Yhteenveto

Nyt se on ohi. 12 viikkoa treenasin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ohjelman piti periaatteessa loppua jo viikko sitten, mutta tulin kipeäksi viikolla 7, joten siirsin silloin treenejä viikolla. Aloitin homman ajoissa juuri siltä varalta, että kun tulee kuitenkin kipeäksi tai jos vaikka olisi sattunut jotain, niin ei tule ainakaan kiire. Treenaaminen ei tietenkään lopu tähän, vaan muuttaa vaan vähän muotoaan, koska kesän päätavoitteeni on Sääksissä SM-sprintti ja sitten muutama perusmatka. Tämä oli aika pitkälti omien rajojen tunnustelua, totuttelua ja kunnon kasvattamista ylipäätään.

Ohjelma jota käytin on triathlonhaasteen sivuilta. Sieltä löytyy neljä eritasoista ohjelmaa ja käytin tasoa 1. Ihan riittävä itselleni. Ohjeman tähtäimessä on kuitekin puolimatka ja itse en uskalla vielä sellaiseen lähteä. Se tuli ainakin todettua tuossa treenatessa, että vaikka kunto saattaisi jo riittääkin, niin pää ei. Kolmen tunnin pyöräily mm. veti jo vähän hiljaiseksi. Onneksi on tuo wattbike vuokralla, että pystyin katsomaan animea samalla, koska muuten olisi pää levinnyt jossain vaiheessa ihan varmasti. Eli siis hyvää henkistäkin treeniä tuli. Ulkonahan tuo on ihan eri asia ja menee helposti.

Juoksukunto on ehkä kehittynyt kaikista kolmesta eniten. Pientä takapakkia tuli nyt uusien kenkien johdosta, mutta sekin asia on nyt jo voiton puolella. Pitää vaan ottaa vähän rauhallisemmin niiden kenkien kanssa ja keskittyä askellukseen, niin ei tule kipeäksi.

Eilen vetäisin 12 viikon kunniaksi sen duathlonin. Juoksin 2.5 km ja pyöräilin 20 km wattbikella ja juoksin taas 2.5 km. Oli aika rankka. Ensimmäiseen kierrokseen meni 13:41 min, 10.8 km/h keskari. 20 km pyöräilyyn hupeni sama aika kuin wattbike kisoissa eli 33:28 min ja toinen juoksu meni hitusen hitaammin 14:47 min. Keskisyke oli mahtava 170 koko matkalta ja aikaa meni 1 h 2 min ilman vaihtoja. Vaihdoissa meni sen verran aikaa, että ne jätin pois, kun toiselle juoksulle piti vaihtaa melkein kaikki vaatteetkin. On tosi helppoa ja ihanaa kiskoa 2XUn muutenkin tiukkoja housuja hikiseen nahkaan... Mutta kaiken kaikkiaan homma meni ihan jees. Vaikka alkuun vähän arveluttikin lähetä rykimään tuollai perjantain salista edelleen kipeällä haitarilla.

Juostessa viimeistä kilometriä koin jotain hämmentävää. Vaikka syke oli 180 ei tuntunut pahalta. Mietin jo, että nyt varmaan tulee kuolema. Juoksu kulki ihmeen hyvin ja alan oikeasti saamaan siitä jotain hyvää fiilistä. Vihdoin ja viimein näin kahden vuoden jälkeen.

Paljon tuli opittua omista kyvyistään ja tämä on valanut hieman uskoakin itseeni. Pystyn puristamaan itsestäni huomattavasti enemmän kuin olen kuvitellut. Voimia tämä on vaatinut paljon ja tainnut olla vähän teräsmiehenkin hermot välillä koetuksella, kun olen väsymyksestä sekopäisenä mennyt vain hampaat irvessä. Periksi ei voi antaa piiruakaan, mutta mm. kotityöt ovat kärsineet. 

Huomenna testataan vähän sitä uintikuntoa ja taitoa, kun pitää uida se 400 m. Toivottavasti pystyn puristamaan itsestäni vähän enemmän kuin normaalisti, koska muuten petyn ja pahasti. Okei allas ja ilman märkkäriä, mutta saisi edes vähän osviittaa siitä miten menee, muutenkin kuin vaan metsään.

Sitten vähän tilastoja suoraan Heiaheiasta treenimääristä:

1. Wattbike 34 kertaa (kilometreistä en osaa sanoa, paljon varmaan)
2. Juoksu 28 kertaa, 134 km
3. Uinti 21 kertaa, 36 km

Tunteina 102 h ja 102 treeniä. Aika paljon minulle ainakin :) Enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä jo tässä kolmessa kuukaudessa. WAU! Tunteihin sisältyy myös fustrat, venyttelyt ja lihaskunnot. Itsensä huoltamista ei pidä unohtaa kovaakaan treenatessa ja minusta se kuuluu kokonaisuuteen. Hierontoja ja salitreenejä en ole laskenut tuonne, koska ne nyt vaan on.

Yhden asian olisin varmasti voinut tehdä paremmin. Meinaan nukkumisen. En ole varmaan missään vaiheessa nukkunut niin paljon kuin olisi pitänyt. Aina on muka jotain parempaa tekemistä... Tietokone on pahasta, ainakin minulle. Väsymyksen huomaa ainakin naamasta ja töissä olen ihan kujalla. Lupaan koittaa ainakin parantaa tapani, kun jatkan kovemmilla treeneillä pääsiäisen jälkeen.

Käytä sitä persettä, ku sitä sulla on

Tää on niin hilpee. Pitäs vaan itekin pystyä puristaan sillä perseellä enemmän, et siinä mielessä ihan asian ytimessä.

Olipas taas viikko. Piti kirjoittaa jo aikaisemmin, mutta väsymys vaivannut taas niin pahasti pientä ihmistä, että hyvä jos on perus toiminnoista urheilun lisäksi selvinnyt. Nyt kun on saanut vähän nukkua ja olla vaan, alkaa tuntumaan normaalilta.

Tiistaina aamulla kävin hierotuttamassa jalkojani. Sain teipit kipeisiin kohtiin sääriini. En edelleenkään osaa sanoa auttavatko ne mitään. Hyvin ovat kuitenkin pysyneet. Oli varmaan ihan hyvä, että olin ottanut aamuun hieronnan, kun tuli ulvottua niin komeasti, kun sisäreisiä käsiteltiin. Käsittämätön kipu, mutta tuntunut kyllä huomattavasti paremmalta mm. alaselässä sen jälkeen. Huomasin välillä kuinka se käsittely tuntui nivusessa ja sieltä läpi alaselkään. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus. 

Teipit ja hyvin ovat pysyneet tiistaista asti

Illalla oli oli taas tunnin päikkäreiden jälkeen lihaskunto-venyttely tuttuun tapaan ennen uintia. Koitin uida 400 m tulevaa testiä silmälläpitäen, mutta hitto, kun on niin narukäsi. En tahdo millään jaksaa uida edes sitä kunnon vauhdilla. Sain sitten läpsyteltyä 1400 m ja kädet ei meinanneet nousta enää sen jälkeen edes hiusten kuivaamiseen.

Seuraavana päivänä uinti tuntui käsissä ja vähän kyljissäkin vielä. Illalla oli tarkoituksena juosta vetoja ja meinasin käyttää vanhoja kenkiä nyt. Ihan vain sen takia, että voisin vähän hahmottaa missä vika. Noh juoksu oli vähän vaivalloista ja vauhti hukassa. Vedoistakin puuttui vähän veto. Toisaalta jalat eivät ainakaan kipeytyneet enempää, mikä siis kertoi siitä, että jotain menee vain pieleen vaimennetuilla kengillä juostessa.

Oli vähän kylmä ilta

Torstaina oli vihdoin taas fustra ja otin nämä uudet kengät sinne mukaan. Tarkoituksena oli, että ohjaaja katsoisi juoksumatolla, jos löytyisi se jokin mikä menee vikaan. Taisi löytyäkin. Koska kengät ovat niin paljon joustavammat kuin nämä kisakenkäni, niin jalat pääsevät elämään niissä paljon enemmän. En vain hahmota tätä ylimääräistä liikettä mikä tulee, kun ei ole samanlaista tuntumaa maahan. Oikea jalka lähti ainakin tekemään ylimääräistä sivuliikettä hetken päästä, kun olin aloittanut juoksemisen ja sitten tuli se kipukin. Piti vaan pitää kiukulla itsensä nipussa, niin hyvinhän se meni, eikä jalatkaan tulleet kipeiksi. Oikeaan lonkaan se sitten kävi vähän enemmän. Näemmä lonkkien syvemmät lihakset ovat vähän heikossa kunnossa. Tätä asiaa aletaan sitten korjaamaan salillla.

Sitä oli sitten vuorossa perjantaina. Piti kokeilla myös paljon nousee prässissä. 200 kg jäi, kun alkoi tuntumaan jotenkin, että alaselkä ei kestä painetta enempää. Kaksi kertaa sen nostin. Reisissä olisi riittänyt voimaa vielä enempäänkin, mutta nyt sitten tiedetään missä on heikkoutta. Perseessä :D Ensimmäistä kertaa meikäläisestä lähti salilla kunnon karjasu. Varmaan kyllä 10-20kg voi vielä lykätä huoletta lisää, mutta vasta sitten, kun alaselkä ei ota siitä niin pahaa tuntemusta.

Salin jälkeen olikin sitten melkoinen väsy ilmeisesti, kun päikkäreihin meni jo puolitoista tuntia. Jaksoipahan ainakin uida edes jotenkin. Koitin taas 400 m ja ohhoh kädet vaan ihan poikki, että ei hyvältä näytä. Uin kokonaisuudessaan 1600 m. 

Ai sitä riemua, kun lähti tänä aamuna liikkeelle. Lonkkien lihakset muistuttavat tällä hetkellä melko vahvasti olemassaolostaan. Tiesi kyllä käyneensä salilla. Tämä kyllä selittää melko monta ongelmaa. Sen miksi reisissä ei tunnu polkeminen, kun veto loppuu jo aikaisemmin ylempää, alaselän kivut jne. Kannatti lähteä koittamaan sitä maksimia vaikka aika hurjalta se tuntui, kun painoja vaan ladattiin lisää. Se viime viikkoinen 140 kg tunti jo hurjalta, niin tämä oli jo aika järkyttävää.

Tämän päivän pikku polkaisut vielä, eli 30 min kevyttä animea katsellen, ja huomenna duathlon 12 viikon kunniaksi. Leiriä ja parin viikon päässä olevaa lomaa odotellen sitten. Sen jälkeen pitää alkaakin puristamaan perseellä ihan eri tavalla :D

Kivuliasta juoksua

Nyt alkoi sitten tämän ohjelman viimeinen viikko. Toiseksi viimeinen loppui työntäyteisissä merkeissä, kun vietin viikonlopunkin töissä. Tein kuitenkin treenit päälle ja nyt väsyttää ihan kiitettävästi. Minä en ole kyllä ylityö ihminen. Rahallakaan on vaikea saada motivoitua itseäni, mutta kerrankin olin järkevä etukäteen ja pakotin itseni töihin. 

Perjantaina kävin tuttuun tapaan uimassa ja se tuntui sujuvan jälleen ihan mukavasti. Viikon päästä tiistaina olisi 400 m testiuinti ja se vähän jännittää. Taidan ottaa asiasta vähän turhankin kovat paineet, koska tiedän pettyväni kuitenkin :D

Lauantain 45 min mahtui hyvinkin tehokas treeni. Poljin wattbikella 30 min ja juoksin 15 min johon sisältyi 1 min vetoja viisi kertaa. Huomasin taas suureksi suruksi ja murheekseni, että sääreni kipeytyvät juostessa. Ajattelin, että juoksen sunnuntain treeniin kuuluvan vartinkin noilla uusilla kengillä ja mietin tarkemmin juoksemistani silloin.

Eilen illalla töiden jälkeen poljin 2 h wattbikella ja lähdin sen jälkeen vartiksi miettimään juoksulenkille mikä vikana. En kyllä keksinyt mitään vikaa juoksemisestani, mutta loppumatkasta itketti, kun sattui niin paljon. 

Tilanne on hämmentävä, koska torstaina juoksin uusilla Mizunoilla helposti yli 6 km. Lauantaina vähän reilun 2km ja sunnuntaina reippaan kilometrin. Vanhoilla kengillä mennyt kivuitta helposti yli 10 km ja varmaan menisi enemmänkin. Myin enimmäiset juoksukenkäni pois juuri sen takia, että sääret kävivät niin kipeiksi, kun juoksin niillä edes vähän. Kipu ei ole kuitenkaan penikoissa vaan sääriluun reunalla säären sisäsyrjällä. Tarvitsen apua ongelman kanssa, koska tämä on taas vaarana tuhota kaiken juoksemista kohtaan syntyneen hyvän fiiliksen. Jos tulee ideoita mikä avuksi niin kertokaa ihmeessä? Kaikki neuvot ovat nyt tarpeen.

Tänään mennyt vähän ontuen kipeiden säärien takia, mutta lepopäivä ollut taas paikallaan. Huomenna aamulla pääsen hierontaan ja toivottavasti särkysääri jäisi vähitellen historiaan. Nyt kun saisi nukuttua vielä tarpeeksi parina yönä niin alkaa taas sujumaan :) Tämän viimeisen viikon ajattelin päättää omaan pikku duathloniin.

Onnellisuus päivä

Tänään kun heräsin, ei kyllä tuntunut yhtään onnelliselta. Väsytti niin paljon, että oikein oksetti. Töistä selvisin silmät ristissä ja piti taas ottaa päikkärit välittömästi, kun pääsin kotiin.

Tältä tuntui aluksi

Koko viikko mennyt vähän huonoilla yöunilla. Aurinko nousee niin aikaisin jo, mikä on ihan kiva sinällään, mutta herään samaan aikaan sen kanssa. Olen koittanut pimentää makuuhuonetta taas, mutta siltikin...

Tiistaina en olisi selvinnyt ilman tunnin päikkäreitä venyttelemään ja uimaan. Kannatti kyllä vetää zetat, koska hyvin kulki. Yllättävän hyvin suorastaan. Jaksoin mm. punnertaa 25 melko helposti ja uintikin suijui. Olin todella hämmästynyt. Asiaan kyllä luultavasti vaikutti sekin, että tuo lapojen väli naksahti takaisin paikoilleen viikko sitten. Se ilmeisesti jumitti oikean puolen niin pahasti, että taisi vähän ryhtikin jo kärsiä. Taisi itse asiassa alkaa mennä jo niin pahaksi, että oikea käsi alkoi puutua, kun asiaa tarkemmin muistelen. Onneksi se on nyt ohitse.

Eilen en jostain syystä nukkunut päikkäreitä vaan aloin polkemaan kevyen tunnin setin. Ehkä ajattelin, että en ehdi tekemään kaikkea, kun piti laittaa ruokaa ja ja ja... Hölmö minä. Se kosti sitten tänä aamuna.

Sain uuden sensorin Omegawaveenkin, kun kävin messuilla veivin standilla mutisemassa siitä, kun pitää käyttää joka aamu laturin kautta, että iPhone löytää sen. Mikään muu ei ollut siis auttanut ongelmaan. Veikkaan, että akku oli sökö ja se purki itsensä päivän aikana. Tämä uusi on toiminut ihan hyvin, mutta katsotaan. Vika voi olla iPhonen kämäsessä bluetoothissakin. 

Mutta se mikä minut teki sitten tänään lopulta ihan super onnelliseksi oli, että sain vihdoin ja viimein uudet Mizunoni. Ne on ihanan väriset, tuntuu jalassa niin kivoilta ja mikä parasta, ne oli aivan parhaat juosta.

Ai kun kivat väritkin

Lähdin samantien juokseman

Sää ei ollut enää mitä mainioin, kun lähdin seitsemältä juoksemaan. Lunta oli satanut jo pari senttiä ja tuuli aika rapsakasti.

Kiva myrsky

Pahinta oli vastatuuli ja varsinkin aukeilla kohdilla tuuli puhalsi niin kovaa, että nämä lumi"hiutaleet" tuntuivat tyyliin jääkiteiltä, joita tykitetään päin näköä. Piti juosta silmät melkein kiinni. Mietin myös, että tässä mitään kasvojen kuorintaa tarvita, kun sen saa juostessa... Teki oikeasti pahaa.

Loppuun tein 6x 80m vetoja ylämäkeen. Sain uuden vauhtiennätyksenkin juostua hangessa. Yllättävää sinänsä, koska pito ei ollut ihan paras. 3:27 min/km. Woop woop! Minuutin parempi kuin aikaisemmin.

Tajusin juostessani myös eron noiden wave raider 17 ja wave ronin 4 välillä. Noilla uusilla voi juosta hiljaa. Ronineilla jalat käy omituisiksi, ei ehkä kipeiksi, mutta hiljaa ei ole mukava juosta niillä. Kovemmat vauhdit menee sitten ihanan kevyesti. Kisakenkinä pysyy, mutta raiderit tuli nyt sitten treenikengiksi. Suosittelen kokeilemaan oli niin mahtava elämys juosta niillä.

Kotiin kun pääsin lunta oli satanut varmaan jo 3 cm lisää tunnin aikana. Oh joy. Kyllä se kevät nyt tulee, kun maanantaina koiran kanssa töiden jälkeen ulkona kuulin laulurastaan laulavan koivun latvassa ja illalla ulkona tuoksui vaikka oli pakkasta. Nyt on tullut itselle ainakin se kevät fiilis. Olen onnellinen myös siitä :)

Treeniviikko nro 10

Taas on yhdestä viikosta selvitty hengissä. Tänään kyllä alkoi tuntumaan kesken treenien, että voimat loppuu. Taisin tempaista aika kovan setin :D Ajattelin vielä viikon alkaessa, että jes, vain kadeksan tuntia tälle viikolle. Tuntuu kyllä tässä vaiheessa, että siinäkin oli ihan tarpeeksi.

Viikko alkoi hieronnalla. 75 min hurahti todella nopeasti jalkojeni parissa. Piti käsitellä yläselkäänikin, joka on ollut vinksallaan tammikuusta asti, mutta se jäi vähän vähälle, kun jalkoihini saa upotettua niin paljon aikaa. On se onni, kun on löytänyt hyvän hierojan, joka jo tietääkin mistä kiristää, kun on siellä tullut käytyä niin monesti. Itselläni vaikuttaa vielä aika paljon se millainen hieroja on tyyppinä. Jos tunnelma on kauhean jäykkä niin en yleensä mene toista kertaa. Tämän kaverin kanssa tulee naurettua hävyttömän paljon, mitä nyt kiroilulta ja uikutukselta pystyy.

Tiistaina kävin jälleen uimassa lihaskuntoilun ja venyttelyn jälkeen. Päikkäritkin piti ottaa ennen hommaa, että jaksoin. Jotenkin tuntui taas, että menen kohta takaperin, kun tuntuu, että ei se suju. Ehkä se johtui taas väsymyksestä.

Keskiviikkona oli mukava 75 min wattbikella vetoineen. Pyöräilyssä tuntuu ainakin tapahtuvan. Vedot meni 10 W isommilla tehoilla kuin ennen. Se oli ihan mukava huomata. Illalla sattui varsin iloinen yllätys. Se tuli ihan yllättäen. Pesin kasvoni ja kun kuivasin kuului ja tuintu lapojeni välissä omituinen rutina. Sitten tajusin, että pääni kääntyy taas kivuttomasti oikealla ja se kiristys oli hävinnyt. Eihän siinä mennyt kuin pari kuukautta. Sain tämän vaivan siis tammikuussa kun tankotantanssissa onnistuin rusauttamaan yläselkäni jotenkin. Lihas tulehtui ja vaikka mitä ja mikään ei auttanut. Otti näemmä vain oman aikansa.

Torstaina kävin juoksemassa tunnin. Olin elätellyt kovasti toiveita, että uudet Mizunot olisivat tulleet jo postiin, mutta ei... Juoksin sitten samoilla vanhoilla ja ne on vaan niin hyvät. Kuluvat vaan vielä puhki.

Torstaina

Perjantaina sain teräsmiehen taas mukaan uimaan katsomaan mikä siinä uinnissa nyt on. Ei siinä kuulemma mitään vikaa ole ja vauhtikin alkaa olemaan ihan hyvä. Wat. Pitää varmaan oikeasti alkaa katsomaan kellosta... Sain jopa videokuvaa asiasta, kun en meinannut uskoa. Kädet ja kyljet olivat tämän kaiken kohtuu kovan, ei varmaan näytä kyllä siltä, huitomisen jälkeen aika hellänä. Ihme kyllä aamulla ei tuntunut enää missään.

Lauantaina aamulla, kun katsoin ikkunasta ulos... järkytyin. Jostain oli ilmestynyt 10 cm lunta! Vähän itketti, kun olin ollut niin onnessani jo, että kohta pääsee pyöräilemään ja vaikka mitä. Siirsin pitkän treenin sunnuntaille, kun ei juoksemisesta olisi tullut siinä sohjossa mitään. Poljin tunnin wattbikella kevyttä ja katsoin animea. Sen jälkeen lähdinkin kaverin luokse syömään. 

Tänään oli sitten sitten se kolmen tunnin setti. Kaksi wattbikella ja tunti juoksua. Olikin vähän kovempi setti, mitä olin olettanut. Oli vähän vaikeuksia lähteä juoksemaan pyöräilyn jälkeen ja ulkona oli vielä ihan pirun kylmä tuuli. Palasin kaksi kertaa pukemaan lisää. Ensin verkkarit 2xu:den päälle ja sitten paksumpi takki toisella kerralla. Siltikin alkumatkasta teki pahaa.

Olin syönyt polkiessa Tehon patukan, kun Isostarit oli loppu. En tiennyt, että se ei sovi näemmä mahalleni kesken treenien. Juostessa alkoi sitten sattumaan mahaan ja maha meni ihan sekaisin... Tulipahan juostua kotiin vähän kovempaa :D Se ei tainnut olla ihan niin sulavaa kamaa kuin Isostarin patukat. Ainakin se tuntuu suuhun hivenen karkeammalta. No nyt tiedän senkin.

Viimeiset minuutit juoksussa olivat tuskaa koska, olin jo niin poikki. Meinasin kyykähtää kokonaan viimeisellä minuutilla, joten päätin luovuttaa ja hoipertelin kävellen loppu matkan kotiin.

Sunnuntai

Vähän tapahtui maisemassakin muutos torstaiseen. Valitettavasti. Nytkin näyttäisi olevan -11 pakkasta. HYI! +11 olisi paljon parempi. No toivotaan, että se lämmin tulee kohta takaisin.

Nyt nukkumaan ja toivottavasti tulee uni. Väsyttää ainakin paljon, mutta tuntuu, että kroppa käy edelleen kierroksilla. Ihan kauhea hiki edelleen.

Messupäivä nro 2 + treeniä päälle

Aamulla meinasi tulla tuttuun tapaan kiire, kun nuikuin yhdeksään ja olen aika hidas liikkeissäni ensimmäisen kahden tunnin aikana. Olin sopinut kaverini kanssa, että joskus siinä 11-12 aikaan messuille. Luulin, että olisin myöhässä, mutta olinkin juuri sopivasti siellä. Eikä näyttänyt olevan ihan niin ruuhkainen päivä kuin elinen oli. Sai auton parkkiin ja messuillakin näki jotain. Yllättävän paljon oli mennyt ohi edellisen päivän tungoksessa.

Sain hankittua ne uudet pohjalliset ja vielä kaksin kappalein, että nyt on kevyemmät versiot käyttökenkiin. Uudet tukevammat pohjalliset menivät sitten saman tien juoksukenkiin ja pääsivät vielä lenkillekin. Vanhat siirsin koiran paskatus kenkiin. Oikean jalan supinaatiokin oli hävinnyt! Aivan mahtavaa. Pientä ylipronaatiota oli nyt havaittavissa molemmissa jaloissa, mutta ei mitään huolestuttavaa. 

Toinen mitä kaverini bongasi oli Fressin pisteellä ollut vähän tarkempi kehonkoostumusmittaus. Sen tulokset olivat ihan positiivisia, vaikka 52 kg lihasta ja 20 kg läskiä. Siitä läskistä voisi muutaman kilon tiristää pois. Ja optimaalinen painoni olis hienosti 66.6 kg :D Mutta lihasta oli tasasesti kummallakin puolella eli käsissä ja jaloissa. Ja henkinen, ei kuin, fyysinen ikä oli pudonnut viime kesän 33 -> 28. No eri vekotin, mutta ei enää niin masentava lukema kuitenkaan :)

Ja nyt on sitten ilmoitusluontoista asiaa! Ilmottauduin puolimaratonille. APUA! En ole juossut kuin 11 km maksimissaan, että nyt vähän pelottaa. Se minne ilmotauduin vaikutti nimen puolesta ainakin minulle niin sopivalta, että en voinut vastustaa. Nimittäin Pullukka Run 2014. Se olisi sitten oltava juoksu kunnossa 12.7. ja suunnattava Vierumäelle. Se tuskien taival pitää kyllä dokumentoida jälkipolville tarkasti. En meinaa välttämättä selviä siitä hengissä... Sain myös hienon pipon kojun tyypeiltä.

Ainakin toistaiseksi

Kuvia en tajunnut ottaa tämänpäiväisen session aikana, mutta eiköhän ne tärkeimmät tulleet edellisessä postauksessa kuitenkin. Paljon oli messuilla kaikkea, ehkä vähän liikaakin, kun meni niin paljon ohikin. Ehkä sitä voi mennä kuitenkin ensi vuonna uudestaan.

Messujen jälkeen loppui parin päivän huilailu urheilun saralla ja vetäisin reippaan parituntisen treenin. 15 min juoksua x3 nousevilla sykkeillä ja väliin parit 45 min pyöräilyt wattbikella nousevilla sykkeillä. Olin viimeisellä 15 min juoksulla, joka oli kovin, ihan ihmeissäni siitä miten kulkeekin niin hyvin. Vastaantulijat mietti varmaan mitä toi on vetänyt, kun hymyilin vaan niin onnessani. Uudet pohjallisetkin olivat oikein mukavat. 

Kokeilin myös Lasselta maistiaisina saatua GU:n roctane juomajauhetta. Olen kamalan ennakkoluuloinen ja huono vaihtamaan pois hyväksi todetusta, mutta nyt sai kyllä Isostar kovan kilpailijan. Maistui hyvältä, todella positiivista varsinkin jos tykkää kirsikasta, ja jaksoi pullollisella kummasti. Join tietysti toisenkin pullollisen, mutta se oli jo Isostaria. Harmi vain, että saatavuus on tuollekin kamalle vähän heikko ja hinta on aika tähtitieteellinen.

Huomenna hierontaan ja sitten lähteekin viimeinen kolmen viikon satsi tästä ohjelmasta treeniä. Mitenköhän sitä sitten treenais onkin seuraava kysymys... No on tässä nämä kolme viikko aikaa miettiä sitä, joka menee kuitenkin asiaa miettimättä ja sitten iskee tuttu paniikki :D

Messupäivä nro 1

Olipahan mukavaa! Jalat solmussa, mutta hyvä mieli. Oli muutama muukin meissuilla, kun mentiin vähän jälkeen puolen päivän oli parkkihallit ihan tukossa messarissa. Onneksi on "oma" paikka teräsmiehen duunin puolesta lähellä, niin selvittiin siitäkin kohtuu vähällä. Toisin kuin sadat muut. Jos siis vain suinkin mahdollista, niin kannattaa tulla julkisilla paikalle. 

Näin messuilla mm. Soilen ja Lassen. AHH mimmit Heini ja Maijakin tuli vastaan heilutellen, mutta taisin olla liian keskittynyt Tehon maisiaisiin, että meinasi mennä ohi ja sitten olin vähän pihalla... Oon niin puupää :D

Siitä se lähti

Maisemat halliin portaista (lähtiessä, että näkee paremmin, kun tullessa oli niin paljon ihmisiä)

Paljon pyöriä

Meidän merkki :D

Voi aloittaa sillä jo pienenä

Kelpais

Niin ku nämäkin

Tai tämä

Lista on loputon

Värien puolesta mun ehdoton suosikki!

Jos meinaa tylsää tulla...

Dura-acee

Meitsi shoppailee

Kattokaa ny tota ilmettä... Voi onnea :'D

Lasse kisailee Feltin pisteellä

Oli ihan pakko...

Noita harkitsen

Ihqn värinen pyöräilytakki. Ei ole pinkki vaikka siltä näyttää!

Pulloteline satulan taakse ja tankopullo. Kyllä nyt jaksaa polkea vaikka vähän kauemmin.

Nuo Mizunot jäi kyllä kutkuttamaan. Todella paljon muuttunut tuo malli. Ensimmäiseni olivat meinaan tuota mallia, mutta nro 15 ja ne eivät vain sopineet jalkaani. Nämä 17 olivat aivan eri kengät. Pohjalliset jätin huomiselle. Meni niin paljon aikaa kaikessa hölmöilyssä :D Toivottavasti ei tartu matkaan sitten mitään muuta, kun menen ilman teräsmiehen valvovaa silmää...

Messuttelemaan

Lepoviikko ollut jälleen paikallaan. Huomenna ja sunnuntaina myös messuille. Ihan huippua. Näkee paljon kaikkea siistiä, sekä tuttuja ja tuntemattomia. 

Tällä viikolla olen uintu tiistaina, juossut vetoja keskiviikkona, kävin fustrassa ja vähän kevyttä pyöräilyä päälle wattbikella. Fustra oli taas enemmän kuin tarpeen. Jumitellut niskani sai parannuksen ja muutenkin olin näemmä ihan jumissa. 

Vaikka sitä muka kuinka yrittää pitää hyvän ryhdin ja kaikkea, niin plörinäksi se sitten on mennyt kuitenkin. Yksi uusi piirre on myös ilmennyt itsessäni. Pystyn hahmottamaan kehoni lihakset aivan eri tavalla kuin ennen. Sen vain huomaa siitä, kun pystyy aktivoimaan tietyt lihakset paljon hallitummin tai jotain. Vaikea selittää, mutta siltä se varmaan tuntuu...

Messuilta ajattelin etsiä toisia juoksukenkiä ainakin. Ne Newtonit olleet jo pidempään mielessä, mutta haluan kokeilla muitakin ja GoExpossa on varmaan paras mahdollisuus kokeilla montaa erilaista. Vasen jalkapohja kipuili keskiviikon juoksemisen jälkeen eilen taas. Uudet Footbalance pohjallisetkin on varmaan ihan hyvä hankkia, kun edellisillä on kipitetty jo pari vuotta. Toimivat edelleen, mutta ei siitä haittaakaan ole.

Juoksemaan lähdössä

Tänään ja huomenna ei ole treeniä, että voi ottaa vihdoinkin vähän rennosti ja vaikka pelata. Tulkaahan moikkaamaan huomenna ja sunnuntaina, jos meissuilla huomaatte mut. Mä en monesti huomaa ketään tai mitään :D puusilmä (ja pää) kun olen.

Selvisin hengissä

Kyllä nyt tuntuu se 12 h treeniä. Perjantain salilla riehuminen varsinkin. Sain myös mukavan "yllätyksen", koska olin unohtanut jo asian. Sain bloggaripassin GoExpoon! Ihan mahtavaa. Saan hengata siellä vaikka joka päivä. Pitää varmaan lähteä perjantaina töistäkin vähän aikaisemmin, jos vaikka kävisi siellä samantien pyörähtämässä ;) 

Itselleni tämä on neljäs kerta kyseisillä messuilla ja nyt vähän erilaisena messuvieraana. Kaksi vuotta sitten bongasin sieltä sen Kuusijärvi triathlonin kokeilusarjan ja siitä tämä hulluus sitten lähti. Nyt täytyy kyllä varmaan vähän suunnitella mitä siellä katselee ym., että saan jotain järkevääkin kirjoitettua tänne messuista. Normaalisti se kun on tupannut olemaan vaan sitä ympäriinsä haahuilua.

Perjantaina tuli sitten salilla rehkimisen lisäksi, juostua kevyesti 45 min ja uitua. Meni uimisen aloitus vähän juoksemiseksi, kun luulin unohtaneeni pyyhkeen... Olin vain jotenkin niin titityy, että huomasin uinnin jälkeen pyyhkeen olevan pukuhuoneen penkillä. Hyvä minä... Uinnistani teräsmies löysi heti korjattavaa ja se taisi olla se mikä oli jarruttanut menoa. Minulla oli alkanut jalat jäämään auki potkujen välillä. Ihme juttu tuollainenkin. En tiedä mistä tullut ja miten kauan ollut, mutta nyt sujui loppua kohden paljon paremmin, kun vain muisti ne lepattavat jalat.

Lauantaina oli 1½h pyöräilyä kovaa ja vähän kovempaa. Sitten juoksin 30 min kovaa ja vähän kovempaa. Juostessa vauhdit ei edelleenkään päätä huimaa, mutta vähitellen alkaa vauhti kuitenkin paranemaan. Juoksun aikana alkoi sattumaan koko ajan enemmän vasempaan jalkaterään. Olin vähän oh shit, nytkö tuli ensimmäiset damaget tästä treenaamisesta. Pelkäsin ihan tosissani rasitusmurtumaa, kun ei lakannut sattumasta koko iltana kävellessä.

Urheilun jälkeen syöksyin ontuen Helsinkiin hakemaan mittatilausfarkkuni Nomosta. Kävin myös kaverin kanssa kahvilla ja testaamassa Burger Kingin. Mjoo olihan se ihan sellaista samanlaista kuin muuallakin, että ei mitään ylläreitä. Jono oli edelleen tuskastuttavan pitkä. Kassa näytti toimivan ihmeellisissä sykleissä. Välillä siinä oli neljä tyyppiä ja sitten, kun tuli esim. meidän vuoro, niin siinä ei ollut hetkeen ketään. Okei en tiedä miten noissa pikaruoka mestoissa systeemit toimii, mutta ei se ihan kamalan tehokkaalta vaikuttanut.

Tänään oli jälleen kolmetuntinen pyöräily. Olisi pitänyt juostakin vielä vähän pyöräilyn päälle, mutta jätin sen väliin eilisten kipuilujen takia ja luulisin, että 20 km tottumattomalle riittää yhdessä viikossa. Nyt ei ole kylläkään sattunut jalkaan, että taisi olla vain jokin kramppi tai jotain, kun meni tiikerirasvalla ja lihasrelaksantilla. No näillä jaloilla ylipäätään ei viitsinyt lähteä edes kokeilemaan, kun kävelykin on edelleen vähän haastavaa. Olin pyöräilyn jälkeen kuitenkin yllättävän hyvissä voimissa, kun vertaa viime viikkoiseen olotilaan. 

Ensi viikon lepoviikko tulee kuitenkin sopivasti. Vaikka pää haluaisi vielä jatkaa jalat ei enää kanna. Huomenna ei ole mitään. En tiedä vielä pitääkö tässä järjestellä niitä harvoja treenejä jotenkin uudestaan messujen takia. Suunnitelmat on vähän vielä auki. Messuja odotellessa :)