sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Helmikuun havahtuminen

Eli taas kävi näin, että kuukausi meni niin, että heilahti. Töissä ollut kiire ja kotona kova meno. Päivät menevät niin vauhdilla ja ei ole kyllä montaa hetkeä hengähtää. 

Se mikä nyt on alkanut ärsyttämään, on painon nousu vuorotyön takia. Loppukesästä olin jo vanhoissa mitoissa, mutta nyt tässä on hiipinyt viisi kiloa takaisin, vaikka mitä teen. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että joka toinen viikko aamua ja joka toinen iltaa. Sekoittaa mukavasti ja iltaviikkojen jälkeen koko perhe on ihan sekaisin, jos ei muusta niin vanhemmat väsymyksestä ja pikkumies ikävästä. Se ärsyttää itseänikin, että näen Akselia vain aamuisin tunnin. Teräsmiestä senkään vertaa.

Hiihtoa +7 asteessa


Piti hakea kolme viikkoa sitten estolääkkeet migreeniinkin. Puolitoista viikkoa oli pää kipeä ja en osannut enää edes nukkua. Iltaisin en nukahtanut ja aamuisin heräsin liian aikaisin odottamaan herätystä. Nyt menee paremmin. Olen nukkunut ja fiilis parempi. Päähän sattui viime viikolla, mutta syytän itseäni ja lihaskuntotreeniä. Sain sillä yläkropan niin kipeäksi, että käsien nostaminen oli pari päivää ihan tuskaa ja näköjään parin päivän migreenitkin. Lähti ainakin jumit :D 

Kylmällä säällä mieluummin sisällä




Onneksi talvi on ohi ja siirryttiin kevääseen. Sitä saa vissiin vähän odotella, mutta kyllä se sieltä tulee. Treenitkin ovat menneet yllättävän hyvin ja ollaan pysytty terveenä. Pari kertaa olen käynyt jopa uimassa ja vaikka ensimmäisellä kerralla tuntui kilometrin uiminen melko raskaalta, niin toisella kerralla ihmeen helpolta ja uin peräti 100 m enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. 
 

Sauvakävelyä jäätävässä kelissä

Hiihtämiset loppuivat täällä yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Edellisestä kerrasta on jo pari viikkoa ja latu oli jo silloin melko jäinen ja roskainen. Onnistuin jopa kaatumaan viimeisillä metreillä silloin pari viikkoa sitten, kun ladulla oli oksa tms ja minulla kivasti vauhtia. Vasen suksi töksähti oksaan ja sauva oli jossain väärässä paikassa niin, että en saanut sitä tueksi. Lensin persiilleni ja kova ladun väli osui onneksi juuri ohi häntäluusta ja niskaan sattui varmaan eniten. Koomista. Ei kestä enää kaatumisia. Nyt olen sitten sauvakävellyt ja koittanut juoksemista.



Olen tehnyt tosiaan puolentunnin lenkkejä joilla olen nostanut juoksun määrää maltillisesti. Nyt sitten juoksin eilen koko puoli tuntia ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Jalat protestoivat ensimmäisen 10 min, jonka jälkeen homma alkoi vähitellen rullaamaan. Ärsyttää taas vaan kuinka pohjalle sitä on päässyt juoksun kanssa... Pyöräily ja uinti sujuvat kuitenkin ihan hyvin. Liikaa massaa... 

Juoksujalka

Parin viikon päästä on GoExpo. Voi olla, että siellä taas :D Täytyyhän sitä perinteitä kunnioittaa.