytyi sellainen kipu, että meni hetkeksi silmät nurinpäin päässä. Löytyi vihdoin siis jotain niin kipeää, että löytyi joku raja kivusiedolleni, mutta auttoi taas niin paljon.

Uinti piti hoitaa torstaina ilman valmentajaa. Sain kyllä ohjelman ja uin koko setin 2100 m muutaman muun kanssa. 20x25 m kovaa oli taas aika paha, mutta ei enää ihan niin paha mitä se on ollut.

Perjantaina tuli toinen lepopäivä, kun oli tiimi-ilta poikain kanssa. Käytiin vähän syömässä kiinalaista ja nyt meinasi lähteä taju ruuan tulisuuden takia :D En tiennyt, että korvatkin menee lukkoon, kun tarpeeksi keittää. Sitten jatkettiin vielä muutamilla ja pääsin kolmen aikoihin nukkumaan. Teräsmies urhoollisesti haki minut kotiin. Onneksi on tuollainen supersankari :)

Sitten koitti viikonlopun treenit ja lauantaina 3 h polkemista. Meni ihan kivasti. Illalla vähän ennen, kun menin nukkumaan tajusin, että en ole syönyt kuin aamupalan ja sitten tietysti ne geelit ym polkiessa. Olin vähän kummissani, että mihin on nälkä kadonnut. No söin kaksi leipää ja toivoin selviäväni aamuun. Pitihän sitä sitten käydä syömässä puolikas banaani puoli seitsemän aikaan aamulla ja lasi vettä. Puoli yksitoista heräsin sitten oikeasti nälkään.

Polkee, polkee, kun ei ollut darraakaan

Varattiin illalla vihdoin lennot ameriikkaan! JAU, kun meinaa nyt jännittää ja pukata matkakuumetta :D 6.6. mennään ja 21.6 lähdetään takaisin. Tajusin myös sen, että pääsen sittenkin Kuusijärvelle sprinttaamaan nyt! JES!

Heräämisen jälkeen katselin ulos ja mietin mitähän sitä tekisi... Ulkona pakkanen oli laskenu -18 -> -13 ja päätin sitten, että uhmaan kylmää ja menen ulos juoksemaan 2 h lenkin. Päiväkin oli niin kaunis. Pääsin myös testaamaan juoksun kadenssin mittausta kellossa, joka tuli uutena ominaisuutena päivityksen mukana, ainakin V800, keskiviikkona. 

Juoksu kulki, mutta auraamattomat kävelytiet teki juoksemisesta paikoin hyvin raskasta... 1:45 huomasin sitten, että poskipäät paleltuivat. Kotona hetki juoksun jälkeen tuli aamupala ulos toista kautta... Jos suoli ei ole ollut jo ärtynyt, niin nyt on ainakin, kun sappineste polttanut sen pikatoimituksessa ulos... Kylmä ei ole edelleenkään mun juttu... 

Hetken oli episodin jälkeen sellainen olo, että en pysty lähteä enää uimaan, mutta elin siinä toivossa, että lämmin auttaisi, kun olin ihan jäässä. Lähdin hampaat kalisten, vaikka vaatteita oli. Pääsin lopulta altaaseen asti, vaikka meinasin jäädä kuumaan suihkuun. Uinti tuntui niin hyvältä ja vesi. Uin siinä tunnin ja 2300 m. Maha helpotti, mutta edelleen on arka. 

Huomenna on lepopäivä ja nyt tulee taas ihan tarpeeseen. Toivottavasti maha ei loukkaantunut kauhean pahasti... Ensi viikolla treenit jatkuu samaan malliin nousujohteisesti.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Jäätävää

Viikko on ollut taistelua kylmää vastaan, niin kotona kuin muutenkin. Pitänyt jännittää lähteekö auto käyntiin aina, kuolenko koiranpaskatuslenkille tai miten kylmä kotona on jne. Auto on käynnistynyt, koira ja minä molemmat ollaan selvitty ja kotonakin lämpesi, kun nöyrtyi laittamaan patterit päälle sen jälkeen, kun ilmalämpöpumppuset eivät enää jaksaneet ja takka ei yksinään riittänyt. Ulkona en ole kuitenkaan viettänyt aikaa juuri ollenkaan. 

Teräsmies luovutti tässä kohtaa ja laittoi patterit päälle alakerrassa :D

Maanantain lepäsin ja tiistaina poljin taas. Nyt on ollut kyllä ihan hyvä polkea, kun sisälämpötila on sen pari astetta viileämpi kuin normaalisti, niin ei huku ihan niin pahasti hikeen. 

Töistä auringonlasku ja halo, jonka toinen reuna jää tosin piipun taakse

Keskiviikkona oli ihana vapaapäivä, loppiainen, mutta edelleen kylmä kuin Siperiassa, niin menin juoksemaan matolle. Vähän mietitytti miten siinä jaksaa 95 min... Huomasin vekottimessa ohjelmavaihtoja ja valitsin mäkisen juoksun ja lykkäsin vitos tason. Taisi olla 5/10. Vähempikin olisi voinut riittää...

Vastakkaisella seinällä on onneksi telkkari, kun olin unohtanut kuulokkeet ja sieltä tuli dokumentin pätkä äijästä, joka meinasi juosta maratonin talvella pelkissä shortseissa ja sandaaleissa. Setä oli sentään treenannut kylmänsietoaan jo 18 vuotiaasta asti. Siinä samalla tuli myös muistutus siitä kuinka suuri merkitys korvienvälillä on. Ennen maratoniaan kaveri sukelsi 57 m jään alla. Ei siinä muuten mitään, mutta lääkärit olivat hämmästyneitä, kun ei verenpaine tai syke kohonnut vaikka olisi pitänyt. Hän pystyi hallitsemaan mielellään kehoaan niin hyvin.

Siinä sitten vaan omaa mieltään hallitsemaan ja juoksin vielä 35 min. Kokeilin samalla ne toiset uudet kengät, nimittäin Hokat. Alkuun tuntuvat vähän hassuilta, mutta juoksun jälkeen olin ihan mielettömän onnellinen kengistä! Nyt on toiset millä voi juosta ja mihinkään ei satu. Oli ihan hölmö fiilis juoksun jälkeen, kun jalat olivat ihan vetreän tuntuiset. En vaan viitsi kuluttaa niitä matolla, että kevättä odotellessa, kun pääsee taas ulos ja asvaltille.

Ihan parhaat Hokan Huakat

Torstaina jatkui ohjatut uinnit ja polskuteltiin pari kilsaa. Perjantainakin piti mennä uimaan, mutta ilmeisesti kylmä ja/tai veto teki sen, että meni niska ja hartiat ihan jumiin. Kotona otin buranan ja nukuin vähän, mutta kun koitin nousta ylös sattui sen verran, että käänsinkin vain kylkeä ja nukuin toisen puolituntia päälle. En sitten ui.

Lauantaille oli ohjelmassa 2:50 pyöräilyä. Siinä sitten illalla pyörittelin sen. Matkaa tuli wattbiken mittariin 79 km. Tajusin, hetki pyöräilyn jälkeen, että taitaa mennä ensi kesänä aika kovaa, kun melkein puolikaan vetäisee peekoolla tuohon aikaan :D

Tänään sitten uin sen mikä perjantaina jäi uimatta juoksun päälle. 15 km matolla 110 min. Ja 70 min 2900m. Jäi 100 m vajaaksi, kun menikin halli kiinni. Olin siinä luulossa, että systeemi olisi sama kuin viikolla, että ysiltä kiinni ja viimeistään puoli kymmenen ulos. No hups :D Tiedänpähän ensi kerralla.

Se mikä tuntuu nyt hassulta, on se, että ei väsytä ihan hirveästi. Kropassa kyllä tuntuu, mutta olen ihan ok. Asiaan saattaa vaikuttaa sekin, että olen varmaan oppinut syömään ja juomaan paremmin myös treenin aikana. Taitaa olla enää opittavana se pitkän matkan kestäminen. Pitää jaksaa paukuttaa menemään aika pitkä matka kuitenkin ensi kesänä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Henki kulkee, kaikki kulkee

Nyt oli hyvä viikko ja treenit kulki. Sain puserrettua kaikki, mitä ohjelmassa oli ilman isompia ongelmia, vaikka alkoihan se painaa sunnuntaita kohti. Vähän kyllä arveluttaa miten tulen selviämään alati kasvavista määristä, kun nyt jo meinaa ottaa koville. Eikä ole vielä edes yli kymmentä tuntia viikossa. No ensiviikolla on... Ehkä pelästyn vaan vielä niin herkästi.

Piti tosiaan alkaa palautumaan joulun mässäilyistä ja koitin aloittaa kevyesti. Menin maanantai iltana uimaan toivoen, että altaaseen mahtuu Rajamäellä. Hyvin mahtui ja uin 2,3 km vähän vajaassa tunnissa. Alkuun oli kyllä niin pallo olo ja tuntui kuin olisin hukannut uintitaitoni :D Hyvin tankattu... Selkä jatkoi ikävästi kiukkuiluaan, eikä varmasti ollut autossa istuminen ainakaan parantanut asiaa. Meinasi tulla jännityspäänsärkykin lopuksi. Pääsin siitä onneksi eroon jo uidessa, mutta jäi ärsyttämään.

Tiistaina oli vuorossa hieronta ja pähkäilin jalkojen ja selän välillä. Jalat olivat kuitenkin ihan ok tuntuiset, vaikka aina ne jumissa onkin. Selkä oli vaan vaivannut jo niin kauan, kuukauden, ja aiheutti huomattavasti enemmän ongelmia. Tuntui siis siltä kuin olisi tyyliin liian kireä sykevyö koko ajan. Haittasi hengittämistä, liikkumista ja kipuili. Päädyin siihen. Oli hyvä valinta, koska kotiin ajaessa huomasin, että eipä ole hengittäminen hetkeen tuntunut niin hyvältä ja sain vedettyä keuhkoihin kunnolla ilmaa.

Keskiviikona, viikon toisella uinnilla, eron edelliseen huomasi välittömästi. Oli pitkästä aikaa taas kiva uida. Vedot sujui, kaikki sujui. Uin peräti 2,5 km. Aloin siinä uidessa miettimään myös, että mitkähän kengät sitä hankkisi tilalle...

Uudenvuoden vieton aloitin torstaina karmealla migreenillä. Ilmeisesti selän aukaisu generoi mokoman. Raivostuttavan herkät hermot. Jumissa, tulee migreeni. Lihakset toimii, tulee migreeni. Nukun liikaa, tulee migreeni jne. Sen voi saada melkein mistä vaan, jos se päättää tulla... Otin lääkkeen, kipuilin hetken, kun sekin sattuu, kun alkaa vaikuttamaan, jos on ehtinyt pahaksi ja nyt oli. Olin ilmeisesti ollut vaan niin väsynyt, että en herännyt keskellä yötä ottamaan lääkettä, mutta olin kuitenkin nukkunut todella huonosti ja pyörinyt paljon. Neljä tuntia meni ihan taju kankaalla ja heräsin sitten yhdeltätoista. 

Muutaman tunnin itseni keräilyn jälkeen päätin ryhdistäytyä ja polkaista päivän treenin. Se oli 100 min pyörää. Meni aika nopeasti ja helposti. Sen jälkeen pääsi varsinaiseen "juhlintaan". Tarkoitti jotain niinkin yksinkertaista kuin nakkipiiloja, itsetehtyä perunasalaattia, juustoja, hilloa, salamia, keksejä, yksi kaveri meidän lisäksi ja pari pulloa juotavaa. Vuosi vaihtui aika samaan tapaan kuin ennekin. Ei mitään erikoista ja taidan olla se sama urpo kuin ennenkin :D

Uudenvuoden eväitä

Nyt on ollut harvinaista herkkua juoksun kanssa, kun pääsee valoisan aikaan juoksemaan. Kirmasinkin perjantaina 85 min treenin iloisena siitä, mutta ihan jäässä. Oli todella kylmät 12 km. Alku aina hankalaa pukeutumisen suhteen... En ole myöskään ihan kamalan innoissani lumesta... Mietin siinä juostessani taas kenkiä ja sitä, että en ole vieläkään saanut hankittua niitä nastakenkiäkään.

Aamulla löytyin jonkun raketin jämiä takapihalta. Onneksi ei ollut koira istumassa sen vakiotähystyspaikalla, kun tuo jysähti taivaalta tuohon. Siihen on syynsä miksi ei pitäisi ampua takapihalla keskella asuinaluetta...

Lauantaina päätin lähteä shoppailemaan sitten niitä kenkiä. Sarvan nastalenkkarit ovat houkuttaneet jo jonkin aikaa ja halusin päästä sovittamaan niitä. Suuntasin siis 4runnerssille. Kenkiä oli, ei vaan ollut oikeaa kokoa... Mutta, hetken siinä masennellessani ja kokeillessani kaikkea muuta huomasin, että syksyllä tyrmäämäni Hokan Huakat olivatkin hyvät puolinumeroa isompana. Näemmä kapean tuntuinen malli on parempi vähän isompana. Ne lähti sitten sieltä matkaan, mutta ei vieläkään nastakenkiä. Fail :D

XXL piti käydä myöskin tsekkaamassa, kun oli ihan vieressä. Sieltä tarttui mukaan pari juomapulloa, koska niissä oli sellainen systeemi, joista pystyy vain imaisemaan, ilman että auot sitä. Tacxin. Hekilökohtaisesti vihaan niitä pulloja joissa se suukappale pitää vetää ylös, mutta suurin osa on niitä. Ja poistokasasta Scottin T2 pro triathlon juoksukengät, koska 20€ ja näyttivät hilpeiltä. Ne olivat yllättävän mukavat ja samanlainen kiristyssysteemi kantapäässä kuin pyöräilykengissäni. Pitää kokeilla kesällä jossain lyhyemmässä kisassa ;)

Pizzapaloja mutustaessa Kluuvin alakerrassa huomasin, että Sarvan kenkiä on myös Intersportissa ja minulla synttärilahjakortti sinne. Se oli sitten seuraava kohde ja ihan lähellä. Kengät olivat aika erilaisen tuntuiset siihen nähden mihin on tottunut. Vähän arvelutti. Melko kapean oloisetkin, mutta hyvin istuvat. Ehkä vähän kovat. Päätin ottaa riskin, koska Icebugit eivät yksikertaisesti sovi jalkaani ja Salomoneissa liian iso droppi, että pystyisin niillä juoksemaan oikeasti, joten nyt tai ei koskaan. Huaah mikä kulutuskrapula iski kolmien kenkien jälkeen. Se oli sitten vaan äkkiä ruokakaupan kautta kotiin kärsimään siitä ja polkemaan päivän treeniä vielä.

Hokat, Sarvat ja Scottit, pohjalliset heivattu kaikista, koska käytän niitä Footbalanceja

Treeni oli sitten 160 min. Mietin vähän, että olenko ihan tärähtänyt, kun vielä melkein yöllä alan polkemaan mokomaa. Poljin sitten ja hyvin meni. Muutama geeli tuli imaistua, kun en ollut syönyt kunnolla ja en halunnut kuolla ihan täysin. Ihan hyvä ratkaisu. Tuli unikin aika nopeasti pari tuntia sen jälkeen, mutta maha päätti sitten heittäytyä hankalaksi ja eli ihan omaa elämäänsä koko yön... Taisi loput joulusta lähteä :D En siis nukkunut ihan kamalan hyvin loppujen lopuksi sen takia taaskaan. 

Animea katsellessa aika kuluu...

Aamulla oli melko krapulainen olo. En siis yllätys yllätys ollut syönyt tarpeeksi ja oli sen takia vähän heikkoa. Hirvitti lähteä taas juoksemaan, mutta se on mentävä, kun itse olen ohjelmaan niin kirjoittanut :D 100 min tuulessa ja tuiskussa, mutta oli sentään uudet kengät houkuttimena. Tällä kertaa vedin teknisen kerraston päälle vielä lämpökerraston ja teknisen teepaidan ja tietysti se hiihtopuku. Ei ollut ihan niin kylmä, vaikka loppumatkasta meinasi sormet jäätyä. 

Juoksu oli mielestäni todella onnistunut, olosuhteet huomioon ottaen. -9 pakkasta, lunta tuiskutti koko ajan lisää, mutta juoksin 12,7 km kevyesti peekoolla. Kengät yllättivät positiivisesti, pieni kovuus on ehkä etu, kun juoksee lumessa ja vihdoinkin omistan peekoo kengät, joilla pystyn juoksemaan rauhassa ilman, että alkaa sattumaan mihinkään. Kengät ovat vielä sopivan painavat, että tulee mentyä rauhassa, enkä intoudu spurttailemaan niin helposti, mikä on taas itselleni kevyillä kengillä juostessa ominaista :D Vihdoinkin on siis tehty vaimennettuja kenkiä pienellä dropilla. Kiitos siitä! Yksi onnellinen käyttäjä täällä säteilee.

Talvijuoksut on siis turvattu, mutta lupasin itselleni, että jos on yli -10 en mene ulos vaan matolle, vaikka onkin tylsää kuin mikä. En vaan halua kiduttaa itseäni, kun kärsin tuosta kylmästä muutenkin niin paljon. Nastoista vielä sen verran, että nyt kun ensimmäistä kertaa juoksin sellaisilla, niin asvaltille osuessani tuli sellainen olo, että näillä saa kyllä varmasti jalat solmuun, jos varomattomasti menee, kun nappaa sen verran hyvin kiinni...

Toisaalta seuraavalle juoksulle näyttäisi osuvan sen verran rapsakka pakkanen, että pitää mennä matolle. Ehkä ei nyt niin hirveästi masenna vielä, kun pääsee kokeilemaan Hokia :D