maanantai 29. helmikuuta 2016

Lippuarvonta GoExpoon

Nyt olisi viimehetken arvontaa GoExpon lippupaketista! Tämä on tällainen 24 h juttu, että ehtivät vielä perillekin ennen perjantaita.



Ei tarvitse kuin kommentoida miksi mielii messuille. Ei tarvitse olla mikään kauhean filosofinen vastaus ja kaikki ovat oikeita. Itse menen tsekkailemaan mitä uutta on tuloillaan eli uusimmat trendit, koska olenhan niin muodin huipulla, kiva nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin.

Liput arvon huomenna klo 18:00 eli siihen asti on aikaa kommentoida. Kommentointiin et tarvitse blogger tunnusta. Ilmoitan voittajalle välittömästi, että saan liput keskiviikkona postiin ja toivon voittajalta nopeaa reagointia osoitteen toimittamisen suhteen :) Tietysti jos osuu tähän lähialueelle, niin voin toimittaa liput pienellä varauksella käteenkin.

Onnea arvontaan!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Hartiat alas ja sukset taas jalas

Oli kyllä taas ihan maukas viikko. Tein myös hassuja havaintoja lisää kropastani ja sen liikuttamisesta. Tuntuu myös siltä, että parin viikon takainen itsensä suoristaminen on oikeasti auttanut selkäkipuihinkin, koska niitä ei enää ole.

Aloitin viikon koittamalla olla kauhean reipas ja menin aamulla heti hiihtämään ennen töitä. Lunta oli satanut lisää, mutta ei oltukaan tehty vielä latuja puistoon. Ajattelin, että onhan sitä ennenkin umpihangessa hiihdetty. Tosin silloin on ollut oikeat murtomaasukset eli kunnon lankut. Nuo upposi hankee kuin kuuma veitsi voihin ja lumi oli sen verran nihkeää, että kertyi vaan suksen pohjaan viiden sentin paakuksi. Seison n. 20 m yrittämisen jälkeen keskellä kenttää ja mietin mitähän hittoa... Mistä on lyhyin reitti pois täältä :D 

Ei oikein luistanut...

En antanut epäonnisen hiihtoretken lannistaa vaan lähdin juoksemaan. Vaikka juoksin ihan super hiljaa tuntui, että keuhkot halkeaa. Ei ole aamu urheilu minua varten selvästikään. 45 min hissuttelin menemään ja sitten olikin jo melkein kiire bussiin loppujen lopuksi, vaikka kuvittelin, että hyvin ehtii käymään suihkussa, syömään ja pukemaan lenkin jälkeen. Ehdin kuitenkin ja pääsin töihin.

Iltapäivällä oli liian pitkästä aikaa kasvohoito. Viikkoa aikaisemmin olin jossain vaiheessa katsonut itseäni peilistä, varmaan liian tarkkaan, ja todennut, että tälle pärställe pitää tehdä jotain. Varasinkin ajan Hydra Facial kasvohoitoon Hoitohuone Lightnessiin, jossa olin käynyt ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten ja todennut sen todella toimivaksi vaihtoehdoksi. Olihan se aika ihana hemmottelu heti ja tuli oikeasti heti paljon parempi olo, kun tiesi, että kaikki sonta on imetty pois.

Vaikka olen tottunut elämään huonon ihoni kanssa, niin ei se ole kauhean mieltä ylentävää katsoa sitä enemmän tai vähemmän kukkivaa naamaa peilistä joka aamu. Varsinkaan, kun töissä ei saa käyttää meikkiä ja urheillessa käytän vielä vähemmän. Eli perus look aika räjähtänyt :D Niinpä jatkoa seuraa vielä tästä aiheesta.

Viime tiistaina tein venytellessäni tämän uuden havainnon. Olen kuullut useasti siitä, että hartiat alas. Olen mielestäni tehnyt niin ja ihmetellyt vähän, kun ne mielestäni olivatkin alhaalla. Katsoin siinä ikkunasta heijastusta, kun heiluin kepin kanssa (meillä ei ole peili kuin eteisessä... Kunnon man cave) ja yks kaks jostain syystä "keksin" mikä siinä on ollut vikana. Tapahtui puoli vahingossa siis. Olen aina vetänyt epäkkäät jotenkin mukana. Johan alkoi tuntumaan ihan eri tavalla venytykset, kun keksin jättää ne matkasta. Hämmästyin niin, että lopetin hetkeksi ja testailin muutosta. Sitten nauratti, että onpas taas ollut tyhmä "moka" ja miksi tämänkin tajuamiseen on mennyt niin kauan?!

Venyttely toimi myös alkuverrana tunnin pyörittelylle trainerilla. Tunnin siinä taas potkin menemään animea katsellessa.

Hieronta "hemottelu" oli taas keskiviikkona. Ihmettelin vähän hierojalle edelleen vaihtelevasti kipuilevaa oikean polven sisäsyrjää. Liikkeessä kun helpottaa ja istumisen jälkeen on pahimmillaan. Hän vahvisti epäilykseni siitä, että selän asennon korjauksesta se johtuu. Todettiin yhteistuumin, että laitan kesän selkävaivasta jäänyttä vahvempaa Voltarenia siihen viikon verran ja jos ei auta, niin...? Mitähän sitten? Täytyy pohtia asiaa.

Torstaina uidessa sen huomasi miten tämä hartiat alas ja parantunut selkä teki uinnille. Oh mään se oli taas oikeasti kivaa. Vitsit, että oli mahtavaa. Edes se jarruvarjolla ja lättäreillä uiminen ei ollut kauhean paha. Raskastahan se on, mutta silti se meni helpommin kuin kertaakaan aikasemmin. Olin alkanut jo epäilemään, että en osaa enää uida, kun se tuntui pitkään niin raskaalta ja hankalalta. Ei se vaan näemmä paljoa vaadi, että menee perseelleen.

Perjantaina otin taas uudestaan, että en vaan kuvitellut ja hoplaa, uin kilometrin vihdoinkin putkeen. 500 m meni vaan niin mukavasti, että en malttanut lopettaa ja jatkoin. Pää siinä meinaa kyllä hajota. Sitten oli jo niin jano, että oli pakko pysähtyä juomaan. 2,5 km uin kaiken kaikkiaan.

Aamu alkaa kahvilla, kuinkas muutenkaan :)

Alan kyllä jo vähän epäilemään omaa mielenterveyttäni, kun lauantai aamuna (klo 13) syöksyin hiihtämään! Siis mitä?! Minä hiihtämään :D Hämmästyin itsekin sitä, että olin 10 min ulkona, kun tajusin, että tänään on parempi sää kuin huomenna. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli pari astetta. Ladulla oli aika paljon porukkaa hiihtämässä, mutta hyvin sinne sopi kaikki. Hiihdin 80 min 12,3 km. Pakko se on myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässäni pidin hommasta. Kai se on se, kun en ole enää ladun hikisin ja hitain tulppa. Lisäksi tuollainen 1,5 km lenkki keskellä puistoa on aika miellyttävä. Itselleni meinaa iskeä ahdistus keskellä metsää jostain syystä. Kai sekin liittyy lapsuuden traumoihin, kun on henkihieverissä joutunut hiihtämään liian pitkiä matkoja liian pitkillä ja/tai huonoilla suksilla keskellä ei mitään, pelko perseessä hitaimpana ja hikisimpänä.

FPS =first person shooter eikun skiing



Eetullakin oli kivaa

Tänään taas pyöräilin. Rattoisaa sunnuntai viihdettä. On vaan ihan hiton hikistä hommaa tosiaan. Onneksi tuli ostettua se kunnon matto pyörän alle tai parkertti kelluisi ilman sitä. Koitin taas ajaa sitä Hawaiin reittiä, mutta en vieläkään päässyt loppuun 2 h 20 min aikana. Joko oli pahempi tuuli tai kikkailin kovemmat asetukset kuin viikko sitten. Koitan kovasti tutustua härvelin ominaisuuksiin siinä polkiessani, joka saattaa tietysti vähän kostautua matkalla.

Hiki lentää

Siellä se Hawaiin kartta näkyy

Ensi viikolla muuttuu vähän treenikuviot ohjelman mukaisesti kuitenkin, että saas nähdä miten sitä jaksaa taas. Vähän lisää kaikkea luvassa. Täydenmatkan kisaan ei ole enää kuin 22 viikkoa! Aika menee yllättävän nopeasti...

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Nenä tukossa viikko

Voisi kuvitella, että olisi jo täysin terve, kun flunssasta on jo pari viikkoa. Jostain syystä se vaivaa edelleen vähän. Nenä on nimittäin tukossa enemmän tai vähemmän koko ajan, paitsi urheillessa jostain syystä. Tuntuu kuin limakalvot olisivat vaan niin turvoksissa koko ajan. Taisi olla jo ennen flunssaa, koska ihmettelin lenkeillä musiikkikuulokkeitani, kun kuuluu niin huonosti. Vika oli kyllä kirjaimellisesti käyttäjän päässä :D

Treenaaminen onkin ollut aika maltillista tämän takia. Tuntuu vähän lihaksissakin oudolta. Ihan, kun ne eivät oikeen jaksaisi. Maanantaina otinkin rennosti ja venyttelin taas dynaamisesti. Säännöllisyys taitaa olla se, mikä siitä tekee hyödyllistä. Luin nimittäin artikkelin "Miksi venyttely ei toimi (niin kuin luulet sen toimivan)". 

Tiistaina sekosin ja menin töiden jälkeen hiihtämään! Edellisestä kerrasta on sen... kolme vuotta varmaan. Hiihdin tuossa läheisen puiston lenkkiä, joka on vähän reilun kilometrin suunnilleen. Tällaiselle suksien kanssa tumpelolle oivallinen latu, kun ei juurikaan ole nousuja tai laskuja eli aika tasainen. Latu oli kuitenkin enimmäkseen jäätä ja alkuun vetinenkin. Sellaista vesi- ja jäähiihtoa. Oikeaa lunta oli ehkä muutamat kymmenet metrit. Mutta täytyy kyllä kehua noita nanogrip suksia, kun ne luisti, no jäällä nyt menee varmaan mikä tahansa ja niillä pystyi kuitenkin hiihtämäänkin. Alkuun oli kyllä homma ihan hukassa :D Tunnissa suksin kuusi kierrosta ja 8.5 km. Ehkä sitä uskaltautuu kokeilemaan vielä uudestaankin.

Mites nää taas toimikaan...?

Kaunis iltakin vielä

Keskiviikkona testailin taas Tacxia. Melkoinen rahastus systeemi, kun kaikesta pitää maksaa, jos haluaa yhtään mitään muuta, kun vain polkea omiaan. Jotenkin se koko höskä antoi ymmärtää, että ne kaikki reitit on siinä paketissa mukana. Aavistuksen kiukutti, kun meni siihen halpaan... Pitihän sitä sitten uteliaana maksaa itsensä kipeäksi ja tajuta, että ei vieläkään kaikkea... Parhaat reitit maksaa sitten jokainen erikseen vielä. TAATANA. Tulisi jo kesä tai edes kevät, että pääsisi ulos polkemaan... Enkä ole vielä ihan sinut sen automaattisesti säätyvän vastuksenkaan kanssa... Liian hieno vekotin.

Keskiviikkona kello sekosi. Meni jotain hiihdosta sekaisin, en yhtään ihmettele :D, koska sen jälkeen näytti, että olisi aktiivisuus pykälät siftanneet yhdellä. Eli istumisesta tuli seisoskelua, seisoskelusta käyvelyä ja kävelystä juoksua. Hätkähdin vain vähän, kun tuohon aikaan aamusta näytti jo kolmostason aktiivisuudella melkein täyttä. Tokeni sitten resetoimalla.

Uimaan pääsi taas torstaina ja perjantaina. Torstaina uitiin mm. kovaa 2x75 m, 2x50 m ja 4x25 m. Väleissä oli tietysti kellumista ja taukoja, mutta kyllä tiesi taas uineensa. Hiihdosta oli tullut lonkankoukistajat tai jotain siitä suunnilta niin kipeäksi, että en loppuverrassa pystynyt enää potkimaan... Perjantaina, kun menin keskenäni polskimaan kipu oli onneksi melkein kadonnut, mutta yläkroppa oli edellisen päivän riennoista sitten ihan poikki. Oli melko raskaan tuntuista menoa se uinti.

Eilen piti mennä wattbike kisoihin, mutta olon takia, joka oli edelleen vähän epämääräinen, päätin jättää taas väliin. Piti sitten kirmata heti aamusta (eli puoli yksi) juoksemaan, kun näytti lunta tulevan siihen malliin, että kohta ei pysty enää, kun on kävelytiet ihan ummessa ja ne aurataan yleensä viimeisenä. Olihan sitä jo sellainen 5 cm kertynyt ja melko raskasta oli juokseminen aika märässä lumessa. Ei se mitään, kirmasin sellaisen 70 min ja melkein 10 km. Sykkeistä kyllä huomasi, että joutui tarpomaan hangessa, mutta voisin melkein sanoa, että teki ihan hyvää.

Oikean vammajalan kanssa, kun on ollut se, että meinaa välillä laahata eli kenkä osuu maahan eteen tuodessa. Varmaan nuo nastakengät ja lumi on sitten pakottanut nostelemaan jalkoja enemmän, kun sitä ei ole ollut enää niin havaittavissa. Tulee askeleestakin pyörivämpi, kun ei juokse kinttu/kintut suorina :D

Tänään oli ihana kotipäivä. En edes pukenut koko päivänä, vaan kuljin kylpytakissa :D Sain kyllä tiskattua, silitettyä, siivottua ja vähän kokkailtua. Sen lisäksi hyppäsin taas pyörän selkään ja poljin 2 h 10 min. Reitiksi valitsin jonkun tekemän 61 km pätkän Hawaiin Ironmanin pyöräilyä. Se oli siis ensimmäinen kolmannes. 

Hohhoh kyllä tulisi äitiä ikävä sillä reitillä vielä tällaisella amatöörillä :D Kauheita mäkiä ja sitten, kun tuo inhorealistinen vastus muistaa sellaisenkin asian, ku vastatuulen. Odota siinä sitten alamäkeä sen pahimmillaan 15 % 3 km nousun jälkeen, kun mikään ei oikeastaan muutu... Vauhti ehkä, mutta ei sitä tuossa paikallaan huomaa... Ehdin ajamaan tuossa ajassa 51 km, mutta pitää ottaa uudestaan, kun olihan tuo nyt hiton hyvä treeni kuitenkin.

Sama setti jatkuu vielä ensiviikollakin, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä hullutuksia voin keksiä taas :D

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kehonhuolto Jumissa

Nyt on julkistuksen paikka. Ensimmäinen virallinen yhteistyökumppanini :) Ja sehän on jo otsikostakin tuttu Kehonhuolto Jumissa. Olen käynyt heidän taitavien hierojien käsittelyssä jo 2½ vuotta, jos nyt osaan enää oikein laskea. Toimipisteet löytyvät Riihimäeltä ja Hyvinkäältä. Itse olen yhtä kertaa lukuunottamatta, josta ei ole kauan, käynyt Hyvinkäällä kaikki kerrat. Riihimäen toimipisteeltä löytyy myös suolahuone.
"Suolahuone hoito on luonnonmukainen hoitokeino esim. hengitystie-. ja iho-ongelmien hoidossa, sekä immuniteettiä vahvistavana ennaltaehkäisynä."
Itse en ole, vielä, kokeillut, mutta ihan mielenkiintoinen on ja pitäisi kokeilla. Voisi auttaa varsinkin näin talvella, kun nenä vuotaa kuivan ilman takia turhan usein verta ja huonolle ihollenikin tekisi varmasti hyvää.

Hierontavaihtoehtoja on paljon, mutta itse olen pitäytynyt 75 min hieronnassa. Välillä kyllä tuntuu, että ei tahdo riittää sekään, kun on oikein kunnolla juntturassa. Pääsen kokeilemaan tuota sivulla mainittua Neurosonic-rentoutusmenetelmää ja siitä kerron sitten ihan omana juttunaan. Hieronnan lisäksi on myös kuivakuppausta ja lämpöhoitoa. Hierojat tekevät myös kotikäyntejä :)

Lisäpalveluista löytyy kinesioteippausta, vauvahierontaa, venyttelyjä ja kehon mittauksia. Kehonhuoltopäiviäkin on joista ilmoitetaan asiakkaille erikseen
"Kehonhuoltopäiviä eri teemoin missä mukana luentoja mm. kauneuteen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien eri asioiden / ilmiöiden ympärillä. "
Löytyyhän sieltä ihan kunnon hemmotteluakin :) Noita meikäläisen hierontaelämyksiä, kun ei voi oikein kutsua hemmotteluksi, mutta se onkin itse aiheutettua :D Hemmotteluhieronnassa varmasti nauttisin itsekin. Kauneudenhoitopalveluissa valikoimaa löytyy monenlaisina hoitoina. Ruiskurusketusta voisi kokeilla, kun on niin kalman kalpea talven jäljiltä...

Kehonhuolto Jumissa tarjoaa myös yrityksille palveluita ja ryhmille erikoisiltoja. Mielestäni yritykset saisivat panostaa entistä enemmän työntekijöiden hyvinvointiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Olisi varmasti halvempaa niin päin, kun maksaa sairaslomia ym. kropan hajotessa mm. istumisen takia.

Pääsen taas ensi keskiviikkona "hemmoteltavaksi". Odotan sitä oikeasti aina, koska olo on huomattavasti vetreämpi ja parempi hieronnan jälkeen. Kannattaa käydä tutustumassa sivuihin ja miksei palveluihinkin :) Suosittelen itse ainakin lämpimästi.

Siellä sitä itseaiheutettua kipua kärsimässä :D

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyviä havaintoja

Kuluneen viikon aikana pääsin taas varovaisesti treenamisen makuun flunssan jälkeen. Nenä ollut ja on edelleenkin vähän tukossa, mutta edes hikoillessa aukeaa, että henki pihisee vähän paremmin.

Aloitin viikon varovaisesti venyttelemällä. Kauheaa, kun oli niin vaikeaa saada itsensä taas liikkeelle viikon tauon jälkeen. Olisi voinut myös kuvitella, että lihakset eivät olisi olleet enää niin jumissa, mutta jouduin yllättymään. Oli siis ihan hyvä ja aiheellinen aloitus.

Meitsin jumppapallo :D

Tiistaina testasin vihdoin Tacxia kunnolla. Oli ihanan inhorealistinen kokemus, kun ohjelma säätää vastusta automaattisesti ylämäkiin jne. Vähän aikaa siinä ihmettelin mitä sitä polkisi ja otin 30 km ohjelman. Ihan kiva, mutta oletuksena ollut FTP (Functional Threshold Power) 200 W taisi olla vähän liikaa itselleni. Tai äkkiseltään ainakin. Jalat oli ihan töttöröö sen jälkeen. Kikattelin itselleni ja totesin vaan, että pitikö taas innostua... Pitää varmaan tehdä se testi, että ei mene ihan metsään. Laskin kyllä lukeman 150, jos tulee poljettua ennen sitä...

Seuraavana oli vuorossa hierontaa keskiviikkona. Vähän tasapainoilin hierottavan kohteen kanssa, että selkä vai jalat. Molemmissa vaivansa, mutta päädyin selkään, että se ei menisi taas ihan niin kauhean jumiin. Oli taas ihan hyvä valinta. Selän lisäksi osansa sai kuitenkin pakarat ja pohkeet. Pohkeet olivatkin yllättävän jumissa. 

Ihmettelin myös miksi oikeassa jalassa sisäpuolelta polven alta on alkanut kipeytymään jotain. Hieroja sanoi sen olevan reiden lihasten kiinnityksiä. Eli sisemmän reisilihaksen (vastus medialis) tai räätänlinlihaksen (sartorius). Kertoo ainakin siitä, että jotain edistystä on tainnut tapahtua jalassa, kun sen on saanut jo kipeäksi :D

Torstaina oli ihanaa päästä taas uimaan. Torstain uinnit ovat aina vähän kovempia, kun on joku katsomassa altaan reunalla :D Niinpä perjantaina taas läpsyttelin aika rauhassa 2.6 km tunnin aikana. Ai jai, pitää varmaan vähän alkaa tehostamaan toimintaa, että saa uitua enemmän siinä ajassa.

Viikonlopun vietin sitten juoksemalla, että sain treenimäärissä kerrat kohdilleen. Nyt olen siis uinut, pyöräillyt ja juossut 10 kertaa tänä vuonna. Venyttely laahaa perässä vain 6 kerralla... Pitää vähän panostaa siihen, niin kroppakin kiittää varmasti. 

Lauantain lenkin vedin pitkästä pitkästä aikaa vähän kovempaa. 6 km suunnilleen kisasykkeillä. Alkuun tuntui vähän nihkeältä tietysti, mutta hyvin alkoi rullaamaan hetken päästä. Noin puolessa välissä tajusin miksi oikean puolen pitkä selkälihas on ollut niin kiukkuinen, kun alkoi taas pistämään läpi. Silloin, kun tajusin lyhentää oikean jalan askeleen, niin en tietenkään huomannut myös oikaista itseäni. Olen nimittäin ihmetellyt, kun on tuntunut, että olisin koko ajan vasemmalle vähän kallellaan. No kappas, kun olinkin ihan vähän. Että oli typerä olo taas, kun vedin vähän oikeaa kylkeä kasaan ja kipu hävisi. Juoksin vihdoinkin suorassa.

Lenkin lopuksi puhelimen näpläystä

Tänään juoksin uudestaan, mutta todella hissukseen. Mietin samalla eilistä havaintoa. Miksi en ollut tajunnut aikaisemmin?! Ei se nyt ihme ole, että selkä oireileen, kun on kaikki yhden lihaksen varassa melkein ja sekin venytettynä... En keksinyt parempaa selitystä kuin sen, että kovemmassa vauhdissa pikku jutut korostuvat, kun tarvitsee paremman keskivartalopidonkin.

Oli varsin kiva juosta, kun ei sattunut mihinkään ja pystyi hengittämään koko matkan kunnolla. Viimeaikoina n. 40 min kohdalla peekoo lenkillä on alkanut sattumaan läpi puolestavälistä oikealta puolelta ja joskus niin kipeästi, että on pitänyt pysähtyä vetämään henkeä. Tänään sitä ei ollut, mutta vatsa muistaa aina kiittää juoksun jälkeen asennon muutoksista :D 

Leikittiin lämpökameralla, kun on sellainen lainassa. Oikea vammajalka on selvästi viileämpi. Ei taida olla kaikki ihan vielä kotona.

Taitaa homma kompensoitua edelleen enemmän oikean jalan pohkeelle, kun se on noin kuumana. Mistään ei kuitenkaan löytynyt mitään mikä viittaisi tulehdukseen, edes selästä. Hyvä kapistus vian tai poikkeamien etsintään ihmisessäkin.

Nyt muutama tunti lenkin jälkeenkään selkään ei satu. Fantastista. Jostain syystä tätä ei tullut matolla. Kai juoksen siinä muuten vaan niin päin peetä, että oli kaikki muut paikat kipeinä, niin selkää ei enää huomannut.

Uutta viikkoa taas putkeen ja ensi lauantaina wattbike 4 km SM-kisat Tampereella. Toivottavasti pysyn terveenä tällä kertaa...

tiistai 9. helmikuuta 2016

Follow me

Olen vihdoin nöyrtynyt ja alkanut someilemaan "vanhoilla" päivilläni vähän enemmän. Tämä tarkoittaa siis sitä, että olen luonut pitkän tuskailun jälkeen instagram profiilinkin blogille, facebook sivun lisäksi. Twitterissä olen ollut jo pidemmän aikaa, mutta en mitenkään kauhean aktiivisesti sielläkään.

Eli minut ja blogin löytää seuraavasti
Siitä vaan sitten seurailemaan haluamaansa kautta ja vaikka kaikista, jos et seuraa jo :D

Instan kanssa täytyy vielä vähän tehdä lähempää tuttavuutta. En ole vieläkään sisäistänyt kuvien ottamista ja postailua kauhean vahvasti ja selfiet tuntuu vieläkin typeriltä... Mutta, eiköhän sitä jotain sinnekin ilmesty.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Sairasta

Tuli sitten lepoviikosta ihan totaalilepoviikko. Vähän harmitti, kun olin suunnitellut kaikkea viikolle mm. 3 min testi wattbikella ja 10 km kisa olisi ollut lauantaina. Vaan kaikki meni siihen, kun tulin kipeäksi. Ehkä tauti teki tuloaan jo jonkin aikaa, kun olin pitkään niin väsynyt ja voimaton. Odotti vaan tilaisuuttaan iskeä... Ja tietenkin heti, kun annoin vähän löysää. Perinteistä. Tai sitten olin vaan niin puhki, että pääsi puollustuksen läpi... Ota ja tiedä.

Se oli viime viikon maanantai, kun väsytti niin pahuksen paljon töiden jälkeen, että menin päikkäreille. Siitä kun heräsin, oli ihan kamala päänsärky. Tuntui, että silmät pullistuisi päästä ja särkylääkekään oikein auttanut. Seuraavana aamuna särky oli siirtynyt koko kroppaan ja oli pientä lämpöä. Olin ihan kauhuissani, että onko mahdollista saada influenssa toisena vuotena putkeen... 

Kärsin tiistain kotona ja loppuviikon vääntäydyin töihin, kun ei ollut kuumettakaan. Perjantaina pukkasi köhän. Sitä tässä nyt on tullut köhittyä, mutta alkaa sekin jo helpottamaan.

Lauantaina oli se wattbike kisa ja harmitti hirveästi, kun olin odottanut sitä, että pääsisin testaamaan kuntoani. Ei sitten. Pitää odottaa vielä pari viikkoa, kun Tampereella on seuraava. Kävin kyllä palauttamassa vuokralla pari vuotta olleen wattbikeni. Surullista, kun ei rahat riitä kaikkeen. 

Ostettiin kyllä lohdutukseksi jo pari viikkoa sitten korvaaja, kun ei tuonne uloskaan voi vielä mennä. Oltiin katseltu interwebsistä jotain edukasta ergoa ja mentiin sitten hakemaan sellaista XXLstä Vantaalta. Löydettiinkin sitten jotain ihan muuta :D Kyseistä härveliä ei ollut enää edes mestan sivuilla ja vähän ihmeteltiin mikä se oli, kun hinta ja kaikki oli vähän hämmentäviä.

Pienen googlettelun jälkeen löysin mikä se on, ja se on Tacx T2220 FLOW Multiplayer Limited Edition. Kuulostaa ainakin juhlalliselta. Linkki vie jonnekin mistä vielä löysin tietoja härvelistä. Ihan hyvän oloinen vaikka en ole päässy vielä kipeilyltäni testaamaan kunnolla. Tulevalla viikolla sitten.

Asennustalkoot

Teräsmies halusi kasata

Itse jouduin tyytymään lappusten tutkimiseen, mutta ihan lupaavia reittejä löytyy valmiina
Pyörä tuli paikalle

Tuon takakumin kanssa olisi kyllä meikäläisen voimat ja taidot loppuneet heti kättelyssä


Nyt pitää alkaa taas varovaisesti liikuttelemaan itseään, kun ei ole enää kuin nenä vähän välillä tukossa. Eiköhän se tästä, kun taas vauhtiin pääsee. 

Ja eipä mennyt kauan kun se oli sitten siinä