perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kuukausi vielä

Reilu pari viikkoa on jo lomasta hurahtanut. Ajantaju meinaa olla vähän hukassa. En oikein tiedä mikä päivä on ja hämmästyn monesti, kun katson paljonko kello on. Vaikka se on koko ajan kädessä. Ihan pihalla siis. En ylipäätään muista mitään. Yleensä vasta, ku on jo kiire tai on jo myöhäistä. Koitankin varmistaa teräsmiehen avulla kaiken, että en unohtaisi tärkeimpiä. 

Liikunnat ovat rajoittuneet aika lailla lyhyisiin kävelylenkkeihin koiran kanssa. 1,7 km päivän pokestopille, jos ei muuta. Tuntuu sekin melko maratonilta, kun siitä tulee välillä niin kipeäksi. Joogat jääneet tekemättä, kun meni vähän epämiellyttäväksi/hankalaksi/raskaaksi mahan valahtamisen jälkeen. Kai sitä pitää koittaa pyörää sitten, kun ei jalat kanna. Täytyy toivoa, että perse kestää vaan. (Kesti se.)

Vihdoinkin hyvä syy ostaa näitä maailman söpöimpiä leluja :D Haluaisin kaikkea muutakin kuin vain noita sarjan kumileluja, mutta vähän vaikeasti saatavilla Suomessa. Tai en ole ainakaan löytänyt.
 
Vatsan laskeutumisessa oli se hyvä puoli, että sai taas henkeä ja syötyä paremmin, mutta en tajunnut, että sillä saa myös yläselän auttamattoman jumiin. Töissä ennen loman alkua veti niin juntturaan, että silmissä vaan säkenöi, kädet puutui ja korvissa humisi. Hierojakin oli kipeänä niin tuli kuukauden tauko siinäkin. Onneksi sain viime torstaille ajan, niin alkoi veri kiertämään päässäkin taas. Keppijumpalla parantanut tilannetta myös hieman.

Synkkää, mutta sateenkaari

Teräsmieskin oli pari viikkoa lomalla, niin saatiin siivottua aika hyvin ja lastenhuonekin aika lailla kuntoon. Ihanaa, kun alkaa feng suit olemaan vihdoinkin vähän paremmin kohdillaan ja jemmat siivottu tai järjestetty pois. Viidessä ja puolessa vuodessa saa aika hyvät kasat aikaiseksi... Tavaraa lähti myös kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Todella helpottavaa päästä ryönästä. Kirpputorille pitäisi vielä saada rojua, lähinnä vaatteita, mutta se menee kyllä myöhempään.

Kyllä tätä kärsimystä vielä ainakin se kuukausi on jäljellä, vaikka kuinka koitan vakuutella mahalle, että saa tulla olen valmis :D Tiistainen lääkärikäynti antoi itselleni ainakin sen kuvan, että menee loppuun asti. Alkaa vaan sietokyky olemaan niin koetuksella ihanan vilkkaan lapsen kanssa, joka ei oikein anna edes nukkua kunnolla, kun on kiva ojennella jalkojaan ja heilutella käsiään ja vaikka mitä heti, kun koitan mennä nukkumaan. Sanotaanko näin, että sattuu. 

Kertoo varmaan jotain tämänhetkisestä saamattomuuden olotilasta, kun aloitin tämänkin kirjoittamisen jo maanantaina. Nyt, kun olen ollut ensimmäistä viikkoa yksin kotona, huomaan vaan jumittavani. Saatan istua vaikka keittiössä ja tuijottaa tunnin ulos ikkunasta kunnes havahdun ja totean, että vois varmaan tehä jotain. Ja sitten taas väsähdän ja pitää ottaa päikkärit, jotka on helposti parikin tuntia...

Vormistona ainakin 15v vanhassa "vähän" liian isossa verkkapuvussa. Koko vitsi lähti siitä, kun teräsmiehen veli näki tuon takin :D Pitihän sitä vitsiä sitten hyödyntää ja koittaa vähän uutta kypärääkin.

Eilen repäisin ja kaivoin pyörän esiin, kun sääkin suosi aamupäivästä ja kävin kirjastossa, varasin kampaajalle ajan ja kahvilla. Pyörä oli oikein miellyttävä liikkumismuoto, eikä edes pahemmin sattunut mihinkään. Maha nyt oli vähän tiellä, mutta piti ajaa vaan jalat levällään :D Se oli suorastaan terapeuttista, kun pienessä ylämäessä tuli taas käytettyä jalkalihaksia kunnolla pitkästä aikaa ja aurinko paistoi. Olisi ollut melkein lämminkin ilman karmeaa vastatuulta mennessä, mutta takaisin oli oikein mukavaa rullailla.

Aloitin kolmella, kun en kehdannut ottaa enempää :D Yksi on jo luettu
Pari tuntia aurinkoisen pyörälenkin jälkeen. Kaikki tuo satoi tyyliin vartissa. Onneksi sulikin melkein samassa ajassa sitten.

Tänään mennyt vähän enemmän koomassa taas, mutta naprapaatin käsittely ja LPG siinä samalla palauttivat verenkiertoa päähän. Vaikka hieronnasta oli vain viikko... Kivettyisin varmaan ilman molempia. 

Huomenna koitan jaksaa lähteä lyllertämään Triathlonmessuille Otahalliin. Onhan se nyt kiva päästä vähän fiilistelemään, kun kesä tulee ja pääsen vielä itsekin liikkumaan, kun nyt jaksan vähän vielä tiristää.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Lomalla

Kummasti se aika rientää, kun väsyttää niin paljon, että ei päivien kulumista oikein edes huomaa. Onneksi nyt alkoi lomat. Ensin talviloma ja sitten se äitiysloma. Tuli ihan kreivin aikaan, kun alkaa fysiikka pettämään ihan kunnolla ainakin yhteenlaskettuna tämän väsymyksen kanssa.

Väsymystä on kertynyt siitä, kun yöt käyneet aina vain katkonaisemmiksi. Sitten sitä on koittanut paikata päikkäreillä, jotka ovat vain venyneet pidemmiksi ja pidemmiksi. Töistä päässyt kotiin, niin se on ollut jo kolmessa tunnissa parhaimmillaan. Syönyt ja ehkä käynyt saunassa ja mennyt takaisin nukkumaan.

GoExpon jälkeenkin olin niin kipeä monta päivää, että ei tarvinnut edes ajatella liikkumista. Lonkat särkivät monta päivää sen jälkeen, mikä teki nukkumisesta entistä hankalampaa. Sunnuntaina tulee jo kuukausi siitä, kun lopetin uimisenkin. Joogaaminenkin on nyt vähän jäänyt venyvien päikkäreiden jalkoihin. Ehkä sitä taas jaksaa, kun saa levätä enemmän. 

Onhan tässä ollut kaikkea kivaa kuitenkin vaikka olen vaan koittanut selviytyä päivästä toiseen. Kävin vähän shoppailemassa ja itselleni tarttui matkaan Adidaksen ihanan värikkäät trikoot lähinnä odottamaan kesää ja kesämekko. Vauvalle ostin vihdoin vähän vaatteita, kun en voinut enää vastustaa.

Haluaisin itsekin tuollaiset kalahousut ja kukkapaidan. Ja entäs nuo kissit :3

Viime viikonloppuna ystävät yllättivät ja järjestivät baby showerit. Olihan ihan puulla päähän lyötynä, koska en odottanut mitään sellaista. Kivaa oli ja niin hyvät herkut oli tehty. Ihania lahjoja tuli meille molemmille, minulle ja vauvalle.  Olen edelleen ihan liikuttunut tästä yllätyksestä. Inhoan kyllä yllätyksiä, mutta en onneksi pyörtynyt järkytyksestä :D  

Kakun päällä oli oikeaa kultaa :D

Turvotusta vastaan taistelen edelleen kompressiolla. Yksi syy varmasti jatkuvaan väsymykseen on tämä nyt jo +20 kg. Se on aika kova taakka äkkiseltään kannettavaksi. Onneksi sen tietää olevan suurimmaksi osaksi vain nestettä joka lähtee nopeasti. Lähden varmaan lentoon, kun siitä pääsee :D 

Säärystimien ja housujen lisäksi on noita sukkia nyt

Viikko sitten käytiin kokoarviossa ison mahani takia, että ei tulisi mitään kauheaa mötköä ja jos tulisi niin tiedettäisiin se. No vaikka mahani oli ollut kuukausi sitten neuvolassa vielä 5 cm yli keskiarvon, niin pikkukaveri itsessään oli ihan keskikäyrällä. Syntymäpainoksi arvioitiin 3.7 kg ja 2 kg kieppeillä mitattaessa. Nyt varmasti jo vähän yli. Nythän mahan venyminen oli tasoittunut ja ei ollut tullut tiistaina neuvolassa mitattaessa kuin pari senttiä lisää sf-mittaan. Mahakin laskeutui kohta pari viikkoa sitten sunnuntaina. Ihmettelin aamulla silloin, kun verkkarit jäivät niin alas. Kauheasti koitin katsella peilisitä, että kuvittelenko vain, mutta kätilökin vahvisti viikko sitten asian, että ihan selvästi on. Ihan kiva, kun on pystynyt hengittämään, syömään ja istumaan taas paremmin. Toisaalta se painaa sitten taas alaspäin...

Tällä viikolla vähän luovutin pukeutumisen suhteen töissä, kun sotkin molemmat sopivat farkkunikin. Verkkareissa töihin siis. Onneksi meillä ei ole niin turhan tarkkaa se pukeutuminen aina. Nousi uuteen arvoon arvaamattomaan yli 15 vuotta vanha Adidaksen verkkapuku, jonka äiti osti aikanaan liian isona minulle "kasvunvaraa" tekosyyllä. Käytti sitä itsekin sitten :D No onneksi nyt on tuota varaa. Verkkareiden kuminauha resori oli vaan rispaantunut ritiseväksi, mutta ne sai köytettyä sillä narulla mahan päälle vielä. Sitten Abi ja MicMacin klassikko hupparit vielä siihen täydentämään kokonaisuutta. Onneksi on ollut se jou rap-nuoruus ja nuo näyttäneet tarpeeksi isoilta 50 kg varren verhona.

Jou rap nuoruuden releet uusiokäytössä. ABI-2004, "mitään en oo oppinu"
Alkuviikko meni tälläkin viikolla kamalissa lonkkakivuissa, kun sunnuntai oli kuntoon nähden liian aktiivinen. Ei siihen tarvittu kuin auton pesu ja vahaus, siivoamista ja kaksi kertaa koiran kanssa pikku lenkillä. Täytyy sanoa, että todella ahdistavaa, kun on tottunut liikkumaan kuitenkin. 

Eilen oli sellaista läksiäisjuhlaa töissäkin, että meinasin taas järkyttyä. En minä ole tottunut tällaiseen. Yksi työkaveri oli leiponut pullaa ja mustikkapiirakkaa ja pinacolada limua ja vauvanvaatteita oli sitten pöydällä odottamassa minua. Suklaata tuli monelta ja oli vielä kakkukahvitkin ja muumikannu. Ihanan kamalaa.

Varmaan halkean :D
Tänään olin jo kovasti ajatellut tekeväni kaikkea, mutta nukkumiseksi meni. Yöllä kärsin taas ihme kivuista ja nukkuminen oli vähän hankalaa. Aamulla teräsmies totesi jo hänkin, että naamakin on nyt niin turvoksissa ja siltä se tuntuikin. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin puoli yhdeltätoista syömään aamupalaa nälissäni. Kilon sain nestettä irtoamaan, kun kävin vaa'alla seitsemän aikoihin ja sitten taas, kun heräsin kunnolla. Pari kertaa oli pitänyt käydä vessassa tätä kevennystä varten. Kerään aika huolella tuota nestettä, kun väsyn. Sitten taas pikku päikkärit. Sitten jaksoin jo siivota treenihuoneesta vaatevuoret ja käydä koiran kanssa ulkona. Tosin sen jälkeen nukuin taas, kun otti niin voimille. Tätä tämä nyt taitaa olla loppuun asti.

Tällä lookilla töissä taas 27.3.2018
Nyt, kun kolmen kombosta töitä, ruokaa ja nukkumista, jäi tuo ensimmäinen pois eli se pitää korvata jollain, niin ehkä sitä tulee taas tehtyäkin jotain :)