Wattbike kisat jälleen

Tänään oli sitten muuten niin tavallisen viikon kohokohta eli 4 km wattbiken SM-kisat Keravalla. Kisat järjestettiin Pyöräliike Lundbergilla. Paikka oli aika loistava, suuri ilmava halli. Ei siis ainakaan happi loppunut ja yleisöäkin oli ihan kivasti. Teräksinen hovikuvaaja ei ollut mukana, koska oli ajamassa kartingia, joten seurakaverin otti kuvia. Puhelin jolla kuvat otettiin ei vaan ollut ihan paras, joten koittakaa kestää, mutta kivoja kuvia silti. Lisää kuvia löytyy Indoor Sports Finlandin facebook sivuilta. Seuraavat kisat olisi sitten 18.1. Liikuntamyllyssä ja siellä 10 km kisat \o/

Vähän lämpöö siinä haettiin ensin

Tavoitteenani kisassa oli parantaa edellistä 4 km kisan aikaa, joka oli ensimmäiseltä kerraltani. Sehän oli lähinnä sellainen "mikäs tämä tällainen wattbike oikeen on" kerta. Silloin poljettiin myös se kilometri. Sarjassani oli sen verran kovia naisia, että en edes unelmoinut sijoituksista tällä(kään) kertaa :D

Musiikkilaitteiston virittelyä

Spotify kiukutteli

Onneksi pyörät olivat puolellani ja järjestivät minulle aikaa säätämiseen oikuttelemalla

Lähtö siis vähän viivästyi teknisten ongelmien vuoksi

Mutta kyllä me loppuun asti päästiin. Osa on jo tippunut pyörän kyydistä :D

Tulos parani edellisetä

Paransin ensimmäisestä 7 s. 4 km meni nyt 6:21 aikaan. Olin vähän pettynyt, koska olin toivonut suurempaa parannusta, mutta minua lohdutettiin, että tällä matkalla tuokin on jo todella hyvin. Sain myös pidettyä kadenssin yllättäen lähempänä sataa koko ajan eikä tullut mitään ylilyöntejä. Olin yllättynyt siitä kuinka helposti se meni. Watitkin parani ensimmäisestä 201 -> 214 ja keskinopeus 0.7 km/h kovempaa. Vastuksen kanssakin meni niin kuin suunnittelin eli joka kilometrillä nostin yhdellä. Keskisyke meni ihan harakoille, kun unohdin mittarin päälle... 184 näytti olleen maksimi.

Miesten yleinen sarja

Aikamoista runttaamista sielläkin

Tällä viikolla tuli tehtyä aika normi settiä muuten. Tiistaina venyttely ja uinti. Keskiviikkona tanssi. Mutta enää kaksi viikkoa, ja sitten alkaa taas treenaaminen tosissaan kohti kesää ja uusia haasteita. Pitäisi kyllä potkia itsensä taas juoksemaan, koska edellisestä kerrasta alkaa olemaan se kolme viikkoa, joka oli triathlonleirillä. Pyörällä leikkiminen on vaan niin kivaa, kun se on niin helppoa... Miksi sitä vaan aina sortuu siihen mikä on helppoa, eikä tee sitä mitä pitäisi. Ehkä huomenna juoksua...? Yksin se on vaan pahuksen puuduttavaa... Nyt vähän glögiä ja sitten unta.