maanantai 30. elokuuta 2021

Kuusijärvi ja sprintti 2021

Nyt on taas reilu viikko toivuttu pettymyksestä. No, se helpotti jo muutaman päivän jälkeen. Oli vain vähän veltto viikko muutenkin. Jotenkin tuntuu, että tuo kylmä sää iskee niin pahasti, että en meinannut saada itsestäni mitään irti koko viime viikolla.

Kisa oli siis 21.8. ja oli vähän jännitystä matkassa, että voidaanko se järjestää, koska edellisenä päivänä iski taas tiukemmat rajoitukset päälle pahentuneen korona tilanteen takia. Onneksi se onnistui kuitenkin. Ei ole kesää ilman Kuusijärven kisaa ainakaan itsellä :D Sen verran monta vuotta siellä tullut käytyä. Jos ei muuten niin ainakin katsomassa. 

Oma lähtöni oli porrastettu 16:10. Melko myöhäinen, mutta ajattelin ei se mitään. Normaalisti ollut viimeistään yhden aikaan. Osoittautui ihan hyväksi ajaksi kuitenkin, koska aamulla satoi ja viimeisetkin uhkaavat ukkoset kuivuivat sopivasti kasaan ennen omaa starttia. Sää ei ollut muuten kuitenkaan mitenkään älyttämän lämmin ja vesikin vain 17,9 asteista. Jäätävää.

Olin ajoissa mestoilla, numeroin kamat, pikkumiehen, jos juoksee liian kauas :D ja vein kaiken vaihtopaikalle paikoilleen. Sitten olin jopa ajoissa uimassa. Oli ihan hyvä, koska vesi oli oikeasti niin kylmää, varsinkin kun tottunut lämpöiseen, että jähmetyin paikoilleni, kun sattui niin paljon jalkoihin. Kylmä iskee vissiin hermoihini niin pahasti, että en pystynyt liikuttamaan jalkojani hetkeen. Sama efekti tulee uimahallin kylmäaltaassa, että en meinaa päästä pois sieltä 15s jälkeen, kun sattuu jo niin paljon, että taju meinaa lähteä. Sain kuitenkin uitua vähän matkaa ja toivoin lämpiäväni vielä ennen starttia, mihin oli siinä vaiheessa vielä 20 min aikaa.

Siinä sitten laiturilla lähtöjonossa tapahtui se mitä aina pelkää. Uimalasien hihna katkesi. 30 s aikaa starttiin ja tuijotan vaan laseja jotka tippuivat päästäni laiturille. Mietin mitähän *ittua tässä pitäisi tehdä? Uin ilman sitten oli ensimmäinen ajatus. Ei ole itselleni mikään ongelma. No, onnistuin kuitenkin hirttämään lasit vielä kasaan kävellessäni veteen ja niillä mentiin ihan hyvin. 

 

Noin viisi sekuntia tämän jälkeen lasit hajosi. Kannatti taas pelleillä.


Äkkiä päähän ennen kuin hajoaa vielä uudestaan

Kylmä vaikuttaa uintiin niin, että jostain puskee limaa. Se hankaloittaa hengittämistä kummasti. Vähän aloin yökkimään sen takia jossain kohtaa, mutta piti vaan yrittää keventää. Uinti oli aika heikko esitys.

 

Kädet jäässä

Vaihtoon juostessa en meinannut saada tunnottomilla sormilla edes kelloa pysäytettyä ja märkkärin naurun metsästäminen oli myös työlästä. Sain kuitenkin kaiken tehtyä ja pääsin pyörälle. Vaihto oli keskivertoa hitaampi.

 

Pyöräilemään
 

Pyörällä jalat tuntuivat keitetyltä spagetilta. Ei mitään voimaa. Epätoivoista sätkimistä. Vähän lopussa alkoi tuntuma paranemaan, ehkä, mutta sitten oli jo aika vaihtaa juoksuun. Lopun tuntuman takia toivoin, että juoksusta tulisi ehkä jotain.

 

Pieni mies jaksoi onneksi kannustaa äitiä
 

Jälleen hitaan vaihdon jälkeen huomasin aika nopeasti, että juoksu ei mene yhtään sen paremmin spagetti jaloilla. Nilkutin juoksun läpi ja vaikka en edes pysähtynyt juomaan, juoksin hitaammin kuin vuosi sitten. Kaikki meni hitaammin kuin vuosi sitten. Ei tullut edes oikein hiki ja olin edelleen kylmä, kun pääsin maaliin. 

 



 

Kovasti harmitti, kun olin ajatellut, että parantaisin viimevuotista aikaa, mutta meni kolme minuuttia hitaammin koko homma. No, nyt kävi taas näin, mutta ehkä ensi vuonna taas paremmin. Se on niin päivästä ja kelistä vähän kiinni.

 


 

maanantai 9. elokuuta 2021

Turku Challenge puolimatka

Viikon tässä on nyt ehtinyt jo palautella Turusta ja se on tapahtunut huomattavasti paremmin kuin Lahden puolikkaan jälkeen. En tiedä miten siitä palautui niin kamalan hitaasti. Ikinä ollut noin vaikeaa. Ehkä se oli se nestehukka, kun veti niin rusinaksi. Toisaalta nyt on muutakin paremmin.

Kävin Lahden kisan jälkeen perjantaina vihdoin työhöntulotarkastuksen verikokeissa ja olin pyytänyt siihen ferritiinin lisäksi, kun oli vähän sellainen fiilis, että ei taida olla kovin rautaista meno. No, se olikin vaan 18 ja menin ostamaan seuraavana päivänä heti rautalitkua. Sitä on nyt tullut nautittua kuukauden päivät. Seuranta on lokakuun alussa.

Minulla oli siis syystäkin kovemmat odotukset tähän kisaan. Pelkään vaan odottaa mitään, koska aina joku pääsee yllättämään ja sitten harmittaa, kun meni metsään. Treenit olivat kulkeneet vaan paremmin ja olo ylipäätään oli vahvempi. Oli loppunut se happi loppuu fiilis.

Lauantaina 31.7. kävin tekemässä vielä vikat treenit eli kaikkea kolmea vähän. Perjantaina oli ollut niin huono sää, että skippasin. Taisi väsyttääkin. Sen jälkeen lähdettiin kohti Turkua ja matka meni mukavasti nukkuessa. En juuri koskaan nuku autossa, niin tämä oli jotain melko yllättävää. Akselin kanssa vedettiin siinä sitten kunnon tirsat. 

Hotelliksi oli valikoitunut Scandic Atrium, kun oli niin sopivan lähellä kaikkea. Levittäydyttiin huoneeseen ja hetki huokaistiin, sitten lähdettiin etsimään apteekki ja jotain välipalaa. Piti ostaa migreenilääkkeet ja korvatulppia, en osaa valitettavasti nukkua enää ilman ja nämä kaksi asiaa oli unohtunut kotiin. Arnolds oli niin houkutteleva siinä matkalla, että otimme kahvit ja donitsit välipalaksi. Terveellistä, ei todellakaan, mutta hyvää :D 

Hiljaista oli vielä, kun menin ilmottautumaan
 

Tämän jälkeen oli hyvä lähteä kisamestoille ilmoittautumaan ja viedä pyörä sinne valmiiksi. Onneksi ei oltu hätäilty sen kanssa, kun huomasin siinä, että sen sai viedä sinne vasta klo 18. Kerrankin en ollut liian ajoissa. 

Ilmottauduttu
 

Matkaa hotellilta mestoille oli joku puolitoistakilometriä. Pikkumies kärryissä matka meni melko helposti, kun ei tarvinnut koittaa pyydystää sitä mistään vähän väliä. Perillä piti vähän hahmotella mistä sitä piti seuraavana päivänä juoksennella vaihdoissa ja missä mitäkin oli. Kuoren hakeminen oli hyvin sujuvaa ja ruuhkatonta samoin pyörän telineeseen toimittaminen. Sitten piti etsiä taas ruokaa.

Kaikki mestat oli ihan turvoksissa, yllättäen, lauantai iltana. Bongattiin joku lättykoju joenrannasta keskustan tuntumassa. Oli oikein loistava valinta evääksi ennen kisaa, vaikka ei perinteinen pizza ollutkaan. Pieni mies otti fish&chips ja me isommat otettiin lätyt. Minun oli lohitäytteellä ja teräsmiehen kinkku. Paluumatkalla hotellille otettiin vielä jälkkäriksi jäätelöt.

Hotellihuone oli melko hikinen, mutta ihan hyvä ja hyvin siellä nukutti, kun puhallin vaan oli päällä koko yön. Nahkavekkari herätti aika tasan tarkkaan kuudelta, oli sekin niin jännittynyt kisapäivästä. Oli kyllä sellainen olo, kun kuunteli ulkona kohisevaa rankkasadetta herätessä, että jos vain kääntäisin kylkeä. Hirvitti jos on kylmä ja märkä keli, että ei tule taas mistään mitään...

Hotellin aamiaisella ei ollut oikein edes nälkä olin tankannut itseni ilmeisen onnistuneesti niin tukkoon. Koitin siinä vähän jugurttia ja marjoja upottaa ja join. No pulla ja croisantti parin vaahtokarkin kanssa meni myös :D 

Sitten siirryin huoneeseen tekemään juomat ja pakkasin vaihtopusseihin menevät eväät. Juoksussa minulla on ja pysyy se ns. vyölaukku, missä on kaikki geelit ym. Harvinaisen hyvä keksintö. Ukkonen jyrisi myös. Sadetutka näytti pahalta. Vähän ahdisti, tai aika paljon, niin mentiin autolla mestoille, kun alkoi sataa juuri lähtiessä. 

Päästiin aika lähelle, eikä kastuttu kauheasti. Vein pullot, geelit ja mittarin pyörään ja juoksugeelit juoksupussiin. Vaihto-alue oli onneksi parkkihallissa suojassa. Tosin vaihtopussit voisivat olla naulakoissa, eikä maassa. Pelkäsin, että joku ottaa vielä minun pussin omanaan ja heivaan sen jonnekin jorpakkoon sitten ja minä olen pulassa vaihdon koittaessa. Toki ei se naulakkokaan sitä estä.

Aamulla vähän erinäköista
 

Vähän siinä pyöriskelin vielä ja menin vetämään märkkäriä päälle. Olin kerrankin ajoissa verraamassa, lähtö 9 ja olin uimassa jo ennen puolta varmaan. Olin elätellyt toivoa, että ehtisin lämpenemään kumipuvussa ennen starttia vielä, mutta turha toive. Olin ihan jäässä, kun alettiin valumaan veteen. 

Lähtö tapahtui hyppäämällä veteen. Jos jotain opin Alcatrazin reissusta niin sen, että pää edellä ei kannata hypätä, jos ei oikeasti osaa sitä. Niinpä hyppäsin niin kuin siellä opetettiin. Kädet levällään, niin ei uppoa kovin syvälle ja siitä se lähti sitten taas. 

Uinti tuntui sujuvan hämmästyttävän hyvin siihen nähden, että vesi oli 19 asteista. Odotin koko ajan milloin tulee yökkimistä, kun se tapahtuu yleensä kylmässä vedessä, kun syke nousee tarpeeksi. Sitä ei tullut. Kellosta en nähnyt yhtään mitään, kun vesi oli niin sameaa, että kättäkään nähnyt. Eka kilsa meni alle 20 min sen katsoin, kun tuli 1 km ilmoitus. 900m meni sitten hitaammin kai, koska loppuaika oli 43:35. Tuli siinä kyllä otettua vähän osumaakin huolella pari kertaa, että kai ne vähän sitten kuitenkin hidasti.

Vedestä vedettiin ylös ramppia pitkin ja sitten juostiin ihan hyvä matka vaihtoon. Ja minä jopa juoksin sinne, mikä oli itselleni suuri ilon ja onnen aihe. Vaihto meni nopeasti, mutta piti mennä pissille vielä. Bajamajat olivat ärsyttävästi vaihtoalueen väärällä puolella, niin piti heittää vähän ekstra lenkkiä sinne. 5:52 meni T1 sinkoiluun.

Iloinen yllätys löytää isännät matkalta vilkuttamassa
 

Pyöräily oli minulle suuri mysteeri, koska mentiin moottoritielle. Ajoin rauhassa 8 km siirtymän kaupungin läpi, kun oli tietöitä ja kaikkea matkalla. Olin koittanut tolkuttaa itselleni, että ajan ensimmäisen kierroksen kolmesta vähän tunnustellen ja jos siltä tuntuu niin voin antaa mennä sitten loppumatkan. Se oli ihan hyvä valinta, kun ensimmäinen kierros oli todella ruuhkainen. Autot ajoivat vieressä kovempaa kuin 60 rajoitus oli ja toisella puolen suihki jengiä ohi. Välillä jäin sumppuun, kun en vaan päässyt ohittamaan. Melko turhauttavaa ja vähän ahdistavaa.

Pieni mies saa aina hymyilemään. Äitiä kannustettiin ihan innoissaan.
 

Toiselle kierrokselle tilanne alkoi onneksi helpottamaan ja minulla vauhti vaan nousi ja sama jatkui kolmannen kierroksenkin. Siirtymän otin taas rauhallisemmin, mutta nyt uskalsi mennä vähän kovempaa, kun tiesi mitä siellä on vastassa. Aikaa meni 2:40:46. Ei huono, paras 90 km.

T2 vaihdossakin löytyi tavarat ja aikaa meni 4:23. Oli pitänyt jättää kengät pyörään, mutta unohdin ja nilkutin sitten ne jalassa.

Juoksu lähti yllättävän hyvin liikkeelle. Koitin taas hillitä itseäni, että en kuolisi heti. Juottopiste tuli nopeasti ja kävelin läpi ja join vettä. Että ei nyt vaan taas sattuisi mitään. Jatkoin samalla kaavalla ja toisella juottopisteellä otin aina energiaa lisäksi. Kaikki toimi. Nesteet upposi ja energiat toimi juoksu kulki, mutta jalat alkoivat hyytymään loppua kohti. Viimeisen kierroksen taistelin melkein hampaat irvessä, että ei menisi kävelyksi. 

Kello käy

Ensimmäinen juotto


Ensimmäinen kierros melkein juostu
 

Jos olisin pystynyt pitämään ensimmäisen kierroksen vauhdin, niin olisin ylittänyt itseni niin monessa asiassa, että en olisi varmaan uskonut sitä. No, totuus on tarua ihmeellisempää. Tein kuitenkin parhaan puolikkaan juoksun ja toiseksi paras puolimaraton aika ikinä. Ilman kahta muuta lajia ennen sitä olisin juossut helposti alle kahden tunnin. Alkaa se minunkin juoksujalka löytymään vihdoin. 2:06:44. 

Kolmannen kierroksen lopussa jaksoi vielä hymyillä, kun ahkera kannustaja oli nukahtanut rattaisiin

Taisi vähän hymy hyytyä loppua kohden

Viimeisellä kilometrillä, kun ei oikein jalatkaan enää liikkuneet
 

Ja tulihan se puolikkaan aikaparannuskin vihdoin 5:41:20. Edellinen on 2018 Joroisilta 5:56. On tässä ollut kovat vuodet, että en ihmettele, että antoi odottaa. Uskon myös, että tuolla raudalla on myös osuutta asiaan. Viime kesänä Kangasalla olisi varmaan ollut myös mahdollista, mutta auringonpistos vei sen reissun.

Kyllä sitä sitten maalissa jaksoi taas hymyillä
 

Edelleen hymyilyttää. Pitkästä aikaa ehjä kisa. Kahden viikon päästä on vielä Kuusijärvellä sprintti. Barcelona siirtyy ensi vuoteen, kun en koe olevani juoksun puolesta vielä siinä kuosissa, että selviäisin. Turhan kallis reissu mennä kävelemään tai keskeyttämään. Haluan olla varma siitä, että juoksen maaliin. Sen lisäksi tämä taas paheneva tautitilanne hirvittää. Tähänkin asti selvinnyt terveenä, niin ei viitsisi lähteä kokeilemaan onneaan, vaikka siinä vaiheessa on rokotteet kunnossa. Taidan mennä juoksemaan taas Vantaalle maratonin.

Täytyy tähän loppuun vielä sanoa, että oli kyllä niin kiva kisa, että taidan mennä uudelleenkin.

maanantai 12. heinäkuuta 2021

IRONMAN 70.3 Finland Lahti

Perjantaina aloitettiin kisaan valmistautuminen käymällä Lahdessa rekisteröitymässä. Se oli selkeä ja nopea tapahtuma ja korona turvallisuus oli huomioitu hyvin. Syötiin siinä vielä jätskit ja shoppailtiin vähän kisa expossa ennen kuin palattiin kotiin.

 

Jätskin jälkeen piti vähän poseerata

Lauantai 3.7. oli kisapäivä. Ihanan lämmin päivä, joka osoittautui aika kovaksi ympäristöksi loppujen lopuksi. Olin aamulla pakannut kaikki, mutta siltikin unohdin yhden asian. Pyörän mittarin. Se jäi keittiöön laturiin. Olipahan ainakin kunnolla ladattu. Se ei nyt sentään kaatanut kisaa, mutta piti vain kelloon laittaa asetukset kuntoon.

Olin arvuutellut vielä aamulla laitanko uintiin märkkärin vai uuden swimskinin, mutta päädyin märkkäriin, koska vesi oli vain 22,9 C. Olen sen verran kylmänarka kuitenkin, vaikka lämmin ilma. Swimskin on kyllä oikeasti lämpimään veteen loistava. Testasin sitä perjantai iltana Sääksissä ja se oli jotenkin ihan käsittämätöntä materiaalikin. Se hylki vettä ihan oikeasti ja se päällä oli kiva uida.

Pyörän tarkistus
 

Pelimestoilla laitoin kaikki kamat vaihtoalueelle hiki päässä, vaikka ei juuri rehkinyt. Sitten istumaan varjoon ja odottelemaan, että pääsee vaihtamaan kamat, kun sekin oli ajoitettu. No päädyin sitten kuitenkin vaihtamaan myyntiteltan takana, koska sisälle oli niin pitkä jono. Sitten lähdin valumaan uintimestoja kohti. 

Olin ehkä vähän turhan ajoissa uintimestoilla, mutta odottelin ennen kuin puin mustan kumipuvun päälleni. 10 min sen jälkeen lähdin kohti uimista ja starttasin. Vesi tuntui yllättävän kylmältä ehkä senkin takia, että auringossa oli niin kuuma. Rolling start sopii aina vain todella hyvin itselleni, kun ei tule sitä startin "paniikkia". 

Melko kuuma, sää siis tuossa asussa
 

 

Sain heti hyvin rytmistä kiinni ja mielestäni uinti meni aika hyvin. En jäänyt haaveilemaan missään kohtaa eli läpsyttelemään mukavasti eikä ahdistanut eli en saanut yskä/yökkimis kohtausta. Vettä vetäisin henkeen pari kertaa, että piti vähän röhiä, koska aalto pääsi yllättämään. Loppua kohti alkoi tulemaan vähän lämmin, varmaan senkin takia, että vesi lämpeni märkkärin sisällä ja ympärillä. Aika oli 41:49.

Vaihtoon, hymyilyttää hyvä uinti
 

Vaihdossa piti käydä bajamajassa, kun kylmä vesi irrotti hyvin nestettä kropasta ja muuten juoksin iloisesti vielä tässä vaiheessa. T1 5:37.


 

Pyöräilemään oli mahtavaa päästä uudella pyörällä. Yritin ottaa chillisti alun, mutta Messilän mäessä tuli otettua sellaiset vauhdit, että seuraava ylämäki meni sitten vauhdilla sekin ja hirtti vähän kaasu pohjaan siinä. Auringonpistos kuumotteli takaraivossa edelliseltä kesältä ja ensimmäiseltä juottopisteeltä nappasin vesipullon, jonka tyhjäsin päähän/niskaan. Visiirin pois ottaminenkin oli todella hyvä veto ja suurin osa pyöräilystä menikin ilman sitä. Ei tullut kuin pari pikku öttiäistä silmään ja perhonen suuhun.

Juotavaa meni järkyttävän paljon. Olen pärjännyt 90 km aina tähän mennessä kolmella pullolla, mutta etupullo tyhjeni jo 20 km aikana. Seuraava meni ennen puolivälin juottopistettä joten vaihdoin sen vesipulloon ja lisää vettä päälle toisesta. Kolmas pullo tyhjeni myös aika nopeasti ja sekin meni vaihtoon kolmannella juottopisteellä ja taas lisää vettä päälle. Jano oli silti koko ajan. Pyöräillessä on se paha, että ajoviiman takia ei huomaa kuinka paljon hikoilee. Se jatkuva vesiputous kypärästä antoi kyllä viitteitä hien määrästä.

Piti vähän hillitä menoakin pyörällä jossain kohtaa, kun alkoi pistämään päälakeen ja säikähdin sitä. Ehkä suotta, mutta se auringonpistos pelotti. Otin salmiakkia ja geeliä ja join lisää. Kelloon kun olin laittanut näkymiä, kun ei ollut sitä varsinaista laitetta, niin unohdin laittaa pyöräily ajan. Kokonaisaika oli kyllä, mutta ei sitä. Ja kello ei halunnut ymmärtää myöskään Quarkin kadenssia, kun on wattien kanssa varmaan samassa. Olin vähän että no, tällä mennään ja katselin watteja ja kuulostelin fiilistä.

Nestehukka söi loppua kohden vähän voimia vaikka viisi pulloa tyhjensin. Geelitkin tökki, mutta neljä taisin saada upotettua matkan aikana. Vaihtoon tullessa suivaannuin, kun joku heitti tyhjän geeliroskan rennolla ranneliikkeellä tielle, niin tuuttasin ohi ylämäkeen, vaikka piti mennä loppu kevyesti ja sanoin tiesitkö, että roskaamisesta saa penaa. Sitten ironisesti hetkeä myöhemmin etupullostani lensi se sininen pallo, kun ajoin kivetyksen reunan yli... No, se oli vahinko, niin kuin sekin, kun onnistuin pudottamaan yhden geelin kaivaessani niitä. Pyöräily meni aikaan 2:50:13. Paremmin kuin 2018. Taisi olla peräti 6 min.

En vielä tiennyt mikä tuskien taival odotti
 

Vaihtoon kävelin olin niin mutkalla ja vähän kärsinyt olo. 5:25 meni siihen selän ja jalkojen oikomiseen, että pääsi juoksemaan.

Juoksu lähti yllättävän kevyen tuntuisesti kaikesta huolimatta. En ehtinyt juoksemaan pitkälle, kun näin naisen kaksin kerroin sivussa. Tunnistin pyöräilystä ja muistin, että hänellä oli ollut samanlainen kypärä kuin minulla niin aavistelin, että hänellä oli varmaan se auringonpistos, koska näytti samalta, kuin oma meininki viime kesänä. Kysyin onko kaikki hyvin ja sanoin, että taitaa olla auringonpistos. En tiedä miten hänen kävi, kun hän vaikutti olevan kuitenkin tolkuissaan ja ajoi minut matkoihinsa :D

Itseeni iski lämpö ja nestehukka ensimmäisen kilometrin jälkeen aika kovaa. Syke nousi ja päässä heitti. Koitin jos Noshtin salmiakkigeeli pelastaisi ja sitten tulikin ensimmäinen juottola. Kaadoin vettä päälleni ja suuhun parin mukillisen verran ja suihkusta läpi. Teki niin pahaa, että hengitys salpautui ja piti keräillä itseään hetki. Yritin juosta juomapisteeltä toiselle toistaen tätä samaa, mutta teki tiukkaa. Kolmannen jälkeen koitin kävellä vähän pidemmän pätkän, että oisin saanut sykkeen vähän rauhoittumaan, mutta ei se suostunut laskemaan alle 130 millään. Edes salmiakilla. Ensimmäinen kierros oli ihan taistelua.

Sitä taistelua

 

Jossain kohtaa alkoi toisella kierroksella helpottamaan ja vesikään ei aiheuttanut enää kouristusta. Juoksu ei siltikään oikein sujunut enää olin niin loppu. Viimeiseltä juottopisteeltä oli joku reilu kilsa ehkä puolitoista maaliin niin siinä potkin itseäni, että nyt purista se viimeinenkin ja juokse kunnolla. Maalisuoralla on se kuuluisa matto ja se ei anna yhtään anteeksi laahustusta ja melkein kaaduin siihen, kun jalat meinasi luovuttaa siinä. Jos joku sai siitä kompuroinnista kuvan, niin saa lähettää minullekin sen.

Ohi on taas
 

Juoksuun meni 2:16:50. 12 minuuttia paremmin kuin 2018, mutta silloin olikin migreeni seuralaisena, nyt nestehukka. Maaliin selvisin nipin napin alle kuuden tunnin ajassa 5:59:54. 5:30 aika jäi siis edelleen haaveeksi.

Hyvä homma
 

Kisan jälkeen koitin siinä syödä tarjotun salaatin, mutta en saanut paljoa alas. Noshtin suklaa palkkari meni sentään alas automatkalla. Suihkun sijaan kävin pulahtamassa uimarannalla ja se oli ihanaa ja sai riittää sillä erää. 

Sunnuntaina olin aivan loppu. En jaksanut käydä katsomassa edes omia kisoja Sääksissä, kun voimat loppuivat kauppareissulla aivan totaalisesti. Makasin pari tuntia sängyssä sen jälkeen. V-käyräkin oli harvinaisen korkealla silloin. Tuli mietittyä kyllä kaikkea, että pitäisikö vain antaa olla, kun ei tästä tunnu tulevan mitään. Aina yhtä paska vaikka kuinka treenaa. Väsymys siellä huuteli :D 

Hyvin kulki viikonloppuna taas
 

Nyt lauantaina järjestettävä Oittaa triathlon piti siirtää vielä ensi vuodelle, koska sattui siihen häät samalle päivälle. Saan kuulla siitä ikäni jos skippaan ne kisojen takia. Toisaalta ihan hyväkin, että ei ole kolmet kisat kahden viikon välein, nyt kun ei ole edes kesälomaa kuin viikko. Kaikki kolme kisaa on kuitenkin viime kesältä kotoisin. Turku on sitten seuraavana ohjelmassa.

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Ihana kesä

Pääsi taas vähän unohtumaan tämä tänne kirjoittaminen. Viimeksi kerroin kuinka kelloni hajosi ja lähetin sen Polarille huoltoon. Siitä kehkeytyikin melkoinen farssi, koska Posti kadotti sen pariksi viikoksi. Iski pieni paniikki, että onko se entinen kello. Syynä tähän oli kuitenkin se, että se olikin mennyt kirjeenä. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, vaikka "pientä" stressiä aiheuttikin. Kellon vikaantuminen johtui näytöstä eli se ja näppäinrunko vaihdettiin, niin jo käy taas. 

Uusi näyttö

Kuukauden ehdin olemaan ilman. Melkoinen elämys sekin, mutta ihan opettavainen. Sain vähän vieroitettua itsestäni puhelimesta ja kellon tuijottamisesta. Voisi melkein sanoa, että itseaiheutettu kiireentuntu väheni, kun ei tiennyt mitä kello on. Toisaalta löysin itseni myös panikoimasta pari kertaa, kun olin unohtunut tekemään jotain ilman mitään käsitystä ajasta.



Sää on ollut itselleni mitä parhain nyt pari viikkoa, kun on näin lämmintä. Treenit sujuu, kun ei tarvitse palella. Lauantaina olisi Lahdessa puolimatka ja olen aika innoissani, kun pääsee taas kisaamaan. Täytyy nyt koittaa malttaa vielä muutama päivä tärinöissään :D

Täydellinen kaari

Uusi pyöräkin valmistuu viime hetkellä, kun osien kanssa ollut vähän haasteita. Niitä kun ei ole oikein saanut mistään. Etuvaihtaja oli viimeinen puuttuva palanen, mutta sekin saatiin ja pääsen onneksi vielä ajamaan pyörällä ennen lauantaita. Ihan suoraan kisaan en olisi ehkä lähtenyt kuitenkaan kylmiltään. Vanha pyörä kuitenkin kulkee nyt kuin uusi, kun siinä on ne uuden pyörän 105 vaihteet, etujarru, 11 lehtinen takapakka ja uuden pyörän orkkis vanteet. 25 renkaat ovat yllättävän mukavat 23 verrattuna näillä reikäisillä teillä. Ei satu montut tiessä enää niin paljon.

Uusi pyörä ja uudet watit

Takavaihtaja

11 vaihdetta

Etujarru, kaikki uutta

Vanha pyörä oli todellakin uusien osien tarpeessa. Kävipä toukokuussa niinkin, että tuli kolmas rengasrikko. Ajoin lenkillä vanhan Hämeenlinnan tien yli kohti Nukaria, niin aloin ihmettelemään ihmeellistä ääntä. Luulin, että jokin risu tms oli tarttunut johonkin. No, syy ääneen oli tyhjenevä rengas... Huomasin sen alamäessä sitten. Oli sen verran kuluneet jo ne pistosuojatut renkaat, että jokin oli tökännyt läpi, kun olin hidastanut autoja väistäessäni, että painui läpi. 

Rengas rikki

Seuraava tragedia tuli viikkoa myöhemmin, kun hivenen jo oireileva takavaihtajan vaijeri katkesi sitten lopulta. Siitä oli ollut muutama säie poikki jo jonkun aikaa, mutta olin ollut, että vaihtaa sitten kaiken kerralla. No, se nopeutti ainakin sitä huomattavasti. Olin ehtinyt ajamaan melkein seitsemän kilometriä lenkistä ja totesin sitten, että ajetaan kotiin kuitenkin. Lenkki vähän lyheni suurimmalla vaihteella vääntäessä... 25 km taisi tulla sille retkelle matkaa.

Pääsin myös valokuvamalliksi pitkästä aikaa :D Vähän jännitti kieltämättä. Tom Brunberg esitti tällaista mahdollisuutta ja hivenen kauhuissani suostuin, kun en koe olevani kauhean kuvattava. Hienoja kuvia tuli silti, kun unohdan tuijottaa kaikkia omia kauheuksiani, koska ei sen vian tarvitse olla iso, kun se on päässä.





sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kelloton

Nyt voi päättää pitkän hiljaiselon, kun tapahtui jotain niinkin dramaattista, että kello meni rikki. En ole kaiken kaaoksen keskellä jaksanut oikein kirjoitella mitään perus settiä, kun treenit on olleet ainut asia suunnilleen mitkä ovat sujuneet ja menneet suunnitelmien mukaan tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Ei siis ole ollut urheilun puolella mitään jännää, kun kaikki oli peruttu. Ainut siisti juttu oli marraskuun Aktia cupissa, kun juoksin uuden 10 km ennätykseni 51:31. Perus settiä pyörää ja juoksua muuten. Tammi-helmikuussa tuli hiihdettyä aika paljon itselleni ja odotan todella paljon jo, että pääsisi uimaan. Viisi kuukautta edellisestä. Ehdin ostamaan uusia uikkareita ja lasitkin juuri ennen kuin hallit menivät kiinni. Pitää päästä testaamaan niitä! Ehkä jo ensi viikolla siis :D

Mutta tähän kello asiaan. Minulla on ollut Polar Vantage V nyt kaksi ja puoli vuotta. Kaikki ollut loistavasti. Mutta viime lauantaina, kun lähdettiin kaupasta ihmettelin mitä ranteessani tapahtuu, kun kello värähteli omituisesti. Katsoin sitä ja totesin "Jahas, se kaatui." Jatkoin kävelyä ja autolla aloin katsomaan uudestaan, että nyt ei taida olla kaikki kotona. Näyttö vilkkui ja näkyi välillä, kun se yritti ladata itseään käyntiin ja värähti aina, kun aloitti alusta. Sitten välillä vilahti kello ja taas käynnistyi uudelleen. Olin vähän ok? 

Koitin kotona laittaa sitä laturiin ja saada yhdistettyä koneeseen, mutta ei vaikutusta. Ajattelin, että annan akun tyhjentyä, jos sen saisi resetoitua. Sunnnutai aamuna, heti ensimmäisenä tietysti, yritin uudestaan. Ei vaikutusta. Näyttö vilkkui edelleen. Näin kyllä, että alkoi lataamaan, mutta kelloon ei saanut yhteyttä. Kirjoitin sitten tiketin Polarille ja keskiviikkona lähtin kellon huoltoon. Nyt ei voi sitten kuin odotella.

Mutta tämä olo, kun ei ole kelloa. Oli pakko kaivaa jotain aristojen aarteita, koska katsoin tyhjää rannetta ties kuinka monta kertaa päivässä. Olin ja olen edelleen ihan pihalla ajan kulusta ja kaikesta oikeastaan, kun ei ole sitä laajennettua todellisuutta kädessä. Siltä se ainakin tuntuu vaikka voisi kuvitella, että se on vain kello. Sen ymmärtää vasta, kun sen menettää...

 

Arkistojen aarteet. Teräsmiehen helmi 90-luvulta. Tarvitsi vain uuden patterin, mutta en uskalla käyttää, kun ranneke niin kovettunut, että en riko sitä. Toinen äidin vanha. Saanut sen mummoltaan, kun aloitti koulun. Se pitää vain muistaa vetää, mutta muuten käy ja kukkuu. Ollut nyt se kädessä. Pitää vain olla rikkomatta sitäkin...

Toisaalta ihan vapauttavaa. En tiedä miten olen nukkunut, joutuu siis ihan luottamaan fiilikseen. En tiedä miten aktiivinen olen ollut tai paljonko kuluttanut. Joutuu siinäkin luottamaan ihan itseensä. On tämä siis ihan opettavaista. Sitä on tullut yllättävän riippuvaiseksi tuosta vehkeestä. Treenit saanut onneksi muuta kautta ylös. Pyörässä V650 ja juostessa puhelin. Tosin ärsyttävää juosta puhelin kädessä, jos tekee muutakin kuin vaan lönköttelee tietyn matkan.

Toivottavasti kellon tulevaisuus selviää pian, että pääsee taas normaaliin elämään takaisin :D

lauantai 31. lokakuuta 2020

Maraton Vantaalla

Kolme viikkoa sitten kävin kirmaamassa elämäni toisen maratonin Vantaalla. Ensimmäinen oli samassa paikassa viisi vuotta sitten. En oikein tiennyt nytkään mitä odottaa. Olin vaan ajatellut, että menee miten menee. Ei se ainakaan huonommin voi mennä kuin ensimmäisellä kerralla.

Sää oli oikein mainio puolipilvinen ja abt 10 astetta. Vähän taisi tuulla. Lähtö oli Tikkurilan urheilupuistosta klo 11 ja olin arvioinut ajakseni vähän reilun 4 h ja ajatuksena oli juosta 10 km tuntiin aina. 30 km suunnitelma piti ja sitten alkoi hyytyminen loppua kohti. 

 

Lähtö oli ainakin iloinen

Geeli 40 min välein, yksi ennen starttia, joka toinen kofeiinillinen ja kävelin juottopisteet, että sain kaiken varmasti imeytymään eikä tulisi kuplaa mahaan. Energian ja nesteytyksen osalta onnistuin, vaikka huomasin tiputtaneeni yhden geelin, mutta onneksi niitä oli myös tarjolla järjestäjän puolelta.

Ensimmäinen kierros meni ihan kivasti, mitä nyt persaukseen alkoi sattumaan jo siinä. Alkoi vähän jännittämään, että mitenköhän tässä käy, kun tuntuu jo tältä... Toinen kierros meni ilman mitään ongelmia, mitä nyt pissillä piti käydä 1:50 kohdalla, kun silmät kellui. 

 

Toisen kierroksen puolessa välissä taisin olla

24 km kohdalla alkoi pistämään puoleen väliin eli varmaan pallea kramppasi tai jotain sellaista. Siinä tajusin, että olin päästänyt asennon lysähtämään. Ensimmäisellä juottopisteellä keräsin itseni, korjasin asennon ja kipu hävisi. Onneksi, koska varsin veemäinen vaiva, jos siitä ei pääse nopeasti eroon. 27 km jälkeen on alkanut vauhti hyytymään kuitenkin ja ei tullut enää alle 6 min/km kilsoja. Siitä se siis lähti.

Jossain kohtaa sattui myös vasempaan sääreen. Ei ollut mikään ihan perus lihaskipu. Mietin jo, että pitääkö lopettaa juokseminen ennen kuin mitään hajoaa oikeasti. Kipu ehti kuitenkin loppua tai pienentyä niin, että se ei enää häirinnyt loppuun raahautumista tai sitten olin vaan jo muutenkin niin hajalla, että ei enää tajunnut mitään.

37 km kohdalla tuli sellainen henkinen kuolema, että en olisi jaksanut enää metriäkään ja ajattelin, että jos vaan menen maahan makaamaan, niin kyllä joku siitä korjaa talteen. Vähän saatoin jopa nyyhkyttää olin niin hajalla, mutta ravistelin itseäni, että enää 5 km ja en ole edes uinut ja pyöräillyt ennen tätä. Pakko jaksaa!

Maaliin pääsin ajassa 4:27:06, joka oli 25 min paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Olin varsin tyytyväinen suoritukseeni. Melkein aloin jo miettimään, jos tekisi saman uudestaan keväällä :D

Tällä kertaa kunto kesti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla eikä tullut puujalkoja. Kenkävalinta, Hokan carbon x, oli oikein onnistunut omaan jalkaani. Vähän on tekniikassa tai jossain vielä vissiin korjattavaa, kun tuli oikean jalan etureisi niin kipeäksi ja vasemman pohje. Lonkat oli myös kipeät, mutta ne oli varmaan vaan niin jumissa, että kipeytyivät sen tähden. 

Vasen sääri, joka kipuili pahasti juostessa teki itseensä seuraavana päivänä patin ruhjeen kanssa. Olikin vähän kipeä kohta heti juoksun jälkeen illalla. Se kuitenkin hävisi kokonaan parissa päivässä, mutta jokin siinä otti kipeää ihan tosissaan. Koskaan aikaisemmin ollut mitään vastaavaa missään. Portaat teki mieli mennä alas takaperin teki niin hellää jaloissa ylipäätään pari päivää. LPG kolmantena päivänä oli kuin jalkojen ylösnousemus :D

Sääri ja ruhje. Ei näytä kummoiselta kuvassa, mutta oli kipeä.
 

Viikon siinä palauttelin tekemättä mitään ja taas mennään tai on jo menty toista viikkoa. Toki kyllä se on vähän tuntunut edelleen mm lihasjumeina, mutta nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että alkaa olemaan taas lähempänä normaalia tilaa. Mitä nyt tänään selkä sekosi, kun työnsin lipastoa... Väsymystä havaittavissa siis edelleen lihaksissa, kun niin kävi. Toivottavasti menee ohi huomiseksi.