tiistai 31. maaliskuuta 2015

Mikä se kesällä odottaa

Ei ole oikein treenit kulkeneet, enkä enää yhtään ihmettele miksi. Torstaina baletista meinannut tulla mitään, kun ei vain tahtonu löytyä oikein edes lihaksia tai ne eivät totelleet. Uidessa perjantaina ja sunnuntaina syke vaan nousi, vaikka koitti uida miten rauhallisesti tahansa ja lauantain 100 min wattbike sessiossa alkoi tunnin kohdalla särkemään etureisiä. 

Olin havainnut, että lihasjumit vaivaavat, mutta en ollut jotenkin oikein ymmärtänyt tilanteen ns. vakavuutta. Venyttelyllä ja rullailulla ei saanut kuin hetken helpotuksen. Luojan kiitos eilen oli liian pitkästä aikaa hieronta. Olin oikeasti niin tönkkö, että selkää särki ja sitä myöten päätä ja tästä johtuen nukkuminenkin oli hankalaa. Toisin sanoen eläminen oli aika mahdotonta ja olin pahalla tuulellakin.

Lupasin itselleni, että en enää IKINÄ unohda varata hierontaa ajoissa. Jotenkin oli viime kuussa niin kiire, että silloin kun muistin katsoa, ei sopivia aikoja ollut ja unohdin asian. Olisi pitänyt päästä hierottavaksi jo pari viikko sitten, että tilanne ei olisi päässyt tähän pisteeseen.

Tuska hierottaessa ja ennen kaikkea hävyttömän hyvä olo hieronnan jälkeen, sai omantunnon soimaamaan itseäni unohtamisesta. Pahimman luokan itsensä laiminlyöntiä. Varasinkin jo pari seuraavaa hierontaa jo valmiiksi, että ei pääse unohtumaan ja sain sopivat ajat.

Nyt ei särje mitään paikkaa, nukuin todella hyvin ja lihaksetkin löytyvät, että ei ole vaan yksi tönkkö köntti. Tästä voikin jatkaa hyvillä mielin paria kevyttä viikkoa testeineen, että voikin sitten alkaa taas rääkkäämään itseään kohti puolikasta.

Ensi kesän kisat on nyt päätetty omalta osaltani ja ne ovat seuraavat:
  • Kuusijärvellä Vantaa Triathlon sprintti 6.6.
  • Himoksella SM-sprintti 13.6.
  • Sastamalassa puolenmatkan triathlon 5.7.
  • Lahdessa perusmatka 1.8
  • Ahvenanmaalla puolikas ja kilpailen paikasta Escape from Alcatraz 2016-tapahtumaan 29.8. 
Kuinka ollakaan taas viisi kisaa kesälle. Keuruun yömaratonin puolikasta harkitsen ja koko maratonin voisi kipaista Vantaalla. Jos sitä vielä pyöräilisi Nokialta Nurmijärvelle päin vaihteeksi, kun se oli niin kivaa. Toivottavasti ehtii kaiken mitä haluaa. 

Teräsmiehen arkistojen helmiä :D Pitää vaan patterit vaihtaa ;)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Painoraja ja noita tuli kylään

Kyllä, olen asettanut pitkällisen empiirisen tutkimuksen tuloksena painorajan itselleni, joka tarkoittaa sitä millon pitää levätä. Koko hommahan lähti siitä alunperin, varmaan jo kolme vuotta sitten, kun toivoin painon putoavan. Välillä sitä tuli seurattua tarkemmin toisinaan taas ei pitkään aikaan. Nykyään se ei enää niinkään kiinnosta ja viimeisin "kuivapaino" taitaa olla 68.4 kg.

Jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota siihen, että paino lähti nousuun aina, kun rasituin ja seuratessani tuloksia havaitsin sellaisen kriittisen rajan. Painon nousu korreloi hyvin Omegawaven tulosten kanssa ja raja tuli vedettyä noin kahteen ja puoleen kiloon ylimääräistä eli varmaan nestettä lihaksissa se ylimääräinen. Tuossa vaiheessa sen kyllä alkaa huomaamaan siitäkin, että ei oiken enää jaksa, treenit ei kulje ja tuntuu koko kroppa kauhean painavalta.

Viime viikon lepolomapäätökseen vaikutti Omegawaven huonojen lukemien lisäksi painon hilautuminen 71 kg. Se taisi olla perjantai aamuna. Totesin, että juuh... Taidan olla oikeasti vähän väsynyt. Laitoin toivoni kuitenkin viikonloppuun, mutta huonot unet olivat ryydyttäneet täysin. 

Sunnuntain uiminen meni kuitenkin ihan kivasti, koska uiminen, vaikka kovakin, on omalla tavallaan palauttavaa liikuntaa lihaksilleni veden paineen ansiosta. Uskaltauduin vihdoin uimaan ihan kunnolla ilman räpylöitä. 8x50 m vedot vetäisin ilman niitä, mutta tuntui edelleen, että kuski kiihtyy vaan vaikka vauhti ei... Onneksi märkkärin kanssa ei tarvitse niin potkia...

Maanantaina vähän venyttelin ruuanlaiton ja tiskaamisen ohessa. Kaalilaatikko onnistui yli odotusten siinä samalla :D Tiistaina oli sitten hyvä lähteä juoksemaan. Väsytti kyllä edelleen eikä olisi huvittanut. Pääsin liikkeelle puoli seitsemän aikoihin ja ulkona oli KYLMÄ! Ei sellainen viileä, vaan suorastaan jäätävä. Rakeitakin satoi jossain välissä. Ei oikeastaan palellut, mutta kyllä se jäätävä ilma otti kasvoihin alun peekoilun aikana. Vetojen jälkeen ei sitä tosin huomannut enää. Juoksu kulki ja kyllä se vauhti vaan on alkanut paranemaan, vaikka en vieläkään mitenkään kovaa mene... Kotona menin äkkiä saunaan sulamaan. 

Nukuin viimeyönä hyvin. Ehkä vähän liiankin hyvin. Hätkähdin hereille jossain vaiheessa yötä samasta asennosta mihin olin nukahtanut. Mietin siinä vessaan mennessä, että ei hyvä, kun hartiaan sattui. Nukahdin toiselle kyljelle. Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös, kun oli noita hyökännyt niskaan. Voi p*****e! Päästä piti pitää kiinni, että pääsin ylös. Polarin käppyrää katsoessa tajusin, että olin nukkunut hitto kuusi tuntia vasemmalla kyljellä. En suosittele kenellekään...

En lähtenyt töihin sen jälkeen, kun olin aikeissa pukea ja meinasi taju lähteä. Menin vaan nöyränä takaisin sänkyyn makamaan. Tiikerirasvaa, panacodi ja niskatuki, niillä aloitin. Nukuin pari tuntia, kunnes karmea nälkä herätti. Söin ja jatkoin pötköttämistä. 600 burana oli seuraava. Siitäkään ei ollut hirveästi apua. Seuraavaksi Voltarenia niskaan. Se auttoi! Ooh mikä ihana tunne kun ei niin sattunutkaan. Sain laitettua astianpesukoneenkin pyörimään. 

Päätin pyöräillä 1½ h wattbikella. Peekoota ja 10x15 s vetoja. Ihan kuin se olisi auttanut siinä mielessä, että veri lähti ainakin kiertämään. Nyt sentään pää kääntyy jo vähän enemmän, vaikkakaan ei vielä läheskään normaalisti. Aamuun verrattuna tilanne on jo huomattavasti parempi. Tankotanssin joutuu huomenna skippaamaan, mutta balettiin menen. Nyt voisi koittaa voltarenia suun kauttakin ja toivoa, että niillä ja geelillä suoraan niskaan noita lähtee nuolineen takaisin Kyöpelinvuorelle odottamaan pääsiäistä :D

Loppukevennykseksi meitsi töissä. Tuli vaan palohälytys pilaamaan päivän eilen. Väärä hälytys onneksi.
 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevätväsymystä, superkuu vai silkkaa laiskuutta

Tämä viikko on mennyt melko tahmeasti. Tuntunut, että virtaa riittäisi, mutta kroppa ei pysy mukana. Lepoviikko ei tuntunut vaikuttavan taustalla mitään. Aika kevyesti tullut mentyä sen tähden. Luultavasti tämä raju valoisuuden muutos, positiivista sinänsä, haittaa vähän nukkumistani, niin kuin joka kevät. Nyt se vaan tuntuu enemmän kuin ennen, kun treenaa kovasti. Olihan kuitenkin kaikki auringonpimennykset ja superkuut ja teräsmieskin nukkunut vähän huonosti, niin kyllä täytyy johtua niistäkin :D

Maanantain ihan lepopäivän jälkeen oli tiistaina vuorossa juoksua töiden päälle 80 min. Aika haipakkaa tuli mentyä, kun melkein 12 km juoksin siinä ajassa. Pari viikkoa aikaisemmin juoksin reilun 13 km 100 min aikana. Ihan siistiä :D Juoksu loppui sitten sopivasti massiiviseen kylkikramppiin 5 min vitosalueella juoksun jälkeen. Piti juosta taas ajoissa, että ehdin jälleen seuran järjestämälle ravinto ym. luennolle Hyvinkäälle. Meni taas aika täpärälle ehtiminen kuitenkin, kun venähti juoksemaan lähtö töiden ansiosta 20 min.

Keskiviikkona väsytti ja ahdisti, kun tiesin, että ohjelmassa oli 2 h wattbikea. Vaihdoin sen lauantain 60 min kevyeen. Jalat olivat omituisen tönköt sen jälkeen ja lihakset paikoitellen kipeät. Omituista. En muista, että aikaisemmin olisi ollut noin. No pistin ja pistän edelleen väsymyksen piikkiin.

Tanssitorstai oli, yllätys yllätys, ihana. Baletissa tossuilla pysyminen paranee joka kerta ja se kertoo siitäkin, että lihaskunto paranee myös. Tangossa sain huomata järkytyksekseni, että yläselkäni on jäykistynyt aika pahasti. Yksi taivutusliike pääalaspäin, kun piti ottaa vielä siitä tanko kainaloon, tyssäsi aivan täysin. Piti tulla äkkiä alas tangosta, kun sattui vaan häntäluuhun... Nyt alkoi sitten yläselän notkistaminen takaisin ennalleen. Se on mennyt tähän jamaan ihan hiljattain, koska mielestäni vielä tammikuussa vastaavanlainen onnistui paremmin. En kyllä yhtään ihmettele tätä, jos katsoo kuinka monta tuntia olen viettänyt mm. wattbiken selässä.

Baletti tunnin ja tankotunnin välissä vähän patukkaa
Perjantaina väsymys linja jatkui, mutta menin ihan mielelläni uimaan. Ihanaa huomata, että nautin vihdoin uimisesta ja menen sinne ilman pelkoa ja kauhua. Montaa ei ollut altaassa, niin sai jokainen oman radankin oikein. Aika harvinaista herkkua. Illan ohjelma oli aika tekniikka painotteista settiä ja paras kohta oli kun piti uida 600 m 100 m pätkissä eri hengitys rytmillä. En ollut aikoihin uinut ns. kisahengitystäni eli joka toisella vedolla. Huh, että tuntui hyvältä ja kulki. Tuli melkein sellainen olo, että kesällä saattaa ehkä uintikin sujua :)

Näillä laseilla ei voi uiminen kuin sujua :D
Ja sitten tuli viikonloppu. Nukuin vihdoinkin hyvin eli sillä kuutamolla saattoi olla jotain tekoa sitten kuitenkin. Ei se monen päivän väsymys kuitenkaan kuittaannu yhdellä yöllä. Olisin ihan hyvin ehtinyt polkemaan parituntisen aamusta, mutta ajattelin, että illalla shoppailukierroksen jälkeen. Ei sitä tullut tehtyä illallakaan, kun vaan väsytti. Noh ihan sama, ehtii sitä vielä. On tässä tullut kuitenkin jo poljettua wattbikella vähän yli 600 km ja 33 h.

Nyt on sitten sunnuntai. Ohjelmassa lukee 2 h pyöräilyä, 1 h juoksua ja vielä 2 km uintia. Eikä vieläkään tunnu siltä, että edes tekisi mieli tehdä noita kahta ensimmäistä. Taidan antaa itselleni armoa vielä tämänkin päivän ja venyttää mm selkää, joka tuntuu tällä hetkellä kipeimmältä ja käydä vaan uimassa. Parempi se on löysätä ajoissa, kun kroppa huutaa selvästi armoa, että ei sitten mene överiksi ja kärsi pidempään tyhmästä päästä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevyt vauhtiviikko

Nyt on kyllä niin hyvä meininki. En tiedä onko se nyt tämä kevät vai mikä, kun tuntuu et kaikki sujuu ja on kivaa :D Lepoviikko tehnyt ainakin tehtävänsä, kun on niin hyvä fiilis, eikä juurikaan edes väsytä enää. 

Lepopäiviä tälle viikolle kertyy peräti kolme! Se on huikea luku, kun niitä on ollut se yksi ja sekin ollut tanssitorstai. Nyt maanantai ja lauantai olivat ilman mitään varsinaista urheiluaktivititeettia. Torstaina oli tanssit ja se oli ihan mahtavaa. Lauantaina tuli käytyä metsäkävelyllä pitkästä aikaa koiran ja teräsmiehen kanssa.

Tiistaina kävin hölköttelemässä ja vedot päälle yhteensä 50 min. Keskiviikkona poljin wattbikea tunnin kevyesti. Perjantaina oli uinti ja vetäisin märkkärin päälle, kun joka toinen perjantai on märkkäriuintia. Pitihän sitä pitkästä aikaa kokeilla. En meinannut ensin edes muistaa mihin olin puvun jemmannut ja löytyihän se vaatekaapin ylähyllyltä kaiken alta. Ou nou ei hyvä. Nooh ei se onneksi ollut siitä pahemmin ottanut itseensä. Täytyy jatkossa katsoa sille salkulle vähän parempi paikka. Sailfishin G-rangella, kun on sellainen hieno laukku, niin kutsun sitä salkuksi :D

Uidessa oli tekniikkaa ja tajusin heti alkuun kuitenkin mikä sen uinnin oli laittanut pyörimään viime kesänä. No se vähän tasoon nähden liian hieno märkkäri. Siinä ne vartalonkiertoa edesauttavat kylkipaneelit tjt laittoivat ainakin tällaisen uintitaidottaman pyörimään ihan miten sattuu. Nyt vasta ymmärsin oikeasti mikä siinä G-rangessa on niin mahtavaa. Ihan kiva fiilis :D Lopuksi heitin puvun pois loppuverraan, kun meinasin tukehtua kuumaan ja sitte tietysti jäätyä, niin huomasin, että uinti oli vihdoin helppoa ilman mitään apuvälineitä. Voi onnea!

Torstain tanssit olivat todella onnistuneet. Iltaisin varpailla seisominen hampaita pestessä on tuottanut selvästi tulosta. En nyt äkkiseltään osaa sanoa kuinka monta kertaa siihen meni, että pystyn vihdoinkin kävelemään tossujen kärjillä kunnolla, ilman että oikea jalka luovuttaa kesken tai aiheuttaa muita hankaluuksia. 22 kertaa on ollut tunti, olin poissa yhden, kun olin niin kipeä, ja pari kolme ensimmäistä tuntia meni jalkoja vahvistaessa, että varmaan joku 15 tuntia mennyt tähän pisteeseen pääsyssä ja lisäksi kotona harjoittelu.


Videolla jälkimmäisessä osuudessa on tämä puhumani tossujen kärjillä kävely. Se ei todellakaan näytä omalla kohdallani läheskään noin helpolta, kevyeltä ja kauniilta. Lähinnä ähinää, puhinaa ja käsillä huitomista :D Pari kertaa ollaan nyt otettu tuo "niiaus" lähtö ja viimeksi piti pyörähtää ympärikin, mutta jalannostot harjoitellaan edelleen erikseen. Raskasta, todella raskasta. Syke on parhaimmillaan tunneilla, ainakin itselläni, yli 150 ja hiki virtaa. Tämä ja tankotanssi ovatkin minun lihaskunto ja huolto tunteja. Molemmat vaativat kokonaisvaltaista vartalonhallintaa. Se, että pysyy tossujen kärjillä vaatii muutakin kuin vahvat nilkat. Siinä pitää olla koko vartalo tiukassa hallinnassa.

Tänään oli pyörä-juoksu + uinti päivä. Oli kunnolla vauhtikestävyyttä ja päätin repäistä ja laittaa shortsit jalkaan juoksuun. Sain vähän pitkiä katseita kompressiosukissa ja shortseissani. No pahus, kun oli lämmin ja kuumahan siinä tulee kun kovaa juoksee. Ei vaan shortsit oikein sovi vieläkään sisäreisilleni... Nilelle meni taas, että heilahti... Ehkä koitan taas ensi keväänä uudestaan :D

Hämmennystä aiheuttanut kesäinen juoksuasu :D
Tänään ei kyllä kulkenut sitten yhtään. Ei pyörällä, eikä juosten. Kauheaa tarpomista. Sain kyllä kaiken tehtyä ja kaivoin lopun 15 min loppuverraan Nishikin esiin ja lähdin sillä rullailemaan. Oli ihan kivaa pitkästä aikaa :) Ehkä sitä tuolla ykkös vehkeelläkin kehtaa kohta lähteä ajelemaan. Kauhean pölyistä vain.

Uimaan mennessä iski migreeni. Olisi pitänyt arvata, kun maha meni juoksun jälkeen ihan sekaisin. Jännää, että tämä tuli nyt. Kaksi kovaa viikkoa meni ihan hyvin ja nyt sitten kevyen, 6h, viikon aikana tulee tällainen välikuolema. Uin kuitenkin 2km, kun olin niin päättänyt ja 100 m vetojakin neljä. Uinti kyllä kulki vaikka mikään muu ei.

Hohhoh paljon taas melua tyhjästä, mutta pitäisi ehtiä/jaksaa kirjoittaa useammin. Ensi viikolla mennään taas kymmenen tunnin edestä :)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

GoExpo 2015 poukkoilua

Tästä postauksesta tulee ilmainen mainos siinä sivussa näille tuotteille mitä tässä hehkutan, mutta sitähän tämä bloggaaminen välillä tuntuu olevan... En tee sitä mielelläni, koska jokaisella on mielipide mikä on hyvä ja mikä on huono eli ihan makuasioita. Enkä halua tyrkyttää. Tykkään vaan ostamistani tuotteista ja olen kokenut ne hyväksi. Lisäksi teräsmiehellä on kokemusta ja näkemystä asioista jo parinkymmenen vuoden takaa lajin parissa, niin hän torppaa aika nopeasti asioita mihin minä saattaisin hölmönä hurahtaa :D Enjoy anyway.

Compressportteja ei ollut ainakaan vaikea löytää
Lauantaina se messuhuuma alkoi. Mieli olisi tehnyt mennä jo perjantaina, mutta uintitreenit haittasivat mielitekoa, joten nielin sen ja odotin kärsivällisesti ja treenasin. Päästiin paikalle joskus yhden aikoihin lauantaina ja katsottiin kuinka ihmiset jonottivat täytteen parkkihalliin. Ei käynyt kateeksi. Messariin päästyämme kävin hakemassa bloggaaja passin infosta, vein tavarat lehdistöön ja etsittiin Lasse ja hänen kauniimpi puolisko ja sitten mentiin.

Jännä satula

Ihmisiä oli ihan hitosti. Oli vaikea nähdä mitään sieltä seasta, enkä ole mitenkään kauhean kärsivällistä tyyppiä. Katselinkin lauantaina suurin piirtein mitä oli tarjolla, koska sunnuntaina tiesin, että näkisi asiat paremmin. Ensimmäisenä lankesin kuitenkin Shock Absorbereiden pisteellä, kun siellä oli tarjouksessa niitä HRM liivejä. Ihastuin niin ensimmäisiin, jotka hankin I love me- messuilta, niin piti ostaa toiset. Eipähän tarvitse juostessa ja kisoissa miettiä sykevyötä.

Lauantain lankeamiset
Seuraava lankeaminen ei ollut sitten kaukana... :D Se tulikin sitten melkein vieressä Onnisportin kohdalla, kun löysin sieltä VIHDOINKIN Compressportin Full Legejä oikeassa koossa. Vuoden päivät olen niitä metsästänyt. Onneksi en ollut löytänyt ja mennyt tilaamaan niitä mistään, koska olisin ostanut liian pienet. Minun kokoni olikin T2+ eikä pelkkä T2. On niin isot reidet :D Niitä on nyt kahdet ja teräsmiehelläkin omat. Täytin myös toisen puutteen puolivahingossa, kun muistin hikipannat nähdessäni, että tällainenhan on ollut tarkoitus ostaa sen minkä lie hiuspannan tilalle, joka ei oiken ole paras siihen käyttöön.

Ja tietenkin violetti
Koitettiin kovasti katsella mitä triathlonin puolesta on esillä. No aika köyhää oli edelleen. Pyöriä tuntui olevan viime vuonna, siis triathlon pyöriä, paljon enemmän esillä. Nyt ei ollut kuin ehkä yksi/pyörämerkki, mutta Feltillä oli useampikin. Se onkin paras merkki köh köh. Märkkäreitä oli Headilta esillä, TYRiä oli sovitettavaksi asti ja Aqua Sphereäkin taisi olla niin. Velo&Oxygenillä oli myös suurin valikoima ja varmaan ainoana triathlon varusteita myynnissä. Hämmentävää sinänsä... Vähän petyin sen suhteen. Laji kasvattaa koko ajan suosiotaan, mutta messuilla ei ole juuri mitään. Onhan se Messari vähän kallis paikka näytteilleasettajille... Että sinällään ihan ymmärrettävää, koska kyse ei ole kuitenkaan vielä mistään miljoonabisneksistä.

Tämän vuoden malli pyörästäni eli B16
Ruuhkasta ahdistuneena lähdin hevospuolelle, jossa oli vähän ehkä väljempää. Muita kyllästytti kaakkien kuolaaminen aika nopeasti, niin mentiin kamerapuolen kahvilaan vähän haukkaamaan evästä. Sitten jakauduttiin vähän omiin suuntiimme, kun minä halusin mennä vielä katsastamaan loput hevoset. Löysinkin sattumalta tutun norjanvuonohevosen. Udna tunnisti minut vielä, vaikka siitä, kun ratsastin sillä on jo yli puolitoista vuotta. Herttainen heppa. Siihen jäin turisemaan vielä toviksi.


Udna ja minä

Udnan talli
Tämän jälkeen jatkettiin vielä tutkimusmatkaa, jos löytyisi jotain jännää. Feltin osastolle sitä taas päädyttiin kuolaamaan ja jäätiin höpöttelemään Tatun (Kasurinen) kanssa siihen hyväksi toviksi. Meitsi oli taas välkyimmällä päällä ja mietin vaan, että ompas tutun näköinen kaveri. Sitten jossain vaiheessa alkoi helistämään pääkopassa... Varmaan puoli tuntia myöhemmin... En oikein tunnista aina ihmisiä... :D Eli olen pahoillani, jos en aina heti tajua...

Trekin pyörissä on ainakin värivaihtoehtoja
Jos ei perinteinen kypärä nappaa, niin on myös olemassa "turvatyyny"

Kaiken tämän jälkeen piti juosta vielä ruokakauppaan. Kotona vetäisin heti Full Legit jalkaan. Täytyy sanoa että rrrrakastan uusien Compressporttien tuoksua :D Se on jotenkin huumaava. Tuli jännä tunne reisiin heti. Alkoi vähän pistelemään, kun nesteet lähti liikkeelle. Lähdin heti juoksemaan ne jalassa. Paloin halusta testata niitä kunnolla. Ei olisi kyllä varmasti ollut niin kevyt askel päivän taapertamisen jälkeen ilman niitä. Tunnin kova lenkki meni jalkojen puolesta kevyesti. Lenkin jälkeen, kun heitin ne pois ja menin suihkuun tuntui, että jalat painoivat tonnin ilman niitä. Viritin ne heti takaisin, kun iho oli kuivanut, että ne sai päällekin, niin kevyt tunne palasi. Uskomattoman siistit.

Melko tiukkaa teki jalkaan saaminen enismmäisellä kerralla :D
Sunnuntaina oli tarkoitus mennä mahdollisimman aikaisin, mutta oho hups, niin se vaan oli melkein kello jo kaksitoista, kun messuille päästiin. Nyt oli teräsmiehen lisäksi mukana yksi kaveri ja Lassekin löytyi taas. Näki asiat ihan eri tavalla kuin lauantaina. Nyt tiesi jo vähän mitä katsella, mutta löytyi sieltä siltikin uusia juttuja.

Yksi niistä jutuista oli Asicsin juoksuklinikka. Lauantaina en ollut viitsinyt edes yrittää sinne, kun oli väkeä oli niin paljon. Sunnuntaina sinne pääsi aika sujuvasti. Tulokset eivät olleet oikeastaan yllättävät, kun ainut mikä näkyi oli puutteellinen oikean jalan nelipäinen reisilihas. Oikean jalan ponnistus ei toiminut kunnolla juurikin siitä syystä ja siinä näkyi nilkan taittuminen sisään päin. Ei pahasti, mutta vähän kuitenkin. Saman heikkous loistaa baletissa. En ole siis ihan hakoteillän analyyseineni.



Havaintoja juoksustani videolta

Teräsmieskin kävi juoksemassa ja täydellisyyttähän se taas hipoi...
Siitä otettiin suunta jonnekin. Tehon pisteellä maisteltiin taas ja saatiin palautusjuomaa mukaan. Sitten meinasin missata kokonaan Honey Stingerin, kun olin liian keskittynyt roskiksen etsimiseen. Ostin sitten laatikollisen patukoita ja geelejä, kun hyvällä tarjouksella sai. Patukoissa oli yksi uusi makukin jota en ole vielä maistanut ja en ole osannut päättää vielä mikä/mitkä on parhaita, niin otin kaikkia vähän. Yhden geelin maiston HyPyn wattbike kisoissa ja ihastuin siihen. Maistoin vanilijan makuisen pitkän treenin aikana illalla ja oli se aika hyvän makuinen sekin eli kaikki on tähän mennessä olleet ihan törkeän hyviä. Näissä on se juttu, että ne on tehty hunajasta.


Patukoita ja geelejä joka makua. PRO patukat on proteiinipatukoita ja loput energia.
Berry banana buzz oli patukoissa uusi tuttavuus.
Piti mennä etsimään vielä poliisihevosia, mutta ei niitä näkynyt. Sitten jäin katsomaan esteratsastusta. Taisi teräsmiehelle ja Lasselle valjeta vasta siinä vaiheessa miten kovasta urheilusta siinäkin on kyse :D Jos joskus päätän vähentää triathlonia, niin alan kyllä taas ratsastamaan.

Voittajaratsukko ja menivät muuten lujaa

Alpakat, jotka muistuttavat meidän koiraa karvan määrässä ainakin :D

Wattbiken osastolla oli myynnissä rajoitettu erä aivan jäätävän hyvän näköisiä säärystimiä. Lasse esitteli omansa, niin pitihän minunkin käydä ostamassa sellaiset, kun mätsäävät hypyn kisapukuun värien puolesta niin hyvin ;) Ensi kesän kisasäärystimet siis.

Messujen viimeinen villitys mikä tarttui matkaan
Pitihän sitä käydä wattbikella polkemassa vähän kilsoja Polarin pisteellä hyväntekeväisyyteenkin :)
Eiköhän messuilla ollut taas jokaiselle vähän jotakin. Ihan positiivinen fiilis jäi. Eiköhän sitä pidä taas ensi vuonna mennä ja toivoa, että triathlon näyttelisi vähän isompaa osaa. 

Nyt sitten lepoviikkoa.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kovin viikko

Pitää kirjoittaa kahdessa osassa, kun on niin paljon juttua ja pysyy joku roti :D Aloitan treeneistä ja menen sitten vasta messuhömppään. Kaikelta muulta tekemiseltä en ole juurikaan ehtinyt tai edes jaksanut koneelle. Silmät tahtovat painua nytkin kiinni väsymyksestä, vaikka lepopäivä onkin.

Viime viikolla triathlonhaasteen 1.5 tason ohjelmassa oli 13.5 h treeniä. Se alkoi näpsästi 1½ h pyöräilyllä ja 20 min juoksulla. Ohjelma alkaa selvästi suuntaamaan tässä vaiheessa jo vauhtikestävyyteenkin. Ihan mukavaa vaihtelua jatkuvaan peekoohon.

Tiistaina piti vähän miettiä miten toteuttaa 100 min juoksu ja illalla oleva Marko Selinin luento. Luento alkoi 18:30 ja kesti kahdeksaan. Sitä ennen piti juosta. Otin juoksukamppeet mukaan aamulla ja lähdin töistä kirmaamaan kotia kohti. Juoksin reilun 13 km nousevalla vauhdilla räntäsateessa. Todella nautinnollista :D Teräsmies nappasi sitten matkalta kyytiin ja kotona ehdin käymään pikasuihkussa ja vähän syömään ja sitten Hyvinkäälle Konecranesin tiloihin kuuntelemaan ihmisläheistä luentoa miten tavallisen kuolevaisen kannattaa treenata. 

Marko Selin, triathlonliiton toiminnanjohtaja

Se on jännä huomata valmentajana toimivan ihmisen ja kilpaurheilijan vinkkien välinen ero. Urheilija kertoo ehkä enemmän omakohtaisista kokemuksistaan ja lähtökohtaisesti hänelle sopivasta tyylistä. Valmentaja on nähnyt monen moista kaveria ja muistuttaakin siitä, että jokainen on yksilö. Se mikä sopii toiselle treenissä ei välttämättä toimi toisella.

Keskiviikkona oli uintia ja torstaina tuttuun tapaan baletti. Baletissa aloimme viikkoa aikasemmin opettelemaan sellaista kävelyä, missä jalkoja heilautetaan vähän sivulle ja astutaan taas toisen eteen. Se ei meinannut onnistua itseltäni mitenkään ensimmäisellä kerralla, kun en osannut oikein pitää jalkoja niin suorana mitä se vaati. Viikon sitten keskityin asiaan hampaita pestessä niin, että joka ilta seisoin varpaillani jalat mahdollisimman suorina sen ajan. Toimi :) Nyt sitten toteutus oli huomattavasti onnistuneempi ja pääsin eteenpäinkin. Vasemmalla jalalla seisominen onnistuu huomattavasti helpommin ja paremmin kuin oikealla. Aina, kun varaan painoni oikealle kärkitossuilla, pitää keskittyä siihen, että koko nelipäinen reisilihas aktivoituu, koska muuten nilkka taittuu ulospäin, kun lihastuki ylempänä jalassa on puutteellinen. On se tarkkaa touhua.

Viikon ohjelmaa

Perjantaina oli jälleen uimista ja koitan vähitellen luopua räpylöiden kanssa uimisesta. Uinkin ilman niitä 300 m, mutta ihmettelin jälleen sitä, mikä siinä kusee heti, kun otan räpylät pois. Asento on hyvä, kantapäät käy pinnassa jne, mutta silti kuski vaan kiihtyy. Ehkä alan jännittämään uimista jostain syystä edelleen. Räpylöillä ja märkkärillä homma on ihan eri. Kehityskohteita löytyy.

Lauantaina alkoi viikonlopun ohjelman sumpliminen, kun ohjelmassa oli pyöräily 1½ h ja juoksu 1 h. Aloin sitten kymmeneltä aamulla polkemaan ja sen jälkeen GoExpoon seikkailemaan. Messujen jälkeen kiireesti ruokakauppaan, kun vielä ehti ja juoksemaan. Juoksussa oli vauhtikestävyyttä. 15 min II, 15 min III, 15 min IV, 10 min V ja 5 I. Olin ihan kauhuissani tuosta kymmenenminuutin osiosta. Selvisin siitä kuitenkin kunnialla ja olin todella iloinen, koska se kertoo siitä, että peruskunto alkaa vihdoin olemaan jo niin hyvä, että pystyy tuollaiseen kuolematta. 

Sunnuntai aamuna piti olla messuilla mahdollisimman aikaisin, kun oli niin pitkä treein odottamassa ja kaikki piti ehtiä :D No tuli nukuttua sitten vähän liian pitkään ja messuille päästiin vasta puolenpäivän aikaan... 3½ h pyöräilyn pääsin aloittamaan vähän ennen viittä ja puoli yhdeksältä lähdin juoksemaan 20 min. Ihanan myöhään. Pyöräily oli nousevasti aerobisen kynnyksen yli ja loppuun voima-ajoa 2x15 min. 3 h jälkeen olin jo niin väsynyt, että makasin wattbiken päällä yli 5 min kuunnellen vaan sen tasaista hurinaa, kun poljin. Havahduin yhtäkkiä, että voisi sen yhden jakson animea vielä katsoa loppuun. 

Juoksemaan lähtiessä mietin, että tältä se varmaan sitten tuntuu, kun lähtee juoksemaan sitä puolimaraa pyöräilyn päälle :D Juoksu meni ihan hyvin ja totesin hermotuksen olevan kunnossa, kun askel pysyi ainakin jotenkin vielä kevyenä vaikka väsy painoi. Ja katujakin oli alettu harjaamaan! Hohoo ihanaa, kun kesä tulee. Vaatteitakin tarvitsi paljon vähemmän lenkille. Pipon olisi voinut jo jättää pois. 

Yöllä ei sitten kyllä nukuttanut, kun jäi vähän kone käyntiin... Hikoilu jatkui koko yön ja nälkä iski kolmelta. Tämä päivä mennyt siis silmät ihan ristissä. Meinasin nukahtaa töissä vessaankin... Tänään on onneksi lepopäivä pitkästä aikaa, mutta pitää kyllä tehdä vähän kotitöitä, kun ne ovat jääneet ihan tekemättä ja treenihuone on yksi vaateläjä :D Messuista sitten ihan oma postaus.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kovempi viikko ja hartia jumi

Nyt on sitten se kovempi viikko taputeltu. Tosin jäi vajaaksi, kun hartiasta johtuva jännityspäänsärky pilannut yöunet ja fiiliksen. Muuten ihan hyvä meininki ollut. Välillä tullut kyllä sellainen olo, että päivistä loppuu tunnit kesken. Harmittaa melkein, että pitää käydä töissä ja sielläkin niin kiire. Haluaisin vaan urheilla, kun se on niin kivaa. Jotenkin tämän huvituksen kulut pitää kuitenkin kattaa, kun ei tässä mitään sponsoreita ole :P

Maanantaina pyörittelin kevyesti tunnin ja tiistaina juoksin puolitoista tuntia. Vähän oli nihkeää, kun ei oikein vielä kulkenut. Keskiviikkona alkoi vihdoin taas löytymään. Pyöräilin taas puolitoistatuntia ja perään 20 min juoksu. Juostessa iski se hullu onnen tunne, kun on niin kivaa!

Tanssitorstai palasi taas kehiin, mutta en pystynyt menemään tankotunnille olkapääni takia, joka alkoi kipuilemaan. En tiedä mistä se tuli, mutta veikkaan nukkuneeni ke-to välisen yön melkolailla samassa asennossa eli oikealla kyljellä. En saanut kättä nostettua kunnolla ylös ja alkoi haittamaan vähän töissäkin, kun ei oikein käsi noussut hiirelle. 

Perjantaina oikuttelu jatkui ja vähän huolestutti uimisen puolesta. Ei se pahasti sattunut, mutta kysyin apua uinnin valmentajalta, joka taitaa olla myös hieroja, et mitä mä teen!? Joku lihas kiristää ja hiertää johonkin ja pitää painaa lapaluun yläreunan päältä. Joo auttaa aina 5 min sitten särkee taas päätä... Kiitos kuitenkin teräsmiehelle, joka jaksoi vaivata pariin otteeseen betonista hartiaa...

Lauantaina kaupassa meni vähän pitkään ja pääsin aloittamaan 3 h pyöräilyn vasta puoli kuudelta illalla... Sitten siihen päälle vielä 20 min juoksua. Menin ihanan myöhään taas. Ja päätä särki. Otin 600 buranan ja panacodin nukkumaan mennessä. Heräsin neljältä ottamamaan lisää lääkettä, kun särki taas enemmän. 

Lauantai iltana 3h pyöräilyn päälle juoksemaan.
Kauppareissun yksi löytö: One Wayn takki Prismasta -70%. Oli hyvä.
Tämä päivä meni vähän plörinäksi huonosti nukutun yön takia. Olisi pitänyt juosta ja pyöräillä uinnin lisäksi, mutta oli niin nuutunut päänsäryn takia, että totesin turha vaiva ja teen kotityöt, jotka olisivat jääneet muuten tekemättä.  

Yritän lohduttaa itseäni, että ei tämä ole mikään katastrofi, kun en pysty tekemään kaikkea mitä ohjelmassa lukee, mutta kyllä se silti harmittaa... Tunnollinen ja tarkka, kun olen.

Uinti meni kuitenkin ihan kivasti, vaikka alkuun vähän epäilin jaksanko ja mitä olkapää tykkää. Päänsärky itseasiassa hellitti uinnin aikana ja hartia tuntuu jo vähän siltä, että lihasjumi luovuttaa vähitellen. Sain myös jatko ohjeita hoitoon, että nyt hieronta sikseen, jos on tulehdusta, ja lisää vaan buranaa ja tiikeriä tassuun eli tiikerirasvaa. Uitua tuli 3 km. Ihan kivasti. Keskiviikkona sitten seuraavan kerran.

Ensi viikonloppuna on sitten GoExpo! Tästä se kevät alkaa. Ja neljäs vuosi triathlonin parissa. Hämmentävän nopeasti aika menee ja huikeasti tullut edistystä siitä mistä on lähtenyt, kun alkaa muistelemaan. Hyvänä esimerkkinä juoksu. 2012 keväällä, kun aloitin ensimmäistä kertaa juoksin 50-100 m pätkissä 2.5 km lenkin. Uida en oikein osannut ja pyörällä 12 km oli todella hurjaa... Aika pitkälle siitä on jo päästy ja loppua ei näy :)

Kuva

Nyt pitää vielä selvitä viikosta kovin. 13 tuntia. Here I come!