Suuntana Ahvenanmaa

Tässä sitä lähtövalmisteluja hääräilen. Kävin kevyellä pyörälenkilläkin. Meni vihdoinkin hyvin. Ollut vähän tahmeaa liikkumista aikaisemmin ja se on vähän huolettanut. Kuski kiihtyy, mutta vauhti ei. Sykkeet ovat siis nousseet turhan äkäisesti vaikka vauhti ei. Olenkin ollut hivenen huolissani onko nyt ylikuntoa puskemassa...

Uusi setti

Sunnuntaina tein pyörällä minuutin vetoja viisi ja samoin juostessa. Tiistaina lyhyitä juoksuvetoja tehdessä totesin sykkeiden vain nousevan jo alkumatkasta, kun kävelin. Vauhti oli ihan hukassa ja jalatkin tuntuivat aivan pölkyiltä. Olen nyt koittanut vaan venytellä ja olla rasittamatta itseäni, että häviäisi moinen. Eilinen uinti meni kyllä ihan kivasti ja äskeinen kevyt pyöräily. Sain pidettyä sykkeet aisoissa niin, että keskisyke oli lenkin päätteeksi vain 135. Hyvä hyvä.

HCT:stä löysin vihdoin edukkaat pyöräilyhousut, Ironman, joissa ei ole hillitöntä peräpehmustetta. Tuppaa takamus kipeytymään/hiertymään niissä normaaleissa pyöräilyhousuissa. Sitten tuollainen "hieno" toppi, jossa on vetoketju edessä ja taskut selässä. Halusin tuollaiset housut, koska haalari on toisinaan vähän hakala.

Huomasin tänään pyöräilemään lähtiessä, kun vedin säärystimiä jalkaan, että olen onnistunut saamaan toiseen jostain reijän :( Näyttäisi siltä, että se on napannut johonkin kiinni ja lähenyt sukkahousuista liiankin tutun silmäpaon tapaan hajoamaan.

Mutta nyt takaisin pakkailemaan ym. Laiva lähtee Helsingistä 17:30 ja on Maarianhaminassa 04:25. Melko aikaisin, kun startti on vasta puoliltapäivin... Tämä vaan tuntui olevan ainoa järkevä tapa päästä sinne ilman, että tulee kamalan kalliiksi.Kaiken lisäksi sinne saarelle tuntuu menevän ihan hiton huonosti mitään. Liian aikaisin tai liian myöhään. Lautoista en ottanut mitään selvään, kun käytin tunnin niiden reittien ja aikataulujen ihmettelemiseen. Takaisin lähdetään jo Lauantai iltana/yönä klo 23:45 ja Helsingissä 10:10. Toivottavasti tulee tänään illalla uni silmään. Paluumatkalla tulee uni varmasti, koska on niin pitkä päivä huomenna...

Toivotaan, että tulee onnistunut matka ja kisa :) 

Syömistä ja juomista

Paljon puhutaan siitä mitä pitäisi syödä ja juoda ja vaikka mitä, että pysyy terveenä ja kunnossa eikä rasita itseään lisäaineilla ym. ympäristömyrkyistä puhumattakaan. Ekologisuutta unohtamatta. Syömisestäkin on tehty tietynlaista tiedettä. Ennen taisi olla helpompaa, kun ei ollut niin paljon vaihtoehtoja. Nykyään itse ainakin hämmennyn välillä kaupassa, kun pitäisi ostaa vaikka jauhelihaa. Ristus niitäkin on nykyään vaikka mitä. Pyrin kyllä ostamaan lihat lihatiskistä ja/tai luomua. Olen todennut vaan luomulihan maistuvan paremmalle.Harmillisesti se sana "luomu" tuotteessa nostaa yleensä myös hintaa. 

Ennen mietittiin myöskin varmaan sen takia syömistä tarkemmin, koska suurin osa tehtiin alusta asti itse. Nykyään on niin helppoa mennä syömään jotain nopeasti, sen suuremmin miettimättä mistähän se jauhelihapihvi tai joku muu on tullut. Mutta tuntuu, että vastuuta koitetaan kuitenkin sysätä koko ajan enemmän kuluttajalle, jotta mietittäisiin työntekijöiden ja eläinten jne. oloja. 

Mitä siis itse syön. Melkein mitä tahansa. En hirveästi jaksa rajoittaa syömistäni, mutta en juurikaan napostele, enää, ja syö herkkuja. Vähitellen oppinut vaan sokerista eroon. Mutta oli se ensimmäinen Atkins kuuri aika kamalaa, tällaiselle onneksi jo entiselle sokerihiirelle, mutta siitä se lähti. Nykyään lähinnä kuvottaa, että laitoin ennen sokeria teehenkin kolme teelusikallista... Annoksien kokoon kiinnitän enemmänkin huomiota. Töissä ei tule liikuttua samalla tavalla, niin pitää koittaa hillitä sitä syömisen määrää.

Aamupala on yleensä teetä ja kaksi leipää. Töissä lounas ja välipala, rahka tai vastaavaa. Kotona joku välipala ja illalla vielä kunnon ruokaa. En käytä mitään kevyt tuotteita, mutta perus valkoisen sokerin olen korvannut jo ajat sitten ruskealla ja nyt löysin kookossokerin. Käytän myös steviaa ja xylitolia. Juon "punaista" luomumaitoa, koska totesin, että maitoyliherkkyyteni katosi, kun vaihdoin homogenoimattomaan "vanhan ajan" maitoon.

Kookosmehu

Terveystuotteista, tai miksi niitä nyt voi kutsua, olen havainnut mm. aloe vera geelin toimivaksi. Tekee vatsalle ja ainakin minun iholle hyvää. Kookosmehusta tykkään muuten vaan ja juon sitä janoon ennemmin kuin pelkkää vettä. Se ei tosiaan muistuta millään tavalla kookosmaitoa. Luotan siihen, että saan ravinnosta tarpeeksi kaikkia vitamiinejä ja hivenaineita eli en jaksa syödä mitään nappuloitakaan.

Urheillessa tulee käytettyä kaikkea jauhetta ja geeliä. Välillä meinaa nekin tulla korvista... Proteiinilisiä en voi kauheasti käyttää, koska kerään tajuttoman nopeasti massaa niillä. Niin kuin teräsmies totesi, että olen enemmän painonnostaja ruumiinrakenteeltani :D Mutta vähän sekoitan Herbalifen proteiinijauhetta palautusjuomaan banaanin, maidon ja mantelivoin seuraksi. Toiminut ainakin tähän asti hyvin.

Kokoelma

Olen tykästynyt Isostarin tuotteisiin juomissa ja geeleissä. Niissä ei ole ihan niin esanssinen maku. Minun mielestä. Ne sopivat myös vatsalleni ja ei ole tullut mitään muutakaan sivuvaikutuksia. Saatavuus on vaan vähän heikko. Fitnesstukusta löysin onneksi todella hyvän valikoiman Suomen mittapuulla.

Sport drink jauhetta käytän yleensä aina lenkeillä 1-3 mitallista puoleen litraan. Riippuu treenin kestosta ja tehosta kuinka paljon laitan sitä. Sitten on nuo tabletit kevyeen treeniin ja niitäkin laitan vain sen yhden puoleen litraan yleensä vaikka purkissa sanotaan kaksi. Endurance jauhetta kokeilin kerran, kun lähdin pidemmälle pyörälenkille. Makuina näissä on sitruuna, appelsiini ja fresh eli greippi. Yllättävän hyviä kaikki, mutta greippi on suosikkini. 

Pikkugeelin olen vetäissyt kerran ja se oli Tirmotrissä. Oli ihan hyvä veto, koska meinasin hyytyä ja juotu merivesi taisi saada mahani voimaan vähän pahoin. Isompia etualalla en ole vielä kokeillut. En koe niille oikein tarvetta sprinteissä.

Kertokaa toki mitä itse syötte ja juotte, koska aina kaipaa hyviä vinkkejä ;) Ja vaihtelu virkistää!

Nyt vähän välipalaa ja juoksemaan muutamat vedot :)

HCT 2013 ja vähän muistelua omasta

En ollut ymmärtänyt aikaisemmin kuinka paljon voikaan jännittää toisen puolesta. Eilen olin varmaan enemmän puhki teräsmiehen setin jälkeen kuin hän itse. Sää oli kaunis, vaikkakin vähän kolea. Oma asuvalintani, shortsit ja teepaita, ei ollut ainakaan ihan paras ja olin melko jäässä loppujen lopuksi. Viisvarpailla kyllä jaksoi kävellä, että jokin sentäs onnistui. Koitin myös toimia kuvaajana kerrankin. Yllättävän hyvin onnistuin kuvissa. Onneksi ystäväni tuli katsomaan startin avopuolisonsa kanssa ja puoliso sai ottaa alkuun kuviakin, kun en varmaan olisi itse edes pystynyn tärinältä :D

Valmistautumista

Pyörä paikalleen

Lähdössä

Joku kiilaa pahasti

Loppusuora

Vaihtoon

Vauhdikkaasti mennään

Poseerausta katsomossa

Ensimmäinen kierros melkein juostu

Orava

Uinti oli kuulemma hankala ja pyöräily rasittava. Pyörä-juoksu vaihto ei mennyt ihan putkeen, koska se pussi missä oli juoksukengät oli kateissa. Se ei siis ollut laatikossa missä sen piti olla. Juoksu oli ihan ok, mutta alkoi kulkemaan vasta toisen kierroksen puolessa välissä. Kuulostaa tutulta. Sanoin ihan samaa vuosi sitten ja sen takia en mennyt uudestaan. Nimettiinkin kisa mini Kuopioksi. En mennyt Kuopion kisoihin, koska teräsmies sanoi, että se ei ole kiva. Ihan hyvin tämä meni silti lähes kylmiltään vetästynä :D Näyttikin maalissa siltä, että olisi käynyt vain pikku lenkillä...

Ihmettelin kyllä suunnattomasti joidenkin katsojien välinpitämättömyyttä kisaajia ja järkkäreitä kohtaan. Yksikin nainen meni pyöräilyreittiä pitkin "Koska minä haluan tuonne ja menen sinne tästä" hän vain ilmoitti, kun järkkäri koitti neuvoa oikealle reitille. Oli pakko huutaa "Voi tulla pyöräilijä neljääkymppiä selkään", siinä oli hyvä alamäki. Mutta rouva jatkoi matkaa, nenä pystyssä lastenrattaiden kanssa. Meinasi tulla yksi kasa katsojien kanssa, kun porukka seisoi niin kääntöpaikan reunassa ja yhdellä pyöäilijällä meni vähän pitkäksi hänen joutuessa väistämään toista, jonka vauhti loppui käännökseen.

Oma kisani meni vuosi sitten ihan ok. Juuri ja juuri alle tuntiin, mutta olin ihan tyytyväinen, koska paransin ensimmäisestä, paitsi uinnissa. Sanoin ihan samaa kuin teräsmieskin, että käännöskissä meni rytmi sekaisin ja uinti hajosi. Harrastin tosin vain rintauintia sillon. Totesin vaan kisan itselleni turhan repiväksi ja päätin jättää väliin jatkossa :) Ehkä joskus kunto riittää tähänkin.

Jännää

Pulipuli

Läähpuuh

Kipikipi

Kiukulla

Loppus jo

Loppukiri

 

Vähän kaikkea

Kyllä nyt tuntuu, että treenitahti tahtoo hiipua väkisinkin. Taitaa se talvihorros lähestyä uhkaavasti. Ei vaan jaksa ja huvita tahkota enää samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin. Varmaan nämä lyhenevät päivät ja kylmenevät ilmatkin tekevät hallaa ulkoiluinnolle. Ja ihan tylsää joutua kiskomaan päälle enemmän vaatteita, että tarkenee pyöräillessäkin...

Sunnuntaina käytiin parin treenikaverin kanssa uimassa Sääksissä ja vähän jännitti, kun oli sellainen tuuli. Ihan hyvin se meni vaikka oli aikamoiset hyökyaallot. Ensimmäiselle poijulle mennessä vasta-aallot, seuraavalle sivuttaiset ja tuli melkein huono olo oli se sellaista keinutusta :D ja myötäaallot rantaan. Viimeinen oli melkein pahin, koska jos otit happea väärässä kohdassa aaltoa se pyyhkäisi yli... Ja jalat oli välillä ylempänä kuin pää. Koitin kovasti nyt toteuttaa sitä, että en kääntyisi niin paljoa, kun otan happea, mutta ei se tuossa aallokossa ollut kovin helppoa. Toinen mitä koitan petrata on käsivedon loppuun vieminen. Nyt ei kädet enää väsyneet olkapäistä enää niin paljoa.

Maanantaina kävin jälleen hierottavana. Jalat, pakarat, alaselkä ja olin taas/edelleen ihan jumissa. Ei se taida olla huono päätös käydä noin kahden viikon välein siellä rääkättävänä. Kun ei se venyttelykään tahdo oikein purra. Vaikka teen sitä enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti, mutta vähintään vähän joka päivä.

Olen kyllä saanut aikaiseksi, vaikka ei se siltä varmaan alun perusteella vaikuta. Tiistaina lähdettiin teräsmiehen kanssa juoksemaan. Juostiin mukava 8 km lenkki. Taaskaan ei ollut kuvausvälinettä mukana ja olisi ollut niin kaunis ilma ja maisemat. No keskitynkin yleensä siihen tekemiseen niin paljon, että en tajua muutenkaan kuvien ottamista. Yleensä harmittelen asiaa jälkeen päin, niin kuin nyt. Jälleen juokseminen tuntui yllättävän mukavalta. Olen varmaan päässyt nyt sen jonkun kynnyksen yli, minkä jälkeen se ei ole enää sitä taistelua seuraavasta askeleesta. Luulin viime viikolla, että se oli vaan hetken huumaa, mutta ei se sitten varmaan ollut :)

Keskiviikkona ajoin pyörällä töihin ja takaisin. Tuli jälleen todettua, että aamutreenit ei vaan ole mun juttu. Ja se juokseminenkin taisi painaa vielä jaloissa. Menin vaan aivan liian kovaa sykkeisiin nähden. Olin sitten koko päivän aivan puhki töissä. Keskisyke oli siis 154 mennessä. Kotiin ajoin työkaverin kanssa ja nyt kulki taas ihan eri tavalla. Ylämäet mentiin vauhdilla ja matkaan meni vain 48 min. Ja tämän jälkeen odotin jälleen kamalia keskisykkeitä, mutta yllätyin, että se olikin vain 146. Tuntui kyllä jaloissa ja persauksessa sen jälkeen :D Kaksi viimeistä mäkeä ovat kyllä sellaisia killereitä, mutta jälleen pääsin ne ylös yli kahtakymppiä \o/

Torstaina mentiin taas samalla jengillä uimaan kuin sunnuntaina. Sää oli tosin aivan päinvastainen. Melkein tyyni järvi ja aurinko paistoi. 

Poijutkin näkyvät hämärästi kuvassa

Uitiin ensimmäiselle poijulle, kelluttiin siellä ja jauhettiin shittua. Sitten lähdettiin uimaan toiselle ja aloin ihmettelemään kummaa liplatusta korvissani kun uin. Samanlainen ääni, kun menee soutuveneellä :D Sitten aloin miettimään, että ihan kun menisin aika kovaa ja miten ihmeessä tuntuu näin kumman kevyeltä. Jokin taisi ainakin hetkellisesti loksahtaa paikoilleen uinnissani. Ihan lupaavaa. Hengittäessä sain kierron pysymään pienenä, mutta joka kerta nielaisin varmaan desin vettä. Ajattelin, että saan jonkun vesimyrkytyksen vielä, kun nieleskelen vettä näin ahkerasti :'D Oli ihan mahtava uinti!

Purjelautailijoita

Nyt valmistaudutaan teräsmiehen huomiseen, siis huomenna lauantaina ei sunnuntaina, niin kuin viimeksi sekoilin ja kirjoitin, Helsinki City Triathloniin. Minä henkisesti, että kestän jännityksen ja teräsmies tietysti myös, koska onhan sitä nyt kamalat paineet come backissa :D Kuuden korvilla on lähtö ja muutenkin sinne vaan kaikki kannustamaan ja ihan vaan vaikka tutustumaan lajiin, jos ei ole jo tuttua huttua :) Paljon on tuttuja osallistumassa, että onnea matkaan kaikille! Törmäillään siellä.

Katse kohti tulevaa

Vähän alkaa olemaan sellainen olo, että kesä loppuu, kun kisakausi loppuu. Siihen ei ole enää kuin kolme viikkoa. No onhan sitten jo syyskuukin. Selkeä kesän loppu. Ensi sunnuntaina on Helsinki City triathlon ja sain teräsmiehen innostumaan taas niin paljon, että hän on menossa sinne. Come back 16 vuoden jälkeen! Itse en tykännyt siitä niin paljon viime vuonna raskaan ja hämmentävän pyöräilyosuuden takia, että kisa taisi jäädä siihen yhteen kertaan. Ehkä :D Kahden viikon päästä itselläni on kisa Ahvenanmaalla ja sitten on vielä HyPy cupin sprintti. Sitten se oli siinä.

Pitänyt alkaa vähän miettimään mitä sitä sitten tekisi loppuvuoden. Kaipaan ainakin vaihtelua tähän kolmen lajin kehään. Alkaa tulemaan sellainen olo, että ihan kun oisin tehny tän joskus ennenkin... Voisin ainakin palata tankotanssin pariin eli siitäkin lajista tulee sitten enemmän juttua :) Salilla pitää käydä keräämässä lisää lihasta, mutta pitää silti vähän uida, pyöräillä ja juosta, että tuntuma säilyy. Ratsastamassakin voisi käydä. Pitää vaan enää keksiä miten ehdin tekemään tämän kaiken, kun töissäkin pitää käydä. Tätä settiä siis neljä kuukautta.

Tammikuussa ajattelin aloittaa taas tehotreenin tulevaa kesää ajatellen ja nyt on tavoitteena perusmatkat, kun sprinteistä jo selviää. Ja puolimaratonikin voisi olla paikallaan noin niin kuin sitä seuraavaa kesää varten, kun edessä pitäisi olla puolikkaat. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa...

Nyt pitää lopettaa kuitenkin haaveilu ja palata tähän nykyhetkeen ja alkaa siivoamaan, että pääsee sen jälkeen ruokakauppaan ja sitten uimaan. Vielä on kesää ja kisaa jäljellä, että pitää nyt jaksaa puristaa loppuun asti niin kuin kisoissakin :) 

Frisbeegolf rata puistossa

Kävelen siellä mielellän ja joskus juoksenkin, ei vain ole kauhean suuri

 

Tämän turboahdetun maastonakin kanssa

Parempaan päin

Näin taas yksi viikko vierähti vauhdikkaasti. Vähän on tullut pidettyä jo saavutettua kuntoakin yllä kaikesta huolimatta. Viikko alkoi jälleen lääkärillä, kun en saanut nukuttua kipujen takia, mutta se oli vähän reilun 13€ arvoinen hukkareissu. Pyöräiltyä tuli parina päivänä, niin kuin tänään, ja kerran uskaltauduin juoksemaankin.

Su-ma yö meni tosiaan katoon tuijotellessa ja miettiessä mitä teen väärin... Söin kaikki mahdolliset kipulääkkeet ja olin sitten lääkekoomassa, kunnes tuli aamu. Aamulla koikkelehdin tokkuraisena taas päivystykseen missä minulta lääkäri kysyy "Mitä sä niin ku haluut?" öh... apua vaikka näin aluks...? Pitäisi kärsiä ainakin kuusi viikkoa ennen kun aletaan kuvaamaan lannerankaa. Vastaa kuulemma 9 kk taustasäteilyannosta. Kuulostaa hurjalta, mutta ei se ole paljon, mutta kai sitä ei viitsitä sen takia huvikseen kuvata. Kotiin päästyäni oli jo niin paha olo väsymyksenkin takia, että viimeinen mitä en ollut vielä kokeillut oli migreenilääke. Ja noin 20 min myöhemmin huomasin, että ei satu enää mihinkään. Lääke on vielä sellainen, että se ei auta kuin migreeniin. Taisi olla sitten migreeni ilman pääkipua. Melko erikoista...

Vaikka maanantai meni nukkuessa, niin tiistaina kävin jo heittämässä pienen 30 km pyörälenkin. Kyllä kannatti :) Siitä tuli niin hyvä olo. Se mikä yllätti oli illan viileys. En ollut aivan varautunut siihen joten oli vähän jäinen meno lyhythihaisessa pyöräilypaidassa. Nyt oli satulakin kohdillaan ja oli hyvä fiilis koko lenkin ajan, mutta toisaalta alkanut jotenkin henkisesti valmistautumaan jo talveen, kun ei ole enää sellaista intoa pyöräilyyn. Tai mistä ikinä johtuukaan.

Keskiviikko meni jotenkin ohi, kun en oikein edes muista mitä tein. Ruokaa ainakin, koska se lohi oli niin hyvää, että ei sitä voi unohtaa :D Mutta eilen kävin juoksemassa, vaikka se vähän pelotti. Hieroja oli edellisellä kerralla ehdottanut hiekalla juoksemisen lisäämistä, mutta ei tässä ihan hirveästi ole hiekkateitä, enkä jaksa lähteä jonnekin vaan sen takia. Vieressä menee onneksi edes se seitsemän veljeksen vaellusreitti, jota voin hyödyntää edes vähän. Pitkospuilla ei huivta juosta, kun ei ole kuin kahden lankun levyinen. Juoksin yhteensä 6,5 km ja 2,5 km siitä hiekkatiellä. Alkumatkasta alkoi jo sattumaan pakaraan. Jatkoin silti, koska päätin, että lopetan vasta sitten, kun jalka menee alta. Hullu mikä hullu. Jossain vaiheessa alkoi sattumaan jo takareiteenkin, mutta en luovuttanut. Juoksu tuntui muuten niin ihmeen hyvältä. En ollut ikinä voinut kuvitella saavuttavani sellaista fiilisitä juoksemalla. Tähän asti, kun se on ollut sellaista tahtojen taistelua siitä jaksanko ottaa enää yhtäkään askelta. Nyt juoksin vielä loppuun 5 min spurtin vk alueellla ja en ollut yhtään niin puhki kuin yleensä juoksemisen jälkeen. Oh joy ehkä tää tästä vihdoinkin :) 

Kivuista pääsi voltarenin, sirdaludin ja yllätys yllätys kylmägeelin avulla. Pyysin teräsmiestä laittamaan saunan jälkeen sitä kylmägeeliä alaselkään, pakaraan ja vähän takareiteen. Hetken päästä alkoi sellanen elämys alaselässä, että piti pari kertaa vilkasta peilistä kupliiko siellä iho vai miksi tuntuu niin kamalalta. Taisi geeli toimia. Aamulla kun heräsin mietin, että pääseeköhän sitä kävelemään. Hämmästys oli huikea, kun kävelin vessaan ja ei tuntunut missään kipua.

Kun ei kerta sattunutkaan oli hyvä hetki pyöräillä töihin ja takaisin pitkästä aikaa ja oli luvassa kaunis päivä. Tai ainakin piti olla... Aamu oli melko viileä ja arvoin taas pukeutumisen kanssa. Ajattelin, että tri haalari, pyöräilypaita ja pitkähihainen on liikaa. Ei ollut. Kompressiohousutkin oli haalarin päällä. Töissä katselin vähän huolissani, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Nooh tilanne näytti vähän paremmalta lähdön hetkellä. Tiet olivat paikoitellen märät, mutta sateelta itseltään vältyin. Mutta se tuli huomattua, että jos teet pyöräilijänä yhdenkin poikkeuksen, niin et saa yhtään armoa autoilijoilta. Viimeinen alamäki ennen kotia, kun käännyn pois vanhalta hämeenlinnantieltä, niin pitää vaihtaa puolta. Teen sen tosin jo hyvissä ajoin että ei menisi räpellykseksi sitten kohdalla. Tänään sain tuntea sen nahoissani, että olen väärällä puolella. Yksikään auto ei väistänyt yhtään, vaikka olisi voinut. Kaksi rekkaakin pyyhkäisi ohitseni aivan reunaviivan tuntumassa. Piennar on paikoitellen huonossa kunnossa, niin en voinut väistää itsekään. Kyllä siinä vähän melkein jo itketti toisen rekan kohdalla oli se sellaista taistelua. En kyllä aio kaikesta huolimatta muutaa tapojani tuon suhteen. Saman musta saa, kun ihmisestäkin :D

Saa nähdä mitä huomenna tekee, jos sataa. Tekeekö mitään.

Vielä on kesääkin jäljellä :)

Elämää veitsen terällä

Hermosota jatkuu edelleen... Perjantaina tuli yllättävä käänne, kun tulin saunasta. Otin kaksi pientä askelta suihkuun ja sitten alkoi sattumaan. Kipu yltyi n. 30 s nollsta sataan. Sitten makasin lattialla ja huusin. Luulin, että koko varvas irtoaa, mutta en silti voinut käsittää kivun syytä, kun päällepäin ei näkynyt mitään. Sitten aloin hahmottamaan ilman silmälasejakin, että jotain on vialla ja olen melko sokea. Käytiin sitten päivystyksessä Hyvinkäällä asti katsomassa perjantai illan menoa siellä pari tuntia, kun känniset pissikset stadista, rattijuopot ym meni ohitseni jonossa. Kello oli yksi yöllä, kun menin kysymää onko vielä monta ennen minua? Viisi ihmistä olisi ollut, mutta olin jo niin väsymyksestä sekaisin, kun edellisenä yönä olin nukkunut vain sen viisi tuntia kivun takia, että lähdettiin kotiin.

Mustavarvas

Aamulla varvas oli aika musta ja se tuntui edelleen vähän omituiselta. Niin turvoksissa se ei enää ollut kuin illalla. Lähdin taas käymään terveyskeskuksessa, jossa hoitaja vaan totesi, että siitä on katkennut verisuoni ja ei tässä mitään lääkäriä tarvita. No voi kun kiva, että eivät voineet tätä kertoa siellä Hyvinkäällä... Ihmettelen vain miten verisuoni voi katketa tuollai. Luultavasti liittyy jotenkin tähän iskiakseen, koska hermo menee varpaisiin asti. 

Ajaa varmaan kyllä lisätutkimuksiin, koska ei tunnu enää lääkkeetkään tepsivan kipuun. En viitsi ottaa päivisin panacodia tai sirdaludia, mutta pitää varmaan kokeilla nyt yöksi.

Kävin tänään kaikesta huolimatta uimassa ja pyöräilemässä. Teräsmies ajoi ensin 28 km lenkin ja tuli Sääksiin missä odotin häntä autolla. Käytiin uimassa se perus 750 m, jonka jälkeen lähdin itse pyörällä kotiin 20 km.

Tirmossa kun uin tajusin yhden asian uinnistani. Veto jää kesken siinä vaiheessa, kun käteni alkavat väsyä. Koitin nyt tänään keskittyä siihen ja oli kuulemma aika moista siksakkia etenemiseni. Välillä tuli kiskottua toisella kädellä kovempaa kun toisella. Täytyy nyt löytää siihen joku tasapaino, mutta vauhti parani ainakin viimeisellä 150 m.

Pyöräillessä oli pari läheltäpiti tilannetta. Ensimmäinen tilanne oli niinkin simppeli, että väistin isoa kuoppaa tien sivussa ja sen tähden menin reunaviivan päälle. Takaa tuli juuri sillä hetkellä pakettiauto, joka ei väistänyt yhtään. Onni oli siinä, että en osunut peiliin, koska se olisi teilannut minut. Vähän oli kylmä hiki sen jälkeen hetken. Seuraava tilanne tuli vähän pienemmällä tiellä jossa ei ole edes pientaretta missä ajaa. Mäennyppylän yli mutkaan tuli auto aika kovaa ja melkein kokonaan vastaantulijoitten kaistalla, jossa olin minä. Mutkat suoriks vai miten se nyt meni... Taas oli onnea matkassa, koska vilkaisin juuri sillä hetkellä ylös ja kiitos kissan refleksieni sain ohjattua niin reunaan kuin vain suinkin ehdin. Toivottavasti kuski edes säikähti. Pakukuski aikaisemmin tuskin edes huomasi, vaikka huusin raivoissani perään :D Kyllä siinä taas muisti tämänkin lajin vaarat, joista suurimmat taitaa olla omat lajitoverit.

Ei tässä nyt voi kun toivoa parasta ja pelätä pahinta tuon hermon kanssa. Sillä mennään.

Sattuuhan sitä

Pyörimään

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen selvitty. Vähän on kyllä päässyt väsy iskemään, kun ei yhtenäkään iltana päästy ajoissa nukkumaan. Aikaisintaan klo 23 ja sekin oli vaan yhtenä iltana... Muut oli sitten lähempänä puoltayötä... Jätinkin sen tähden vähän treenejä vähemmälle ja kevyemmälle tällä viikolla. Yhtenä syynä oli myös dramaattisesti pahentunut säärisärkyni, joka ryöstäytyi käsistä viime yönä ja en nukkunut kuin viisi tuntia.

Tiistaina oli kevyt 18 km lenkki pyöräilyä. Satula oli edelleen vähän liian alhaalla. Varmaan vaikutti sekin tukkoiseen pyöräilyyn Tirmossa lauantaina. Yllättävän hankalaa saada se takaisin siihen oikeaan korkeuteen vaikka se tuntuu olevan sopiva, kun käy kokeilemassa. No sitä on taas nostettu, mutta en ole käynyt nyt ajelemassa. Ehkä huomenna.

Torstaina menin töiden jälkeen hetkeksi taas Suomen rivieralle, kun oli niiiin ihanan lämmin ilma. Vähän tuli uiskenneltuakin, mutta enimmäkseen vaan oleilua. Kahdeksan jälkeen tuli vielä sellainen intopiikki, että päätin lähteä juoksemaan. Se into kyllä taisi hukkua hikeen aika nopeasti... Oli ehkä aavistuksen liian lämmin ja kostea ilma juoksenteluun. 

Menin särkevän jalkani kanssa tuossa sitten päivystykseen kärsittyäni siitä töissä puoli päivää. Jalkaa siis särki kauttaaltaan. Pakaralihas, takareisi, pohkeen veti ihan jumiin ja varpaiden särkeminen tuli siihen vielä kivana lisänä. Kipuun kun ei auta tavalliset särkylääkkeet edes, niin sai nöyrtymään. Kävelykin meni niin ontumiseksi ja jalka meni välillä alta. Ei meinannut lääkärikään ensin uskoa sääressä olevaa kipua iskiaksen aiheuttamaksi. Piti sitten tökkiä kipeästi hermon alkupäähän, että uskoi. Kauhea kasa lääkkeitä ja taitaa olla jonkinlaisen pakkolevon paikka nyt :( Nooh jos sitä ihan vähän vaan pyöräilee ja ui niin ei se hermo nyt voi siitä nyt niin kauheasti kärsiä... Juoksu taitaa olla vähän nou nou :/ Just kun se alko sujumaan edes hivenen paremmin. Toivottavasti nyt paranisi tuolla Voltaren, Sirdalud + Panacod yhdistelmällä, ettei tarvitsisi enempää kärsiä ja himmailla ja ravata lääkärissä.

Ironmanin facebook sivulla oli tuossa viikolla hilpeä kuva. Tunnistan itseni ainakin kuvasta :D Stop watch on nähty useasti, mutta Sheer exhaustion voisi myöskin olla hyvin mahdollinen...

Tirmotri

Seliselin ja valivalin vuoro :D Kävin eilen kokeilemassa miltä tuntuu uida meressä. Se oli homman pääasiallinen tarkoitus, että ei tulisi mitään yllätyksenä Ahvenanmaalla kuun lopussa. Sää oli melko lämmin ehkä jopa vähän liian lämmin minulle tuollaiseen riehumiseen, koska normaalisti vietän näin lämpimät päivät vain makoillen. Kuten tänään reilu kaksi tuntia Suomen rivieralla eli Sääksissä. Tulihan siinäkin uitua, mutta vain vähän ja rannan tuntumassa ilman märkäpukua.

Saavuimme paikalle tuntia ennen starttia, joka oli 15:30. Osallistujia ei ollu, kuin vähän reilu sata niin ei ollut pelkoa pahemmasta ruuhkasta. Mitään ei oltu kuitenkaan merkattu kauhean selkeästi niin meni vähän aikaa, kun pyöri siinä ympyrää ja ihmetteli. Sain kuitenkin numeroni ja lähdin vaihtamaan vaatteita vessaan, kun ei ollut muutakaan paikkaa siinä. Hiki oli jo siinä vaiheessa ihan armoton, kun olin saanut kiskottua vermeet päälle. Märkäpuvun vedin päälleni ihan viimehetkellä ja hyppäsin kylmän tuntuiseen mereen. 
 

Porukkaa rannassa

Vesi tuntui kyllä kelluttavan enemmän, kun sain jalkapohjat pinnalle niin helposti :D

Kaikki lähti sprinttin yhtäaikaa eli joku 75

Uinti tapahtui veneväylän vieressä. Jotenkin minulla meni lähdössä vettä toiseen kuppiin ja mietin pitäisikö pysähtyä tyhjäämään se. Totesin hetken päästä, että aika sama, kun näe muutenkaan mitään, koska aurinko paistoi vastaan. Uin sitten toinen silmä kiinni. Hukkasin hetkeksi poijun ja vasta-aallokko käänsi minua vähän liikaa oikealla, mutta parilla kiukkuisemmalla vedolla pääsin takaisin linjaan.  

Uintia vesisilmänä

Poijulla sain tarpeeksi vesisilmästä ja tyhjensin lasit. Vilkaisin myös kelloa ja minulla oli mennyt noin 6 min 300m. 

Rantaan oli enää jotain 100m ja olin uinut 14 min

Rantaa lähestyessä iski ensimmäinen kunnon ärsyyntyminen. Reittiä ei oltu merkattu kauhean selvästi niin olin ihan pihalla minne pitäisi uida ja uintini pääsi hidastumaan huomattavasti, kun tähyilin reittiä. Pitäisi muistaa, että vaikka reitti näyttäisi selkeältä ja hyvältä maalta ja veneestä, se ei ole sitä välttämättä vedestä käsin ja vielä monesti huuruisten lasien läpi. Sitten, kun pääsin vihdoin rannan tuntumaan kompuroin ensin isoihin kiviin ja vielä siihen leijuvaan mattoon... No uintiin meni noin 18min ja muutama minuutti hupeni siihen ihmettelyyn ja kompurointiin.

Pääsin ylös

Tuumaan mielessäni, että väistääköhän noi tuosta... Ei ne väistäny.

Vaihtoon meni vähän reilu minuutti. Se mikä myös ärsytti oli random tyyppien parveilu vaihtoalueella. Inhottavaa joutua kisaajana väistelemään. 

Pyöräily lähti todella tahmeasti. Heti oli ylämäkikin vastassa. Noin 2,5 km jälkeen alkoi tuntua vähän paremmalta jaloissa. En tiedä oliko se se uidessa "nautittu" merivesi vai mikä, kun alkoi sattumaan mahaan melkein heti. Onneksi olin tälläkertaa päättänyt kokeilla sitä geeliä, kun Joroisilla se unohtui auton hanskalokeroon :D Sen jälkeen olo parani vähän ja mahaan lakkasi sattumasta. Pyöräilyssä ei ollut ollenkaan sitä samaa menemisen meininkä, mikä oli ollut Joroisilla ja pyöräilyssäni yleensä on. No tuntui, että matka olikin melkein pelkkää ylämäkeä. Tietä ei oltu myöskään suljettu muulta liikenteeltä mikä aiheutti pari kertaa säikähdyksen, kun auto pyyhkäisi ohi vähän turhan läheltä ja vähän turhan kovaa. Noin 5 km ennen vaihtoa oli paha ylämäki, jonka jälkeen jalat veti ihan tukkoon. En pystynyt polkemaan hetkeen juuri ollenkaan. Vaihdoin kevyen vaihteen ja pyöritin minkä pystyin. Sitä tukkoa kesti noin kilometrin verran. Keskinopeuteni jäi vähän vajaaseen 30km/h. Aika heikko esitys minulta.

Vaihtoon tulossa

Juoksuun lähtö tuntui raskaalta. Ajattelin ensimmäisen kerran, että nyt en tule selviämään loppuun asti. 

Menossa

Juostessa alkoi kuumuus vaivaamaan tosissaan. Suolavesi/hiki kirveli silmissä ja kiristi ihoa. Aurinko porotti selkään koko matkan kääntöpaikalle. Olin jotenkin onnistunut missaamaan sen kuulutuksen, jossa kerrottiin juottopisteillä olevan vain vettä. Iski pieni kauhu kun havaitsin sen juoksun kääntöpaikalla. Piti nyt ottaa kuitenkin se mukillinen... Eipä mennyt kauaa kun mahaan tuli outo olo. Aurinko porotti kasvoihin. Teki mieli itkeä. Onneksi pistäminen iski vasta 500 m ennen maalia. 

Tulossa

Maalissa

Ja selvisin koko matkan kuitenkin. Olin 22/27 1:37:33 aika ja hävisin voittajalle +25:36. Meni kaikki osuudet hitaammin kuin Joroisilla.

Olihan se vähän sitten hölmöä, kun menin hakemaan selvityjän paitaa niin ne olivat loppu. Loppu?! Miten voi olla loppu, kun varmaan 99% osallisujista oli ennakkoilmottautunut. Ennen, kun aivoni ehtivät käsitellä tuohtuneet ajatukseni suustani ulos, niin ilmeeni muuttui jo varmaan sen verran, että antoivat minulle vastaavan, mutta STAFF paidan. Olin vaan... no... ok. Ihan vaan periaatteesta perseestä tuollainen. No kokemusta tuli kerättyä meressä uimisesta, vaihdoista ja miten geeli toimii minulla. Saavat aika paljon parantaa tapahtumaa, että menisin sinne uudestaan.

Huomenna takaisin töihin nyyh. Ihana kesäloma mihin katosit...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Loma vetelee viimeisiään. Kamalaa. Mietittiin eilen miten se on mennytkin niin nopeasti. Kai sitä on sitten tullut tehtyäkin kaikkea niin paljon. Vaikka ei se kyllä ihan siltä tunnu... Jotenkin pitää nyt alkaa valmistautumaan henkisesti siihen, että maanantaina pitää herätä taas liian aikasin ja jaksaa vielä istua töissä koko päivä.

Juoksemaan

Tässä viikon aikana on tullut treenattua ihan kohtalaisesti. Viime perjantaina kävin juoksemassa 8 km ja se meni jälleen kerran yllättävän hyvin. Ihmettelin vaan juoksuvauhtiani Joroisilla, koska oli vaikea päästä samaan :D

Viikonloppunakin piti pyöräillä ja vaikka mitä, mutta olimme vierailulla Nokialla jälleen ja jotenkin siellä tarjoillaain aina jotain hyvää juotavaa ja lankean siihen. Ruoka on myöskin aina herkullista, se ei vaan ole niin turmiollista treenien kannalta.

Sunnuntaina oli meidän vuosipäivä ja se meni darraa parannellessa ja ihan käsittämätön olo oli suhteutettuna määrään jonka olin juonut. Vanhuus ei taida tosiaan tulla yksin... Juhlistimme sitten asiaa seuraavana päivänä menemällä Särkänniemeen. En ole sielläkään käynyt varmaan yli kymmeneen vuoteen. Oli se edelleenkin ihan superkivaa.

Maanantaina käytiin uimassa Kuusijärvellä. Piti olla siellä jo puoli seitsemältä, mutta kotiuduttiin reissusta vasta vähän ennen kuutta ja siinä sitten kaikkea säätöä. Sitten kun päästiin järvelle, treenikaverini tulikin jo järvestä, koska hänen piti lähteä. Onneksi oli teräsmies mukana ja vaikka hän olikin toivonut voivansa skipata uimisen, koska oli unohtanut ottaa puolet tavaroista mukaan, saatiinkin puuttuvat osaset lainaan. Hähä. Järvessä oli vähän ruuhkaa mukamas, mutta uin sellaisen kivan lenkin, joka oli suunnilleen 750 m. Sain pieniä vinkkejäkin, kun oli valmentaja uimassa vieressä mukana. Käännyn ilmeisesti liikaa kun otan happea ja se hyydyttää liikkeen. Pahus. Pitää siis kääntää päätä enemmän, mutta sitten alkaa pyörimään päässä. Lisää harjoitusta...

Tiistaina kävin taas juoksemassa. Särkysääri oli alkanut taas vaivaamaan enenevissä määrin. Selvisin kuitenkin tunnin juoksusta ihan kohtalaisesti. Aloin pohtimaan vaan lenkin jälkeen pitäisikö mennä hierojalle. Toukokuussa, kun kävin viimeksi, niin tähän asti selvinnyt sillä aika hyvin. Nyt ei tahdo enää venyttelykään auttaa.

Keskiviikkona pyöräilin 60 km ja siihen meni 2h. Matkan aikana tuli sellainen olo, että pitää alkaa opettelemaan noita geelejä. Vähän hyytyi loppua kohti ja treeni ei  mennyt senkään takia ihan niin kuin piti. Pääsin kyllä kokeilemaan sitä toista juomajauhetta, joka on tarkoitettu juuri pidempikestoisiin treeneihin ym. Se oli kyllä ihan toimivan oloista. Vaikkakin se 750ml pullo on ihan liian vähän. Pitää alkaa etsimään jostain hyvää telinettä satulan taakse. Loppumatkasta selvisi myös ihmettelemäni naksuminen pyörästä. 15 km ennen kotia tajusin, että sehän on satula, joka joka montussa naksahtaa vähän alemmaksin. Oli tosi siistiä ajella polvet korvissa... Senkään takia loppumatka ei mennyt ihan niin kuin piti. 

Eilen torstaina menin sitten sinne hierojalle. Olin kuulemma aika pahasti jumissa, taas. Samaa sanottiin edellisellä kerralla. Ihme juttu. Lupasin nyt kyllä itselleni, että menen vähintään kerran kuussa jatkossa, että ei menisi näin pahaksi. Treenaminen kiellettiin eiliseltä hieronnan jälkeen, mutta naapuri oli houkutellut minut mukaansa ratsastustunnille, joten en mitenkään voinut jättää väliin. Ja eihän se ratsastaminen nyt ole varsinaista treenaamista... :D

Onneksi menin. Se oli niin ihanaa. Edellisestä kerrasta oli päässyt kulumaan jo aivan liian pitkä aika. En edes muista tarkkaan milloin ja missä ratsastin viimeksi. Olin sattumalta huomannut pari viikkoa sitten Kodin Terrassa 30€ ratsastushousut ja 20€ nahkaiset turvakengät. Eurohunterin molemmat. Eli tuli hankittua puuttuneet välineetkin puolivahingossa valmiiksi tätä paluuta varten.
 

Heppa"tyttö"

 

Vähän oli jutut hakusessa, mutta yllättävän hyvin meni. En edes tippunut. Norjanvuonohevoset ovat olleet kyllä aina unelmissani ja nyt sekin unelma toteutui :) Ne ovat aivan yhtä ihania miltä ne näyttävätkin.
 

Ratsunani oli Udna 9v tamma

Nyt voisin mennä maiskuttelemaan Skyrin uutuusmakuja, jotka valitsin, kun jostain ihmeen sattuman oikusta voitin Arctic Sport Addictsin Lumiunelmia blogin arvonnassa.

54 purkkia syötävää

Huomenna suuntana on Porvoo ja Tirmotri. Nähdään siellä, jos sinne joku on suuntamassa :)