maanantai 26. lokakuuta 2015

Kallista lystiä

Toinen viikko "diettiä" hoidettu ja fiilis pysynyt ihmeen energisenä. Olen päässyt vähitellen ikuisesta näläntunteestakin vähitellen eroon. Painossa ei edelleenkään näy, eikä välttämättä tarvitsekaan, mutta vaatteet ovat selvästi löystyneet. Muuten viikko mennyt aika rauhallisesti ja kevyesti urheillen, mutta vähän mieli maassa kuitenkin.

Maanantaina napsahti sähköpostiin rekisteröitymislinkki Escape from Alcatraziin. Vähän kyllä pisti nieleskelemään, kun havaitsin kuinka kallista lystiä se on. 662€. Sitten siihen lennot, majoitus jne. Aloin miettimään vakavasti onko minulla oikeasti varaa maksaa varmaan joku 4000 € elämysmatkasta... En ole vieläkään löytänyt asiaan vastausta ja 13.11. mennessä pitää rekisteröityä, jos meinaa mennä. Tämän takia ollut vähän onneton olo.

Tiistaina oli hieronta. Kyllä huomasi, että oli tullut juostua yksi pikku maratoni... Hieronta tuntui äärimmäisen kivuliaalta, mutta sen jälkeen oli kuin olisi saanut uudet jalat. Ei ollut siis venyttelyt taaskaan oikein auttaneet. Todella ärsyttävä piirre lihaksissani.

Vertynein lihaksin oli hyvä mennä seuraavana päivänä taas ratsastamaan. Kyllä se on mukavaa, kun alkaa vähitellen sujumaan. Ratsastamisessa on varmaan se niin parasta, kun pääsee sen ison eläimen kanssa yhteisymmärrykseen siitä mitä pitää tehdä. Kun vähitellen saa annettua ne oikeat ohjeet ja hevonen tekee mitä ratsastaja haluaa. Se on varmaan se juttu, mikä itseäni siinä viehättää ja se on samalla niin terapeuttista.

Seuraavana päivänä, torstaina, oli uimista valmentajan johdolla. Mietin siinä 200 m alkuverran aikana kuinka paljon olen edistynyt siinäkin hommassa. Vuosi sitten sama alkuverra tuntui hiton pitkältä matkalta. Nyt uin sen melkein huomaamattani. Kivasti siinä tuli uitua myös 10x25m 20s palautuksilla. Huh! 171 taisi olla hommassa maksimisyke. Se on vaan paha alkaa yökkimään/yskimään vedessä, kun menee anakynnykselle. Joku 1500 m tuli varmaan kaiken kaikkiaan uitua.

Perjantain kunniaksi polkaisin wattbikella 50 min ja nyt vähän muutakin kuin vain palauttavaa. Ihan virkistävää vaihtelua. Pitää tässä nyt alkaa vähän polkemaankin tehokkaammin jos meinasi selvitä kunnialla tulevista wattbike kisoista. Sen jälkeen, kun piti lähteä hakemaan teräsmies kyliltä, oli vähän haasteita auton kytkimen kanssa loppumatkasta :D

Tuntuu, että syksyisin on juhlia ym. koko vuoden edestä. Melkein joka viikonloppu. Nytkin oli HyPyn triathlonjaoston 5v juhlat ja Naispyöräilijöiden kauden päätösgaala samana päivänä. Vaikea oli päättää, mutta menin sen mukaan kumpi ehti ensin ilmoittaa. Eli tällä kertaa se oli naisten kauden päätös bileet. Oli kyllä kivaa sielläkin ja mukava tutustua niihin mimmeihin, joita tulee kuitenkin nähtyä/seurattua muuten. 

Tänään uskaltauduin juoksemaan. 5,5 km kevyesti, mutta jotenkin tuli sellainen olo juostessa, että nuo pk kengät, eli vaimennetuimmat mitä löytyy, Mizunon wave rider 17 on liikaa jaloilleni. Edes tuo matka ei ollut niillä mukavaa... Pitää varmaan ostaa kasa noita Saukkoja (Saucony).

Koko viikon ainut kuva lenkiltä. Piti laittaa nuo lasit vaikka olikin 
pilvistä, kun ne värittää maisemaa kivast, mutta eivät ole niin tummat

Pitää alkaa vähitellen siirtymään salilla käymisen ajattelusta sinne salille. Nyt voin hankkia lisää voimaa, kun kunto on ylittänyt vähitellen ilmeisesti lihaskunnon. Ehkä sitä jo ensi viikolla...

Escape from Alcatrazin murehtemine jatkuu ja leppoisa urheilu myöskin. Siinä sitä ensi viikoksi, kunhan töistä selviää ensin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kun määrä korvasi laadun

Nyt, kun on taas aikaa ja energiaa voi palata perusasioiden äärelle ja toiseen lempiharrastukseeni eli syömiseen. Otsikossa viittaan siihen mitä tässä on päässyt kuluvan vuoden aikana tapahtumaan, kun keväällä huomasin, että en syö tarpeeksi. Sitten söin ihan mitä vaan ja paljon, kunhan tuli tarpeeksi energiaa, että jaksoin. Nyt sitten, kun ei juurikaan tee mitään, siitä on koitunut ongelmaa.

Teksti sisältää sitten paljon tuotteista puhumista ja omia mielipiteitäni ja kokemuksia. Eikä ole maksettua mainosta, kun kaiken olen maksanut itse.

Koko viikko on kulunut yllättäen hirvittävän uupumuksen kourissa. Töissä olen selvinnyt jotenkin, mutta melko hysteeriseksi se on mennyt, kun olen väsyneenä nauranut suunnilleen omalle peilikuvalleni, anteeksi kaikille töissä, jotka ovat joutuneet kärsimään ympärillä :D Päikkärit ovat kuuluneet melkein jokaiseen päivään myöskin, että jaksan mennä nukkumaan.

Tiistaina kaveri pyysi taas suunnistamaan, mutta onneksi en ehtinyt, koska olisin kuollut. Palautuminen oli niin kesken, että töissä kolmanteen kerrokseen portaiden kiipeäminen testimielessä aiheutti tunteen, että kumpi pettää ensin jalat vai pumppu.

Keskiviikon ratsastustunti meni ihan hiton hyvin, mutta sielläkin ensimmäisen laukkakierroksen jälkeen piti pudottaa hetkeksi käyntiin, kun tuli niin kamala olo. Ihmettelin mikä on. Toinen ratsastaja sanoi jotain maratonistani laukkasetin jälkeen ja tajusin, että huono olo johtui siitä, että otti vähän liian koville, edelleen. 

Torstaina jaksoin vihdoin ja viimein dynaamiset venyttelyt ja ai että olin jumissa! Hieronta on vasta tiistaina, että siihen asti pitää selvitä tämän vastahakoisen lihaksiston kanssa.

Perjantana otin wattbiken esiin ja poljin 50 min palauttavaa. Ehheh jalat eivät muuttuneet mihinkään. Alaselkä oli korkeintaan vähän enemmän jumissa... Hyvin meni siis...

Kaikesta väsymyksestä huolimatta olen ollut paremmalla tuulella ja jotenkin ehkä jopa energisemmän oloinen koko viikon, kun aloitin "diettini". Koko juttu lähti siitä, kun tulin sanoneeksi kaverilleni, joka myy Foreverin tuotteita, että voisin ostaa sitä Aloe Vera geeliä taas. No, hän suositteli nohevana kauppurina minulle F.I.T. F1 laihdutus jne pakettia, missä on vaikka mitä. Vähän aikaa tuumasin ja tutkin ja totesin, että voisihan tuota kokeilla.

Ruokavalion kulmakivet vielä seuraavat kolme viikkoa

Olen tässä nyt viikon kiskonut joka aamu jauhepirtelön kookosmaitoon sekoitettuna, geeliä ja aineenvaihduntaa piristävä tabu. Välipalaksi kuitusörsselin ja lounaaksi normi settiä, mutta katson, että määrä pysyy hanskassa ja toinen tabu. Iltapäivällä proteiinipatukka ja illalla taas ihan normi ruokaa. 

Tarjouksesta myös mahtava rasva ja vihdoin argi+

Kokeilen myös samalla maidottomampaa linjaa, kun koitan löytää jonkun avun huonoon ihooni. Nälkää ei ole tarvinnut varsinaisesti nähdä, mutta onhan se maha osoittanut mieltään, kun ei saa sitä ruokaa niin paljon, kun on tottunut.  Mutta nyt, laatu on korvannut todellakin määrän :) Ja koitan pitää tämän linjan myös sen jälkeen, kun paketin tuotteet on syöty, että ei olisi mitään hetken huumaa.

Ruokavinkit, mitä paketin mukana olleessa vihkosessa on, ovat osoittautuneet todella hyviksi ja helpoiksi. En ole mikään kauhea kodinhengetär, niin tuo keittiössä puuhastelukaan ei kuulu suurimpiin suosikkeihini, yleensä. Ilman teräsmiestä söisin varmaan valmis/pakasteruokaa enimmäkseen, kun olen niin laiska... Tai ehkä ennemminkin tykkään käyttää aikani muuhun puuhasteluun :D

Mitä mm. söin täinään. Omnom maukasta ja ravitsevaa ja hei! Tohon meni kaikkineen 30 min.

Laiskan lauantain jälkeen kävin sentään tänään I Love Me messuilla pyörähtämässä. Tarkoituksena oli lähinnä etsiä messuilta tarjouksesta tarvittavia mm. Batisten kuivashampoota jota kuluu, kun tukka on muuten aina töissä kuin kyljyksellä sivelty, kun on ollut haalari päällä puhdastilassa. Tarttui sieltä tassuun uusia mielenkiintoisia juttujakin.

Nämä olivat kotimaisia tuotteita, joita voisi varmaan kutsua superfoodeiksi. Kärkkäisen standilla oli myytävänä Havupuujuomaa. Maistoin, mutta en ostanut, vielä. Se maistui ihan kuusenkerkiltä, eli tykkäsin. Vaikutus tömähti sitten hetken päästä toisen kotimaisen tuotteen pisteellä noin vartin päästä. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa, että en ostanut sitä :D Siitä tuli niin hyvä olo.

Tämä toinen oli Arctic Warriorsin energia, puolustaja ja taistelija. Energia on yllätys, yllätys geeli, jossa on hunajaa, ruusujuurta ja nokkosta. Maistoin kaikkia ja ostin geelejä, koska niille on ainakin eniten käyttöä. Maistoin kyllä kaikkea ja pitää ostaa muitakin, kunhan nyt testailen vähän.

Söpöt pakkauksetkin

Ensiviikolla voisi alkaa taas liikkumaan vähän normaalimpaan tapaan, kun on palauduttu. Wattbike kisojakin pukkaa ensi kuussa jälleen ^_^

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Maraton

Hyvä viikko takana ja kokemusta rikkaampana. Tuli myös seurattua triathlonin Hawaiin MM-kisoja ja suomalaiset teki hienoja suorituksia! Se on jo sinällään saavutus päästä sinne ja vielä hienompi, kun pääsee niissä olosuhteissa maaliinkin. Toivottavasti pääsisin itsekin joskus sinne kisaamaan.

Tämän viikon aloitin valmistautumalla maratonille ja juoksin kisavauhtisen 12.6 km. Se meni uskomattoman hyvin. Hymyilin itsekseni viimeisten kilometrien aikana miettien, että eipä ole juoksu tuntunut ennen näin hyvältä. Fiilis oli uskomaton. Siinä vaiheessa tuli se varmuus siitä, että pystyn juoksemaan maratonin vihdoinkin.

Vitsi mitkä värit

Keskiviikkona pääsi tämä vanha esteratsastaja hyppäämään esteitä! Ei mitään isoja, mutta esteitä kuitenkin. Ensin vähän jännitti, kun tässäkin tapauksessa edellisestä hyppykerrasta oli reippaasti yli 10 vuotta. No mutta sehän tuli selkäytimestä. Heponen oli ihan yhtä innoissaan kuin minäkin. Ensimmäistä kertaa se nosti laukankin ilman potkimista ja sitä sai suorastaan jarruttaa. Hymyilyttää vieläkin.

Torstaina oli syksyn ensimmäinen uintikerta. Viime talven valmentaja Keravan uimareista käy pitämässä meille kerran viikossa vähän opetusta. Sinnehän piti syöksyä hakemaan taas oppia räpylään, jos ensi kesänä osaisi vaikka uida kunnolla tai ainakin paremmin. Uinti tuntui hyvältä ja sujuikin ihan mallikkaasti, vaikka edellinen kerta oli Ahvenanmaalla. Olen oppinut nauttimaan uimisesta, mikä on sinällään ihan positiivista. Ostin samalla reissulla all-in-one rannekkeen hallille, niin voin alkaa käymään siellä salillakin. 

Perjantaina alkoi selvästi jännittämään maratoni. Olo oli kuin olisin tulossa taas kipeäksi. Aivastelin, nenään sattui ja infernaalinen migreeni, jonka jälkeen illalla oli krapulainen olo. Olin aivan varma, että jää juoksut juoksematta.

Lauantai aamuna totesin herätessäni, että nyt mennään. Olo oli lähinnä ylivirittynyt, mikä tiesi hyvää. Hetki meni vaatteiden kanssa, kun arvoin mitä ihmettä laitan päälleni. Aurinko paistoi, niin en sitten ottanut juoksutakkia mukaan, vaan lähdin pitkähihaisella ja 2XUn trikoilla matkaan.

Tikkurilan urheilupuistossa oli kisakeskus, missä kävin ensimmäisenä ilmottautumassa. Sen jälkeen vein takin ja verkkarit autoon ja asettauduin lähtökuoppiin muiden noin 700 lähtijän kanssa. Hassua lähteä kisaan, kun ei tarvitse suunnilleen kuin vetäistä lenkkarit jalkaan ja that's it.

Jännitys tiivistyy lähdön hetkellä

Kauhea hymy. Uskomatonta, mutta totta, että lähden iloiten juoksemaan

Ensimmäinen kierros meni ihan huomaamatta ja kivaa oli. Live musaa ja muuten vaan musaa ja paljon ihmisiä kannustamassa. Tunnelma oli hyvä. Sitten meni aurinko pilveen ja tuli ikävä sitä takkia, jonka jätin kotiin... Geeliä nappailin puolentunnin välein ja salmiakkia 40 min välein. Urheilujuomaa ryystin aina mukillisen juomapisteillä.

Läpyläpy bändille ja geeliä ensimmäisen kierroksen puolessa välissä


Toisen kierroksen alussa piti käydä pissimässä, mutta muuten menikin leppoisasti. Jos olisin ollut juoksemassa puolikasta, se olisi mennyt alle kahteen tuntiin varmasti. Hölköttelin kuitenkin rauhassa menemään olihan vielä saman verran edessä. Kylmä vaan meinasi olla. Ihmettelin sitä, kun kuitenkin kisasykkeillä juoksin. Toisaalta silloin kun ei tuullut, oli melkein kuuma.

Toiselle kierrokselle lähdössä

Helposti menee, vielä

Kolmannella kierroksella alkoi tuntumaan siltä kuin puolikkaalla pyöräilyn jälkeen. Askel alkoi jo vähän painaa, mutta en antanut sen häiritä. Olin kuitenkin jo yli puolenvälin. Sitten join vettäkin ja maha alkoi tuuttailla omiaan. Eli ei sovi sekaan pelkkä vesi edelleenkään. Tämän jälkeen olikin aina kauhea taistelu, kun otin geelin, että ei tullut kummastakin päästä.

Kolmannelle kierrokselle

Vähän alkoi jo hymy hyytymään :D

Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kävin tuuttailevan vatsani takia taas paskamajassa, mutta totesin, että turha vaiva. Täytyy vaan kestää, ne pari geeliä ja jatkaa loppuun. 

Toivottavasti ei oltu niin sikoja :D Mut kiva kyltti kuitenkin :)

Jossain vaiheessa tajusin, että jalat eivät enää suostu liikkumaan kovempaa. Vaikka kuinka yritin pitää tavoitevauhtini, niin ei onnistunut. Ensin kiukutti, sitten nauratti. Kävelin juottopisteet, jonka jälkeen oli vaikea saada itsensä enää liikkeelle. Nauratti, kun se oli niin tuttua. Viimeistä geeliä en enää ottanut, kun tuntui ihan hyvältä jalkoja lukuunottamatta. Selittyy ehkä sillä, kun vauhti tippui, niin syke siinä samalla. 

Noilla main totesin jaloilleni, että c'mon enää 5 km. 37 km jo takana.

Maaliin pääsin ja aikaa meni 4:52. Tulipahan tehtyä. Se mikä yllätti oli, että jalat luovutti, mutta pää ei. Veikkasin, että olisi käynyt toisinpäin, mutta ehkä nuo puolikkaat triathlonit ovat tehneet tehtävänsä. Nyt uskon selviäväni siitä täydestä matkastakin ensi kesänä, kun pahin peikko itselleni, eli tämä juoksu on jo kerran selvitty. Pitää vaan treenata selvästi enemmän, että ei lopu siellä kintut tuollalailla kesken.

Voi tuota helpotusta mikä loistaa mun kasvoilla, kun pääsee maaliin

Naama harmaana automaattisesti kello seis

Talking to me? Ai, mitalin saisin.

Tänks. Miten niin IHAN pihalla.

Damaget reissusta. Kipeät jalat tietysti ylipäätään, mutta ei mitään spesifiä. En päässyt kunnolla kävelemään, kun menin maalissa istumaan penkille hetkeksi. Veti ihan säppiin. Teräsmiehen piti taluttaa minut suihkuun. Rakko oikean jalan isonvarpaan päällä, kynnen vieressä?! Hämmentävä. En tiedä miten tai mistä. Koskaan ennen ollut. Auki hiertyneet sisäreidet. Sen siitä saa, kun käy hikisenä vessassa eikä jaksa oikoa enää kalsareitaan kunnolla... Ehkä kipeimmät. Sitten vielä ristiselkä. Autoon istuessa luulin, että Lidlin pyöräilytakin selkätaskussa oli jotain, kun teki niin kipeää. Ei, se oli vaan ristiselkäni, joka oli aavistusen ärtynyt. 

Tänään sunnuntaina silmitön väsymys ja edellä mainitut paikat vähän aristaa lihasten lisäksi. Varpaat edelleen niin turvoksissa, että hyvä jos taivutettua saa. Olisi pitänyt jaksaa vetää palautumislahkeet jalkaan. Huomenna töihin ainakin. 

Sen totesin, kun on vanhat kisakengät käyttökenkinä, että niillä en olisi juossut moista matkaa. Aivan liian pienet näin turvonneeseen jalkaan. Totesin myös kauhukseni suihkussa, että jotkut tosiaan juoksevat aivan liian pienillä kengillä. Näin niin kauheita mustuneita varpaita, kun kynnet ovat irronneet ja sittenkin vielä juostu, niin että koko varvas alkanut mustumaan. HERRANJUMALA! Ostakaa ihmiset tarpeeksi isot kengät!!! Ei se ole normaalia, että kynnet irtoilee juostessa... Se tarkoittaa vaan väärän kokoisia tai vääränlaisia kenkiä ylipäätään...

Nyt pientä palauttelua muutaman päivän, viikon, ajan.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ikäsarjan vaihto

Juhlat juhlittu ja olo on sen mukainen :D Vuosikymmenen vaihto tapahtui kyllä mukavasti ystävien kanssa juhliessa ja tänään itse juhlapäivänä sai jännätä Kaisa Lehtosen ensimmäistä täydenmatkan kisaa Barcelonassa. Olipahan hieno ja jännittävä kisa!

Viikon päästä lauantaina itselläkin se ensimmäinen maratoni odottaa ja nyt on tullut vihdoin sellainen olo, että kyllä siitä selvitään. Henkinen puoli saatu siis balanssiin ja ehkä samalla tasolle jopa kunnon kanssa. Uusilla kengillä taisi olla osuutta asiaan, koska niillä on niin helppo ja hyvä juosta.



Viikko sitten lähdin toiselle lenkille niillä ja juoksin 8 km ja katsoin mitä vauhtia kulkee. Katsoin mitä pystyn juoksemaan suunnilleen niillä sykkeillä, millä juoksen kisassa. 6:30 min/km on ehkä ihan realistinen vauhti, mitä pystyn tai ainakin yritän pitää maratonilla. 52 min meni siihen 8 km ja tuli niin hyvä fiilis juoksemisesta.



Muistin taas, miksi tykkäsin alunperinkin melko kevyistä juoksukengistä. Tuolla 8 km lenkillä asento korjaantui ja huomasin käyttäväni tehokkaammin kropan pieniä lihaksia. Ai mistä sen huomasi? Lenkin jälkeen ainakin ja juostessa askeleen lennokkuus säilyi itselläni paremmin. Ei mennyt läpsyttelyksi. Kyllä siihen kieltämättä pitää aktiivisesti koko ajan keskittyäkin, kun ei nyt ole kuitenkaan vielä ihan niin pro juoksija.

Tiistaina en ehtinyt suunnistamaan, mutta kun oli niin kaunis ilma, niin päätin lähteä vielä pyöräilemään. Se osottauitui kyllä niin isoksi virheeksi... En osannut pukeutua joten paleli koko hiton matkan. No lähtiessä oli 13 astetta ja 55 minuuttia myöhemmin 8. Sekin ehkä vaikutti asiaan. Ajoin vain 20 km ja pelkäsin kuolevani siihen kylmyyteen. Ensimmäisessä alamäessä tajusin jo sen, että housut olisivat voinet olla vähän paksummat, kun avonaisesta satulasta johtuen tuuli kävi suoraan tusooniin. Mietin koko matkan, että jos nyt ei tule jotain kusitulehdusta, niin ei koskaan... Ei onneksi tainnut tulla kuitenkaan.

Kotona menin hampaat kalisten kuumaan suihkuun ja totesin, että kyllä riittää itselle tältä vuodelta. Nivunenkin on jo paranemaan päin, mutta kipuilee edelleen. Trombosol siis auttoi todella paljon ja hävitti sen verihyytymän, minkä alta paljastui syy mitä ilmeisimmin mokomalle, nimittäin pari kiukkuista karvatuppea. Nyt sitten olen laittan viikon verran bacibactia ja paraneminen jatkuu. Pahan näköinen ja tuntuinen se on edelleen eli hoito jatkuu.

Keskiviikkona pääsi ratsastamaan ja oh my tallilla odotti yllätys, kun mentiin ilman satulaa! Jännitti ensin, kun siitä on niin kauan aikaa, kun olen viimeksi mennyt ilman, että en edes muista. Sanotaan nyt niin, että meni kuitenkin paremmin kuin odotin. Taisi mennä oikeastaan paremmin kuin satulan kanssa. Heponen jolla ratsastan on nimittäis sellainen, että se ei liiku kunnolla eteenpäin ennen kun ratsastaja on itse tarpeeksi varma tekemisistään eli ei anna ristiriitaisia komentoja ym. Sen tähden olenkin ollut vähän pahoillani, kun joutuu tällaista kauhua kestämään selässään :D Nyt vaikutti kuitenkin siltä, että yhteistyö sujui paremmin, koska laukkakin löytyi helpommin ja pysyin yllätyksekseni jopa kyydissä. 



Torstaina kävin hierottavana. Olihan se juokseminen tehnyt tehtävänsä. Pohkeisiin varsinkin. Hartiat sai myöskin kyytiä, kun ovat kestojumissa, niin että niska taas lukossa, edelleen vähän. Taisi se kylmä kyyti tiistaina vaikuttaa asiaan.

Perjantaina oli myrsky ja väsytti niin ei voinut juosta. Eilen piti valmistella juhlat niin ei ehtinyt juosta. Tänään ei vaan kyennyt :D No saa sitä sitten juosta ensi lauantaina ihan tarpeeksi... 

Pari pikku lenkkiä ensi viikolla vielä ennen koitosta, niin eiköhän se ole siinä. Tällä mennään ja katsotaan mihin riittää. Tavoiteajaksi laitoin 4:30, että siihen nyt ainakin koitan päästä. 

Loppukevennykseksi meidän kasarilook