Rankka viikko

Tuplalatte ja tummaa suklaata. Sillä lähtee toivottavasti tämän väsyneen juhlian sunnuntai käyntiin. Ensi viikolla säästän kyllä treeneissä sen verran, että jaksan viikonloppuna sen triathlonleirin. Sinne mahtuu vielä muutama eli jos yhtään houkuttaa niin äkkiä ilmoittautumaan vaan. Vielä ehtii. Viikon suunnitelmissa on siis vihdoinkin se rautakankien venyttely, uiminen ja tankotanssi. Jos ehdin niin vielä vähän wattipyörääkin ennen tanssia.

Menneellä viikolla kävin uimassa tiistaina. Uintia oltiin kuvattu perjantaina, mutta en ole vielä nähnyt sitä. Sain kuitenkin kuulla, että uintini on jo aika hyvä \o/ vartalon kiertoon pitää kuitenkin kiinnittää huomiota enemmän. Mietinkin sitä siinä uidessani ja oho taisin saada jotain aikaiseksikin, koska alkoi kuulostamaan vähän samalta, kun kesällä silloin kerran, kun tuli jokin kohtaus ja uin yllättävän kovaa :D Tarkoitan sillä kuulostamisella sitä, että minulla alkaa kuulumaan sellainen "liplatus" korvissa. Voimat vain tahtovat loppua edelleen käsistä, mutta nostan uintimatkaa joka kerta 50 m edellisestä, niin eiköhän se siitä vähitellen.

Seuraavana pulipuli

Keskiviikkona suunnittelin polkevani watteja, mutta töissä meni vähän pitkään ja en ehtinyt kuin tanssimaan. Tanssiminenkin meni vähän heikosti, koska olin vähän väsynyt jo siinä vaiheessa päivää. Kädet olivat ihan makaroonia ja onnistuin kolauttamaan lantioni tankoon niin pahasti, että farkutkin sattuivat siihen seuraavana päivänä. Lisäksi kävelin seuraavana päivänä töissä kiirepäissäni jotain laitetta päin niin kovaa, että tuli sellainen kunnon verimustelma etupuolelle. Voi veljet sitä kipua.

Torstaina olin töissä vaivaiset 13 h. Pääsin kotiin illalla kymmeneltä söin ja menin nukkumaan, mutta tein töitä koko yön unissani. Aamulla heräsin verenmaku suussa, kun olin purrut hampaita yhteen. Miten niin stressaa... Oli vähän sellainen olo, että kannattiko mennä edes nukkumaan, kun väsyttää varmaan ihan yhtä paljon, jos en olisi nukkunut ollenkaan. Perjantaina rypistin laitteeni toimintakuntoon silmät ristissä ja lähdin juhlimaan jalat hellinä. Lasillinen punaviiviä oli ihan tarpeeksi silloin.

Torstain pitkästä päivästä ja seisomisesta jalat olivat melkoisen kipeät. Takareidet ihan jumissa ja meinasivat krampata kävellessä ja lonkatkin kipeät. Jalkapohjat tuntuivat siltä, että lähtevät irti. Onneksi olen tajunnut alkaa käyttämään kompressiosäärystimiä töissäkin, niin jaksan paljon paremmin. Harvemminhan näitä tällaisia päiviä on, mutta siltikin jaksaa olla jaloillaan paljon paremmin. Tosin kompressiohousut olisivat olleet torstaina varmaan paremmat, kun kotona otin säärystimet illalla pois niin turvotus alkoi sitten vaan polvista. Aika karu näky. Onneksi huomenna on taas hieronta.

Eilisissä juhlissa olin aika nuutunut juhlija. Onneksi minulle keitettiin espresso ennen kun lähdettiin baariin. En tosin jaksanut jäädä jonottamaan, kun alkoi tulemaan väsymyksestä fyysisiä oireita ja jalat alkoivat kipeytymään taas. Kotiuduin joskus puoli kolmen aikoihin ja nukuin seitsemän tuntia. Heräsin myrskytuulen tuiverrukseen ulkona ensimmäisen kerran jo yhdeksältä, mutta jatkoin vielä pari tuntia. Kauppaan pitäisi mennä, kun jääkaapissa ei taaskaan ole kuin valo. Päikkäritkin houkuttelisi. Ehkä tästä vielä herää ennen huomista. Ehkä.