maanantai 12. heinäkuuta 2021

IRONMAN 70.3 Finland Lahti

Perjantaina aloitettiin kisaan valmistautuminen käymällä Lahdessa rekisteröitymässä. Se oli selkeä ja nopea tapahtuma ja korona turvallisuus oli huomioitu hyvin. Syötiin siinä vielä jätskit ja shoppailtiin vähän kisa expossa ennen kuin palattiin kotiin.

 

Jätskin jälkeen piti vähän poseerata

Lauantai 3.7. oli kisapäivä. Ihanan lämmin päivä, joka osoittautui aika kovaksi ympäristöksi loppujen lopuksi. Olin aamulla pakannut kaikki, mutta siltikin unohdin yhden asian. Pyörän mittarin. Se jäi keittiöön laturiin. Olipahan ainakin kunnolla ladattu. Se ei nyt sentään kaatanut kisaa, mutta piti vain kelloon laittaa asetukset kuntoon.

Olin arvuutellut vielä aamulla laitanko uintiin märkkärin vai uuden swimskinin, mutta päädyin märkkäriin, koska vesi oli vain 22,9 C. Olen sen verran kylmänarka kuitenkin, vaikka lämmin ilma. Swimskin on kyllä oikeasti lämpimään veteen loistava. Testasin sitä perjantai iltana Sääksissä ja se oli jotenkin ihan käsittämätöntä materiaalikin. Se hylki vettä ihan oikeasti ja se päällä oli kiva uida.

Pyörän tarkistus
 

Pelimestoilla laitoin kaikki kamat vaihtoalueelle hiki päässä, vaikka ei juuri rehkinyt. Sitten istumaan varjoon ja odottelemaan, että pääsee vaihtamaan kamat, kun sekin oli ajoitettu. No päädyin sitten kuitenkin vaihtamaan myyntiteltan takana, koska sisälle oli niin pitkä jono. Sitten lähdin valumaan uintimestoja kohti. 

Olin ehkä vähän turhan ajoissa uintimestoilla, mutta odottelin ennen kuin puin mustan kumipuvun päälleni. 10 min sen jälkeen lähdin kohti uimista ja starttasin. Vesi tuntui yllättävän kylmältä ehkä senkin takia, että auringossa oli niin kuuma. Rolling start sopii aina vain todella hyvin itselleni, kun ei tule sitä startin "paniikkia". 

Melko kuuma, sää siis tuossa asussa
 

 

Sain heti hyvin rytmistä kiinni ja mielestäni uinti meni aika hyvin. En jäänyt haaveilemaan missään kohtaa eli läpsyttelemään mukavasti eikä ahdistanut eli en saanut yskä/yökkimis kohtausta. Vettä vetäisin henkeen pari kertaa, että piti vähän röhiä, koska aalto pääsi yllättämään. Loppua kohti alkoi tulemaan vähän lämmin, varmaan senkin takia, että vesi lämpeni märkkärin sisällä ja ympärillä. Aika oli 41:49.

Vaihtoon, hymyilyttää hyvä uinti
 

Vaihdossa piti käydä bajamajassa, kun kylmä vesi irrotti hyvin nestettä kropasta ja muuten juoksin iloisesti vielä tässä vaiheessa. T1 5:37.


 

Pyöräilemään oli mahtavaa päästä uudella pyörällä. Yritin ottaa chillisti alun, mutta Messilän mäessä tuli otettua sellaiset vauhdit, että seuraava ylämäki meni sitten vauhdilla sekin ja hirtti vähän kaasu pohjaan siinä. Auringonpistos kuumotteli takaraivossa edelliseltä kesältä ja ensimmäiseltä juottopisteeltä nappasin vesipullon, jonka tyhjäsin päähän/niskaan. Visiirin pois ottaminenkin oli todella hyvä veto ja suurin osa pyöräilystä menikin ilman sitä. Ei tullut kuin pari pikku öttiäistä silmään ja perhonen suuhun.

Juotavaa meni järkyttävän paljon. Olen pärjännyt 90 km aina tähän mennessä kolmella pullolla, mutta etupullo tyhjeni jo 20 km aikana. Seuraava meni ennen puolivälin juottopistettä joten vaihdoin sen vesipulloon ja lisää vettä päälle toisesta. Kolmas pullo tyhjeni myös aika nopeasti ja sekin meni vaihtoon kolmannella juottopisteellä ja taas lisää vettä päälle. Jano oli silti koko ajan. Pyöräillessä on se paha, että ajoviiman takia ei huomaa kuinka paljon hikoilee. Se jatkuva vesiputous kypärästä antoi kyllä viitteitä hien määrästä.

Piti vähän hillitä menoakin pyörällä jossain kohtaa, kun alkoi pistämään päälakeen ja säikähdin sitä. Ehkä suotta, mutta se auringonpistos pelotti. Otin salmiakkia ja geeliä ja join lisää. Kelloon kun olin laittanut näkymiä, kun ei ollut sitä varsinaista laitetta, niin unohdin laittaa pyöräily ajan. Kokonaisaika oli kyllä, mutta ei sitä. Ja kello ei halunnut ymmärtää myöskään Quarkin kadenssia, kun on wattien kanssa varmaan samassa. Olin vähän että no, tällä mennään ja katselin watteja ja kuulostelin fiilistä.

Nestehukka söi loppua kohden vähän voimia vaikka viisi pulloa tyhjensin. Geelitkin tökki, mutta neljä taisin saada upotettua matkan aikana. Vaihtoon tullessa suivaannuin, kun joku heitti tyhjän geeliroskan rennolla ranneliikkeellä tielle, niin tuuttasin ohi ylämäkeen, vaikka piti mennä loppu kevyesti ja sanoin tiesitkö, että roskaamisesta saa penaa. Sitten ironisesti hetkeä myöhemmin etupullostani lensi se sininen pallo, kun ajoin kivetyksen reunan yli... No, se oli vahinko, niin kuin sekin, kun onnistuin pudottamaan yhden geelin kaivaessani niitä. Pyöräily meni aikaan 2:50:13. Paremmin kuin 2018. Taisi olla peräti 6 min.

En vielä tiennyt mikä tuskien taival odotti
 

Vaihtoon kävelin olin niin mutkalla ja vähän kärsinyt olo. 5:25 meni siihen selän ja jalkojen oikomiseen, että pääsi juoksemaan.

Juoksu lähti yllättävän kevyen tuntuisesti kaikesta huolimatta. En ehtinyt juoksemaan pitkälle, kun näin naisen kaksin kerroin sivussa. Tunnistin pyöräilystä ja muistin, että hänellä oli ollut samanlainen kypärä kuin minulla niin aavistelin, että hänellä oli varmaan se auringonpistos, koska näytti samalta, kuin oma meininki viime kesänä. Kysyin onko kaikki hyvin ja sanoin, että taitaa olla auringonpistos. En tiedä miten hänen kävi, kun hän vaikutti olevan kuitenkin tolkuissaan ja ajoi minut matkoihinsa :D

Itseeni iski lämpö ja nestehukka ensimmäisen kilometrin jälkeen aika kovaa. Syke nousi ja päässä heitti. Koitin jos Noshtin salmiakkigeeli pelastaisi ja sitten tulikin ensimmäinen juottola. Kaadoin vettä päälleni ja suuhun parin mukillisen verran ja suihkusta läpi. Teki niin pahaa, että hengitys salpautui ja piti keräillä itseään hetki. Yritin juosta juomapisteeltä toiselle toistaen tätä samaa, mutta teki tiukkaa. Kolmannen jälkeen koitin kävellä vähän pidemmän pätkän, että oisin saanut sykkeen vähän rauhoittumaan, mutta ei se suostunut laskemaan alle 130 millään. Edes salmiakilla. Ensimmäinen kierros oli ihan taistelua.

Sitä taistelua

 

Jossain kohtaa alkoi toisella kierroksella helpottamaan ja vesikään ei aiheuttanut enää kouristusta. Juoksu ei siltikään oikein sujunut enää olin niin loppu. Viimeiseltä juottopisteeltä oli joku reilu kilsa ehkä puolitoista maaliin niin siinä potkin itseäni, että nyt purista se viimeinenkin ja juokse kunnolla. Maalisuoralla on se kuuluisa matto ja se ei anna yhtään anteeksi laahustusta ja melkein kaaduin siihen, kun jalat meinasi luovuttaa siinä. Jos joku sai siitä kompuroinnista kuvan, niin saa lähettää minullekin sen.

Ohi on taas
 

Juoksuun meni 2:16:50. 12 minuuttia paremmin kuin 2018, mutta silloin olikin migreeni seuralaisena, nyt nestehukka. Maaliin selvisin nipin napin alle kuuden tunnin ajassa 5:59:54. 5:30 aika jäi siis edelleen haaveeksi.

Hyvä homma
 

Kisan jälkeen koitin siinä syödä tarjotun salaatin, mutta en saanut paljoa alas. Noshtin suklaa palkkari meni sentään alas automatkalla. Suihkun sijaan kävin pulahtamassa uimarannalla ja se oli ihanaa ja sai riittää sillä erää. 

Sunnuntaina olin aivan loppu. En jaksanut käydä katsomassa edes omia kisoja Sääksissä, kun voimat loppuivat kauppareissulla aivan totaalisesti. Makasin pari tuntia sängyssä sen jälkeen. V-käyräkin oli harvinaisen korkealla silloin. Tuli mietittyä kyllä kaikkea, että pitäisikö vain antaa olla, kun ei tästä tunnu tulevan mitään. Aina yhtä paska vaikka kuinka treenaa. Väsymys siellä huuteli :D 

Hyvin kulki viikonloppuna taas
 

Nyt lauantaina järjestettävä Oittaa triathlon piti siirtää vielä ensi vuodelle, koska sattui siihen häät samalle päivälle. Saan kuulla siitä ikäni jos skippaan ne kisojen takia. Toisaalta ihan hyväkin, että ei ole kolmet kisat kahden viikon välein, nyt kun ei ole edes kesälomaa kuin viikko. Kaikki kolme kisaa on kuitenkin viime kesältä kotoisin. Turku on sitten seuraavana ohjelmassa.

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Ihana kesä

Pääsi taas vähän unohtumaan tämä tänne kirjoittaminen. Viimeksi kerroin kuinka kelloni hajosi ja lähetin sen Polarille huoltoon. Siitä kehkeytyikin melkoinen farssi, koska Posti kadotti sen pariksi viikoksi. Iski pieni paniikki, että onko se entinen kello. Syynä tähän oli kuitenkin se, että se olikin mennyt kirjeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, vaikka "pientä" stressiä aiheuttikin. Kellon vikaantuminen johtui näytöstä eli se ja näppäinrunko vaihdettiin, niin jo käy taas. 

Uusi näyttö

Kuukauden ehdin olemaan ilman. Melkoinen elämys sekin, mutta ihan opettavainen. Sain vähän vieroitettua itsestäni puhelimesta ja kellon tuijottamisesta. Voisi melkein sanoa, että itseaiheutettu kiireentuntu väheni, kun ei tiennyt mitä kello on. Toisaalta löysin itseni myös panikoimasta pari kertaa, kun olin unohtunut tekemään jotain ilman mitään käsitystä ajasta.



Sää on ollut itselleni mitä parhain nyt pari viikkoa, kun on näin lämmintä. Treenit sujuu, kun ei tarvitse palella. Lauantaina olisi Lahdessa puolimatka ja olen aika innoissani, kun pääsee taas kisaamaan. Täytyy nyt koittaa malttaa vielä muutama päivä tärinöissään :D

Täydellinen kaari

Uusi pyöräkin valmistuu viime hetkellä, kun osien kanssa ollut vähän haasteita. Niitä kun ei ole oikein saanut mistään. Etuvaihtaja oli viimeinen puuttuva palanen, mutta sekin saatiin ja pääsen onneksi vielä ajamaan pyörällä ennen lauantaita. Ihan suoraan kisaan en olisi ehkä lähtenyt kuitenkaan kylmiltään. Vanha pyörä kuitenkin kulkee nyt kuin uusi, kun siinä on ne uuden pyörän 105 vaihteet, etujarru, 11 lehtinen takapakka ja uuden pyörän orkkis vanteet. 25 renkaat ovat yllättävän mukavat 23 verrattuna näillä reikäisillä teillä. Ei satu montut tiessä enää niin paljon.

Uusi pyörä ja uudet watit

Takavaihtaja

11 vaihdetta

Etujarru, kaikki uutta

Vanha pyörä oli todellakin uusien osien tarpeessa. Kävipä toukokuussa niinkin, että tuli kolmas rengasrikko. Ajoin lenkillä vanhan Hämeenlinnan tien yli kohti Nukaria, niin aloin ihmettelemään ihmeellistä ääntä. Luulin, että jokin risu tms oli tarttunut johonkin. No, syy ääneen oli tyhjenevä rengas... Huomasin sen alamäessä sitten. Oli sen verran kuluneet jo ne pistosuojatut renkaat, että jokin oli tökännyt läpi, kun olin hidastanut autoja väistäessäni, että painui läpi. 

Rengas rikki

Seuraava tragedia tuli viikkoa myöhemmin, kun hivenen jo oireileva takavaihtajan vaijeri katkesi sitten lopulta. Siitä oli ollut muutama säie poikki jo jonkun aikaa, mutta olin ollut, että vaihtaa sitten kaiken kerralla. No, se nopeutti ainakin sitä huomattavasti. Olin ehtinyt ajamaan melkein seitsemän kilometriä lenkistä ja totesin sitten, että ajetaan kotiin kuitenkin. Lenkki vähän lyheni suurimmalla vaihteella vääntäessä... 25 km taisi tulla sille retkelle matkaa.

Pääsin myös valokuvamalliksi pitkästä aikaa :D Vähän jännitti kieltämättä. Tom Brunberg esitti tällaista mahdollisuutta ja hivenen kauhuissani suostuin, kun en koe olevani kauhean kuvattava. Hienoja kuvia tuli silti, kun unohdan tuijottaa kaikkia omia kauheuksiani, koska ei sen vian tarvitse olla iso, kun se on päässä.





sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kelloton

Nyt voi päättää pitkän hiljaiselon, kun tapahtui jotain niinkin dramaattista, että kello meni rikki. En ole kaiken kaaoksen keskellä jaksanut oikein kirjoitella mitään perus settiä, kun treenit on olleet ainut asia suunnilleen mitkä ovat sujuneet ja menneet suunnitelmien mukaan tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Ei siis ole ollut urheilun puolella mitään jännää, kun kaikki oli peruttu. Ainut siisti juttu oli marraskuun Aktia cupissa, kun juoksin uuden 10 km ennätykseni 51:31. Perus settiä pyörää ja juoksua muuten. Tammi-helmikuussa tuli hiihdettyä aika paljon itselleni ja odotan todella paljon jo, että pääsisi uimaan. Viisi kuukautta edellisestä. Ehdin ostamaan uusia uikkareita ja lasitkin juuri ennen kuin hallit menivät kiinni. Pitää päästä testaamaan niitä! Ehkä jo ensi viikolla siis :D

Mutta tähän kello asiaan. Minulla on ollut Polar Vantage V nyt kaksi ja puoli vuotta. Kaikki ollut loistavasti. Mutta viime lauantaina, kun lähdettiin kaupasta ihmettelin mitä ranteessani tapahtuu, kun kello värähteli omituisesti. Katsoin sitä ja totesin "Jahas, se kaatui." Jatkoin kävelyä ja autolla aloin katsomaan uudestaan, että nyt ei taida olla kaikki kotona. Näyttö vilkkui ja näkyi välillä, kun se yritti ladata itseään käyntiin ja värähti aina, kun aloitti alusta. Sitten välillä vilahti kello ja taas käynnistyi uudelleen. Olin vähän ok? 

Koitin kotona laittaa sitä laturiin ja saada yhdistettyä koneeseen, mutta ei vaikutusta. Ajattelin, että annan akun tyhjentyä, jos sen saisi resetoitua. Sunnnutai aamuna, heti ensimmäisenä tietysti, yritin uudestaan. Ei vaikutusta. Näyttö vilkkui edelleen. Näin kyllä, että alkoi lataamaan, mutta kelloon ei saanut yhteyttä. Kirjoitin sitten tiketin Polarille ja keskiviikkona lähtin kellon huoltoon. Nyt ei voi sitten kuin odotella.

Mutta tämä olo, kun ei ole kelloa. Oli pakko kaivaa jotain aristojen aarteita, koska katsoin tyhjää rannetta ties kuinka monta kertaa päivässä. Olin ja olen edelleen ihan pihalla ajan kulusta ja kaikesta oikeastaan, kun ei ole sitä laajennettua todellisuutta kädessä. Siltä se ainakin tuntuu vaikka voisi kuvitella, että se on vain kello. Sen ymmärtää vasta, kun sen menettää...

 

Arkistojen aarteet. Teräsmiehen helmi 90-luvulta. Tarvitsi vain uuden patterin, mutta en uskalla käyttää, kun ranneke niin kovettunut, että en riko sitä. Toinen äidin vanha. Saanut sen mummoltaan, kun aloitti koulun. Se pitää vain muistaa vetää, mutta muuten käy ja kukkuu. Ollut nyt se kädessä. Pitää vain olla rikkomatta sitäkin...

Toisaalta ihan vapauttavaa. En tiedä miten olen nukkunut, joutuu siis ihan luottamaan fiilikseen. En tiedä miten aktiivinen olen ollut tai paljonko kuluttanut. Joutuu siinäkin luottamaan ihan itseensä. On tämä siis ihan opettavaista. Sitä on tullut yllättävän riippuvaiseksi tuosta vehkeestä. Treenit saanut onneksi muuta kautta ylös. Pyörässä V650 ja juostessa puhelin. Tosin ärsyttävää juosta puhelin kädessä, jos tekee muutakin kuin vaan lönköttelee tietyn matkan.

Toivottavasti kellon tulevaisuus selviää pian, että pääsee taas normaaliin elämään takaisin :D

lauantai 31. lokakuuta 2020

Maraton Vantaalla

Kolme viikkoa sitten kävin kirmaamassa elämäni toisen maratonin Vantaalla. Ensimmäinen oli samassa paikassa viisi vuotta sitten. En oikein tiennyt nytkään mitä odottaa. Olin vaan ajatellut, että menee miten menee. Ei se ainakaan huonommin voi mennä kuin ensimmäisellä kerralla.

Sää oli oikein mainio puolipilvinen ja abt 10 astetta. Vähän taisi tuulla. Lähtö oli Tikkurilan urheilupuistosta klo 11 ja olin arvioinut ajakseni vähän reilun 4 h ja ajatuksena oli juosta 10 km tuntiin aina. 30 km suunnitelma piti ja sitten alkoi hyytyminen loppua kohti. 

 

Lähtö oli ainakin iloinen

Geeli 40 min välein, yksi ennen starttia, joka toinen kofeiinillinen ja kävelin juottopisteet, että sain kaiken varmasti imeytymään eikä tulisi kuplaa mahaan. Energian ja nesteytyksen osalta onnistuin, vaikka huomasin tiputtaneeni yhden geelin, mutta onneksi niitä oli myös tarjolla järjestäjän puolelta.

Ensimmäinen kierros meni ihan kivasti, mitä nyt persaukseen alkoi sattumaan jo siinä. Alkoi vähän jännittämään, että mitenköhän tässä käy, kun tuntuu jo tältä... Toinen kierros meni ilman mitään ongelmia, mitä nyt pissillä piti käydä 1:50 kohdalla, kun silmät kellui. 

 

Toisen kierroksen puolessa välissä taisin olla

24 km kohdalla alkoi pistämään puoleen väliin eli varmaan pallea kramppasi tai jotain sellaista. Siinä tajusin, että olin päästänyt asennon lysähtämään. Ensimmäisellä juottopisteellä keräsin itseni, korjasin asennon ja kipu hävisi. Onneksi, koska varsin veemäinen vaiva, jos siitä ei pääse nopeasti eroon. 27 km jälkeen on alkanut vauhti hyytymään kuitenkin ja ei tullut enää alle 6 min/km kilsoja. Siitä se siis lähti.

Jossain kohtaa sattui myös vasempaan sääreen. Ei ollut mikään ihan perus lihaskipu. Mietin jo, että pitääkö lopettaa juokseminen ennen kuin mitään hajoaa oikeasti. Kipu ehti kuitenkin loppua tai pienentyä niin, että se ei enää häirinnyt loppuun raahautumista tai sitten olin vaan jo muutenkin niin hajalla, että ei enää tajunnut mitään.

37 km kohdalla tuli sellainen henkinen kuolema, että en olisi jaksanut enää metriäkään ja ajattelin, että jos vaan menen maahan makaamaan, niin kyllä joku siitä korjaa talteen. Vähän saatoin jopa nyyhkyttää olin niin hajalla, mutta ravistelin itseäni, että enää 5 km ja en ole edes uinut ja pyöräillyt ennen tätä. Pakko jaksaa!

Maaliin pääsin ajassa 4:27:06, joka oli 25 min paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Olin varsin tyytyväinen suoritukseeni. Melkein aloin jo miettimään, jos tekisi saman uudestaan keväällä :D

Tällä kertaa kunto kesti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla eikä tullut puujalkoja. Kenkävalinta, Hokan carbon x, oli oikein onnistunut omaan jalkaani. Vähän on tekniikassa tai jossain vielä vissiin korjattavaa, kun tuli oikean jalan etureisi niin kipeäksi ja vasemman pohje. Lonkat oli myös kipeät, mutta ne oli varmaan vaan niin jumissa, että kipeytyivät sen tähden. 

Vasen sääri, joka kipuili pahasti juostessa teki itseensä seuraavana päivänä patin ruhjeen kanssa. Olikin vähän kipeä kohta heti juoksun jälkeen illalla. Se kuitenkin hävisi kokonaan parissa päivässä, mutta jokin siinä otti kipeää ihan tosissaan. Koskaan aikaisemmin ollut mitään vastaavaa missään. Portaat teki mieli mennä alas takaperin teki niin hellää jaloissa ylipäätään pari päivää. LPG kolmantena päivänä oli kuin jalkojen ylösnousemus :D

Sääri ja ruhje. Ei näytä kummoiselta kuvassa, mutta oli kipeä.
 

Viikon siinä palauttelin tekemättä mitään ja taas mennään tai on jo menty toista viikkoa. Toki kyllä se on vähän tuntunut edelleen mm lihasjumeina, mutta nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että alkaa olemaan taas lähempänä normaalia tilaa. Mitä nyt tänään selkä sekosi, kun työnsin lipastoa... Väsymystä havaittavissa siis edelleen lihaksissa, kun niin kävi. Toivottavasti menee ohi huomiseksi.

perjantai 11. syyskuuta 2020

Kuusijärvi 2020

Kuukausi on näköjään hyvä aika, että saa aikaiseksi kirjoittaa kisasta... Ei sillä onhan sitä hyvää kisaa mukava edelleen fiilistellä. Tällä kisalla on kuitenkin erityinen paikka sydämessäni, koska aloitin Kuusijärvellä 2012 kokeilusarjasta tämän lajin. Piti vain kokeilla, mutta tässä sitä edelleen ollaan ja aina vaan kovempaa menee.

Mestoilla
 

Tänä vuonna kisa järjestettiin poikkeuksellisesti kesäkuun sijaan elokuussa koronan takia. Positiivista, että saatiin edes järjestettyä. Uinnin lähtö oli myös erilainen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Ennen ollaan aina lähdetty vedestä, mutta nyt oli rolling start eli käveltiin jonossa veteen ajanotto maton yli. 

 

Jonossa uimaan

En oikein tiennyt aamulla tuleeko tästä hyvä päivä vai ei, kun viikkoa aikaisemmin Kangasalla olin saanut sen auringonpistoksen ja väsytti. Oli vähän sellainen olo, että katsotaan mitä tästä tulee. Kisaan valmistautuminen ym meni taas ihan rutiinilla ilman mitään ihmeellistä. Oli ehkä vähän jopa surullista, kun en osannut jännittää tai mitään, vaikka olihan se ihan kiva päästä kisaamaan kuitenkin.

Uinnin erilainen startti osoittautui itselleni paljon paremmaksi tavaksi aloittaa. Sain hyvän tasaisen alun uintiin eikä missään vaiheessa tullut puutumista tai sellaista, että lähdinpä liian kovaa. Uinti tuntui koko ajan hyvältä ja alkoi siis muistuttamaan jo sitä mitä se on ollutkin. Uintiaika oli 15:17.

Hymillen uinnista
 

Juoksin iloisesti vaihtoon ja pyörän kanssa myös mikä vähän pääsi yllättämään itseni. En ole koskaan ollut kovin kova juoksentelemaan vaihdoissa. T1 3:51.

Pyörä kulki kovempa kuin koskaan. Yllätti vauhti jälleen. Pyöräily on kolmena kierroksena ja olin ihan fiiliksissä, kun kulki niin hyvin. Tein oman ennätykseni tuolla reitillä ja 20 km ylipäätään. Pyöräilyaika 36:05.

 

Sääkin oli vielä aika kohdallaan pyöräilyyn. Eli saattoi sekin vaikuttaa vähän.

Juoksin taas vaihdon T2 2:10.

Juoksu Kuusijärvellä on aina ollut itselle vähän horroria mäkien takia. Reitti oli jo viime vuonna eri kuin ennen ja nyt taas sama eri reitti, missä mennään puisen sillan yli, joka on aika jyrkkä. Menin ensimmäisellä kierroksella melkein nelinkontin otti jalkoihin pyöräilyn jälkeen heti niin koville. 5 km taitaa olla nykyään niin lyhyt matka, että vasta toiselle kierrokselle alkoi tuntumaan siltä, että juoksu alkoi sujumaan. Juoksukin oli paras aika tuolla ikinä, kun sain sen alle puolen tunnin kerrankin eli 28:03!

Ensimmäisen kierroksen tuskaa

Maaliintullessa melkein hymyilytti

Ohi on
 

Parasta oli sitten kokonaisaika joka oli peräti 1:25:24!!! Paras ikinä tässä kisassa. Olin ja olen edelleen ihan fiiliksissä :D Yli 10 min parempi aika kuin vuosi sitten. Kiitos Tommin, alkaa tulokset parantumaan.

perjantai 14. elokuuta 2020

Nyt kävi näin

Viime lauantaina oli Kangasalla kesän ainoa puolimatka itselleni. Kisa oli hienosti järjestetty ja reitit hienot. Muutenkin oikein onnistunut kokonaisuus. Päivä oli hieno ja kaikki vaikutti hyvältä onnistuneeseen kisaan. Itsellä hyvä fiilis ja vahva olo. Kaikki lupaili siis hyvää kisaa.

Uinti oli tuntunut perjantaina jo yllättävän hyvältä, kun kävin vähän heiluttelemassa käsiä Vihnuksella Nokialla. Rentous oli palannut jostain lomalta vissiin. Tai sitten altaassa uiminen ja avovedessä tekemäni tekniikka pätkät auttaneet asiaa. Koitin sitten kisassakin, jos meinasi mennä räpistelyksi eli kuski kiihtyy vauhti ei, niin tahdistamista. Sain sillä touhun taas rauhoitettua niin, että vauhti palasi ja rauhoituin. No mistään kauheista vauhdeista voi puhua, mutta meni paremmin kuin aikaisemmat uinnit koko kesänä.

Pää pystyssä keskellä kuvaa tähystän, kun meni linssit niin huuruun

 

Pyörä lähti näppärästi ja koitin pitää vauhdin alkuun maltillisena. Meinasi olla vaikeaa, kun oli alkuun aika ruuhkaisaa joten vaihtoehdot oli kovempaa tai hiljempaa. Ensin menin hiljempaa, mutta sitten ei enää malttanut ja ajoin sitten taas kovempaa. Ensimmäisen kierroksen puolessa välissä pääsi sitten taas ajamaan niin kuin pitikin. 

Sinne lähti pyörä
 

En vain ole tainnut ajaa ikinä niin lämpimässä säässä kisaa tuolla aero kypärällä, niin tuli vähän yllätyksenä miten lämmin se voi olla... En tajunnut sitä siinä ajaessa tietenkään, mutta suurin osa pyöräilystä oli kuitenkin suorassa paahteessa. Viimeisellä 10 km alkoi olla aika tuskainen olo. Mietin, että mitä ihmettä?! Olin juonut kaikki kolme pulloa niin kuin pitikin, yleensä ei mene edes ihan kaikki tuolla matkalla. Selkäänkin alkoi sattumaan vähän ja silmiin sattui. Sen kyllä arvasin johtuvan UV:sta. Pää kiehui olo oli suorastaan sellaine.

Ja sieltä se tuli takaisin pahoinvoivana
 

Vaihdossa en pystynyt kumartumaan, kun oli niin paha olo. Piti vähän aikaa hengitellä, että sain tavarat korista ja lenkkarit jalkaan. Aurinkolasit helpotti silmien tilannetta ja lähdin juoksemaan varovaisesti. Lähdössä oli heti vesisuihku ja jostain syystä vesi tuntui pahalta. Ihmettelin sitä. Ja se tuntui aina pahalta, kun kaadoin sitä päähäni.

Roskis olisi ollut parempi paikka sukeltaa tässä kohtaa

Pakko oli silti lähteä yrittämään

Juoksu olisi kyllä kulkenut, mutta olo vain paheni ja menin ensimmäiseen bajamajaan pissille, kun sellainen toisella kilometrillä tuli vastaan. En siis ollut juonut ainakan liian vähän. Mutta kopissa oli varmaan 100 astetta, niin se taisi vaan pahentaa oloani ja olin hetken ihan sekaisin, kun pääsin sieltä ulos. Yritin taas juosta, mutta alkoi oksettamaan. Sitten taas kävelin. Samalla kaavalla koko kierros ja sitten luovutin. 

Juuri ennen kuin luovutin
 

Auringonpistos eli pää kuumeni liikaa pyöräilyssä. Se oli kaiken tämän takana. En ollut edes ajatellut, että niin voisi käydä, mutta niin vain kävi. Olihan se nyt hyvä todeta, että näin voi käydä täällä kotimaassa eikä sitten jossain ulkomailla. Harmittaa ehkä vähän vähemmän. Taidan jatkossa harkita normaalia kypärää lämpimiin pidemmän matkan kisoihin, koska hikoilen eniten päästäni, niin ei mene jäähdytysjärjestelmä tukkoon.

 

Toiveikkaana huomiseen

Huomenna on vielä Kuusijärvellä sprintti ja sen jälkeen joutuu odottelemaan varmaan ensi kesään. Toivottavasti silloin on jo normaalisti kisoja. Barcelonaan en lähde, että Vantaalla voisi käydä juoksemassa sitten maratonin.

tiistai 4. elokuuta 2020

Hyvä kesä ja loma

Kuukauden kesäloma meni taas kerran hävyttömän nopeasti. Ensimmäiset viisi päivää kärsin kyllä kamalasta stressistä omien kisojen takia. Osallistujia ollut aikaisemmin alle 100. Nyt oli sen 300 ja minä sihteerinä, niin kuin aina. Meinasi vähän kasetti levitä. Kisa meni kuitenkin ihan kivasti itsellä Sääksissä unettomista öistä ja stressistä huolimatta, joka vähän yllätti.

Yksi kaunis päivä tuli ajettua 4 h ja 107 km. Oli kivaa.

Uinti takkusi edelleen vähän eli vauhti puuttui, pyörä kulki onneksi kivasti ja juoksussakin yllätin itseni. Juoksu, niin kuin ei pyöräilykään, ollut tasaisimmalla reitillä ja juoksu vielä latupohjaa eli aika pehmeää. Kaksi viimeistä kilometriä kympin juoksusta oli taistelua, kun takareidet ilmoittivat, että ei pysty enää. Selvisin hivenen ylimittaisen perusmatkan tasan 3 h ja olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Missään kohtaa ei tuntunut varsinaisesti pahalta, mitä nyt jalat kuoli, mutta se vähän nauratti vaan. Alkaa olemaan kunto parempi kuin jalat.

Pitihän se viedä isännät ensimmäistä kertaa elämässään Lintsillekin

Tämän jälkeen pääsin aloittamaan vasta varsinaisen lomailun. Se tulikin tarpeeseen, koska edellisestä lomasta oli päässyt vierähtämään jo vuosi, koska ei ollut edes talvilomaa. Retkeilin vähän Akselin kanssa ja käytiin mm Joensuussa. Se oli ihan mielenkiintoinen retki, kun en ollut itsekään koskaan aikaisemmin käynyt siellä. Junamatkat oli kyllä aika vauhdikkaita pikku miehen kanssa.

Kuoringassa tuli käytyä uimassa Joensuun retkellä. Oli vähän isompi ja SYVEMPI mihin tottunut, mutta todella hyvä uinti oli

Joensuu kierros myös juoksemalla 10 km

Pielisjoessakin tuli uitua vaikka oli ilmeisesti kova virtaus, mutta ei vienyt minua mukanaan

Treenattuakin tuli lomalla yllättävän paljon ja monipuolisesti. Aika helposti mennyt jopa nyt, kun asiaa miettii. Hyvä loma ollut selvästi. Nyt on vielä loput tämän kauden kisat edessä. Aktia cupin viimeinen 10 km tuli juostua viime sunnuntaina ja se meni aika helposti aikaan 53:33.  Barcelonaa tuskin tulee, että taidan mennä vaan juoksemaan maratonin Vantaalle 10.10. Jotain sekin.