tiistai 30. huhtikuuta 2019

Treenileiri kotona

Huokailin taas aavistuksen kateellisena muiden etelän postauksille, kun jengi on milloin missäkin uimassa, pyöräilemässä ja/tai juoksemassa. Kunnes tajusin, että täällähän on yhtä lämmin kuin sielläkin ja oli neljä päivää lomaa viime viikolla. Täydellinen ajoitus. Minullahan ei ole arkipyhiä, niin jouduin käymään töissä pääsiäisenäkin muiden lomaillessa, niin se vähän pilasi lomafiilistä kuitenkin. 

Pääsiäisen parin tunnin pyöräily Feltillä ulkona ensimmäisen kerran taas oli ihan mahtavaa. Olin yhtä hymyä. 10 km juoksukin meni ihmeen hyvin, vaikka jaloissa kyllä tuntui treenit.

Väsytti niin ei oikein hymykään irronnut

Tiistaina aloitin sitten leirin kotona, kun tajusin, että sää suosii ja kotonakin sai siivottua parin vuoden jemmat eli ullakon ja varaston. Kevyesti kamaa kirppikselle... Aloitin kevyesti 45 min pyöräilyllä, johon sisältyi vetoja ja kävelin päälle 5 km, kun en jaksanut rankaista jalkojani ihan kamalasti juoksemalla.

Nyt kyllä hymyilytti
 
Olihan kelit kuin etelässä


Keskiviikkona pyöräilin puolitoista tuntia pyörityksineen. Oli kyllä taas niin ihanaa pyöräillä, kun oli niin lämmin. Tiet ovat vaan vuosi vuodelta huonommassa kunnossa ja se kyllä vähän syö fiilistä. Perse hellänä, kun kajauttaa johonkin koloon vahingossa... Tein sen juu. Ei muista vielä kaikkia ansoja ulkoa.

Torstaina oli sitten vuorossa pisin pyörälenkki ulkona eli 2 h 30 min ja 3 km juoksu päälle. Jalat olivat niin loppu, että aloin epäilemään pääsenkö edes kotiin. Oikean jalan lonkan lihakset alkoivat kiukuttelemaan jossain kohtaa niin pahasti, että piti nousta pystyyn venyttämään pari kertaa, että pystyin polkemaan. Ylämäet olivat pahimpia.

Alku lähti hyvin

Oikea jalka on päässyt vihdoin vasemman tasolle, eikä enää jousta lonkasta, kun seisoo esim. yhdellä jalalla ja nostaa polvea. Eihän se ole vielä kestävyydeltään samalla tasolla tietyiltä osin ole ja se tuntui juuri tuolla pitkällä pyörälenkillä lopussa kipuna. Se on silti ihan mahtavaa, kun eron huomaa juoksussa ja pyörälläkin. Juoksu ei tunnu enää nilkuttamiselta.

Piti juosta perjantaina vielä 8 km, mutta jalat olivat ihan totaalisen loppu. Asiaa ei varmasti helpota 13 kg juoksevan punnuksen nostelu. Treenien ohella tuleva kuormitus on kyllä nykyään ihan valtavaa verrattuna entiseen elämään. Varmaan senkin takia tuo oikea jalka on nyt kunnossa, että ei se pahastakaan ole. Se pitää vaan muistaa, kun arvioi jaksamistaan ja kokonaiskuormaa, että ei mene överiksi. Kaikki kun ei näy treenitunteina.

Mutta, perjantaina pääsin vihdoinkin LPG:hen. Se oli niin ihanaa. Portaat toiseen kerrokseen olivat ihan kuolemaksi ja puuskutin vielä hoitopuvun päälle istualtaan, yleensä saan sen seisten päälle. Olisi varmaan pitänyt mitata reidet ennen ja jälkeen käsittelyn, kun lähti vähän nestettä. Sykekin oli hoidon lopussa 40. Satuin ohimennen vain vilkaisemaan kelloa ennen kuin nousin hoitopöydältä ja siinä oli syke näkyvissä. En ole varmaan koskaan nähnyt itselläni noin alhaista sykettä. Piti ravistella kelloa pari kertaa, että onko se ihan tosissaan, mutta oli se :D hyvin rentoutui.

Lauantaina jaksoin lähteä LPG:n ansiosta reippain askelin kauppaan ja sitten vielä iltapäivällä Triathlonmessuille. Ostin vähän Cliffin patukoita välipaloiksi, kun syön liian vähän tällä hetkellä ja ihastuin Noshtin tuotteisiin ensipuraisulla suoraan sanottuna. Ostin protskubiittejä sekasäkillisen, kun en keksinyt mistä olisin tykännyt eniten. Akselikin tykkäsi, vaikka muutama oli aika mausteisia. Geelikarkit oli ihania ja sitä urheilujuomaa pitää ostaa myös.

Nam nam Akselin sanoin

Lopuksi koitin vielä Recovery Pumpin lahkeita 15 min. Huomasin välittömästi, miten hyvin ne toimi jalkoihini. Tuli raikas olo varpaisiin. Käsittelyn jälkeen kengät sujahtivat jalkoihini eli turvotus oli tiessään. Sunnuntaiaamuna paino oli pudonnut peräti kilon, kun nesteet lähtivät jaloista. Olisi vissiin ihan kiva kombo palautumista ajatellen ne lahkeet ja LPG. 

Lahkeissa löhöömistä

Tämän palauttelun ansiosta jaksoin juosta sen 8 km jotenkin vielä sunnuntaina. Jalat eivät olleet vielä iskussa, mutta varmasti paremmat kuin ilman näitä kahta käsittelyä.

Nyt on kevyt viikko, joka tuli kuin tilauksesta. Huomasin myös, että Kuusijärven kisaan on enää vain 6 viikkoa! Taas kesä ja kisat meinaavat yllättää :D

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Ulkona taas

Edellisen parin viikon takaisen postauksen jälkeen treenit ovat jatkuneet kivasti. Vähän meinaa olla jalat loppu, kun töissä joutuu seisomaan niin paljon toistaiseksi vielä kamalissa puhdastilakengissä. Uudet ovat ihan kohta käytössä. Enkä ole ehtinyt hakemaan LPG:stä helpotusta asiaan, kun olen nyt toistaiseksi aamuvuorossa, hyvä asia muuten.

Auringonlaskussa ajelua eilen

Ulkona tuli pyöräiltyä pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Pari tuntia meni nopeasti hyvässä seurassa, mutta se on ihan koomista miten rankkaa se oli, kun oli tottunut taas trainerin stabiileihin olosuhteisiin. Sisällä on kyllä helpompi polkea kunhan oppii sietämään sen tylsyyden. Toisaalta en ole kyllä huomannut sitä edes tänä talvena, kun olen nauttinut treeneistä niin paljon. 

Parhaassa seurassa urheilua

Viikko sitten lauantaina kokeilin nyt vihdoinkin sähkömaastopyörää. Olihan se ihan siistiä, mutta kyllä pysyn edelleen maantiellä. Pelkään ihan liikaa ja olin 90% ajasta joko kauhuissani tai vittuuntunut :D En omaa kauhean hyvää motoriikkaa ja inhoan yllättäviä tilanteita ja metsässä ei mitään muuta tunnu olevankaan. Tai sitten kantamista, kun päätätte oikaista metsän läpi, kun eihän se ole kuin muutama sata metriä... Puoli tuntia myöhemmin kengät märkinä ja sääret verillä, suolla polvenkorkuisessa hangessa rämpimisen jälkeen oli oikeasti ikävä maantielle.

Specialized Levo Turbo Comb Carbon 2018



Juokseminen on tuntunut ihan mahdottoman hankalalta. En sitten tiedä onko sykealueet muuttuneet, kun sykkeet ovat ainakin 10 pykälää entistä korkeammat, vaikka juoksu tuntuu kohtalaisen helpolta, mutta vaikea uskoa sitä. En pahemmin tuijottele kelloa, kun se piippaa kilometrit kuitenkin eli juoksun aika paljon fiiliksen mukaan, jos ei ole ohjelmassa tarkemmin määritelty mitään. 

Pääsikin viime sunnuntaina 8 km yllättämään positiivisesti tällä kertaa. Kotona kun pysäytin kellon, niin aika pysäytti sananmukaisesti. 53 min! En voinut uskoa silmiäni, koska en muista milloin olisin juossut 8 km noin nopeasti ja helposti. Ehkä tässä on tullutkin kehitystä vaikka olen kuvitellut, että olen tuhoon tuomittu juoksun kanssa :D

Se ilme, kun löytää äärimmäisen hyvän puvun. Sain vihdoin hyvän tekosyyn ostaa Castellin puvun, kun yksi vanhoista hajosi kesken treenin reiden sisäsaumasta. Teki muuten vähän kipeää, kun nahka hitsasi satulaan kiinni.

Huomenna heitän kyllä Feltinkin ulos vaikka sisällä on ollut niin mukavaa, mutta aika siirtyä hetkeksi epämukavuusalueelle ennen kuin ulkoiluun taas tottuu. 2 h mäkisessä maastossa on hyvä aloittaa. Sunnuntaina 10 km juoksua. Toivottavasti menee yhtä hyvin kuin edellinen 8 km suojuoksun puuduttamilla jaloilla.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Energiavajetta

Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että treenit rullaavat taas hyvin. Vihdoinkin! Kolmas viikko meni ihan ohjelmoituna hommana. Hyvä treeni, parempi mieli. Tämä pätee omalla kohdallani hämmentävän hyvin. Vaikka olisin ihan puhki työpäivästä, niin treenin jälkeen on parempi olo.

GoExpokin oli tosiaan pari viikkoa sitten. Messut olivat taas menneet huonompaan suuntaan ainakin omien kiinnostusten kohteiden osalta. Pyöriäkin oli vähemmän kuin aikaisemmin. Golf sen sijaan tuntuu valtaavan alaa. 

Uudet Hoka One One Mach 2 ovat olleet aivan loistavat. Täyttivät ensimmäisten Hokieni jättämän aukon täydellisesti.

Hevoset kyllä pelastavat aina noilla messuilla. Joka kerta käyn niitä ihailemassa. Tällä kertaa Akseli olisi voinut varmaan katsoa esteratsastusta koko päivän :D Meinattiin lähteä jatkamaan kentän vierestä, niin tuli voimakas vastalause ja osoitettiin, että takaisin. Karsina alueella pääsi silittämään yhden hevosen turpaa, niin se oli varmasti pienelle miehelle elämys. Ainakin niistä riemunkiljahduksista päätellen.

Hikisiä hetkiä pyörällä

Viikkotuntimäärä on lähtenyt viidestä tunnista ylöspäin. Treeneissä on ollut pyörää ja yhdistelmänä pyörää ja juoksua. Nämä ovat selvästi alkaneet parantamaan pohjalle valunutta juoksuani. Juoksussa ollut se ongelmana taas, että jalat menisi, mutta syke karkaa käsistä. Positiivista on toisaalta se, että juoksutekniikka on parantunut selvästi. 

Niitä on riittänyt ja hikeä

Seuraava ongelma ollut vähän sen kanssa, että ollut niin ryytynyt olo toisinaan ja huomasin viikko sitten viikonloppuna, kun tuli syötyä vähän enemmän, että se auttoi. Ja katsoin kellon keräämästä datasta kuukauden keskikulutuksenkin olevan jo yli 3k kcal. Pitää taas opetella syömäänkin.

Ennen treeniä, vähän väsyneenä ja vähemmän hikisenä. Tosin kuvan puku tuli treenin aikana tiensä päähän. Voin kertoa, että sisäreiden sauman pettäminen kesken pyöräilyn on varsin kivuliasta, kun iho hiertyy satulaan.

Tänään oli pitkästä aikaa kotipäivä, kun Akseli on kipeänä. Yskää ja kuumetta, ei kyllä pahemmin vauhtia hidastanut. Huomisen vielä kun jaksaa teräsmiehen kanssa kotona, niin normi meno jatkuu taas. Oli kyllä ihan rentouttavaa olla kotona. Sai katkaistua kiire/stressi kierteen ja sain tehtyä kotitöitä joita oli taas kertynyt ja kirjoitettua tännekin.

Päiväkävelyllä potilaan kanssa