Tampesterin Wattbike cup 30.11.13

Pääsin kotiin melkein ajoissa epävirallisista duunin pikkujoulusta ja tiimi illasta perjantaina. Yhdeltä nukkumaan, mutta en saanut nukuttua kauhean hyvin, kun räkäkurlu korisi kohtuu kovaan ääneen vieressä. Nousin jo kahdeksalta ylös, mutta nukahdin sohvalle alakertaan. Uusi yritys sitten puoli kymmeneltä. Aamupalaa ja kohti Tamperetta puoliltapäivin. Vähän taisin torkahtaa autossa, mutta olen vähän huono nukkumaan missään kulkuneuvossa, niin se ei paljon auttanut. Epämääräinen oloni pisti vähän epäilemään kisakuntoani. Ihan kun ois ollu darra, vaikka en juonutkaan ruokajuomana ollutta valkkaria enempää. No joo ja alkumalja, mutta ei sitä lasketa.

Kisapaikalla oltiin puoli kaksi. Reilu tunti ennen omaa starttia, joka oli 14:40. Vaatteet vain vaihtoon ja lämmittelemään samalla, kun miehet polkivat omaa 20 km. Pyörittelin siinä sellaisen 20 min, jonka jälkeen pääsin valitsemaan kisapyörää itselleni. Kahdeksan oli ilmoittautunut starttiini, mutta yksi jätti tulematta, että meitä oli sitten seitsemän. Vähän meinasi olla pulaa polkimista, mutta onnistuin ujuttamaan Shimanoni Lookin polkimiin. Niitä ei vain tahdo saada sitten irti. Eipähän ainakaan lähde vahingossa irti.

No sitten se rääkki alkoi. Laitoin musiikin soimaan, jotta pystyn keskittymään ja olin päättänyt pitää kadenssin siinä 90 kieppeillä. Ja aloitin trainerilla 6 vastuksella, joka siis vastaa pron 1. Sillä poljin ensimmäiset 5 km ja sitten nostin 7. 10 min kohdalla huomasin, että alkoi jo voimat loppumaan. Voi piru ja puoliväli ei ollut edes lähellä. Mietin jälleen miksi rääkkään itseäni näin :D Ei se mitään purin vaan hammasta ja jatkoin kiukulla. Sain kuitenkin pidettyä kadenssin ja vauhtini aika hyvänä. 20 min kohdalla tuli taas parempi olo, vaikka ei se yhtään parempi ollut todellisuudessa. Paheni vaan.

Kun viimeiset 5 km alkoi sykkeet oli ennätyslukemissa. Myönnän, en ole ikinä vetänyt noin kauan noin maksimaalisilla sykkeillä. Sen takia menen tällaisiin kisoihin, koska en vain saa treeneissä pakotettua itseäni vastaaviin tuloksiin. Joku tuli puhumaan jotain viereen ja käänsin vähän päätä, mutta totesin sen virheliikkeeksi, koska alkoi maailma aaltoilemaan. Totesin, että paras pysyä nyt vain liikkumatta, ettei mene taju. 500 m loppukirinkin sain vielä aikaiseksi ja uuden maksimisykkeen... 190. Laskennallinen oli 188, että se siitä. Pääsin omin jaloin pois pyörän päältä, mutta olin aivan puolitajuissani. Kaikki äänet kuului kaukaa ja tuntui, että joku olisi painanut hidastus nappia. Suuntasin vain lähimmälle tuolille ja rojahdin siihen. Sitten alkoi palautumaan.

Aika ennen näkemättömät sykkeet mulle

Olin hämmästynyt itsekin kuinka hyvin sain vedettyä setin. Aika oli 33:28 min, keskinopeus 35.8 km/h ja keskikadenssi 92. 

Keskitehokin 184 W. Melko hurjaa

Armoton hiki

Kiitokset kaikille kannustuksesta ja kuvista (teräksiselle räkämiehelle) Hannelle ja Annelle, jotka polkivat myös mahtavat setit. 

Kauhea myrsky puhaltaa ulkona ja toivon vain, että ei mene sähköt, koska ajattelin mennä nyt saunaan.