Torstaiaamuna olinkin vähän ihmeissäni, kun heräsin herätykseen ja minua ei väsyttänyt yhtään. Piti oikein hetki miettiä olenko oikeasti hereillä, etten herää sitten toiseen herätykseen ja totea olevani kuolemankielissä. Oli se sitten totta kuitenkin. Ehkä se tauti luovutti tällä kertaa noin helpolla.
Urheilullisesti viikko ollut ihan normisettiä hieronta lisäyksellä. Eli maanantaina tangossa tanssimista ja tiistaina hieronnan jälkeen suunnistus. Hieronnassa selvisi mistä tämä loputtomalta tuntuva oikeanpuoleinen alaselkä kipu johtuu. Takareidestä. Hieronnan lisäksi sain passiivista venytystä jaloilleni. Teki hyvää, mutta kivuttomuus ei kestänyt kauaa, kun jo kotona alkoi taas kiristämään alaselkää. Hierojalta sain luvan lähteä suunnistamaan, kunhan menen rauhassa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kevyt liikunta voisi olla parempi vaihtoehto, kun se toinen, että rötvään nojatuolissa koko illan hieronnan jälkeen. Sehän tässä on ollut tapana aikaisemmin...
Hieronta oli kyllä tainnut sekoittaa normaalisti hyvän suuntavaistoni, kun ei meinannut rasteja löytyä millään. 2.5 km reitistä tuli 5 km ja olisi jäänyt kyllä homma kesken, jos yksin olisin ollut liikkeellä. Kaksi tuntia tuli vietettyä metsässä ja pimeäkin ehti tulla, mutta onneksi aisaparilla oli otsalamppukin mukana, niin selvittiin. Kaksi viimeistä rastia menin suunnilleen hänen perässään, kun en nähnyt enää edes karttaa :D Oli hauskaa kuitenkin. Ensi kerralla otan lampun itsekin mukaan.
Melkosta jäkälää |
Metsässä möllöttämistä |
Sinne pitäis mennä |
Aurinko laski puolessa välissä |
Perjantai-iltana kävin juoksemassa, kun ei vieläkään tullut polttopuita. Niiden oli pitänyt saapua kannettavaksemme jo keskiviikkona, mutta ei onneksi silloinkaan. Nyt niiden laskeutumisajankohdaksi oli sovittu lauantaina klo 13. Niinpä juoksin reilun 7 km karmeassa tuulessa. Loppumatkasta oli vastatuuli ja mietin miksi en laittanut buffia. Kesän jälkeen on niin hankala pukeutua oikein. Ihan sama kuin talven jälkeenkin. Pimeäkin tuli vähän yllättäen. Totesin vanhantien reunaa juostessani, että voi perä, mussa ei taida olla ainuttakaan heijastavaa kohtaa! Onneksi lippiksen kiristyshihnassa edes oli ja käänsin lipan taaksepäin, niin näki autotkin ajoissa väistää. Nolotti sen verran, että ensi kerralla katson ajoissa, että jokin kohta heijastaa. Tein muuten kevyellä lenkillä 5x1min vedot. Hyvin kulki.
Kahden viikon päästä olisi Vantaalla se puolimara ja minulla ei ole aavistustakaan miten kovaa juoksen... 2:20 olen laittanut jonkunlaiseksi tavoitteeksi, mutta ei se haittaa vaikka menisin kovempaakin. Eihän sitä koskaan tiedä miten käy. Yleensä se menee kuitenkin huonommin kuin odotan...
Vähän tuntuu selässä eilinen puiden kanniskelu nyt ja mahassa illalla vedetty monsteri pizza. Huhhuh oli aika moinen mättö setti. Siinä oli sellainen pizza, josta tulee ensi kesän tankkaus hitti itselleni. Karppaajan painajainen :D Kyllä nyt pitäisi jaksaa juosta tämän päivän lenkki ja siivota.