Uudenlainen elämä

On tämä nyt vähän erikoista. Ei sitä ole tainnut edes vielä kunnolla ymmärtää, että ei tarvitse enää niitä laseja. Kovin monesti en ole vielä hakenut edes laseja, mutta välillä on vähän hämmentynyt olo, kun puuttuu se tietty "laittaa lasit päähän" vaihe, niin jähmettyy miettimään unohdinko jotain. Illalla aloin pesemään kasvojani ja ajattelin jo, että piilarit pitää ottaa pois. Ai niin, ei muuten tarvitsekaan. Sitten seisoin vaan siinä hetken ihmeissäni.

Silmälasini, jotka ovat nyt historiaa. Kuvasta puuttuvat ensimäiset "harry potter" lasit.

Maanantaina valmistauduin leikkaukseen käymällä hierojalla. Oli myös ensimmäinen totaalilepopäivä kahteen viikkoon. Edellisenä yönä oli nukuttanut huonosti sunnuntai illan kovan uinnin jälkeen. Sunnuntain juoksukin oli aika kuolettava, kun jalat olivat ihan loppu ja piti tehdä erilaisia vetoja. Se oli tuskaa, mutta selvisin :D

Vakkari hierojani oli edelleen sairaana, toivottavasti paranee pian! Mutta hänen kollegansa, joka oli myös todella hyvä, hoiti minun rääkkäämisen. Varoitin häntä, että nyt on infernaaliset jumit jaloissa, mutta ei tainnut uskoa :D Aloitti vasemman jalan pohkeesta ja oli huhhuh. En voinut kuin nauraa ja sanoa, että odotas vaan, kun pääset takareiteen. En varoittanut turhaan ;) Teki kipeää jälleen kerran, mutta nestettäkin lähti mukavasti. Farkut olivat paljon löysemmät kuin mennessä. On muuten jännä huomata miten erilainen tyyli hierojilla on. Ei siis ole siinäkään yhtä ja oikeaa tyyliä ja tapaa.

Kuvittelin, että jännittäisin enemmän tiistai aamun operaatiota. Nukuin yöni hyvin ja lähdin iloisella mielellä kohti Espoota ja Isoa Omenaa. Kahvillakin ehdittiin käydä ennen leikkausta. Silmät tsekattiin vielä ja oli hauska huomata miten leikkaava lääkäri näki sarveiskalvokuvistakin, miten paljon minulla on hajataittoa. Itselleni, kun ne kuvat olivat lähinnä hienoja värejä vaan :D Ensin laitettiin puuduttavia tippoja ja pääsin vielä hetkeksi aulaan. Sitten minut tultiin hakemaan "leikkaussaliin" ja sain myssyn ja kengänsuojat. 

Laserlaite oli pienempi mitä odotin. Töissä ehkä tottunut vähän eri mittaluokan lasereihin :D Vitsailtiinkin asiasta siinä. Operaatio itsessään oli nopea ja siinä vaiheessa kun laserointi oli jo melkein loppu tajusin sen vasta itse. Toinen silmä ei jännittänyt enää niin paljoa. Lentikkelin eli irtileikatun alueen poisto oli ehkä aavistuksen epämiellyttävää, mutta onko se nyt ihme, kun silmää sorkitaan :D Kokonaisuudessaan toimenpide oli itselleni helppo ja nopea. Ei jäänyt edes traumoja. Hoitaja piti kädestä kiinni suurimman osan ajasta, niin ehkä sekin auttoi :) Ja vaikka olen tällainen paniikkiin taipuvainen en ottanut esilääkitystä eli diapamia ja hyvin selvisin. Hyvä minä! Halusin sen lasillisen skumppaa :D

Kiitos Petri Oksman ja Ison Omenan Medilaserin väki!

Eilinen piti pitää kärpäslaseja ja nukkua ne päässä. Smile on niin hyvä, että yksi yö riittää niitä. Vähän kyllä pelkään omaa hajamielisyyttäni, että kun alkaa tuntemukset hävitä silmistä niin saatan huomaamattani hieroa silmää, jos alkaa kutittamaan. Tämä siksi, kun en käytä juurikaan meikkiä, niin voinut olla aika huolettomasti. Ehkä sitä nyt pystyy viikon keskittymään asiaan sen verran.

Tippoja pitää käyttää kahta erilaista. Kaksi viikkoa antibioottitippaa kolme kertaa päivässä ja kostutustippoja kuusi kertaa päivässä varmaan niin kauan kuin tarvitsee. Smilen ei pitäisi aiheuttaa niin paljoa kuivasilmäisyyttä, kuin muiden, kun silmän pintaa ei avata ja niin hermot säilyvät ehjinä silmän pinnassa. Kieltämättä aika hyvältä tuntuu, vaikka aika kuivat silmät omistankin.

Illalla oli vielä Darby Thomaksen luento Hyvinkäällä HyPyn ja Konecranesin yhteistyössä järjestämänä. Oltiin siis Koneen jossain hienossa luentosalissa. Aika paljon oli porukkaa paikalla, niin HyPystä kuin Koneeltakin. Onneksi Hypyn typyt muistuttivat, koska olin aivan unohtanut asian ja sain kyydinkin puolisokeana. Paljon oli mielenkiintoista asiaa treenaamisesta, ravinnosta ja vaikka mistä. Kehon huollosta ei kyllä kukaan tajunnut kysyä mitään. Itsekin keksin sen vasta kotona. Pahus.

Kärpäslasi edustaa...

Nyt tässä on vain totutellut silmiin kotona ja kävin sentään koiran kanssa kaupassa ja takaisin. Kaksi ja puoli kilometriä tuli siitä kävelyä tuulessa ja tuiskussa. Onneksi keksin laittaa yhdet Bollen persimmon linsseillä varustetut pyöräilylasit päähän. Olisi voinut tehdä muuten vähän kipeää.

Huomenna pitäisi koittaa mennä taas töihin. Jännää vähän miten selviä siitä, kun en nyt pysty kauhean pitkiä aikoja tuijottamaan näyttöä. Ehkä huomenna on parempi päivä sen suhteen.

Viimeinen viikko lasisilmänä

Treeniviikko kova on kohta taputeltu. Tämän päivän kolmentunnin pyöräily vielä ja huomenna tunnin juoksu ja 3 km uinti. Maanantaina on hieronta ja tiistaina lähtee lasit. OMG. Sitten tulee ainakin se viikon tauko hikiliikuntaan. En tiedä vielä miten pitkään pitää varoa silmiä senkin jälkeen, mutta sekin varmaan selviää operaation jälkeen. Mitenköhän selviän viikon ihan kevyellä olemisella.

Tällä viikolla maanantaita lukuunottamatta on pitänyt selvitä urheilusta silmälasit päässä. Vähän välillä ärsyttänyt, kun on ollut rillit huurussa, hiessä, tiellä tai sokeana ilman niitä. Kaikesta on kuitenkin selvinnyt. Pientä epämukavuutta vain. Vaikea kuvitella sitä helppoutta mikä on jatkossa. Piilareilla on saanut samankaltaista vapauden fiilistä, mutta silti ne on olleet piilarit ja, kun on hajataiton korjauksella vielä, niin ne sai aika helposti pois paikaltaan ja sitten oli taas vähän sumea näkö, kunnes asettuivat uudestaan paikoilleen. 

Tällä viikolla tuli tiistaina juostua 1½ h. Ensin vastatuuleen hampaat kalisten 40 min ja sitten takaisin hikipäässä rillit huurussa. Tosin tunnin kohdalla, kun olin taas siinä risteyksessä, mistä olisi päässyt kotiin tajusin, että pitää jatkaa toiseen suuntaan, koska piti mennä vielä puoli tuntia. Kauheaa, kun joutuu juoksemaan jo niin pitkän matkan, että saa ajan täyteen :D eli 12 km kertyi matkaa lopulta. 

Naureskelin kotona, että kohta se "peruslenkki" pyörällä eli vähän reilu 18 km onkin peruslenkki juosten. Se kyllä alkoi tuntumaan pyörällä viime kesänä jo vähän lyhyeltä, niin jatkoin sitä toisella samanmoisella useasti. Aikamoista...

Keskiviikkona olin alunperin menossa uimaan, mutta katsellessani ohjelmaa tajusin, että tulee sitten kahtena päivänä peräkkäin pyöräilyä ja päätin vaihtaa perjantain parin tunnin pyöräilyn ja keskiviikon uinnin paikkaa. Pyöräily piristi kummasti vaikka ennen sitä oli palellut ja väsyttänyt ihan tolkuttomasti. Ensimmäinen tunti oli peekoota ja toinen vetoja. Melko rankkaa, mutta pirun siistiä. Maksimi watit oli 411 W :D Mutta meinasi oksukin tulla.

Torstaina oli toinen huikea tanssitorstai. Baletissa vedettiin taas kovat tossut jalkaan ja uhhuh laittamani oksalakka kaipasi vielä muotoutumista, niin teki vähän kipeää varpaissa. Ehkä se oli myös se yli kuukauden tauko mikä sattui. Tangossa ylitin itseni tekemällä liikesarjan, joka on vähän vaikea selittää, mutta huomaa lihaskunnon parantumisen näkyvän tuossakin lajissa selvästi. Pystyn ja uskallan heilua pääalaspäin paljon paremmin nyt. 

Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että vihdoinkin löytyi pitoaine/tangon putsauslitku, joka toimii itselläni. Tähän mennessä kaikki kokeilemani mömmöt ovat tuntuneet katoavan käsistäni aika nopeasti siinä vaiheessa, kun kämmenet alkavat hikoamaan ja alan liukua. Se ei taas yhtään paranna luottoa siihen, että pysyy siellä... Tämä uusi tökötti on jännää öljymäistä ainetta, jolla putsataan tanko ensin ja se tosiaan tuntuu ihan öljyltä, mutta, kun se kuivuu tangon pintaan jää jokin kalvo?, joka pitää ainakin omalla kohdalla todella hyvin.

Eilen uin elämäni ensimmäisen kerran 3 km. Kiva tietää, että siitäkin selviää. Olen uinut nyt aika paljon räpylöillä, että löytäisin uintiin sen rentouden. Leirillä Pajulahdessa sain kuulla, että uinnistani häviää se vähänkin rentous heti, kun alan väsymään. Yllättäen. Sen takia minulle lykättiin ne räpylät siellä jalkaan ja nyt olen jatkanut samalla linjalla. Eilen sitten 4x25 m vedoissa jätin ne pois ja huomasin niiden käyttämisen tuottaneen huikean muutoksen mm. potkuihini. Uin aivan eri tavalla kuin ennen, vertaan siis vain omiin tuntemuksiin, ja seura kaveri oli ihan "OMG mistä lähtien sä oot uinu noi v*tun kovaa?!!" :D Jotain hyötyä siis niistäkin. Jatkan kuitenkin vielä jonkun aikaa räpylöillä, että en uuvuta itseäni aina ihan loppuun uimalla.

Tässä vaiheessa alkaa vihdoin Omegawavekin näyttämään väsymyksen merkkejä elimistössäni. Aika pitkään saan tahkota, ennen kuin niitä alkaa siinä näkymään. Väsymys on ihan totaalinen, kun kaupassakin piti istua välillä alas, mutta kyllä nyt nämä pari päivää vielä jaksaa :) Ei niin pahalta tunnu ja onneksi on viikonloppu niin saa rentoutua ja nukkua. Nyt kuluttamaan taas wattbiken penkkiä, tai ehkä kuitenkin omaa hanuria enemmän, kolmeksi tunniksi.

Perjantain näkymä. Kestävyys melkein no go.

Perjantaina stressi 4/7 ja sama vastaanottavaisuudessa

Ei ollut kokonaiskuva parantunut eileisestä, vaikka nukuin ihan hyvin.

Lauantaina eli tänään stressi vähentynyt pykälän

Wattbike 10 km SM Espoossa ja rankka viikonloppu

Siis ihan huikeeta. Olen väsynyt, mutta silti niin onnellinen, että selvisin tästä 11h viikosta ihan hyvin. Eilinen kisakin meni verrattaen hyvin keskellä tällaista viikkoa. Luultavasti takaraivossa elää vielä pelko vuoden takaa, kun olin aina ihan raato ja tuntui pahalta. Nyt ei tunnu pahalta. Uskomatonta.

Eilinen kisa vähän jännitti ja hirvitti, kun oli jalat aavistuksen tönköt perjantain parin tunnin pyörä-juoksu setistä. Melkein tuli kiire Espooseen kisapaikallekin... Normaalisti olen ainakin tuntia ennen omaa starttia mestoilla ja nyt olin hädin tuskin 20 min. Väsytti jostain syystä niin paljon, että oli vähän vaikeuksia lähteä liikkeelle. No ehdin kuitenkin vaihtamaan vaatteet ja lämmittelemäänkin ihan hyvin. 

Kisakuvista iso kiitos Hannu Liekolalle!

Siellä mentiin

Kisassa oli uusia Wattbikeja. En ehtinyt/tajunnut ottaa kuvia ja teräsmieskin unohti, kun en erikseen muistuttanut... Uudet pyörät olivat aika hienoja. Mattamustia ja ilmavastuksen säätövipstaaki oli pidempi. Huomattavasti helpompi siis säätää kesken armottoman raaston :D Muuta eroa en nyt äkkiseltään keksi...

Takarivin tuskaiset ilmeet

Eturivissä ei näyttänyt ilmeisesti niin kärsivältä

 

Silmät kiiluen väänsin menemään

Unohdin ottaa kuvan lukemistani kisan jälkeen, mutta 201W eli watin paremmin kuin vuosi sitten ja paransin aikaanikin yli sekunnilla eli 16:13,07. Ja kunto/kestävyys parantunut huomattavasti, kun pystyin laittamaan loppukiriin vielä isompaa pykälää silmään :D Ei ole onnistunut aikaisemmin. Ehkä Tampereelle vähän tuoreemmilla jaloilla kuukauden päästä, niin saa vielä lisää parannusta. Voittajalle hävisin taas yli kaksi minuuttia, mutta se nyt ei taas yllättänyt :)

Illalla raahasin itseni vielä tunnin lenkille. Ei muuten mitään, mutta 3x4 min vedoissa jalat tuntuivat ihan pökkelöiltä. Kyllä se siitä kuitenkin lähti rullaamaan. 

Ei ehkä näy niin selkeästi epäselvästä kuvasta, mutta alkumatkasta oli ihan järkyttävä räntäsade. Kengät kastuivat ensimmäisen kilometrin aikana sen takia.

Tänään oli sitten vuorossa 2h 55min pyöräilyä ja 20 min juoksua 4x80m mäkivetoineen. Ajattelin oikeasti, että nyt tulee kyllä noutaja. Kummasti kuitenkin jaksoin ja olo vaan parani loppua kohti. Juoksemaan lähtiessä olin yhtä hymyä :D Vedot meni ihmeen näpäkästi ja nyt on ihan ok olo. Väsyttää tietysti, mutta niin pitääkin. Huomenna on vain tunnin kevyt pyörittely wattipyörällä luvassa. Kyllä ensi viikon vielä jaksaa, kun sitten tulee taas taukoa sen silmäoperaation takia ainakin viikko kunnon treeneistä.

Tuli ihan tippa linssiin, kun treenien jälkeen oli tällainen yllätys keittiössä nimipäivän kunniaksi :)

Kova, kovempi, kovin

Nyt on menossa neljäs viikko 12 viikon ohjelmasta. Treeniä on ohjelmassa 11 tunnin edestä ja eihän tämä ole vielä mitään :D Ensi viikolla on se otsikon kova viikko ja sitten lepoviikko ennen kahta seuraavaa. Tähän mennessä mennyt ihan hyvin ja olo ihan jees eli ei mitään mainittavaa. Kellossa nostin viikkotuntimäärät 8-12h ja sen tason nimenä on puoliammatimainen. Höhö melko hupaisaa. Aktiivisuustasonkin nostin kolmoselle ja hyvin on tullut päivätavoite täyteen kaikkina päivinä! Pitää koittaa jatkaa samaan malliin, kun ei se nyt ihan hirveästi vaadi loppujen lopuksi kuitenkaan.

Sunnuntaina menossa uimaan. Silmät vielä vähän harittaen.

Viikko alkoi puolentoista tunnin pyöräilyllä ja tiistaina melkein saman verran juoksemista nousevalla vauhdilla. Juoksussa on kyllä joka kerta niin huikeaa huomata kehitys. Pakko myöntää, että siitä on alkanut tykkäämäänkin :D Juoksun jälkeen menin aika lailla samantien saunaa ja oli vielä ihan virkeä olo. Sauna teki sitten sen, että väsymys iski. Hädin tuskin jaksoin seistä enää suihkussa sen jälkeen oli kroppa niin poikki. Kello näytti palautumis ajaksi melkein vuorokautta, että siinä huomaa mikä näistä kolmesta on kovin kropalle ainakin itselläni.

Keskiviikkona oli tämän viikon ainoa uinti. Kotona uimakassia pakatessa aloin ihmettelemään missä on uimalasit?! Pienen muistelun jälkeen tajusin, että en tainut laittaa niitä tosiaan edes kuivumaan kotona sunnuntain uinnin jälkeen... Totesin, että nyt ne taisi hukkua lopullisest. En elätellyt suuria toiveita niiden löytymisestä uimahallilta. No pääsin hallille ja kyselin laseja... Ei löytynyt. Huokaisin ja totesin, että olihan ne jo aika kulahtaneet. Harmitti vain uida uuden karheissa kisalaseissa, jotka ovat vähän turhan tummatkin vielä altaaseen. Vähän tuhisin siinä harmissani kadonneita laseja ja jossain vaiheessa, minulle ne sitten tuotiin, kun toinen uimari oli ottanut ne talteen sunnuntaina! Voi onnea :) Saan taas uida kulahtaneissa laseissani :D Mutta ehdin naarmuttamaan tietysti kisalasien peilipinnan...

Uinti sujui muuten hämmentävän mukavasti. Taitaa alkaa taas rentous löytymään hommaan. Uin toista kertaa etusnorkkelin kanssa ja nyt vähän pidempään eli jonkun 700 m yhteensä. Ensin 8x50m sisällyttäen 15m kovempi pätkä johonkin kohtaan joka kerta. Sitten 300 m lopuksi kevyesti. Ensimmäisella 25 m meinasi iskeä joku kohtaus ja toisessa päässä piti ottaa pilli suusta, kun ei meinannut henki kulkea ja yskitti. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia.

Eilen oli pitkästä aikaa tanssitorstai! Ensimmäinen tälle vuodelle. Ihan huippua oli! Baletissa aloitettiin varovaisesti eli jalkojen vahvistamisella ja venyttämisellä kuminauhan avulla ja muutenkin. Yksi uusi oli tullut joukkoomme niin aloitetaan taas aika alusta, mutta kertaushan on vaan hyvästä.

Arvoin myös vähän menisinkö tankotunnille, kun oli tekniikka 3. Eli ei ihan piece of cake itselleni. Meinasin jo jänistää, kun ei ole aikoihin tehnyt mitään ja on niin jumissa ja vaikka koitin vedota nälkäänkin, niin sekin kuitattiin tarjoamalla jugurttia :D Niin vain löysin itseni sitten tek3lta. Oli ihan huikea tunti pitkästä aikaa ja vaikka vähän leuka loksahti siinä kohdassa, ku näytettiin mitä tehdään, niin kummasti huomasin tekeväni kyseisiä liikkeitä. En ihan kaikkia tai niin onnistuneesti, mutta tein kuitenkin tai ainakin yritin. Tämä oli siis viikon ainoa lepopäivä ;)

Vähänä väsyttää jo, mutta onhan se muutenkin perjantai ja ilta. Tänään kävin salilla polkemassa ja juoksemassa vastaavan setin kuin viime lauantaina. 45 min wattbikella ja 15 min juoksua ja sama uudestaan vähän kovemmilla sykkeillä. Meinasin tehdä sen ensin kotona, mutta kun meinasin kaatua jo autosta sisälle matkalla kotiin tullessa niin totesin sen ehkä vähän turhan vaaralliseksi vaihtoehdoksi.

Huomenna on Espoossa 10 km wattbiken SMmät. Siellä pitäisi koittaa rikkoa viime vuotista omaa ennätystä. Saa nähdä mitä näillä treenin uuvuttamilla jaloilla saa aikaiseksi :D Hyvän treenin ainakin, jos ei muuta.

Silmät suurina

Meinaa jäädä kirjoittaimiset kirjoittamatta, kun ei ole oikein näkö palautunut eilisestä esitutkimuksesta vieläkään. Kävin vihdoin siihen näönkorjaukseen liittyen tutkittavana eilen ja hyvin onnistuu, kun on normaalia paksummat sarveiskalvot \o/ Pupillit laajentavat tipat jäivät vaan vähän päälle, niin meinaa särkeä päätä tämä näytön tuijottaminen ja lähelle ei näe oikein vieläkään. Vaikutusajaksi sanottiin 12-24 tuntia, mutta nyt mennään jo reilusti yli. Silmät meni varmaan rikki :D Itse operaatio on 27 päivä tätä kuuta, toteutustapa Smile ja se tapahtuu Medilaserilla Espoossa :) Vähän jännää, mutta on se varmasti niin huippua, kun pääsee laseista eroon.

Todella edustava kuva heti tutkimuksen jälkeen, kun olin aivan pihalla

Keskiviikkona kävin juoksemassa tunnin, kun ei ollut enää niin kylmä. Jouduin perumaan tiistain lenkin, koska en ole tottunut kylmään ja sekin mikä keskiviikkona oli kävi henkeen. Lenkin jälkeen tein heti hopeateetä eli kuumaa vetta, kermaa ja hunajaa. Ei se lenkki ehkä muuten olisi ottanut henkeen, mutta lopun 6x80 m vedot aiheuttivat kurkkuun ikävän tuntemuksen. Pitää vielä totutella talveen, että pystyy urheilemaan säällä kuin säällä.

Tanssitorstait alkavat ensiviikolla, niin tällä viikolla vielä pyöräilin 1½ h. Ihan kevyttä settiä, kun on kevyempi viikko.

Eilen pidin vapaapäivän, kun oli se tutkimus ja tiimi-ilta. Käytiin ampumassa toisiamme Megazonessa ja oli aika mielenkiintoista, kun en nähnyt kunnolla. Sitten saunottiin ja syötiin. Nukkumaan menin kahdelta, kun tämän päivän treenti kuitenkin kolkuttelivat takaraivossa jo.

Psiu psiu sanoo laser ase :D Voi niitä lapsi parkoja, jotka joutu pelaan meijän kanssa.

Tänään olikin vuorossa lepoviikon huipennus. 2½ h pyörä-juoksu yhdistelmä. Ensin 45min II wattbikella, 15 min II juosten, samat uudestaan, mutta III sykkeillä ja loppuun vielä wattbikella 15 min jäähdyttely. Menin tekemään ne Fit24 Hyvinkäälle, kun on vaan helpompi tehdä tuollaiset talvella sisällä. Meinasi kyllä loppua usko alkuunsa, kun unohdin osan kamoista kotiin ja otin vielä väärät pyöräilykengätkin. Kuulokkeet sain onneksi ostettua Prismasta matkalla ja eivät olleet kuin 10€ ja violetit :D Ihan ok härpäkkeet. Pyöräkenkiä ei noin vain shoppailla uusia matkalla,  joten köytin Mizunot polkimiin ja niillä sitten mentiin... Jossain vaiheessa alkoi sitten harmittamaan sekin ihan todella, kun unohdin sen satulankin kotiin. Ei tullut onneksi pahempia hiertymiä tällä kertaa...

Juoksu meni kuin unelma, mietin taas mitä vastaavat treenit olivat vuosi sitten. Verta, hikeä ja kyyneleitä. Nyt pystyin juoksemaan 10 km/h aerobisella kynnyksellä. Vuosi sitten se 8 km/h oli jo saavutus. Ihanaa, kun huomaa muutoksen näin konkreettisesti ja ei ole niin loppu jokaisen treenin jälkeen. Seuraavana kahtena viikkona tilanne voikin olla sitten jo ihan toinen...

Toinen edustava kuva silmistä, tänään illalla treenin jälkeen

Toivottavasti silmät toimivat normaalisti huomenna, niin näkee siivota uimisen lisäksi. Alkaa olemaan jo melkein ikävä altaaseen, kun edellisestä kerrasta on jo viikko! Osaankohan edes uida enää...

Kevyttä viikkoa

Loman viimeistä päivää viedään, valitettavasti, ja huomenna taas töihin. Ihana kaksi viikkoa ollut kyllä, vaikka enimmäkseen vaan kotona oltu. Ensimmäisen kerran varmaan sitten kesäloman nukuin viime yönä taas kunnolla eli kellon mukaan yli 8h rauhallista unta. Salakavala stressi taisi vihdoin helpottaa ja huomenna sitä voi alkaa taas keräämään.  Pääsiäisenä taitaisi olla vasta seuraavan kerran vähän taukoa.

Tänä vuonna olen urheillut jo sen verran, että lauantaina vedin koko setin. Uin, pyöräilin ja juoksin. Uinti oli nyt viimeinen viikkoon, koska perjantaihin asti pitää olla ilman piilareita silmien esitutkimusta varten. Hetken harkitsin uimista normaalisti ilman silmiä, mutta totesin, että se taitaa olla aika mahdotonta, koska en yksinkertaisesti näe mitään. Oikealla silmällä, kun en näe edes lähelle kunnolla.

Sunnuntaina piti olla pitkä 2½h pyöräily, mutta lähdettiin vähän ajelemaan pitkin Suomea. Käytiin Keski-Suomessa kotonani ja samalla haettiin koira Nokialta kotiin. Koirakaan ei ollut kauhean mielissään, kun sen loma loppui. Mököttää vieläkin :D Siinä tuli kellon ympäri retkeilyä ja yli 600 km kertyi matkaa auton mittariinkin. Selkä ei tykännyt yhtään. Ei minusta ole näemmä enää istumaan pitkiä aikoja putkeen. Piti ottaa nukkumaan mennessä vähän vahvempaa troppia, että lakkasi särkemästä.

Poljin sen 2½h sitten eilen. Ulkona tarpeeksi kylmä niin ei tule sisällä liian kuuma. Käy se lämmittäminen niinkin :D Oikean jalan sukka oli vaan huonosti, huomasin sen kahden tunnin jälkeen, kun alkoi jalkapöytään pistämään. Saunassa sitten havaitsin, että siinä oli pieni vesikello. Hupaisaa.

Tänään piti lähteä juoksemaan, mutta tuo kylmääkin kylmempi ilma lyö vähän kapuloita rattaisiin. En ole vielä ihan niin karaistunut, että pystyisin lähtemään tuonne lähemmäs -20 asteeseen kirmaamaan tunniksi. Ensinnäkin ottaa niin henkeen tottumattomalla ja iho menee ihan karrelle. Nenäkin alkanut vihdoin osoittaa elpymisen merkkejä ja kahteen yöhön ole tarvinnut käyttää edes nenäsuihketta, niin ehkä en nyt kokeile kepillä jäätä vielä. Silmälastikin jäätyy umpeen vartissa, kun ne päässä joutuu nyt kulkemaan vielä. Eikös siinä ole tarpeeksi vastustavia tekijöitä :D Päivä se on vielä huomennakin. Taidan tehdä viimeiset kotityöt ja venytellä oikein kunnolla tänään. Sitten voikin viettää rauhassa urheilullisesti kevyttä viikkoa.