sunnuntai 26. elokuuta 2018

Paremminkin on mennyt

Tässä on nyt vähän alavireinen fiilis, kun tuntuu, että mikään ei mene niin kuin oli suunnitellut. Toisaalta, niinhän se tuntuu aina menevän... Sitä on vaikea muistaa, että kaikella on joku tarkoitus ja asioilla on tapana järjestyä. Vaikeuksien kautta voittoon jne. Ei nyt oikein vaan tunnu siltä...

Viimeisen kuluneen kahden viikon aikana en ole tottunut kuin kurkkukipuun ja siihenhän ei totu. Eli tässä tämä. Toissa viikolla maanantaista torstaihin taistelin töissä kurkkukipuni kanssa, kun jotenkin vaan ajattelin sen menevän ohi, kun teräsmiehelläkin oli mennyt edellisellä viikolla. Torstaina meni ääni ja huomasin sen vasta töissä, kun koitin sanoa työkaverille huomenta. Perjantaina jäin kotiin ja menin lääkäriin, kun oli tullut kamala yskäkin. Virus ja saikkua tiistaihin. 

Akseli otti ensiaskeleensa reilu viikko sitten. Tässä ollaan muuten vaan kävelyllä.


Keskiviikkona, kun olin lähdössä töihin, en saanut aamulla silmiä auki. Ne olivat muurautuneet umpeen ja en nähnyt kunnolla kun sain ne auki. Vähän ehdin säikähtämäänkin sitä, vaikka silmätulehdus oli aika selvä. Taas lääkäriin, joka laittoi nieluviljelyyn, että saataisiin suljettua angiinan mahdollisuus pois. Tuli vähän huijattu olo, kun minulta on poistettu nielurisat ja silloin sanottiin, että se tauti on nyt historiaa omalla kohdallani. Ja taas saikkua.

No Akseli tuli myöskin lopulta kipeäksi ja oltiin perjantai kotona kahdestaan. Teräsmies sairastui lopulta myös. Nyt molemmat miehet alkavat olemaan jo kunnossa, mutta minä en vieläkään. Jää varmaan kesän viimeinen kisa väliin. Harmittaa ihan hirveästi, jos näin käy, koska Ahvenanmaan kisat ovat olleet aina lemppareitani. Ja joudun odottamaan taas ensi kesään, että pääsen kisaamaan. Jäi vähän kesä kesken tuntuu siltä. 

 
Ei riemulla rajaa, kun päästään on vajaa, että hyvää huomenta vaan.


Tämä on nyt vain tällaista pikku ärsytystä, mutta pahempi ongelma alkaa rassaamaan jo ihan todella ja se on nykyinen työni. Olen pääsiäisestä asti koittanut löytää toista työtä, kun minut laitettiin vuorotyöhön, joka alkaa kahden viikon päästä. Pitäisi olla kiitollinen siitä, että on töitä, mutta tämä ei vastaa osaamistani ja en halua tehdä vuorotyötä. Tuntuu, että lankun pää lähestyy vaan ja hajoan lopulta atomeiksi.

Minua ahdistaa ajatus aivan suunnattomasti siitä, että en näe perhettäni iltavuoroviikoilla. Toinen on sitten kumulatiivinen univelka, joka tulee väkisinkin. Kahdeksan tuntia unta olisi optimaalinen itselleni ja se ei tule toteutumaan varsinkaan iltaviikoilla, kun pääsen nukkumaan tai nukahdan ehkä keskiyöllä ja nahkavekkari herättää jo kuudelta. Se tekee viidessä päivässä jo 10 h. Missäs välissä ehdin sen kuittaamaan? Olen tehnyt vuorotyötä ja tiedän lopputuloksen.

Maukas ja ravitseva aamupala.

Piti nyt kirjoittaa tällainen avautuminen, kun ei tähän pieneen päähän tällä hetkellä juuri mitään muuta mahdukaan. Ehkä tämä on nyt tässä päässyt vähän liikaa niskan päälle, kun ei ole voinut urheillakaan ja nollata päätä. Pyöritellyt vaan asioita päässään kaikki päivät. Täytyy nyt vaan jaksaa elää toivossa, että uusi työ löytyisi pian ja paranisin. Voihan tämä sairastaminen olla seurausta pitkittyneestä stressistä. En osaa sanoa, mutta toivossa on hyvä elää (sanoi lapamato).

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Arki meinaa ahdistaa

Vettä sataa ja väsyttää. Koko perhettä. Pienimmäisellä on sentään se etu, että voi mennä nukkumaan, kun siltä tuntuu. Itsellä painaa niskassa tekemättömät kotityöt, kun niille tuntuu olevan aina vain vähemmän aikaa. Koti on kaaos, ruokaa pitäisi tehdä, pestä pyykkiä, treenata ja olla perheen kanssa. Näinä epätoivon hetkinä alkaa miettimään onko tässä mitään järkeä...

Onneksi nämä epätoivon hetket ovat ohimeneviä. Sitten, kun saa taas pakolliset tehtyä, niin ahdistaa huomattavasti vähemmän. En kuitenkaan halua luopua urheilusta, koska se alkaa sitten hetken päästä näkymään mielialassa. Pullantuoksuista äitiä/vaimoa minusta ei saa tekemälläkään :D

Taisi tämä ensimmäinen viikko olla meille kaikille pieni shokki. Päiväkodin aloittaminen oli ensimmäisten harjoittelupäivien jälkeen aika rankka elämys Akselille. Enkä ihmettele. Unirytmi meni ihan sekaisin, mutta nyt se tuntuu jo korjaantuneen paremmalle mallille. Alkuviikosta oli niin väsynyt pikkukaveri, kun ei malttanut nukkua päiväkodissa puolta tuntia enempää, että yöllä vaan itkettiin. Ja äitiä itketti aamulla, kun väsytti niin paljon.

Kaiken kaikkiaan mennyt kuitenkin aika hyvin ja ruokaa alkanut menemään tuplaten entiseen verrattuna :D 250g Pilttipurkillinen katoaa hetkessä ja siihen vielä vähän leipää ja maitoa päälle. Syö kuin mies.

Treenit kulkee ihan mukavasti ja kesän viimeistä kisaa vaan odotellaan, joka on Ahvenanmaalla. Ihanaa päästä taas sinne kisaamaan, kun on niin kiva paikka. Sääksikin ollut vielä niin lämmin, että päässyt uimaan ilman märkkäriä, mutta vähän pelkään, että se alkaa olemaan ohi vähitellen. 

Kyllä se vaan niin on, että ei se märkkäri tee yhtään parempaa uimaria, kelluttaa vaan. Se huijaa ärsyttävästi. Keksin nimittäin toissa kerralla, mikä on kun ei kulje. Huomasin, että oikea olkapää ei nouse vedestä kunnolla eli vajaa kierto sinne päin. 1400 m menikin sitten alle puoleen tuntiin, kun edellisellä kerralla oli mennyt melkein 10 min kauemmin. Uintini tuntuu ottavan aina takapakkia märkkärillä uidessa niinpä toivonkin, että olisi useammin näin lämmin kesä ja järvivedet. Ehkä kahdeksan vuoden päästä taas.

Oli kiva uida kavereiden kanssa, melkoinen tuuli ja aallokko oli vaan ja se tuo aina pelottavat purjelautailijat Sääksiin.

Pyörällä olen joutunut vähän pulaan, kun vauhdit kasvaneet, niin lenkit mitä olen ajanut tuppaavat jäämään lyhyiksi. Pitäisi jaksaa keksiä uusia... Kamalan työlästä, kun ei vaan voi lähteä köröttelemään tuttuja ja turvallisia. Tullut sitten veivattua jotain edes takaisin, että saa ajettua tarpeeksi pitkän, kun huomannut olevansa jo melkein kotona ja pitäisi ajaa vielä puoli tuntia...

Viikko sitten 3 h lenkillä tapahtui jotain melko odottamatonta. Mahdollisuushan on aina läsnä, mutta silti se yllätti. Kamala räjähdys, niin että koko pyörä tärähti ja hevoset viereisellä pellolla hyppäsivät ilmaan. Luulin ensin, että minulta putosi jokin kolmesta juomapullosta tms, mutta sitten kun alkoi täristämään tajusin, että se oli rengas mikä paukahti. Ei tätä nyt ole onneksi sattunut kauhean usein itselle, kun edellinen oli 2013 töistä kotimatkalla ja se oli salakavala tapaus, kun oli huono sisäkumi ja siihen oli ilmestynyt reikä omia aikojaan. Tämä oli kunnon pamaus :D

Kuin luodin reikä


Luulin ensin, että se oli eturengas, kun siinä oli ollut kivi vähän aikaisemmin, minkä jouduin irrottamaan. Se olikin takarengas ja oli tullut ihan kudokset ulos. Tuollainen pistosuojattu paukahtaa varmaan vielä x2 tavalliseen, kun on niin paksu. Vähän nauratti mokoma ja soitin teräsmiehelle, että tulee noutamaan. Minähän en ala missään jorpakossa vaihtamaan rengasta, en edes kisassa. Lenkki jäi 50 min vajaaksi, mutta sille ei voinut mitään.

Lähinnä nauratti, kun olin toipunut järkytyksestä

Eilinen 3 h meni ilman rengasrikkoja, mutta kotiin päin oli kamala sivu-vastainen tuuli. En muistanut miten raskasta on ajaa repivässä tuulessa. Aina aukeilla piti puristaa pyörää, että se ei lähde alta ja sitä aukeaa riittää. Reilun tunnin jälkeen huomasin, että hauksia pakottaa. Olin ollut niin keskittynyt, että en ollut pahemmin oikonut itseäni ja tajusin siinä olevan ihan puhki. Olin onneksi sellaisessa kohdassa missä pystyin kääntymään ympäri ja lähdin laskettelemaan myötätuuleen. Melkoinen helpotus. Tuuli ravisteli jopa juostessa pyöräilyn jälkeen. Onneksi tänään pääsee ajamaan vaan vesisateeseen pari tuntia...

Juoksukin kulkee ihan yllättävän hyvin. Jalat vaan menisivät kovempaa kuin kuski pystyy. Yllättävän hankala hillitä niitä ja sen huomaa sykkeistä. On vaan niin kiva kirmata menemään :D Auttaisikohan jos ostaa jotkut painavat kengät, niin ei jaksaisi ehkä vipeltää niin kovaa. Noh, ei pidä valittaa. Kai se kuntokin paranee vielä joskus.

Vähän sekavaa juttua, kun ei tästä sekavasti päästä tahdo saada mitään järkevää ulos. Kai tämä tästä parissa viikossa tasoittuu, kun totutaan tähän uuteen päivärytmiin kaikki. Siihen asti pitää vaan vissiin koittaa selvitä :D