maanantai 14. maaliskuuta 2022

Life is beautiful

Päässyt vähän unohtumaan tänne kirjailu, kun ollut niin paljon kaikkea. Enemmän kuin aikaa. Töissä on kivaa ja treenitkin kulkee taas paremmin, kun on vähän kroppaa korjattu. Ihmeellisiä vikoja kertynyt matkalla. Välinehankintojakin tuli tehtyä mikä kummasti antoi oman osansa. 

Viimeksi kun kirjoitin, olin juossut maratonin lokakuun alussa. Sen jälkeen oli kuusi viikkoa lepoa. Pitihän siihen jotain keksiä, niin naprapaattini Maiju Hyvinkään selkäklinikalta katsoi vähän juoksumatolla tekniikkaani. Sain vahvistavia liikkeitä mitä harjoitella, että saisin voimaa oikeisiin paikkoihin. 

Hiihtämisen iloa uusialla vermeillä
 

Aktia cupin 10 km kävin juoksemassa kylmiltään marraskuussa ja toisen Joulukuussa ja ne olivat aika kauheita, mutta selvisin jotenkin. Sitä ennen olin käynyt pari päivää aikaisemmin hermostotestauksessa Järvenpäässä Hyvän Olon konttorilla. Ja onneksi kävin, koska Marjo on hermostomaagi ja sieltä löytyi itseäni kalvanut vaiva, josta en siis ollut tietoinen, mutta hankaloitti kaikkea elämässä. Fyysisesti ainakin, kun keskivartalon hermotus ollut ihan päin helvettiä. Olen käynyt nyt neljä kertaa yhteensä ja alkaa helpottamaan. Kipuja on kyllä ollut ja koviakin, kun kroppa hakee paikkaansa ja päästää irti vanhoista.

Minulla oli jäänyt trauma hermostoon ja se vaikutti asentooni. Pitkään meni, että keksin mistä trauma oli sinne jäänyt. Juuri joulun alla tapahtui suurin muutos pari viikkoa toisen käynnin jälkeen. Kutsuin sitä joulun ihmeeksi vaikka luulin töissä, että sain varmaan syödänkohtauksen ja kuolen vessaan sattui niin paljon selkään. Mutta tajusin siinä mistä se taruma oli saanut alkunsa, koska kipu oli aivan samanlainen. 2016 kun kaaduin Lahessa täydellämatkalla pyörällä ja kipu replikoi sitä täydellisesti. Tuntui, että olisin vetänyt hirveät pannut selälleni. Tämän jälkeen illalla 10 km juoksulenkki meni kuin olisin saanut jonkun toisen jalat. Se oli ihan käsittämätöntä.

Kaatumisen aiheuttamaa vauriota ei saatu varmaan kunnolla koskaan korjattua, koska tulin raskaaksi sen jälkeen ja sehän tunnetusti vaikuttaa kaikkeen. Nyt olen käynyt kaikki vanhan kivut selässä läpi sitä mukaan kun pääsen niistä eroon. Ollut muutamia ihan kamalia päiviä. Välillä ei henki kulje kun puristaa ja vaikka mitä. Kaikki hermojen tähden. Mutta asento on parantunut ja juoksu alkanut tuntumaan juoksulta. Uidessa ja pyöränkin päällä huomaa eroa. Ja mikä parasta, alaselkä ei ole enää jatkuvasti kipeä.

Tämä on ihan mahtavaa että Maijun (Hyvinkään selkäklinikka) ja Marjon (Hyvän olon konttori) avulla olen saanut korjattua itseni. Aktia cupeissa en ole käynyt, että en hajottaisi kovalla juoksulla vielä hieman huteraa uutta tulemista juoksun kanssa. Helppoja hyviä juoksuja on ollut jo muutamia lisää, mutta hyvin vaihtelevaa ollut. Nyt on tullut hiihdettyäkin aika paljon, varsinkin kun repäisin ja hankin uudet sukset vihdoinkin. Kai sitä nyt kerran kymmenessä vuodessa voi.

Melkein oli lauantaina t-paita keli
 

Hiihto on ollut uudelle asennolle äärimmäisen hyvä, varsinkin tasurin lykkiminen, koska siinä pystyn keskittymään varsin hyvin siihen häiriintyneeseen keskikroppaan. Ja ne uudet sukset, monot ja sauvat. Ei terve mitä välineurheilua hiihto on! En ollut ymmärtänyt miten paljon voi vaikuttaa hiihtämiseen se, millaiset ne on. Tuli ehkä vähän yli oman tarpeen välineet Kokkolan Intresportista, mutta valmentaja varmaan haluaa vaan parasta valmennettavalleen :D Enkä valita. Ihan huikeaa.


tiistai 2. marraskuuta 2021

Vantaa Maraton 2021

Tästäkin päässy jo vierähtämään yli kolme viikkoa. Ei vaan tahdo enää iltaisin löytyä energiaa kirjoittamaan mitään järkevää, mutta näin neljännen offi viikon alkajaisiksi alkaa olemaan jo niin levännyt olo, että löytyi vihdoinkin sellainen fiilis, että nyt.

Maraton oli siis 9.10. Vantaalla urheilupuistossa. Sitä juostiin neljä kierrosta ympäri reilun 10 km lenkkiä. Sää oli vähän kosteahko, mutta lämmin. Ei pitänyt sataa, ainakaan paljoa. Arvoin vähän mitä laitan päälleni, kun oli sellainen nihkeä sää. Pelkäsin, että tulee kylmä loppumatkasta varsinkin. Menin sitten kuitenkin pelkässä ohuessa pitkähihaisessa ja jätin takin reppuun.

Starttiin ehdin juuri, kun näki niin paljon tuttuja ja muutenkin ja en ole mitenkään puhelias koskaan. Akseli olisi ollut jo menossa Hoploppiin, mutta malttoi sentään vielä vilkuttaa heipat. 

Ensimmäisellä kierroksella oli suorastaan kuuma puhkuin niin tankattua energiaa. Juttelin mukavia suurimman osan matkasta ja tsemppasin viestijuoksijaa taistelemaan oman kierroksensa kovempaa, kun olisi varmaan muuten mennyt. Ja hyvin se meni. Itselläkin meni ensimmäinen ja toinenkin kierros vielä ihan helposti ja sain pidettyä sen 10km/h vauhdin. 

Ensimmäisen kierroksen lopussa. Taisin jutella jonkun kanssa, niin siitä hassu ilme.

Toisella kierroksella kävin toisen juottopisteen kohdalla taas vessassa ja nauratti, että olin pari minuuttia edellä siinä kohtaa kuin vuosi sitten. Tarkkaa touhua. Kävin siis vuosi sitten 1:50 kohdalla saman juottopisteen bajamajassa. Nyt olin siellä noin 1:48. 

Jossain kohtaa toista kierrosta

Kolmas kierros alkoi jo vähän painamaan olemuksessa, mutta ei ollut mitään kipuja tai vaivoja mitä alkoi ilmestyä vuosi sitten kolmannella kierroksella. Geelit upposi ja neste myös. Vauhtikin pysyi edelleen 10 km/h.

Kolmas tai neljäs kierros alkamassa

Neljäs kierros alkoi kuitenkin painamaan jo niin paljon, että ei enää jalka liikkunut kuin aikaisemmin. Taistelin kovasti, että saisin pidettyä vauhdin, mutta ei vain jaksanut. Mutta maalisuoralla tapahtui pieni ihme, kun ensimmäistä kertaa piristyin siitä, että juokseminen loppuu ja yritin ainakin jotain loppukiriä :D Eli maaliin tulo ei vain ollut sinne raahautuminen puolitajuttomana.

Loppukiri

Aika terveeltä näytän vielä maaliin tullessa

Maaliin tulin ajassa 4:24:07 ja se oli aika tarkalleen kolme minuuttia paremmin kuin vuosi sitten. Ei harmittanut, vaikka en päässyt taaskaan tavoittelemaani vauhtiin, koska suoritus oli kokonaisuutena parempi kuin aikaisemmin. Juoksu pysyi juoksuna koko matkan eli en lyyhistynyt missään vaiheessa. Sen ansiosta ei sattunut mihinkään tai hajonnut mikään paikka. Maalissakin pystyin keskustelemaan järkeviä enkä vain tärissyt horkassa. Se iski vasta myöhemmin, mutta sekin meni palkkarilla ohi.

Oli hyvä juoksu ja eteenpäin on menty juoksun kanssakin selvästi. Rauhoittaa mieltä, kun ensi vuonna on pakko mennä sinne Barcelonaan. Enää ei voi edes siirtää itse.

Seuraavana ohjelmassa on Aktia cuppia, joista ensimmäinen viidestä juostaan Vantaan Hakunilassa 13.11. Saa nähdä tuleeko juostua jo uusi 10 km ennätys. Tänä talvena olen kyllä päättänyt alittaa sen 50 min.

Kuvat: Petteri Jokela

maanantai 30. elokuuta 2021

Kuusijärvi ja sprintti 2021

Nyt on taas reilu viikko toivuttu pettymyksestä. No, se helpotti jo muutaman päivän jälkeen. Oli vain vähän veltto viikko muutenkin. Jotenkin tuntuu, että tuo kylmä sää iskee niin pahasti, että en meinannut saada itsestäni mitään irti koko viime viikolla.

Kisa oli siis 21.8. ja oli vähän jännitystä matkassa, että voidaanko se järjestää, koska edellisenä päivänä iski taas tiukemmat rajoitukset päälle pahentuneen korona tilanteen takia. Onneksi se onnistui kuitenkin. Ei ole kesää ilman Kuusijärven kisaa ainakaan itsellä :D Sen verran monta vuotta siellä tullut käytyä. Jos ei muuten niin ainakin katsomassa. 

Oma lähtöni oli porrastettu 16:10. Melko myöhäinen, mutta ajattelin ei se mitään. Normaalisti ollut viimeistään yhden aikaan. Osoittautui ihan hyväksi ajaksi kuitenkin, koska aamulla satoi ja viimeisetkin uhkaavat ukkoset kuivuivat sopivasti kasaan ennen omaa starttia. Sää ei ollut muuten kuitenkaan mitenkään älyttämän lämmin ja vesikin vain 17,9 asteista. Jäätävää.

Olin ajoissa mestoilla, numeroin kamat, pikkumiehen, jos juoksee liian kauas :D ja vein kaiken vaihtopaikalle paikoilleen. Sitten olin jopa ajoissa uimassa. Oli ihan hyvä, koska vesi oli oikeasti niin kylmää, varsinkin kun tottunut lämpöiseen, että jähmetyin paikoilleni, kun sattui niin paljon jalkoihin. Kylmä iskee vissiin hermoihini niin pahasti, että en pystynyt liikuttamaan jalkojani hetkeen. Sama efekti tulee uimahallin kylmäaltaassa, että en meinaa päästä pois sieltä 15s jälkeen, kun sattuu jo niin paljon, että taju meinaa lähteä. Sain kuitenkin uitua vähän matkaa ja toivoin lämpiäväni vielä ennen starttia, mihin oli siinä vaiheessa vielä 20 min aikaa.

Siinä sitten laiturilla lähtöjonossa tapahtui se mitä aina pelkää. Uimalasien hihna katkesi. 30 s aikaa starttiin ja tuijotan vaan laseja jotka tippuivat päästäni laiturille. Mietin mitähän *ittua tässä pitäisi tehdä? Uin ilman sitten oli ensimmäinen ajatus. Ei ole itselleni mikään ongelma. No, onnistuin kuitenkin hirttämään lasit vielä kasaan kävellessäni veteen ja niillä mentiin ihan hyvin. 

 

Noin viisi sekuntia tämän jälkeen lasit hajosi. Kannatti taas pelleillä.


Äkkiä päähän ennen kuin hajoaa vielä uudestaan

Kylmä vaikuttaa uintiin niin, että jostain puskee limaa. Se hankaloittaa hengittämistä kummasti. Vähän aloin yökkimään sen takia jossain kohtaa, mutta piti vaan yrittää keventää. Uinti oli aika heikko esitys.

 

Kädet jäässä

Vaihtoon juostessa en meinannut saada tunnottomilla sormilla edes kelloa pysäytettyä ja märkkärin naurun metsästäminen oli myös työlästä. Sain kuitenkin kaiken tehtyä ja pääsin pyörälle. Vaihto oli keskivertoa hitaampi.

 

Pyöräilemään
 

Pyörällä jalat tuntuivat keitetyltä spagetilta. Ei mitään voimaa. Epätoivoista sätkimistä. Vähän lopussa alkoi tuntuma paranemaan, ehkä, mutta sitten oli jo aika vaihtaa juoksuun. Lopun tuntuman takia toivoin, että juoksusta tulisi ehkä jotain.

 

Pieni mies jaksoi onneksi kannustaa äitiä
 

Jälleen hitaan vaihdon jälkeen huomasin aika nopeasti, että juoksu ei mene yhtään sen paremmin spagetti jaloilla. Nilkutin juoksun läpi ja vaikka en edes pysähtynyt juomaan, juoksin hitaammin kuin vuosi sitten. Kaikki meni hitaammin kuin vuosi sitten. Ei tullut edes oikein hiki ja olin edelleen kylmä, kun pääsin maaliin. 

 



 

Kovasti harmitti, kun olin ajatellut, että parantaisin viimevuotista aikaa, mutta meni kolme minuuttia hitaammin koko homma. No, nyt kävi taas näin, mutta ehkä ensi vuonna taas paremmin. Se on niin päivästä ja kelistä vähän kiinni.

 


 

maanantai 9. elokuuta 2021

Turku Challenge puolimatka

Viikon tässä on nyt ehtinyt jo palautella Turusta ja se on tapahtunut huomattavasti paremmin kuin Lahden puolikkaan jälkeen. En tiedä miten siitä palautui niin kamalan hitaasti. Ikinä ollut noin vaikeaa. Ehkä se oli se nestehukka, kun veti niin rusinaksi. Toisaalta nyt on muutakin paremmin.

Kävin Lahden kisan jälkeen perjantaina vihdoin työhöntulotarkastuksen verikokeissa ja olin pyytänyt siihen ferritiinin lisäksi, kun oli vähän sellainen fiilis, että ei taida olla kovin rautaista meno. No, se olikin vaan 18 ja menin ostamaan seuraavana päivänä heti rautalitkua. Sitä on nyt tullut nautittua kuukauden päivät. Seuranta on lokakuun alussa.

Minulla oli siis syystäkin kovemmat odotukset tähän kisaan. Pelkään vaan odottaa mitään, koska aina joku pääsee yllättämään ja sitten harmittaa, kun meni metsään. Treenit olivat kulkeneet vaan paremmin ja olo ylipäätään oli vahvempi. Oli loppunut se happi loppuu fiilis.

Lauantaina 31.7. kävin tekemässä vielä vikat treenit eli kaikkea kolmea vähän. Perjantaina oli ollut niin huono sää, että skippasin. Taisi väsyttääkin. Sen jälkeen lähdettiin kohti Turkua ja matka meni mukavasti nukkuessa. En juuri koskaan nuku autossa, niin tämä oli jotain melko yllättävää. Akselin kanssa vedettiin siinä sitten kunnon tirsat. 

Hotelliksi oli valikoitunut Scandic Atrium, kun oli niin sopivan lähellä kaikkea. Levittäydyttiin huoneeseen ja hetki huokaistiin, sitten lähdettiin etsimään apteekki ja jotain välipalaa. Piti ostaa migreenilääkkeet ja korvatulppia, en osaa valitettavasti nukkua enää ilman ja nämä kaksi asiaa oli unohtunut kotiin. Arnolds oli niin houkutteleva siinä matkalla, että otimme kahvit ja donitsit välipalaksi. Terveellistä, ei todellakaan, mutta hyvää :D 

Hiljaista oli vielä, kun menin ilmottautumaan
 

Tämän jälkeen oli hyvä lähteä kisamestoille ilmoittautumaan ja viedä pyörä sinne valmiiksi. Onneksi ei oltu hätäilty sen kanssa, kun huomasin siinä, että sen sai viedä sinne vasta klo 18. Kerrankin en ollut liian ajoissa. 

Ilmottauduttu
 

Matkaa hotellilta mestoille oli joku puolitoistakilometriä. Pikkumies kärryissä matka meni melko helposti, kun ei tarvinnut koittaa pyydystää sitä mistään vähän väliä. Perillä piti vähän hahmotella mistä sitä piti seuraavana päivänä juoksennella vaihdoissa ja missä mitäkin oli. Kuoren hakeminen oli hyvin sujuvaa ja ruuhkatonta samoin pyörän telineeseen toimittaminen. Sitten piti etsiä taas ruokaa.

Kaikki mestat oli ihan turvoksissa, yllättäen, lauantai iltana. Bongattiin joku lättykoju joenrannasta keskustan tuntumassa. Oli oikein loistava valinta evääksi ennen kisaa, vaikka ei perinteinen pizza ollutkaan. Pieni mies otti fish&chips ja me isommat otettiin lätyt. Minun oli lohitäytteellä ja teräsmiehen kinkku. Paluumatkalla hotellille otettiin vielä jälkkäriksi jäätelöt.

Hotellihuone oli melko hikinen, mutta ihan hyvä ja hyvin siellä nukutti, kun puhallin vaan oli päällä koko yön. Nahkavekkari herätti aika tasan tarkkaan kuudelta, oli sekin niin jännittynyt kisapäivästä. Oli kyllä sellainen olo, kun kuunteli ulkona kohisevaa rankkasadetta herätessä, että jos vain kääntäisin kylkeä. Hirvitti jos on kylmä ja märkä keli, että ei tule taas mistään mitään...

Hotellin aamiaisella ei ollut oikein edes nälkä olin tankannut itseni ilmeisen onnistuneesti niin tukkoon. Koitin siinä vähän jugurttia ja marjoja upottaa ja join. No pulla ja croisantti parin vaahtokarkin kanssa meni myös :D 

Sitten siirryin huoneeseen tekemään juomat ja pakkasin vaihtopusseihin menevät eväät. Juoksussa minulla on ja pysyy se ns. vyölaukku, missä on kaikki geelit ym. Harvinaisen hyvä keksintö. Ukkonen jyrisi myös. Sadetutka näytti pahalta. Vähän ahdisti, tai aika paljon, niin mentiin autolla mestoille, kun alkoi sataa juuri lähtiessä. 

Päästiin aika lähelle, eikä kastuttu kauheasti. Vein pullot, geelit ja mittarin pyörään ja juoksugeelit juoksupussiin. Vaihto-alue oli onneksi parkkihallissa suojassa. Tosin vaihtopussit voisivat olla naulakoissa, eikä maassa. Pelkäsin, että joku ottaa vielä minun pussin omanaan ja heivaan sen jonnekin jorpakkoon sitten ja minä olen pulassa vaihdon koittaessa. Toki ei se naulakkokaan sitä estä.

Aamulla vähän erinäköista
 

Vähän siinä pyöriskelin vielä ja menin vetämään märkkäriä päälle. Olin kerrankin ajoissa verraamassa, lähtö 9 ja olin uimassa jo ennen puolta varmaan. Olin elätellyt toivoa, että ehtisin lämpenemään kumipuvussa ennen starttia vielä, mutta turha toive. Olin ihan jäässä, kun alettiin valumaan veteen. 

Lähtö tapahtui hyppäämällä veteen. Jos jotain opin Alcatrazin reissusta niin sen, että pää edellä ei kannata hypätä, jos ei oikeasti osaa sitä. Niinpä hyppäsin niin kuin siellä opetettiin. Kädet levällään, niin ei uppoa kovin syvälle ja siitä se lähti sitten taas. 

Uinti tuntui sujuvan hämmästyttävän hyvin siihen nähden, että vesi oli 19 asteista. Odotin koko ajan milloin tulee yökkimistä, kun se tapahtuu yleensä kylmässä vedessä, kun syke nousee tarpeeksi. Sitä ei tullut. Kellosta en nähnyt yhtään mitään, kun vesi oli niin sameaa, että kättäkään nähnyt. Eka kilsa meni alle 20 min sen katsoin, kun tuli 1 km ilmoitus. 900m meni sitten hitaammin kai, koska loppuaika oli 43:35. Tuli siinä kyllä otettua vähän osumaakin huolella pari kertaa, että kai ne vähän sitten kuitenkin hidasti.

Vedestä vedettiin ylös ramppia pitkin ja sitten juostiin ihan hyvä matka vaihtoon. Ja minä jopa juoksin sinne, mikä oli itselleni suuri ilon ja onnen aihe. Vaihto meni nopeasti, mutta piti mennä pissille vielä. Bajamajat olivat ärsyttävästi vaihtoalueen väärällä puolella, niin piti heittää vähän ekstra lenkkiä sinne. 5:52 meni T1 sinkoiluun.

Iloinen yllätys löytää isännät matkalta vilkuttamassa
 

Pyöräily oli minulle suuri mysteeri, koska mentiin moottoritielle. Ajoin rauhassa 8 km siirtymän kaupungin läpi, kun oli tietöitä ja kaikkea matkalla. Olin koittanut tolkuttaa itselleni, että ajan ensimmäisen kierroksen kolmesta vähän tunnustellen ja jos siltä tuntuu niin voin antaa mennä sitten loppumatkan. Se oli ihan hyvä valinta, kun ensimmäinen kierros oli todella ruuhkainen. Autot ajoivat vieressä kovempaa kuin 60 rajoitus oli ja toisella puolen suihki jengiä ohi. Välillä jäin sumppuun, kun en vaan päässyt ohittamaan. Melko turhauttavaa ja vähän ahdistavaa.

Pieni mies saa aina hymyilemään. Äitiä kannustettiin ihan innoissaan.
 

Toiselle kierrokselle tilanne alkoi onneksi helpottamaan ja minulla vauhti vaan nousi ja sama jatkui kolmannen kierroksenkin. Siirtymän otin taas rauhallisemmin, mutta nyt uskalsi mennä vähän kovempaa, kun tiesi mitä siellä on vastassa. Aikaa meni 2:40:46. Ei huono, paras 90 km.

T2 vaihdossakin löytyi tavarat ja aikaa meni 4:23. Oli pitänyt jättää kengät pyörään, mutta unohdin ja nilkutin sitten ne jalassa.

Juoksu lähti yllättävän hyvin liikkeelle. Koitin taas hillitä itseäni, että en kuolisi heti. Juottopiste tuli nopeasti ja kävelin läpi ja join vettä. Että ei nyt vaan taas sattuisi mitään. Jatkoin samalla kaavalla ja toisella juottopisteellä otin aina energiaa lisäksi. Kaikki toimi. Nesteet upposi ja energiat toimi juoksu kulki, mutta jalat alkoivat hyytymään loppua kohti. Viimeisen kierroksen taistelin melkein hampaat irvessä, että ei menisi kävelyksi. 

Kello käy

Ensimmäinen juotto


Ensimmäinen kierros melkein juostu
 

Jos olisin pystynyt pitämään ensimmäisen kierroksen vauhdin, niin olisin ylittänyt itseni niin monessa asiassa, että en olisi varmaan uskonut sitä. No, totuus on tarua ihmeellisempää. Tein kuitenkin parhaan puolikkaan juoksun ja toiseksi paras puolimaraton aika ikinä. Ilman kahta muuta lajia ennen sitä olisin juossut helposti alle kahden tunnin. Alkaa se minunkin juoksujalka löytymään vihdoin. 2:06:44. 

Kolmannen kierroksen lopussa jaksoi vielä hymyillä, kun ahkera kannustaja oli nukahtanut rattaisiin

Taisi vähän hymy hyytyä loppua kohden

Viimeisellä kilometrillä, kun ei oikein jalatkaan enää liikkuneet
 

Ja tulihan se puolikkaan aikaparannuskin vihdoin 5:41:20. Edellinen on 2018 Joroisilta 5:56. On tässä ollut kovat vuodet, että en ihmettele, että antoi odottaa. Uskon myös, että tuolla raudalla on myös osuutta asiaan. Viime kesänä Kangasalla olisi varmaan ollut myös mahdollista, mutta auringonpistos vei sen reissun.

Kyllä sitä sitten maalissa jaksoi taas hymyillä
 

Edelleen hymyilyttää. Pitkästä aikaa ehjä kisa. Kahden viikon päästä on vielä Kuusijärvellä sprintti. Barcelona siirtyy ensi vuoteen, kun en koe olevani juoksun puolesta vielä siinä kuosissa, että selviäisin. Turhan kallis reissu mennä kävelemään tai keskeyttämään. Haluan olla varma siitä, että juoksen maaliin. Sen lisäksi tämä taas paheneva tautitilanne hirvittää. Tähänkin asti selvinnyt terveenä, niin ei viitsisi lähteä kokeilemaan onneaan, vaikka siinä vaiheessa on rokotteet kunnossa. Taidan mennä juoksemaan taas Vantaalle maratonin.

Täytyy tähän loppuun vielä sanoa, että oli kyllä niin kiva kisa, että taidan mennä uudelleenkin.

maanantai 12. heinäkuuta 2021

IRONMAN 70.3 Finland Lahti

Perjantaina aloitettiin kisaan valmistautuminen käymällä Lahdessa rekisteröitymässä. Se oli selkeä ja nopea tapahtuma ja korona turvallisuus oli huomioitu hyvin. Syötiin siinä vielä jätskit ja shoppailtiin vähän kisa expossa ennen kuin palattiin kotiin.

 

Jätskin jälkeen piti vähän poseerata

Lauantai 3.7. oli kisapäivä. Ihanan lämmin päivä, joka osoittautui aika kovaksi ympäristöksi loppujen lopuksi. Olin aamulla pakannut kaikki, mutta siltikin unohdin yhden asian. Pyörän mittarin. Se jäi keittiöön laturiin. Olipahan ainakin kunnolla ladattu. Se ei nyt sentään kaatanut kisaa, mutta piti vain kelloon laittaa asetukset kuntoon.

Olin arvuutellut vielä aamulla laitanko uintiin märkkärin vai uuden swimskinin, mutta päädyin märkkäriin, koska vesi oli vain 22,9 C. Olen sen verran kylmänarka kuitenkin, vaikka lämmin ilma. Swimskin on kyllä oikeasti lämpimään veteen loistava. Testasin sitä perjantai iltana Sääksissä ja se oli jotenkin ihan käsittämätöntä materiaalikin. Se hylki vettä ihan oikeasti ja se päällä oli kiva uida.

Pyörän tarkistus
 

Pelimestoilla laitoin kaikki kamat vaihtoalueelle hiki päässä, vaikka ei juuri rehkinyt. Sitten istumaan varjoon ja odottelemaan, että pääsee vaihtamaan kamat, kun sekin oli ajoitettu. No päädyin sitten kuitenkin vaihtamaan myyntiteltan takana, koska sisälle oli niin pitkä jono. Sitten lähdin valumaan uintimestoja kohti. 

Olin ehkä vähän turhan ajoissa uintimestoilla, mutta odottelin ennen kuin puin mustan kumipuvun päälleni. 10 min sen jälkeen lähdin kohti uimista ja starttasin. Vesi tuntui yllättävän kylmältä ehkä senkin takia, että auringossa oli niin kuuma. Rolling start sopii aina vain todella hyvin itselleni, kun ei tule sitä startin "paniikkia". 

Melko kuuma, sää siis tuossa asussa
 

 

Sain heti hyvin rytmistä kiinni ja mielestäni uinti meni aika hyvin. En jäänyt haaveilemaan missään kohtaa eli läpsyttelemään mukavasti eikä ahdistanut eli en saanut yskä/yökkimis kohtausta. Vettä vetäisin henkeen pari kertaa, että piti vähän röhiä, koska aalto pääsi yllättämään. Loppua kohti alkoi tulemaan vähän lämmin, varmaan senkin takia, että vesi lämpeni märkkärin sisällä ja ympärillä. Aika oli 41:49.

Vaihtoon, hymyilyttää hyvä uinti
 

Vaihdossa piti käydä bajamajassa, kun kylmä vesi irrotti hyvin nestettä kropasta ja muuten juoksin iloisesti vielä tässä vaiheessa. T1 5:37.


 

Pyöräilemään oli mahtavaa päästä uudella pyörällä. Yritin ottaa chillisti alun, mutta Messilän mäessä tuli otettua sellaiset vauhdit, että seuraava ylämäki meni sitten vauhdilla sekin ja hirtti vähän kaasu pohjaan siinä. Auringonpistos kuumotteli takaraivossa edelliseltä kesältä ja ensimmäiseltä juottopisteeltä nappasin vesipullon, jonka tyhjäsin päähän/niskaan. Visiirin pois ottaminenkin oli todella hyvä veto ja suurin osa pyöräilystä menikin ilman sitä. Ei tullut kuin pari pikku öttiäistä silmään ja perhonen suuhun.

Juotavaa meni järkyttävän paljon. Olen pärjännyt 90 km aina tähän mennessä kolmella pullolla, mutta etupullo tyhjeni jo 20 km aikana. Seuraava meni ennen puolivälin juottopistettä joten vaihdoin sen vesipulloon ja lisää vettä päälle toisesta. Kolmas pullo tyhjeni myös aika nopeasti ja sekin meni vaihtoon kolmannella juottopisteellä ja taas lisää vettä päälle. Jano oli silti koko ajan. Pyöräillessä on se paha, että ajoviiman takia ei huomaa kuinka paljon hikoilee. Se jatkuva vesiputous kypärästä antoi kyllä viitteitä hien määrästä.

Piti vähän hillitä menoakin pyörällä jossain kohtaa, kun alkoi pistämään päälakeen ja säikähdin sitä. Ehkä suotta, mutta se auringonpistos pelotti. Otin salmiakkia ja geeliä ja join lisää. Kelloon kun olin laittanut näkymiä, kun ei ollut sitä varsinaista laitetta, niin unohdin laittaa pyöräily ajan. Kokonaisaika oli kyllä, mutta ei sitä. Ja kello ei halunnut ymmärtää myöskään Quarkin kadenssia, kun on wattien kanssa varmaan samassa. Olin vähän että no, tällä mennään ja katselin watteja ja kuulostelin fiilistä.

Nestehukka söi loppua kohden vähän voimia vaikka viisi pulloa tyhjensin. Geelitkin tökki, mutta neljä taisin saada upotettua matkan aikana. Vaihtoon tullessa suivaannuin, kun joku heitti tyhjän geeliroskan rennolla ranneliikkeellä tielle, niin tuuttasin ohi ylämäkeen, vaikka piti mennä loppu kevyesti ja sanoin tiesitkö, että roskaamisesta saa penaa. Sitten ironisesti hetkeä myöhemmin etupullostani lensi se sininen pallo, kun ajoin kivetyksen reunan yli... No, se oli vahinko, niin kuin sekin, kun onnistuin pudottamaan yhden geelin kaivaessani niitä. Pyöräily meni aikaan 2:50:13. Paremmin kuin 2018. Taisi olla peräti 6 min.

En vielä tiennyt mikä tuskien taival odotti
 

Vaihtoon kävelin olin niin mutkalla ja vähän kärsinyt olo. 5:25 meni siihen selän ja jalkojen oikomiseen, että pääsi juoksemaan.

Juoksu lähti yllättävän kevyen tuntuisesti kaikesta huolimatta. En ehtinyt juoksemaan pitkälle, kun näin naisen kaksin kerroin sivussa. Tunnistin pyöräilystä ja muistin, että hänellä oli ollut samanlainen kypärä kuin minulla niin aavistelin, että hänellä oli varmaan se auringonpistos, koska näytti samalta, kuin oma meininki viime kesänä. Kysyin onko kaikki hyvin ja sanoin, että taitaa olla auringonpistos. En tiedä miten hänen kävi, kun hän vaikutti olevan kuitenkin tolkuissaan ja ajoi minut matkoihinsa :D

Itseeni iski lämpö ja nestehukka ensimmäisen kilometrin jälkeen aika kovaa. Syke nousi ja päässä heitti. Koitin jos Noshtin salmiakkigeeli pelastaisi ja sitten tulikin ensimmäinen juottola. Kaadoin vettä päälleni ja suuhun parin mukillisen verran ja suihkusta läpi. Teki niin pahaa, että hengitys salpautui ja piti keräillä itseään hetki. Yritin juosta juomapisteeltä toiselle toistaen tätä samaa, mutta teki tiukkaa. Kolmannen jälkeen koitin kävellä vähän pidemmän pätkän, että oisin saanut sykkeen vähän rauhoittumaan, mutta ei se suostunut laskemaan alle 130 millään. Edes salmiakilla. Ensimmäinen kierros oli ihan taistelua.

Sitä taistelua

 

Jossain kohtaa alkoi toisella kierroksella helpottamaan ja vesikään ei aiheuttanut enää kouristusta. Juoksu ei siltikään oikein sujunut enää olin niin loppu. Viimeiseltä juottopisteeltä oli joku reilu kilsa ehkä puolitoista maaliin niin siinä potkin itseäni, että nyt purista se viimeinenkin ja juokse kunnolla. Maalisuoralla on se kuuluisa matto ja se ei anna yhtään anteeksi laahustusta ja melkein kaaduin siihen, kun jalat meinasi luovuttaa siinä. Jos joku sai siitä kompuroinnista kuvan, niin saa lähettää minullekin sen.

Ohi on taas
 

Juoksuun meni 2:16:50. 12 minuuttia paremmin kuin 2018, mutta silloin olikin migreeni seuralaisena, nyt nestehukka. Maaliin selvisin nipin napin alle kuuden tunnin ajassa 5:59:54. 5:30 aika jäi siis edelleen haaveeksi.

Hyvä homma
 

Kisan jälkeen koitin siinä syödä tarjotun salaatin, mutta en saanut paljoa alas. Noshtin suklaa palkkari meni sentään alas automatkalla. Suihkun sijaan kävin pulahtamassa uimarannalla ja se oli ihanaa ja sai riittää sillä erää. 

Sunnuntaina olin aivan loppu. En jaksanut käydä katsomassa edes omia kisoja Sääksissä, kun voimat loppuivat kauppareissulla aivan totaalisesti. Makasin pari tuntia sängyssä sen jälkeen. V-käyräkin oli harvinaisen korkealla silloin. Tuli mietittyä kyllä kaikkea, että pitäisikö vain antaa olla, kun ei tästä tunnu tulevan mitään. Aina yhtä paska vaikka kuinka treenaa. Väsymys siellä huuteli :D 

Hyvin kulki viikonloppuna taas
 

Nyt lauantaina järjestettävä Oittaa triathlon piti siirtää vielä ensi vuodelle, koska sattui siihen häät samalle päivälle. Saan kuulla siitä ikäni jos skippaan ne kisojen takia. Toisaalta ihan hyväkin, että ei ole kolmet kisat kahden viikon välein, nyt kun ei ole edes kesälomaa kuin viikko. Kaikki kolme kisaa on kuitenkin viime kesältä kotoisin. Turku on sitten seuraavana ohjelmassa.

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Ihana kesä

Pääsi taas vähän unohtumaan tämä tänne kirjoittaminen. Viimeksi kerroin kuinka kelloni hajosi ja lähetin sen Polarille huoltoon. Siitä kehkeytyikin melkoinen farssi, koska Posti kadotti sen pariksi viikoksi. Iski pieni paniikki, että onko se entinen kello. Syynä tähän oli kuitenkin se, että se olikin mennyt kirjeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, vaikka "pientä" stressiä aiheuttikin. Kellon vikaantuminen johtui näytöstä eli se ja näppäinrunko vaihdettiin, niin jo käy taas. 

Uusi näyttö

Kuukauden ehdin olemaan ilman. Melkoinen elämys sekin, mutta ihan opettavainen. Sain vähän vieroitettua itsestäni puhelimesta ja kellon tuijottamisesta. Voisi melkein sanoa, että itseaiheutettu kiireentuntu väheni, kun ei tiennyt mitä kello on. Toisaalta löysin itseni myös panikoimasta pari kertaa, kun olin unohtunut tekemään jotain ilman mitään käsitystä ajasta.



Sää on ollut itselleni mitä parhain nyt pari viikkoa, kun on näin lämmintä. Treenit sujuu, kun ei tarvitse palella. Lauantaina olisi Lahdessa puolimatka ja olen aika innoissani, kun pääsee taas kisaamaan. Täytyy nyt koittaa malttaa vielä muutama päivä tärinöissään :D

Täydellinen kaari

Uusi pyöräkin valmistuu viime hetkellä, kun osien kanssa ollut vähän haasteita. Niitä kun ei ole oikein saanut mistään. Etuvaihtaja oli viimeinen puuttuva palanen, mutta sekin saatiin ja pääsen onneksi vielä ajamaan pyörällä ennen lauantaita. Ihan suoraan kisaan en olisi ehkä lähtenyt kuitenkaan kylmiltään. Vanha pyörä kuitenkin kulkee nyt kuin uusi, kun siinä on ne uuden pyörän 105 vaihteet, etujarru, 11 lehtinen takapakka ja uuden pyörän orkkis vanteet. 25 renkaat ovat yllättävän mukavat 23 verrattuna näillä reikäisillä teillä. Ei satu montut tiessä enää niin paljon.

Uusi pyörä ja uudet watit

Takavaihtaja

11 vaihdetta

Etujarru, kaikki uutta

Vanha pyörä oli todellakin uusien osien tarpeessa. Kävipä toukokuussa niinkin, että tuli kolmas rengasrikko. Ajoin lenkillä vanhan Hämeenlinnan tien yli kohti Nukaria, niin aloin ihmettelemään ihmeellistä ääntä. Luulin, että jokin risu tms oli tarttunut johonkin. No, syy ääneen oli tyhjenevä rengas... Huomasin sen alamäessä sitten. Oli sen verran kuluneet jo ne pistosuojatut renkaat, että jokin oli tökännyt läpi, kun olin hidastanut autoja väistäessäni, että painui läpi. 

Rengas rikki

Seuraava tragedia tuli viikkoa myöhemmin, kun hivenen jo oireileva takavaihtajan vaijeri katkesi sitten lopulta. Siitä oli ollut muutama säie poikki jo jonkun aikaa, mutta olin ollut, että vaihtaa sitten kaiken kerralla. No, se nopeutti ainakin sitä huomattavasti. Olin ehtinyt ajamaan melkein seitsemän kilometriä lenkistä ja totesin sitten, että ajetaan kotiin kuitenkin. Lenkki vähän lyheni suurimmalla vaihteella vääntäessä... 25 km taisi tulla sille retkelle matkaa.

Pääsin myös valokuvamalliksi pitkästä aikaa :D Vähän jännitti kieltämättä. Tom Brunberg esitti tällaista mahdollisuutta ja hivenen kauhuissani suostuin, kun en koe olevani kauhean kuvattava. Hienoja kuvia tuli silti, kun unohdan tuijottaa kaikkia omia kauheuksiani, koska ei sen vian tarvitse olla iso, kun se on päässä.