Ai sitä jännitystä. Lauantaina kävin ilmoittautumassa ja ostin uuden Ironman puvunkin. Pitihän sitä nyt investoida toiseen sellaiseen ettei käytä ensimmäistä ihan puhki ja kun niitä ei enää edes valmisteta, harmi. Vähän pulahdin järveenkin oli niin lämmin.
Sunnuntai aamu valkeni ihanan lämpimänä ja melko tyynenä ja nautin ilmasta koiran kanssa aamukävelyllä. Ajattelin kyllä, että toivottavasti en sula. En ole meinaan aikaisemmin kokenut oloani kauhean hyväksi, jos on ollut kuuma ja pitänyt urheilla näin ankarasti. Tavarat oli pakattu jo edellisenä iltana, että välttyisin edellisvuoden viimehetken paniikilta :D Olen selvästi oppinut jotain. Sitten aamu espressot huiviin ja lähdettiin. Olin aivan innoissani.
Yllättäen Kuusijärvi oli jo aivan tukossa kun saavuimme parkkiaulueelle. Onneksi siellä oli todella hyvä ohjaus niin paikka autolle löytyi välittömästi. Sitten pyörän tarkistus ja renkaisiin oikeat paineet ja kohti kisa-aluetta. Siellä kaikki normi toiminta mm. pyörän tarkistus ja minun numerointi ja tavarat paikalleen. Sitten kipinkapin vaatteita vaihtamaan.
Ei olisi kyllä tehnyt mieli vetää sitä märkäpukua päälle siinä helteessä. Välittömästi kun astuin aurinkoon se päällä tuli sellainen olo, että sulan... Menin uimaan että kestäisin sen vielä 15 min odotuksen ennen lähtöä. Naisten kilpakuntosarjan sprintin lähtö oli 12:30.
Jännityksestä kakkajäykkänä katselen sykettäni ilmeisesti
Uinti lähti ihan sujuvasti. Hyvä fiilis ja se suijui, mutta sitten se iski... Vanha tuttu "vesikauhu". Luulin, että olisin jo päässy yli tästä mielestäni lapsellisen pahasta kammosta järvessä uimista kohtaan. Ensin alkoi vähän ahdistaa. Ajattelin, että kyllä tämä tästä pitää vähän hiljentää. Ahdistus vain paheni. Koitin uida selälläni, mutta hengitys vain kiihtyi. Sitten olin n. 50m päässä poijusta, kun hengitys oli jo aivan holtitonta hyperventiloimista. Mietin vain pakko päästä pois pakko päästä pois. Onneksi minulle huudettiin apua, koska en tajunnut mistään mitään. Auttaja tuli ja hetken makasin sitten siinä laudalla puoliksi ja huohotin. Mies kysyi haluanko rantaan, aivot huusivat JOO minä sanoin EI. Sitten tuli sukeltajat ja sanoivat avaa puku. No "pelastajani" avasi sen ja heti helpotti. Lähdin uimaan, mutta oli vähän fiilis kadonnut. Sitkuttelin sitten lähinnä rintauinnilla loppumatkan, koska jostain syystä en vaan pystynyt pitämään kasvojani vedessä, koska tuntui että paniikki palaisi taas. Uintiin meni 10min enemmän, kun olin ajatellut eli 00:23:36.
Kävelin sitten vaihtoon, koska oli tosiaan mennyt vähän fiilis. Pyöräily meni ilman mitään ihmeempää. Pyörä on kyllä aivan unelma ajaa. Oikean käden ranne on nyt vähän kiukutellut varmaan sen takia, kun ei ole tottunut moiseen vaihteiden vaihteluun, jotka ovat vielä melko jäykät. Tottumattomuutta :) 00:46:22 näyttää tulospalvelu ajaksi, mutta pyörän mittari näytti 43 min. No pikku vikoja. 00:14:39
ja 00:14:22 meni kahteen ensimmäiseen 7 km lenkkiin.
Siinä sitä sitten työnnettiin meneen
Juomapullon paikka tuotti aikaisemmin vaikeuksia, mutta nyt senkin sai telineestä ja takaisin aika helposti. Käytin Isostarin jauhetta, toimii itselläni ja löysin vihdoin hyvän maunkin. Fresh, joka maistuu greipiltä. Sitruuna ja appelsiini ovat ok tällä merkillä, mutta tykkään tuosta kyllä eniten. Vähän huono saatavuus vain noilla ja tuolla maulla varsinkin.
Juoksu oli tyypilliseen tapaani heikko esitys. Muuten ok, mutta kun ei ole sitä vauhti nimeksikään. Melkein kaikki jotka olin ohittanut pyörällä juoksivat sitten ohitseni. Oli vähän jo muutenkin se ihan sama olo. Ajattelin, että juoksempa nyt sitten ihan rauhassa. Ensimmäinen 2.5 km tuntui loputtomalta. Toisella kierroksella piristyin sitten vähän ja loppua kohti kiristin vauhtiakin.
Loppuuhan se tuskien taival
Mitä opin? Pitää mennä uimaan keskelle järveä, että ei sitten iske väärässä paikassa se paniikki. Ja juosta pitää enemmän kuin pyöräillä tänä kesänä. 1.54.27,6 kokonaisaika. Tuosta on hyvä lähteä parantamaan :)
Olin kyllä niin helteen uuvuttama, että ei meinannut edes ruokaa saada alas kotona. Eikä vieläkään ole oikeen nälkä. Nukuin myös eilen ja tänään päikkärit. Ja nyt pääsee onneksi taas nukkumaan, kun tämän on kirjoittanut. Huomenna eli tiistaina ja torstaina menen uimaan, että ei pelottaisi enää, koska jäi pieni pelko uimiseen sen paniikin jälkeen. Ja sitten lauantaina pitäisi jaksaa sama settin Sääksissä. Välillä kyllä mietin olenko ihan sekaisin :D