maanantai 14. maaliskuuta 2022

Life is beautiful

Päässyt vähän unohtumaan tänne kirjailu, kun ollut niin paljon kaikkea. Enemmän kuin aikaa. Töissä on kivaa ja treenitkin kulkee taas paremmin, kun on vähän kroppaa korjattu. Ihmeellisiä vikoja kertynyt matkalla. Välinehankintojakin tuli tehtyä mikä kummasti antoi oman osansa. 

Viimeksi kun kirjoitin, olin juossut maratonin lokakuun alussa. Sen jälkeen oli kuusi viikkoa lepoa. Pitihän siihen jotain keksiä, niin naprapaattini Maiju Hyvinkään selkäklinikalta katsoi vähän juoksumatolla tekniikkaani. Sain vahvistavia liikkeitä mitä harjoitella, että saisin voimaa oikeisiin paikkoihin. 

Hiihtämisen iloa uusialla vermeillä
 

Aktia cupin 10 km kävin juoksemassa kylmiltään marraskuussa ja toisen Joulukuussa ja ne olivat aika kauheita, mutta selvisin jotenkin. Sitä ennen olin käynyt pari päivää aikaisemmin hermostotestauksessa Järvenpäässä Hyvän Olon konttorilla. Ja onneksi kävin, koska Marjo on hermostomaagi ja sieltä löytyi itseäni kalvanut vaiva, josta en siis ollut tietoinen, mutta hankaloitti kaikkea elämässä. Fyysisesti ainakin, kun keskivartalon hermotus ollut ihan päin helvettiä. Olen käynyt nyt neljä kertaa yhteensä ja alkaa helpottamaan. Kipuja on kyllä ollut ja koviakin, kun kroppa hakee paikkaansa ja päästää irti vanhoista.

Minulla oli jäänyt trauma hermostoon ja se vaikutti asentooni. Pitkään meni, että keksin mistä trauma oli sinne jäänyt. Juuri joulun alla tapahtui suurin muutos pari viikkoa toisen käynnin jälkeen. Kutsuin sitä joulun ihmeeksi vaikka luulin töissä, että sain varmaan syödänkohtauksen ja kuolen vessaan sattui niin paljon selkään. Mutta tajusin siinä mistä se taruma oli saanut alkunsa, koska kipu oli aivan samanlainen. 2016 kun kaaduin Lahessa täydellämatkalla pyörällä ja kipu replikoi sitä täydellisesti. Tuntui, että olisin vetänyt hirveät pannut selälleni. Tämän jälkeen illalla 10 km juoksulenkki meni kuin olisin saanut jonkun toisen jalat. Se oli ihan käsittämätöntä.

Kaatumisen aiheuttamaa vauriota ei saatu varmaan kunnolla koskaan korjattua, koska tulin raskaaksi sen jälkeen ja sehän tunnetusti vaikuttaa kaikkeen. Nyt olen käynyt kaikki vanhan kivut selässä läpi sitä mukaan kun pääsen niistä eroon. Ollut muutamia ihan kamalia päiviä. Välillä ei henki kulje kun puristaa ja vaikka mitä. Kaikki hermojen tähden. Mutta asento on parantunut ja juoksu alkanut tuntumaan juoksulta. Uidessa ja pyöränkin päällä huomaa eroa. Ja mikä parasta, alaselkä ei ole enää jatkuvasti kipeä.

Tämä on ihan mahtavaa että Maijun (Hyvinkään selkäklinikka) ja Marjon (Hyvän olon konttori) avulla olen saanut korjattua itseni. Aktia cupeissa en ole käynyt, että en hajottaisi kovalla juoksulla vielä hieman huteraa uutta tulemista juoksun kanssa. Helppoja hyviä juoksuja on ollut jo muutamia lisää, mutta hyvin vaihtelevaa ollut. Nyt on tullut hiihdettyäkin aika paljon, varsinkin kun repäisin ja hankin uudet sukset vihdoinkin. Kai sitä nyt kerran kymmenessä vuodessa voi.

Melkein oli lauantaina t-paita keli
 

Hiihto on ollut uudelle asennolle äärimmäisen hyvä, varsinkin tasurin lykkiminen, koska siinä pystyn keskittymään varsin hyvin siihen häiriintyneeseen keskikroppaan. Ja ne uudet sukset, monot ja sauvat. Ei terve mitä välineurheilua hiihto on! En ollut ymmärtänyt miten paljon voi vaikuttaa hiihtämiseen se, millaiset ne on. Tuli ehkä vähän yli oman tarpeen välineet Kokkolan Intresportista, mutta valmentaja varmaan haluaa vaan parasta valmennettavalleen :D Enkä valita. Ihan huikeaa.