Lahden kisareitillä

Viikko sitten lauantaina oli tosiaan jännää, kun lähdettiin käymään Lahdessa teräsmiehen kanssa. Olin saanut kunnian tutustua Lahden kisareittiin ja kirjoitanpa siitä ihan oman juttunsa, oli se niin vaikuttava. Monet kisat ovat mielestäni ihan mukiin meneviä ja kivoja, mutta tämä oli, for real, huikea reiteiltään. Täydenmatkan pyöräosuus on ehkä kaikista mahtavin. Menen kyllä sinne ensimmäiselleni sellaiselle vuoden päästä.

Kisat ovat siis Lahdessa 1.8. ja siellä on perusmatka ja täydenmatkan SM kisat. Kisatori on Lahden satamassa ja siellä on myyntikojuja ja taivassauna :D Pitää kyllä mennä testaamaan se, kun harvemmin sitä pääsee saunomaan 100 m korkeuteen! Pastaparty on muistaakseni yhdessä noista ravintolapaateista. Kesäisin satama on kuulemma ihan täynnä ihmisiä. Itse en tiedä ja täytyy myöntää, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta Lahdessa kunnolla, ainakin aikuisiällä :D Kivan näköinen ja oloinen paikka.

Torilla patsastelua

Siinä on sitten elokuun alussa kaikkea siistiä

Kilpailukeskus, josta lähtee uintiosuus, vaihtopaikat sekä maali, ovat Lahden Mukkulan puistoalueella, noin 3 km Lahden keskustasta ja satamasta. Mukkulan Kartanohotelli ja Mukkula Camping ovat myöskin ihan siinä hoodeilla ja tarjoavat majoitus- ja ruokapalvelukokonaisuuden, jonka puitteissa kilpailuun valmistautuminen ja suorittaminen on varmasti kätevää. Ainakin täydenmatkan jälkeen :D Kisakeskus on myös suunniteltu niin, että katsojien on mukava seurata kisoja varsinkin uinnissa, vaihdoissa ja maalissa, joka on rannan ja vaihdon välimaastossa. Eli vasemmalla, kun juostaan uinnista pyöräilyyn.

Uinnin lähtöpaikka

Sinne niemennokkaa kohti uidaan

Jossain tuollapäin käännytään takaisin rantaa kohti

Laiturilta katsottuna uinnin lähtö

Uintipaikka näytti ihan superhienolta. Järvi ei ole tässä kohtaa kamalan syvä, että ei pitäisi olla edes kylmää vettä. Yleisöllä on myös loistavat paikat seurata osuutta laiturilta. Vaihtoalueelle oli rannasta noin sata metriä ja pieni ylämäki.
 

Rantasauna

Kartano ja maalialue nurtsilla. Voi ainakin kaatua pehmeälle alustalle naamalleen kisan jälkeen :D

Vaihtoalueelle, eli tuonne missä näkyy kaivuri. 

Pyöräreitin kauneimpia kohtia (kuva)

Pyöräreitistä ei tullut otettua sen suuremmin kuvia, kun käytiin ajelemassa autolla sitä. Ei tietenkään koko matkaa, koska onhan täydenmatkan osuudella sitä pituutta. Lainasinkin kuvan pulkkilanharjuseuralta tätä varten, missä näkyy reitin ehkä yksi kauneimmista pätkistä. Aivan mahtava ja olen ajanut sitä moottoripyörällä joku vuosi takaperin. Silloin olimme teräsmiehen kanssa aivan sanattomia sen pätkän hienoudesta. Koko reitti on kyllä varsin vakuuttava ja sitä ei tarvitse ajaa kuin kerran! Pyöräily on aika tasaista menoa kaiken kaikkiaan. Eli nopea reitti luvassa.
 

Sinne juostaan ja sieltä myös tullaan maaliin, kääntymään jne.

Uinnin lähtö ja laiturikin näkyy taustalla mistä voi seurata uintia hyvin

Lahden satamaan päin kuva ja tässä juostaan

Juoksu tapahtuu järven rantaa pitkin Mukkulasta Lahden satamaan ja siitä vähän ohi. Kääntöpaikka on alla olevan kuvan lammen ympäri. Perusmatkalla lenkki juostaan kerran ja täydellä neljä. Taisi olla vielä niin, että täydellä matkalla juostaan vielä musiikkilammen ympäri, että siihen saadaan se tarvittava 500 m aina lenkkiin enemmän. Se on tuo pieni pyöreä lätäkkö kartalla lammen toisessa päässä.

Kartassa näkyy lampi, minkä ympäri juostaan vastapäivään

Juoksureitin korkein kohta :D

On siis tuo silta

Maisemat ovat kohdillaan juoksureitilläkin. Suurin osa reitistä on asvalttia, mutta hiekkapätkät alussa ja lopussa tuo mukavaa vaihtelua jaloille, uskoisin ainakin, varsinkin täydellämatkalla. Yleisölle on myös loistavia paikkoja koko matkan seurata ja kannustaa kisaajia. Tällä reitillä ei varmasti tule kannustajista pulaa.

Tässä soi sitten vesiurut kesällä. Sibelius pauhaa.

Vähän kakkelilintujakin

Odotan perusmatkaa tällä reitillä ja vielä enemmän ensi vuoden täyttämatkaa. Ensi vuoden koitos kuulostaa edelleen järkyttävältä, mutta ehkä siihen ajatukseen tottuu taas kesän aikana, kun vääntää pari puolikasta alle ja yhden maratonin. Onhan se ehkä ihan lohdullista lähteä myös osittain tutulle reitille vääntämään koko päiväksi.

Viikko kuusi, lepoa

Ihanaa olla taas kunnossa. Fiilis on hyvä ja mieli iloinen. Olin väsymyksestä ihan sekaisin jonkin aikaa. Miksi sitä ei voi tajuta ajoissa, että olisikohan aika vähän löysätä, kun alkaa flippailemaan ihan omiaan väsymyksen takia ja mikään ei suju. Nyt taas kaikki mitä olen tällä viikolla tehnyt on tuntunut hyvältä.

Tiistai lähti liikkeelle huomattavasti kivuttomammin hieronnan ansiosta. Vähän tuntui kiristystä edelleen, mutta se oli varsinkin oikeassa sisäreidessä. Lähdin pyöräilemään kuitenkin, kun oli niin kaunis sää. Matkalla tuli vastaan todella monta pyöräilijää. Viisi on todella monta, koska tähän asti saanut pyöräillä lähinnä yksinään. Kolme näistä vastaantulijoista ajoi hybridillä tai jollain sellaisella, yksi seurakaveri ja yksi maantiepyörän löytänyt. Ihan huikeaa, että ihmiset ovat alkaneet liikkumaan aktiivisemmin. Ehdin lenkillä ihailemaan lintuja ja iloitsemaan tällaisista asioista, koska sain tehtyä elämäni ensimmäisen puhtaasti palauttavan pyörälenkin. Piti kyllä ajaa ihan naurettavan hiljaa, että sain sen 20 km riittämään tunnin lenkkiin ja sykkeet pysymään alhaalla.

Pyöräilemään

Keskiviikkona juosta jolkottelin ja tein vähän vetoja. Tunti siinäkin meni ja 7,5 km matkaa. Sisäreisi oli niin jumissa, että vähän pelotti lähteä sen kanssa liikkeelle. Olin koittanut venyttää lonkankoukistajia töissä ja tuntui oikeassa nivusessa, että jotain repeää irti. Ei kuitenkaan, mutta se jumitti jotenkin niin pahasti, että meni oikea hartiakin ihan säppiin. On se vaan ihme juttu miten jumit tuntuu ihan jossain muualla... Juostessa se kuitenkin antoi periksi yllättävän hyvin alun vastalauseiden jälkeen. Kolmen kilometrin kohdalla oikeaan jalkapohjaan alkoi sattumaan ikävästi, mutta sen jälkeen alkoi juoksu kulkemaan, kun helpotti.

Nyt päästäänkin sitten asiaan, josta olen höpöttänyt suuvaahdossa :D Nimittäin uusiin balettitossuihin! Torstaina menin ostamaan uutta paria ja yllätyin, kun pohjan kovuuden lisäksi vaihtui malli ja tossukin kapeni. Se on ihan älytöntä kuinka paljon tossu oikeasti vaikuttaa asiaan. Tuli uusia sovittaessa sellainen olo, että ehkä en olekaan niin paska, kun saan sopivammat tossut.

Ensimmäiseni ovat Grishko 2007. Niiden kova kärkiosuus osoittautui liian matalaksi minulle, kun on aika korkea jalkapöytä. En ole saanut tarpeeksi tukea etupuolelta. Uudet tossut häikäisivät jo siinä vaiheessa minut, kun nousin ensimmäisen kerran kärjille ja huomasin, että onpas helppoa. Pystyin seisomaan yhdellä jalalla käyttämättä siihen aivan kohtuuttomasti energiaa. Asiaan vaikutti eniten se, että kärkiosa eli boxi tuli ylemmäksi ja tuki paremmin jalkapöytää. Siinä sitten vielä mallattiin yksityiskohtia ja havaitsin tarvitsevani kapeamman, kun varpaat painuvat lattiaan liikaa. Se selittää osaltaan sen miksi varpaani ovat olleet niin pahuksen kipeät. Hyllyssä ei vaan ollut minulle suoraan Grishkon Mayoja, joten joudun odottamaan. Pahus. Olisin halunnut päästä heti pehmittämään niitä järkyttävän kovia pohjia :D Voi tulla viimeisen kerran "esityksestä" vähän rankkaa...

Perjantaina raahauduin uimaan. Kannatti, koska se oli kuitenkin ihan kivaa. Märkkärillä vaihteeksi, että ei pääse unohtumaan. Jotenkin tuntuu nykyään, että uin mieluummin ilman. Hämmentävää... En ikinä uskonut pääseväni tähän pisteeseen uimataidoissani. Huomasin myös, että, kun jalat kelluvat puku päällä, niin unohdan vähän niin kuin keskivartaloni. Banaani fiilis herätti ajattelemaan tätä asiaa altaassa. Keräsin keskivartaloni taas nippuun, niin sujui untikin paremmin...

Lauantaina oli vauhdikas päivä ja tuli ostettua uudet pyöräilylasit Varuste.netin Oakley päiviltä. Oakley Jaw Breakerit. Niin kuin ihan oikeasti pyöräilyyn tarkoitetut arskat. Olen vaan törmännyt tässä ulkona polkiessani sellaiseen, että nyt silmäleikkauksen jälkeen silmät kuivuvat ihan eksponentiaalisen pahasti. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että ennen kuivuivat vain piilarit, nyt kuivuu oikeasti silmät. Varsinkin sivutuuli, jota on tuntunut riittävän nyt, pääsee ikävästi kypärän visiirin alle ja pitkällä lenkillä ei meinaa silmäluomet enää liikkua loppumatkasta. Toinen mitä sieltä tarttui matkaan oli ihana uusi huppari.

Sitten kiiruhdettiin Hesen kautta ruokakauppaan, että ehdittiin seitsemäksi Lahteen. Siellä kävin tsekkaamassa kisareitin ja kirjoitan siitä ihan oman juttunsa oli se niin huikea! Reitti oli ihan älyttömän kaunis. Melkein tekisi jo mieli lähteä koittamaan sitä, mutta pitää nyt malttaa vuosi vielä. Perusmatkalla, kun ei pääse ajelemaan pyörällä sitä kauneinta osuutta. Onneksi juoksu on ihan yhtä hieno. Mutta siitä sitten kuvia ym omassa jutussaan, ettei mene jaaritteluksi tämä yksi :D

Meni vähän Lahden retki myöhään ja pääsin vasta kolmelta nukkumaan. Alkaa olemaan vanhalle jo liian myöhä, kun tämä päivä on mennyt ihan sumussa. Juoksemassa kävin vähän ja uimassa taas. Hyvin kulki molemmat. Hyvillä mielin taas uuteen viikkoon, joka on kevennetty suunnitellusta.

Viides viikko, leiriviikko

Niin sitä jäi vaan henkiin, vaikka alkuviikosta ei voinut olla ihan varma. Olo on palautunut normaaliksi...? Onkohan sellaista edes :D ainakin niiltä osin mitä voi odottaakin. Leiri väsyttää tietysti, mutta olipahan mukavaa :)

Torstaina uskaltauduin balettitunnille ja kyllä sielläkin näkyi ja tuntui, että olin alkanut palautumaan. Jaksoi paremmin ja sitä myöten harjoitukset sujuivat paremmin kuin hetkeen. Ainoa vaan, että tossut alkavat olemaan jo siinä kunnossa, että pakko mennä ostamaan uudet tai jää jotkut asiat tekemättä. Pohja, jonka pitäisi tukea, mennyt niin veteläksi, että satutin jo vähän vasemman jalan nilkkaa... Taisi vähän venähtää... Nyt pitää ostaa sitten kovalla pohjalla, kun nykyiset olivat VAIN mediumit... Muistan kyllä, kun niitä ostin vuosia sitten ja myyjä pohti jo silloin kuumeisesti riittääkö medium pohja, mutta ei nyt ensimmäisiksi tossuiksi voi antaa kovalla pohjalla :D Ei ne sitten kauaa kestäneet.

Tanssin jälkeen olin kyllä super väsynyt taas. Noh ajoissa nukkumaan ja nukuin reippaasti yli 8 h pitkästä aikaa. Rauhallistakin unta oli yli 7h. Tosin taisin nukkua nyt sitten liikaa, kun oli niin tankero olo ja päätä särki. Ikinä ei ole hyvä :'D aina liikaa tai liian vähän. Piti siinä sitten heräillä ja alkaa pakkaamaan leirille. Ei ollut vaikeaa, kun otti kaiken. Tai niin ainakin luulin... 

Ensimmäisistä kisakengistä tuli normi kengät. Olipahan omituisen tuntuiset omilla pohjallisilla, kun olivat käyneet vielä ihan tolkuttoman veteliksi.

Lähdin ajoissa kahden aikaan, että ehdin ilmoittautumaan ja leviämään huoneeseen ja vaihtamaan juoksukamat. Kuinkas sitten kävikään... Olin ajanut ~30 min, kun tajusin aivan yllättäen, että kypärä jäi! Pahuksen talvi tehnyt tehtävänsä. Siinä sitten elämäni kiukkuisin u-käännös ja takaisin. Rauhallinen fiilis oli täysin kadonnut. Ajoin sitten tatti otsassa omasta hajamielisyydestäni ja olin sitten puoli tuntia myöhässä perillä... Missasin lenkin, mutta koitin lohduttaa itseäni sillä, että satoi...

Ei sitä kuitenkaan treenin puutteesta tarvinnut kärsiä tuosta episodista huolimatta :D Oli ehkä ihan hyvä, että sain laskea vähän verenpainetta ja lähteä sitten uimaan. Uinti tuntui niin hyvältä. En muista enää tarkkaan mitä tehtiin, mutta pari kilsaa taisi tulla uitua. Sitten päästiin syömään ja iltajumpalle. Rotupakarat teemalla jatkettiin, kuten joululeirillä tuli jo tutuksi. Ei se mitään, hyvä teema, koska pakaroita tarvitaan. Siitä sitten iltapalan kautta nukkumaan. Ei tullut nukuttua kauhean hyvin, kun outo paikka, sänky ja tyyny vähän mitä oli ja aurinko nousi juuri huoneen ikkunan puolelta...

Lauantain herätys oli sitten kuudelta, kun aamuhölkkä/jumppa oli 6:45. Omegawave antoi 5/7 lukemaa ja kaikki oli keltaisella. Vähän nauratti, kun tiesin sen johtuvan aamusta. Pää turvoksissa, silmät ristissä siitä sitten lähdettiin kylmään aamuun. Aamupalan jälkeen oli Kaisan luento ravinnosta ja katsottiin vähän uintitekniikoita interwebsistä. Ja sitten lähdettiin tekemään yhdistelmää pyörä-juoksu. Melkoista haipakkaa...

Lauantai aamun paiste

Ja jumppa/juoksu

Ainoat kuvat mitä muistin ottaa leiriltä :D Laitan jossain vaiheessa lisää, kun saan niitä jostain.

Minun piti saada ensimmäiseksi joku apuun, että sain pyörät paikalleen pyörään. Ahhah näin käy, kun mekaanikko ei ole mukana :D Noh aina on pelastajia ja jälleen kerran pääsin matkaan. Ensin katsottiin missä pyöräillään. Sitten vähän juostiin kentällä verraa lisäksi. Siinä vaiheessa tuntui siltä, että ei tästä tule mitään ja kuolen varmaan... 

Kolme kertaa pyöräiltiin 20 min, 20 min ja 10 min ja sitten juostiin 10 min, 10 min ja 5 min. Jalat veti ihan säppiin jo ensimmäisellä pyöräilyllä... Oli vähän sellainen fiilis, että ei tästä tule hevonh*lvettiä... Toisaalta ei tullut yllätyksenä viiden päivän pötköttämisen jälkeen. Sykkeet tasoittuivat kuitenkin normaalille tasolle loppua kohden. Tämän jälkeen pääsi syömään ja tunnin päikkäreille. Nukuin jopa, joka oli aika lohdullista. Sen jälkeen oli kyllä niin darrainen olo, että ei olisi kyllä huvittanut lähteä uudestaan pyöräilemään.

Kaisa onneksi vähän vahti ja muistutteli, että otan rauhassa treenit. Hyvä, että joku huolehtii. Iltapäivän pyöräily oli pyöränkäsittelyn harjoittelua. Toisen työntämistä, hyppäämistä, pujottelua ja lopuksi piti koittaa laskea vauhdista juomapullo maahan ja poimia takaisin matkaan. Olin niin kauhuissani harjoituksesta, että kaaduin jo paikaltani :D Ai että... Se siitä harjoituksesta. Jätin väliin, kun oli liian jännää. Mitään ei ihme kyllä mennyt rikki. Iso mustelma tuli oikeaan polveen ja vähän pienempiä kumpaankin jalkaan lisäksi. Minä paranen pyörä ei ;) 

Illan päätteeksi oli uinti, ruoka, jumppa. Uinti tuntui hyvältä, mutta ensimmäistä kertaa ikinä meinasi krampata etureiden sisäpuolikkaat nelipäisestä reisilihaksesta. Toisaalta hyviä uutisia, että se tuntui oikeassa jalassakin, missä oli tämä "kuolio" kohta. Se on siis elossa ja tekee töitä nykyään.

Jumppa oli aika hiljainen omalta osaltani oli jalat niin hellänä jo. Uinnin jälkeen oli keskiroppakin. Kädet vielä sentään liikkuivat jotenkin. Iltapalalla olin aivan pihalla, kun väsytti järkyttävästi. Hyvä, kun pääsin edes huoneeseen ja sänkyyn, kun taisin olla jo unessa. Nukuin paremmin kuin edellisenä yönä, mutta kyllä se vähän väsytti puoli kahdeksan herätyksessä silti.

Aamulenkillä taas aamu käyntiin, mutta tämä klo 8 oli jo vähän parempi itselleni, vaikka ei se hyvältä tuntunut vieläkään. Aamupalan jälkeen piti kiirehtiä pakkaamaan, kun huoneet piti luovuttaa ja lähteä pyöräilemään peekoota. Oma lähtö meni vähän plörinäksi, kun etsin itku silmässä auton avaimia vain todetakseni, että ne olivat koko ajan takkini selkätaskussa... HUOH... Myöhästyin ryhmälähdöstä, mutta ei se toisaalta haitannut ihan kauheasti, kun tykkään pyöräillä keskenäni ja tuleepahan mentyä rauhassa.

Tarkoituksena oli ajaa Nastolan kisareitti 40 km. Lähdin siinä ilmasta ja linnun laulusta nauttien. Jossain vaiheessa aloin epäilemään itseäni, että olenko oikeasti oikealla reitillä. Jotain hämäriä muistikuvia oli paikoitellen, mutta mielestäni alku ei ollut niin mäkinen. Olin aivan puulla päähän lyöty niistä mäistä mitä siellä alkumatkasta oli. 

Puolessa välissä, ensimmäisessä risteyksessä, piti pysähtyä katsomaan kartasta olenko oikeasti menossa oikeaan suuntaan. Olin ihan oikealla reitillä. Loppumatka meni sitten hihitellessä itselleni, että missähän aineissa olen oikein mennyt, kun en muistanut lainkaan niitä mäkiä. Reitti oli kyllä ihan niin fantastinen mitä se oli ollut kisassakin. Nautin joka hetkestä. Nyt oli aikaa katsella maisemiakin. Näin upean ison työhevosenkin laitumella. Niihin harvemmin törmää.

Odotin mielenkiinnolla niitä kahta mäkeä, jotka olivat sentään jääneet mieleen. Ajattelin, että eihän ne nyt niiiin pahoja voi olla. Kyllä ne vaan oli aika killereitä. Ensimmäinen ei ensinäkemältä kerro itsestään koko totuutta, vaan se iskee tajuntaan hetken päästä, kun huomaat, että se jatkuu vielä kiristyvänä pienen mutkan jälkeen... Toinen oli pidempi ja jyrkempi kuin muistin. Se oli oikeasti aika jäätävä. Siihen menoa ei auta yhtään se, että ennen sitä on kohtuu tiukka pikku nyppylä ja nousua muutenkin, että jalat on varmasti säpissä, kun lähtee sitä nousemaan.

Pitäisi useammin päästä pyöräilemään tuollaiseen, kun opin vähitellen menemään ylämäet niin, että syke ei noussut heti ihan tappiinsa ja vaihteetkin alkoivat vaihtumaan vähän smoothimmin. Loppumatkasta taisin kääntyä vähän liian aikaisin ja ajelin sitten hissuksiin pyörätietä Nastolan läpi. Päädyin sitten kirkolle eri suunnasta kuin normaalisti ja piti oikein pysähtyä keräilemään päätään, että tajusin missä olen. Matkaa tuli tämän seikkailun ansiosta pari kilometriä enemmän, mutta ei se mitään. Oli ihan mahtavaa!

Pyöräilyn jälkeen en saanut linkkuja auki, jotta olisin saanut pyörän takakontiin ja päässyt juoksemaan. Taisi olla sormet niin kohmeessa, että kunnon ote teki kipeää ja tyydyin odottamaan jotain vahvempi näppistä saapuvaksi. Kun pyörä oli paketissa, vaihdoin vähän vaatteita ja lähdin pururadalle hölköttelemään 5.5 km lenkkiä. Se oli myöskin jäätävän mäkinen, ihan kuten muistelinkin. Isoimmaissa mäessä meinasi toinen takareisi krampata. Harvinaista itselleni.

Mietin juostessani metsän keskellä, että ompas hiljaista. Ihanaa! Linnut lauloivat ja tuuli humisi puissa. Täällä pääkaupunkiseudulla ei voi nauttia moisesta ihan joka paikassa. Yhdella aukealla käki kukkui puun latvassa. Olin pakahtua, kun oli niin hyvä fiilis. 

Lopuksi raahauduttiin vielä uimaan. Uinti oli ihan kevyttä ja kokeiltiin taas erilaisia välineitä siinä. Ruoka maistui kaiken tämän jälkeen. En vaan taida osata syödä niin paljon kuin pitäisi... Lauantaina meni lähemmäs 5k kcal ja sunnuntaina 4k kcal. En todellakaan syönyt niin paljoa. Kun eihän minuun edes mahdu niin paljoa! Ainakaan kerralla. Eikä kyllä oikein uppoa muutenkaan... Yksi asia mihin pitäisi kiinniittä huomiota...

Kotiin pääsin ihan super väsyneenä kaiken jälkeen enkä meinannut onneksi edes nukahtaa rattiin, niin kuin viimeksi. Kotona purin vähitellen tavaroita ja nuokuin. Nukuin, kai, hyvin, mutta olin törkeän väsynyt aamulla kuitenkin. 

Jalat olivat tänään ihan tönköt ja ainoat mitkä auttoivat kävelemään oli nuo kompressiolahkeet. Ilman niitä ei toivoakaan. Illalla oli hieronta ja se auttoi huomattavasti, mutta kyllä teki kipeääkin... Tämä hieroja ei ollut vielä kokenut jalkojani pahimmillaan ja siinä sitten naureskeltiin kintuilleni samalla, kun kiroilin ja ulvoin :D

Tämä viikko sitten ihan chillisti, että ei käy taas hermoille. Lauantaina olen menossa vähän tsekkaamaan Lahtea ja sen reittiä. Sitten ollaan kaikki vähän viisaampia siitä ;)

Läheltä piti

Se on jännä, miten asiat pitää yleensä oppia kantapään kautta. Toisaalta ei voi tietää mitenkään etukäteen, miltä jokin asia tuntuu, ennen kuin sen kokee. Jokaisen vähääkään urheilevan kauhu on ylikunto. Vaikka siitä aina puhutaan ja sitä koitetaan välttää, niin se voi yllättää. Itse en ihan sinne asti joutunut, onneksi, vaan pientä ylirasitusta. Minut ehkä kuitenkin pelastaa loppujen lopuksi patalaiska luonteeni, joka toisaalta piiskaa kyllä itsensä ihan äärirajoillekin armoa antamatta.

Se oli onni, että sunnuntaina ei tullut tehtyä mitään, kun piti autoilla. Maanantaina oli ihana sää, mutta olin niin väsynyt. Oli taas aika kamala olo, joka oli ollut keskiviikkona ja sunnuntainakin. Pelkäsin oikeasti masentuvani taas ja minut lamaannutti se kamala olo. En enää kestäisi sitä. Vuosien takainen paha olo oli liian tuttu. Mietin mitä tämä on, en voi olla masentunut...

Makasin tunnin sängyssä ja olo alkoikin taas helpottamaan, niin kuin viikko sitten keskiviikkonakin. En vain silloin osannut yhdistää vielä kaikkia näitä asioita. Silloin ajattelin olevani vain hyvin väsynyt, mutta en vielä ymmärtänyt miten pahasti. Nousin ylös ja ajattelin hetken, että voisi harkita sitä pyöräilyä, ihan kevyttä. Mieli muuttui kyllä aika nopeasti, kun paha olo palasi, ihan vaan sillä, että menin alakertaan. Silloin ymmärrys tilastani alkoi hiipiä tajuntaani vähitellen. Lihaskivut, laskenut syke, masennuksen oireet, univaikeudet jne. Säikähdin ensin hermostollista ylikuntoa ja olin hetken ihan musertunut, mutta päädyin kuitenkin ylirasitukseen, koska mitään vakavampaa esim rytmihäiriöitä ei ollut ja olo parani lepäämällä aika nopeasti.

Mietin siinä, että mitähän tekisi... Konetta ei huvittanut avata ja alkaa normaaliin tapaan dataamaan, niin kävelin ylitsepursuavalle kirjahyllylleni ja löysinkin sieltä yhden Terry Pratchettin kirjan, joka oli jostain syystä jäänyt lukematta. Nappasin sen ja menin parvekkeelle lukemaan auringonpaisteeseen. Olin ehtinyt jonkun puoli tuntia lukemaan, kun havahduin hyvänolon tunteeseen, joka oli palannut minuun. Katselin hetken pellolla tepastelevia fasaaneja, kuuntelin linnun laulua ja nautin auringon lämmöstä. Taisin olla pienen breikin tarpeessa muutenkin. Ollut liian totista pusertamista koko tämä alkuvuosi :)

Eilen jatkoin samalla kirja linjalla, mutta kirja loppui ihan liian nopeasti. Pitää yrittää varmaan lukea useammin. Edes kirja kuussa, kun nyt on tainnut olla liian pitkään kirja vuodessa. Olo alkoi olemaan jo huomattavasti parempi ja nukkumaan mennessä alkoi sykekin kuulostamaan normaalimmalta. Siinä oli sellainen pienen pieni ero aikaisempaan. Olisi pitänyt tajuta jo tavallista matalammasta leposykkeestä, että nyt vähän väsyttää. Itselleni alle 60 taitaa olla sitten kuitenkin vähän väsymyksen merkki, kun ei normaalia pienempi sydän parkani jaksa. Omegawavekin antanut vähän omituisia madonlukuja, mutta kun on pää puuta niin ei tajua...

Mistä tämä kaikki sitten lähti? 10 km testijuoksu taisi olla liikaa tässä vaiheessa treeniohjelmaa kropalleni. Kokonaisrasitus olisi pysynyt hanskassa, jos olisin pysynyt ohjelmassa, enkä lähtenyt vetämään sekaan tuollaisia vauhtikestävyys settejä. En pystynyt tekemään sen jälkeen mitään moneen päivään ja siitä alkoi uniongelmat, jotka sitten pahensivat tilannetta entisestään. 20 km tempoajo ei ainakaan auttanut asiaa. Nukahtamislääkkeet ja melatoniini ovat taas nopeuttaneet toipumista.

Tänään on alkanut olemaan jo aika hyvä, mutta ei tänäänkään vielä urheilua. Nukuin pitkästä aikaa paremmin, enkä heräillyt käsittämättömiin aikoihin esim klo 3 tuskanhikeen, vaikka on lääkkeet. Uskon vahvasti, että nyt selvisin pelkällä säikähdyksellä ja viikonlopun leiristä tulee hyvä, kunhan muistan ja maltan jättää uroteot väliin. Nyt ei ole varaa ylilyönteihin, kun on kolme viikkoa ensimmäiseen kisaan Kuusijärvellä. Menee vielä koko kesä metsään oman tyhmyyden takia.

Neljäs viikko, surkea viikko

Tämä viikko ei ole mennyt ihan niin kuin olisi voinut. Elämä on vaihtelevaa ja nyt iski sitten huonon nukkumisen tulokset sitten päälle. Unettomia öitä, pahaa mieltä ja parempia päiviä, kaikkia on mahtunut tähän viikkoon.

Maanantaina oli 20 km tempoajo. 38 min. MINUUTIN huonommin kuin vuosi sitten... Se meni surkeasti, omalla mittapuullani. Olin maalissa niin pettynyt itseeni, että ymmärsin vasta sen tunteen kunnolla, kun tekee mieli paiskata pyörä jorpakkoon ja laittaa vaan pillit pussiin. Oli ihan tyhjä fiilis. Ihan kuin koko vuoden treenit olisivat menneet hukkaan. Taustalla loisti reilun viikon huonot yöunet ja vaikka pohjilla oli lepoviikko ei se näemmä paljon lämmitä, jos hermosto ei ole palautunut. En nukkunut seuraavana yönä, kun harmitti varmaan niin paljon. Aamulla oli sitten migreeni, enkä pystynyt menemään töihin.

Intopiukeana lähdössä

Surkeana maaliin

Kävin tiistai-iltana juoksemassa kaikesta huolimatta, kun ajattelin, että se voisi vähän parantaa oloa. Olin väärässä. Olo oli vielä huonompi juoksun jälkeen. Mietin mitä tässä nyt tekisi, koska en kestä enää yhtäkään huonosti nukuttua yötä. Kaivoin, hehheh, varmaan kahdeksan vuotta vanhat unilääkkeet esiin. Niitä oli kaksi jäljellä. Pelonsekaisin tuntein otin toisen ja nukuin pitkästä aikaa hyvin. 

Ryytynyt olo alkoi helpottamaan vasta keskiviikkoiltana. Jätin uimisen väliin ja venyttelin, kun olin niin väsynyt. Toinen yö meni mallikkaasti nukkuen, tosin lääkkeen voimin taas, mutta torstai oli sitten ihan keskiviikon vastakohta. Olin iloinen ja täynnä energiaa ja tanssiminen oli ihanaa! Tosin kahden viikon tauko on baletista liikaa sattui varpaisiin niin p*rkeleesti. Tarkemmin vasemman jalan isonvarpaan niveleen. Tainnut kovettuma kadota siitä. Mutta muuten oli tosi jees.

Ei satu, ei satu, eiPÄ! Kohtuu kärsivä ilme :D

 
Torstai-iltana elin toivossa, kun oli ollut niin hyvä päivä ja väsytti mukavasti, että uni tulee varmasti. Varasin sitten puoli kolmelta yöllä, kun en vieläkään nukkunut, ajan lääkärille. En jaksanut enempää valvomista. Lääkäriltä sain lisää samoja nukahtamis lääkkeitä ja melatoniinia. Melatoniinilla nyt koitetaan selvitä ennemmin kuitenkin, että pääsisin luonnolliseen rytmiin takaisin kiinni. Sitä on kuitenkin jo iskenyt sellainen pelko perseeseen, kun menee nukkumaan alkaa stressaamaan, että nukahtaako ja se nyt ei auta asiaa ainakaan... Ehkä tässä nyt muutama yö pitää avustaa lääkkeellä, että jaksaa taas kunnolla.

Lauantaina oli karmea tuuli. Mietin, että mitäköhän sitä tekisi. Kolmen tunnin pyöräily vai juoksy-pyörä setin. Valitsin jälkimmäisen ja mukavuudenhaluisena poljin pyöräosuudet wattbikella. En jaksa taistella tuulessa, jos ei ole ihan pakko. Halusin sitä paitsi hyvän mielen. Juoksussa sen tajusin, kun kulki hyvin ja tuli hyvä fiilis, että se maanantai oli ollut vähän kova isku. Nyt taisin päästä siitä henkisesti yli.

Lisää seuravaatteita. En pysty edelleenkään juoksemaan tuollaisessa paidassa,
kun siitä tulee napapaita... Housut oli hyvät.

 Noh tämä sunnuntai meni sitten autossa istuessa, kun vietiin Eetu koira Nokialle ja käytiin vähän äitienpäivääkin juhlistamassa samalla. Eetu pääsi lomalle, kun tässä on seuraava kuukausi sellaista haipakkaa taas. Leiri, blogihommaa, wou wou vapaa viikonloppu, kisat ja juhlat, kisat. Sitten on muutama viikko ja alkaa kesäloma ja puolikas. Ehkä tässä jotenkin selviää :D

Kolmas viikko, lepoviikko ja 10 km juoksu

Huhhahhaa miten löysän viikon sitten pidin. Taisin olla sen tarpeessa, koska ei edes tehnyt mieli yrittää mitään urotekoja maanantain jälkeen. Olin ihan säpissä torstaihin asti, kun otti se testijuoksu niin koville. Nyt alkaa taas tuntumaan ihan normaalille.

Maanantaina oli totta tosiaan taas 10 km testijuoksu. Juostiin jalkapallokenttää ympäri Rajamäen urheilupuistossa n. 900 m lenkkiä 10 kertaa. Se oli ihan kauheaa, enkä nauttinut siitä hetkeäkään :D Koko ajan satoi vettäkin ja sade vielä koveni loppua kohti. Ensimmäiset neljä kilometriä tuntui pirun pahalle, jonka jälkeen mystisesti helpotti olo. Tosin seitsemännen kilometrin kohdalla alkoi taas tuntumaan siltä, että jalat lopettaa toiminnan. Viimeiset kolme kilometriä meni ihan sumussa. Tajusin jopa ottaa loppukirin, vaikka en uskonut enää itsestäni löytyvän mitään, mutta löytyi kuitenkin. Heittämällä meni alle tuntiin vaikka siitä olinkin huolissani, että meneekö. Tosin maaliviivan ylitettyäni yökkäilin hetken. Kaikkeni antaneena. 55 min 19 s. Parani viime vuodesta yli 7 min. Keskisykekin oli vaatimattomasti 171 ja maksimi 180. Yök.

Starttiin menossa

Herttainen näky, kun kaikki laittaa kellot päälle :D Minä takarivissä vaatimattomasti

Ensimmäisellä tai toisella kilometrillä

Kolmas tai neljäs

Neljäs tai viides, ei paljon hymyilytä

Skipataan loput kärsimyskuvat ja suoraan loppukiri vääntöön läpimärkänä

Juoksun jälkeen alkoi kotona sattua ihan ihme paikkoihin mm. vasempaan lonkkaan. Varpaatkin olivat ihan tulessa, kun en ole Vantaan puolikkaan jälkeen eli puoleen vuoteen juossut Newtoneilla. Tulipahan nekin korkattua käyttöön tälle vuodelle :D

Tiistai aamuna, kun nousin sängystä meinasi molemmat pohkeet krampata. Läpsyttelin sitten vessaan ja vedin Ironmanin kompressiosukat jalkaan, että pystyin liikkumaan. Illalla oli HyPyn järjestämä lihashuolto tunti/luento Hyvinkäällä. Marko Selin oli siellä ohjeistamassa. Oli varsin mukavaa vaihtelua omiin rutiineihin. Onnistuin punnertamaan omaksi järkytyksekseni, positiiviseksi sellaiseksi, kaikki 4x10 settiä eli neljällä eri otteella. Homma kesti yli tunnin ja tuli venyteltyäkin itsensä vetreäksi, mikä oli todella hyvä, sen juoksun aiheuttamien jumien poistamiseksi tai ainakin lievittämiseksi.

Pääsin esimerkiksi (kuva Erwin Borremans)

Sitten vähän tasapainoa ja keskivartaloa (kuva Erwin Borremans)

Keskiviikkona pääsin hierojalle taas ja vihdoin. Nyt oli jälleen eri hieroja ja sain hyvin monipuolisen käsittelyn paralihaksilleni. Oli todella hyvä setti. Oli ihan eri fiilis taas jaloissa, kun nousi pöydältä.

Torstaina ei ollut tanssia, mutta kyllä se nojatuoli oli ihan hyvä vaihtoehto välillä :D Teräsmies nykäisi yli 12h unta palloon siinä sitten, että meillä oli todella railakas vappu. 

Noh kiitos railakkaan vapun juhlimisen pääsin hyvissä voimissa pyöräilemään perjantaina. Voimat hupenivat sitten jäätävään vastatuuleen loppujen lopuksi kuitenkin. Ihan hyvä kevyt lenkki kuitenkin. 

Ensimmäistä kertaa lähti lenkillä ketjutkin, kun vaihdoin ylämäessä pienemmälle eturattaalle. Taisi olla huono kombinaatio vaihteissa, kun pääsi niin käymään. Tilanne oli vaan koominen, kun 2s mietin tyyliin mit vit ja sitten nopea vilkaisu alas kertoi tilanteen ja minulla oli toiset 2s aikaa saada jalka irti polkimesta ennen kuin olisin kaatunut. Olisi se ollut taas näky...

Eilinen vesisade ei sitten innostanut ainakaan väsynyttä, joten mitään ei tullut tehtyä pikku shoppailun lisäksi. Ikea, ruokakauppa ja XXL olivat kohteet. XXL oli ainut paikka missä ei ollut järkyttävää ruuhkaa. Piti käydä ostamassa taas lisää Isostaria ja tarttui siinä taas mukaan kaikkea muutakin... Kolmas pitkähihainen juoksupaita tuli kyllä tarpeeseen :)

Tänään kävin sentään uimassa. Altaassa huomasi, että oli levännyt. Uinti tuntui harvinaisen hyvältä. 

Toivottavasti tämä huonounisuus menee kohta ohitse. Tämä aika vuodesta tuntuu olevan todella hankalaa itselleni nukkumisen kannalta, kun aurinko taitaa nousta vielä siinä vaiheessa, kun unet alkaa kevenemään. Herään tyyliin viideltä ja olen ihan titityy ja uni ei meinaa enää tulla. Kyllähän se pistää vähän väsyttämään pidemmän päälle.

Huomenna jatkuu taas totisempi treenaaminen ja viikko alkaa mukavasti 20 km tempoajolla ja 3 km juoksulla. Huhhuh. Noh tästä lähtee taas.