Miten meni Joroisilla

Olen taas monena iltana meinannut kirjoittaa tiistain kotiutumisen jälkeen, mutta väsymys on vienyt voiton aina. Nytkin aloitin tämän ihan silmät ristissä illalla, mutta en voi siirtää tätä mielestäni enempää! Kisa meni nimittäin niin hyvin. En pitänyt enempää jännityksessä, mutta paljon oli kaikkea mielenkiintoista.

Torstaina alettiin pakkaamaan autoa, että päästäisiin lähtemään liukkaasti perjantaina siinä vaiheessa, kun pieni mies ilmoittaa, että voisi mennä ensimmäisille päikkäreille. Meille oli valikoitunut pyörän kuljetukseen, kun se ei nyt mahdu enää autoon, Thulen Motion XT XXL kattolaatikko. Piti kyllä melkoinen metsästäminen pitää mallin kanssa minne pyörä mahtuisi melko kokonaisena. Ei tarvinnut irroittaa kuin vanteet ja satula. Eikä tarvinnut ostaa omaksi, kun löydettiin kaveri joka vuokrasi sellaista. Ihan hyvä, kun ei sellaista viitsisi ostaa parin kisareissun takia aiheuttamaan säilytysongelmiakin.

Nahkavekkari nukkuikin perjantaina poikkeuksellisesti puoli kahdeksaan ja lähdettiin sitten noin kolme tuntia myöhemmin. Piti kyllä kääntyä 10 km jälkeen takaisin, kun seurantalaitteistomme jäi kotiin eli Yepzonit joilla teräsmies näkee missä menen kisassa. Onneksi ei ehditty pidemmälle, niin matka pääsi vauhtiin.

Akseli kesti matkan Joroisille todella hyvin, suorastaan yllättävän. Pari kertaa pysähdyttiin kuitenkin. Tähtihoviin syömään päikkäreiden jälkeen ja sitten Tertin kartanolla käytiin jaloittelemassa. Kolmen aikoihin oltiin sitten Joroisilla ja kävin hakemassa kisakassit.

Olimme varanneet Varkaudesta hotellin, mutta päädyimme vaihtamaan sen aika viime hetkillä vielä Airbnb asuntoon ihan hotellin vieressä. Tuli halvemmaksi ja ei tarvinnut kisan jälkeen lähteä ajelemaan enää Jyväskylään. Nappiin meni siis sekin. Kävimme kääntymässä meidän "loma-asunnolla" ja sitten takaisin Joroisille pyörää ja juoksukamoja viemään, sekä kisainfoon. 

Kamat paikoillaan niin voi vähän poseerata

Sään puolesta oli vähän jännitystä ilmasta, että mitä saataisiin. Ukkosta ja/tai hellettä. Uhkailtiin jopa uinnin perumisella, jos sattuisi ukkonen osumaan niin pahasti kohdalle, mutta todennäköisempää olisi startin aikaistaminen.

Nämä kun oli hoidettu, napattiin vielä viime hetkellä pizzat Kotipizzasta Jari-Pekasta juuri ennen sulkemista ja ajeltiin "kotiin" syömään ne. Akseli sammui kuin saunalyhty ja nostettiin maitopullollisen jälkeen vain sänkyyn. Itsellä oli kyllä ihan sama fiilis. Piti vain laittaa kaikki valmiiksi vielä aamua varten.

No, aamulla sitten aamupalalle hotelliin, missä oli monta muutakin kisaajaa. Päästiin lähtemään omasta mielestämme ajoissa, mutta raviradalla, minne jätettiin auto parkkiin, kaveri onneksi sanoi, että lähtöä on aikaistettu puoli tuntia!!! Iski pienimuotoinen paniikki. Akseli kantorinkkaan, ihan ehdoton keksintö tuollaiselle maastotaipaleelle, ja menoksi. 800 m matka uintipaikalle tuntui tuhottoman pitkältä. 

Juoksin pyörän luokse, riisuin sen jätesäkistä ja laitoin pullot paikoilleen, kun kuulutettiin jo, että aletaan tyhjentämään vaihtoaluetta. Pääsi pari rumaa sanaa, kun piti vielä pumpata renkaat ja asentaa Yepzon satulan alle. Noooh ehdin juuri ja juuri ja sitten juoksin vaatepussin vielä rekkaan. Mielestäni tuollaisesta startin aikaistamisesta voisi ilmoittaa tekstiviestillä, kun se oli vain Facebookissa ja Instagrammissa. Ei kaikki roiku koko aikaa sosiaalisessa mediassa...

Uintiin lähtö oli rolling starttina, niin kuin Lahdessakin, eli vähitellen porukka valuu veteen oman vauhtitasonsa mukaan. Vesi oli 25 asteista eli ei saanut käyttää märkkäriä SM-sarjoissa, mutta oli ihanaa uida ilman. Ja kerrankin minä ohitin enemmän kuin minua ohitettiin :D Tosin tajusin vasta viimeiseltä käännökseltä kohti rantaa, että tämähän kohta ohi ja olisin voinut uida kovempaa, koska ei tuntunut missään... Uintiin sain tuhrattua 45 min.

Lasit päähän

Ja sitten mennään

T1:ssä olisin kaivannut vessaa. Tajusin Lahden kisassa, missä vessä oli siinä, että se on ihan must. Ei tarvitse ajella kauhessa pissihädässä 90 km, kun en oikein voi pysähtyä kesken, kun sitten on taas vaikea saada jalkoja toimimaan ja vauhdissa en oikein saa tiristettyä vaikka kuinka koitan. Ei auttanut kuin ottaa toisinto 2015 ensimmäiseltä puolikkaalta. 

Pieni sadekin sieltä  lähestyi

Pyörä lähti kivasti ja oli vahva olo. Jossain kohtaa oli pakko ottaa kypärän visiiri pois, kun se veti ihan huuruun. Oli niin lämmin ja kostea sää. Onneksi oli lämmin vaikka aurinko ei paistanutkaan. Ensimmäinen 45 km lenkki meni todella hyvään vauhtiin ja olin reilusti alle 3 h vauhdissa. Toisella kierroksella alkoi sitten satamaan ja oli pakko laittaa visiiri takaisin, koska sitä vettä tuli niin julmetusti, että en olisi nähnyt sittenkään mitään. Toivoin vain parasta, että en kolaroi tai aja mihinkään reikään, kun näkyvyys huuruisen visiirin takaa oli aika huono. Pyyhin sitä jatkuvasti, mutta silti.

 

Ensimmäinen kääntö ja ainoita kuvia minusta pyörällä

Rankkasateesta huolimatta pyörä kulki ihmeen hyvin. Tuntui, että olisin ollut liikkeellä yksin, koska en kuullut kuin sateen ropinaa yksiössäni, vaikka muita näkyi koko ajan. Jotenkin olin ajatellut matkan pidemmäksi, koska viimeisellä huoltopisteellä tajusin, että tämähän on kohta ohi ja annoin mennä, kun kerta kulki. Pyöräily meni aikaan 2:45.

T2:ssa katselin vaihtoteltassa sadetta ja puin onnellisena kuivia sukkia ja kenkiä jalkaani vaikka tiesin, että se onni on hyvin lyhytaikaista. Sen jälkeen syöksyin vessaan. Siinä sitä aikaa sitten tuhrautui, kun koitin saada märän kisapuvun yläosan ensin pois ja sitten takaisin. Juoksu lähti kuitenkin iloisesti liikkeelle sekin ja rukoilin kaikkia mahdollisia Jumaluuksia, että voisiko se mennä kerrankin hyvin tai edes sinne päin.

Synkassa

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kaikki oli vielä hyvin. Toisenkin kierroksen jälkeen kaikki oli vielä hyvin. Aloin jo melkein uskomaan, että juoksu onnistuu vihdoinkin. Pientä kipua oli koko ajan oikeassa jalkaterässä, mutta se ei häirinnyt mainittavasti. Kolmannella kierroksella aloin jo miettimään, kun katselin sitä vesimäärää, jota oli välillä nilkkaan asti, että neljännellä kierroksella joutuu varmaan uimaan, jos sade ei kohta lopu. 

Jaksoi hymyillä vielä kolmannellakin kierroksella

Onneksi se sade loppuikin sitten. Mutta sen jälkeen tajusi kuinka painavilta kengät tuntui tai sitten ne olivat vaan jalat. Viimeisellä huoltopisteellä oli pakko pysähtyä, että sain geelin ja veden alas, mutta se riitti se muutama sekunti, koska jalat elpyivät niin paljon, että juoksu alkoi taas kulkemaan. Teräsmies infosi, että heittämällä menee alle kuuden tunnin. En meinannut uskoa, mutta koitin juosta vielä vähän kovempaa. Viimeisellä kilometrillä kuulin sitten maaliintulijoiden aikoja ja aloin uskomaan jo itsekin ja löysin itsestäni vielä sen verran, että kiristin vauhtia eli sain loppukirin puristettua itsestäni. 

Viimeisellä rundilla vissiin, salmiakki suussa

Maalissa oli sitten onnen hetki, kun sain kuulla, että aikani oli 5:57:05. Voi luoja miten onnellinen olin. Uusi ennätys ja ehjä kisa. Juoksukin parani 15 min Lahden kisasta eli siihen meni 2:15. Kisa meni omalta kohdaltani loistavasti vaikka 3 h satoi vettä kuin saavista kaatamalla. Kaikki meni nappiin energioita ja juomisia myöten, salmiakkia unohtamatta. 

Huuma vaihtui sitten asteittan pahenevaan vitutukseen, kun menin hakemaan ennen kisaa rekkaan heittämääni vaihtovaatepussia. Pussit oli kivasti levitelty nurmikolle sateeseen odottamaan. Olisihan se nyt ollut ihan liian luksusta saada kuivat vaatteet päälle kisan jälkeen. Onneksi oli edes kuiva finisher paita. Lenkkarit, alusvaatteet kaikki olivat märät. Pussissa ollut mikrokuitupyyhe oli imenyt suurimman osan vedestä sentäs, mutta eipä ollut mitään mihin kuivata itsensä. 

Kylmässä suihkussa, kun lämmin vesi oli jo loppunut, alkoi selvitä kisan damaget. Märkä kisapuku oli hitsannut aika pahasti nahkaan kiinni. Kaula-aukko tehnyt kaulakorun, vetoketu mahaan haavat, saumat selkään ja kylkeen, lahkeet reisiin ja chippikin vielä jätti nilkkakorun. Melko kirvelevää. Noh, onnellisena silti onnuin kosteissa vaatteissa ja varvastossuissa hakemaan pyörää ja juoksuvermeitä.

Keskiviikkona reidet näytti vielä tuolta. Ja tuo on vielä kevyttä verrattuna takareisiin.

Kaikesta huolimatta kisasta jäi positiivinen fiilis. Pyöräilyssä en pahemmin huomannut peesausta tai ruuhkia ja sen tähden pystyinkin ajamaan aika pitkälti omaa vauhtiani mikä on hyvä, koska pyöräily on vahvin lajini kolmesta. 

Omegawavella voinut hyvin seurata palautumista. Joka aamuinen toimitus :D

Joroisten jälkeen kävimme Jyväskylässä parin yön verran ja tiistaina ajelimme kotiin. Akseli nukkui onneksi puolet matkasta, koska yli kolme tuntia autossa on aika pitkä reissu kaikille. Kerran pysähdyimme välipalalle ja sitten enää 100 km kotiin.

Torstaina kävin aamusella palauttavassa LPG hoidossa Hyvinkään selkäklinikalla ja sen jälkeen oli helppo lähteä illalla vielä pikku pyöräilylle. Perjantaina pyöräilin ja juoksin vähän. Eilen lauantaina kävin uimassa. 

Torstain LPG:stä ja etureidet työn alla kuvassa

En tiedä Sääksin historiaa seitsemää vuotta kauemmaksi, mutta sinä aikana, kun ollaan täällä asuttu ei vesi ole ollut noi lämmintä koskaan. 25 astetta! Uin ensin 1500 m ja sitten 800m. Meinasi tulla hiki kumilakin takia :D On se vaan ihanaa. Ihan fantastinen fiilis, kun lämmin vesi vaan liplattaa ympärillä uidessa. Eräs mies sanoikin siinä rannalla, kun puhuttiin uinnin jälkeen, että ihan kuin Mustallamerellä. Etelän meininkiä siis.

6 v hääpäivän kiinanruusu

  Tänään pitää ryhdistäytyä ja siivota tätä kaatopaikkaa ja pyöräillä pari tuntia. Lomaa on enää viikko jäljellä, yhyy, ja Akseli aloitta päiväkodin kevyesti keskiviikkona. Täytyy myöntää, että melko hämmentävän nopeasti aika mennyt sitten kuitenkin, kun meidän vauvasta on kasvanut jo pieni poika.

Kohti seuraavaa puolikasta

Vähän lomakiireitä pitänyt, niin en taas ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella kuulumisia. Onneksi on nyt edes kunnon kesäkelit taas. En valita yhtään ja nautin helteistä. Ehkä vähän julmaa kertoa tämä, mutta onneksi meillä on nuo ilmalämpöpumput sisällä, niin pääsee aina jäähtymään välillä :D Nautittiin kyllä sisälämmöistäkin neljä yötä, kun oltiin vähän sukuloimassa viime viikolla. Oli kiva tulla kotiin.

Ihanan lämmin

Nyt pitää vähän hehkuttaa, ei voi sanoa uutta, mutta päivitettyä mittauskalustoa :D Omegawave mitä olen käyttänyt jo vuodesta 2012, niin se alkuperäinen sensori luovutti jo jokunen viikko sitten. Koitin kovasti saada sitä toimimaan, mutta ei sitten millään. Laitoin viestiä aspaan ja koitin vielä heidänkin vinkeillä, mutta kuollut oli. Pyysivät käymään Otaniemiessä heidän konttorillaan, jos mahdollista, niin hekin voisivat vielä vilkaista sitä. Eilen eli maanantaina siellä sitten piipahdettiin. No, se todettiin siellä myös entiseksi. Ihmettelivät, että oli toiminut kuusi vuotta, että pitkäikäinen mokkula oli ollut.

Ihan uusi versio

Tarjosivat sitten uutta versiota hermoston mittauksella varustettuna, niin hyvään hintaan korvauksena vanhan tilalle, että eihän siitä data-addikti insinörtti voinut kieltäytyä. Lähdettiinkin sitten kotiin uusi härveli kädessä. Harvinaisen hyvää asiakaspalvelua ei voi muuta sanoa. Kirjoitan mittarista ihan oman jutun, kunhan olen nyt perehtynyt sen uusiin ominaisuuksiin kunnolla.

Mittausmokkula

Treenirintamalla on ollut pientä vaivaa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Viimeksi, kun kirjoitin, olin saikulla oikean jalkani kanssa. Särkylääkkeistä ei ollut yhtään mitään apua eikä siinä tosiaan mitään murtumaakaan ollut. Se mistä viikon ontumisen jälkeen oli apua, alkoi ottaan jo aika lujasti päähän se, oli naprapaatti Maiju ja LPG Hyvinkään selkäklinikalla. 

Syy kipuun oli loppujen lopuksi ylempänä pohkeessa, niin kuin arvelinkin, ja Maiju käytti mm. LPG masiinan jänneohjelmaa akillesjänteeseen ja sen ympäristöön. Se oli sellaista hassua koputtelua ja kas kummaa alkoi tuntumaan jännältä kipeässäkin kohdassa. Pohje oli myös aika hyvässä juntturassa kaiken kaikkiaan. Ohjeeksi tuli vielä välttää jalan rasitusta muutama päivä, että se pääsisi elpymään kunnolla.

Otinkin siinä ke, to, pe lepiä jalan kanssa ja siirtyiltiin muutenkin paikasta toiseen autolla vähän pidempiä etappeja. Jo silloin keskiviikkona huomasin eli päivä LPG jälkeen, että jalka ei ole enää ollenkaan kipeä. Kävelin myös paljain jaloin kaksi päivää, kun se oli maalla mahdollista ja löhösin sen mitä Akselin kävelyttämiseltä ehti :D

Pieni mies samalla kaapilla kuin äitinsä aikanaan, kuten oven tarroista voi jo melkein arvata :D

Lauantaina, kun oltiin siirrytty Nokialle, kävin Liikuntapäiväkirjan Jaanaban ja Härren kanssa uimassa Vihnusjärvellä. Vesi oli ihanan lämmintä eli 22 asteista. Pitkästä aikaa ei tarvinnut uida varpaat, sormet ja naama jäässä. Muisteltiin siinä rannalla, että milloin on viimeksi ollut lämmintä tällai. Joku setä sen muisti pukukopista, kun kuunteli meidän juttuja ja sanoi, että 2014 :D Taitaa olla aika oikeassa, kun selasin vanhoja blogi postauksiakin. 2015 oli ihan kohtalainen, 2016 oli jo aika huono ja viime kesä oli ihan paska.

Säästä sen enempää jaarittelemaan, mutta uitiin Vihnuksen uimarannalta toiselle ja siitä tuli suuntaansa vähän vajaa 400 m. Ehdin uimaan sen ees taas kaksi kertaa ennen kun piti lähteä viemään Akselia päikkäreille. Kaikkien kellot näyttivät hieman eri lukemaa, mutta sinne päin kuitenkin. Oli todella kiva uida porukassa pitkästä aikaa ja sitä uintini oikeastaan kaipasikin ja kaipaa edelleen. Yksin on niin helppo uida laiskasti. Käsivarret oli ihan makaronia puolentunnin uimisen jälkeen ja siitä taisi mennä vähän yläselkäkin jumiin, kun oli niin erilainen harjoitus verrattuna aikaisempaan uimiseen avovedessä. Ylihuomenna samanlainen setti täällä "kotijärvellä" Sääksissä. Tosin pitää uida myös ilman märkkäriä vähän, että ei tule yllätyksenä Joroisilla, kun siellä ei saa käyttää sitä harvinaisen lämpimän veden takia tulevana Lauantaina.

Oltiin uimassa

Sunnuntaina uskaltauduin koittamaan miten jalka kestää juoksemista ja lähdinkin, Nokialla edelleen, sen testaamaan. Edellinen kokeilu oli viikkoa aikaisemmin 5 km ja meni sekin, mutta ei ilman kipua. Kolmen kilometrin jälkeen alkoi taas sattumaan, mutta en luovuttanut vaikka kävi mielessä. Sitten kipu vaihtoi paikkaa jonnekin päkijän huudeille jossain kohtaa ja sitten meni lopuksi vielä oikea pohje ylhäältä jumiin. 10 km meni yllättävän hyvin siinä helteessä kaikesta kipuilusta huolimatta ja ryöstin Tampereen maratonklubin vesipistettä mukillisen verran, kun sattuivat treenaamaan samalla lenkillä päinvastaiseen suuntaan. Toivottavasti kukaan maratoonareista ei kuollut janoon sen takia... Se mukillinen taisi kuitenkin pelastaa oman juoksuni :D

Kun oltiin taas mukavasti kotona, pääsin maanantaina pyöräilemään. Oli ihan fantastista ajaa tuolla hiustenkuivaajassa. Lämmin, niin ihanan lämmin ja tuntuu, että pyöräkin kulkee ihan eri tavalla kuin kylmässä. Mutta nyt sattui oikean polven sisäsyrjään, kun oikaisin jalan. PRKL. Kävin vaihtoehtoja päässäni läpi ja päädyin siihen tulokseen, että johtuu tästä jalkapohja/pohje/mikälie vaivasta. Ei se kuitenkaan mitenkään pysyvästi tuntunut olevan kipeä.

Tänään ei onneksi sattunut kuin päähän yläselän umpijumin takia. Pyörä meni mukavasti ja 5 km juoksu siihen päälle myös. Meinasi jalat mennä juostessa kovempaa kuin kunto kesti :D Kävin taas Maijun käsiteltävänä vielä illalla Hyvinkään selkäklinikalla ja sinne jäi myös päänsärky. Todettiin, kun tutkittiin oikeaa jalkaa, että johtuu vanhasta vaivasta vissiin taas kaikki ongelmat, kun paska valuu alaspäin niin sanotusti. Olen saanut löysän lonkan kuntoon, niin asento muuttuu muuallakin jalassa ja lihakset ym. aktivoituvat eri tavalla aiheuttaen kipua nyt myös polvessa. Siihenkin on nyt lämmittelyohjeet, että ei vaivaisi enempää. 

Ihana paikka, kun on ihan uusi olo aina käsittelyn jälkeen

Huomenna vielä pyörä juoksu ja torstaina uintia. Sitten olen taas valmis kisaamaan ja se on sitten lauantaina Joroisilla.

Ironman 70.3 Lahdessa

Nyt alkaa tulemaan hyvä fiilis lauantain kisasta. Vähän oli nollat taulussa pari päivää, otti se niin koville äkkiseltään tuollainen puolikas. Tajusin kesken kisan, että eipä ole tullut tehtyä missään lajissa niin pitkää treeniä vielä. No hyvin se meni silti vanhastaan. Olihan tämä neljäs puolikas itselleni, että tiesin kyllä pystyväni tähän. Vähän siellä taustalla kummitteli kuitenkin täydenmatkan hyytyminen kylmästä ja kaatuminen Lahdessa 2016. Sen tähden seurasin säätiedotuksia aavistuksen pelonsekaisin tuntein. 

Viikko sitten näytti vielä, että olisi 10 astetta lämmintä, sadetta ja tuulta. Totesin välittömästi, että en ole menossa. Onneksi ennusteet alkoivat paranemaan ja loppujen lopuksi sää ei ollut ihan kamala kisassa. Lämpimämpi olisi ollut itselleni parempi kuitenkin.

Perjantaina ryntäsin töistä kotiin, että ehdittäisiin viideksi kisainfoon Lahden Sibeliustalolle. Ehdittiin hyvin paikalle, kävin rekisteröitymässä, infossa ja pastapartyssa. Kaikki meni sujuvasti, mutta pasta oli pahaa :P Söinkin illalla sitten pizzan kotona, että ei vain olisi nälkä. 

Lauantaiaamuna nukuttiin pitkään eli yli seitsemään, mikä on meidän nahkavekkarin kanssa paljon. Siinä sitten syötiin, pakkasin ja puoli yhdentoista aikoihin lähdettiin, kun Akseli meni ensimmäisille päikkäreille ja jäi äitini kanssa kotiin katsomaan kisoja Areenasta. Olin muuten vähän pettynyt, kun Areenan lähetys oli loppunut siihen, kun prot tuli maaliin...

Lahdessa saatiin auto hyvään parkkiin aika lähelle kisakeskusta. Lyhyt kävely Sibeliustalolle, missä pakkasin siinä kolme vaihtopussiani, laitoin pyörän juomineen valmiiksi ja vein tavarat paikoilleen. Oli kyllä kiva nähdä tuttuja ja tuntemattomia ja ulkomaalaisten kisaajien kanssa tuli vaihdettua myös muutama sana vaihtopaikoilla. Tuli mietittyä, että olisi oma elämä ainakin huomattavasti köyhempää ilman tätä lajia.

Vain pullot puuttuu vielä pyörästä, teräsmies oli täyttämässä niitä kuvan otto hetkellä

Teräsmiehen näkökulma

Minun näkökulma

Varsinainen vaihtopaikka

Seuraavaksi suunnattiin lähimpään burgerimestaan eli minkä lie nesteen/teboilin tms Burger Kingiin. Katsoin kellosta, että pari tuntia ennen starttia pikku hampurilaisateria takaa hyvän suorituksen tai ei ainakaan tule energiasta puutetta.

Puoli kolmen aikoihin menin vaihtamaan kisakuteet päälle ja pienet paniikin omaiset kohtaukset alkoivat kasvaa :D Piti vain hengitellä niin rauhoittui. Uimassa kävin joskus vartin yli kolme, kun ajattelin, että ehdin lämmitä vielä uudestaan ennen starttia. No kaatosade pariin otteeseen ennen starttia takasi sen, että ei tullut kyllä liian lämmin...

Asettauduin 35 min lähtöryhmään odottelemaan ja siinä, kun ei voi tehdä mitään hajosin hetkeksi. Onneksi teräsmies oli siinä aidan toisella puolella, niin sain itseni taas kasattua ja olikin sen jälkeen ihan rauhallinen fiilis. Rolling start alkoi rullaamaan 16:10 ja itse pääsin riemusta kiljuen veteen varmaan kuusi minuuttia myöhemmin. 

Siinä odotellessa

Näpit jäässä

Ai miten niin jännitti

Ikinä en ole saanut uinnissa niin paljon osumaa kuin tuolla tuli. Voin kehua sillä, että uin pääsääntöisesti aika suoraan, mutta isommassa sumupussa menee väkisinkin massan mukana. Sitten tulee aina näitä, jotka uivat siksakkia tai ovat muuten vaan sekaisin. Kääntö oli sekava, koska toinen poiju oli jotenkin yläviistossa ja kukaan ei tuntunut huomaavan sitä. Onneksi pari kanoottia oli ohjaamassa, mutta kyllä se silti ärsytti. Takaisinpäin mennessä huomasin että Sibeliustalo on tuolla mutta letka menee oikealla. Piti pysähytä katsomaan missä ihmeessä se seuraava poiju on. No massasta erkaantuminen aiheutti vähän painimista, mutta sitten sainkin uida muutaman muun kanssa aika yksin hyvän matkaa, kun loput veti oikealta. Sitten se taas alkoi, kun suurin massa löyti takaisin reitille. Aikaa uintiin meni peräti 43 min vesipainin aiheuttamien hidasteidein takia. Laskin mittarin vauhtikäyrästä peräti 11 kunnon töksähdystä, että kertoo varmaan jotain...

Vaihto pyörälle oli kankeaa, koska kylmä vesi teki sukista huolimatta jaloistani hyvin tönköt. Nooooh mikäs kiire siinä ja kävin vessassakin vielä ennen pyörää, koska en halunnut tehdä taas sitä virhettä minkä tein ensimmäisellä puolikkaalla Joroisilla eli ajoin 90 km kauheassa pissihädässä. Siitä sitten hyvävoimaisena pyörälle ja ajamaan. 

Pyörällä ensimmäiset 7,5 km muistaakseni piti ajaa vasenta kaistaa pelkästään mennen tullen, että bussit ja hälytysajoneuvot pääsivät liikkumaan toista. Koitin hillitä itseni alkumatkasta, koska mitä sitä rykimään ensimmäisillä kilometreillä. Onnistuin yllättävän hyvin vaikka välillä lähtikin vähän lapasesta. Ensimmäisen huoltopiseen jälkeen, kun pahin ruuhka alkoi hellittämään päästin itseni sitten kunnolla irti. Ai että oli ihanaa ajella kunnon mäkiä.

Reitin tylsin osuus tuli Kärkölän jälkeen, kun oli melko suoraa tietä se isomman tien osuus ja vastatuuli. Onneksi se ei ollut kuin jonkun 10 km. Oli melkoinen helpotus päästä ajamaan taas mäkiä ja mutkaa. 70 km kohdalla iski jokin ukkoskuuro eli karmea repivä tuuli ja vettä. Tuli kylmä ja hyydyin. En panikoinut, kun matkaa oli enää niin vähän jäljellä ja olin ihan aikataulussa eli alle 3 h vauhdissa. Messilän mäki lopussa lämmitti mukavasti mieltä ja kehoa vielä. 

Itselläni meni kyllä märissä alamäkimutkissa sisu kaulaan ja oli pakko jarrutella vaikka moni muu paahtoi menemään. Huiput tuli jossain kohdassa 58 km/h. Ihan tarpeeksi minulle :D

Laskettelua vaihtoon

Pyörää paikoilleen

Toinen vaihto meni iloisesti ja sain kylmät varpaani aseteltua kenkiin oikeassa järjestyksessä. Onneksi oli pyöräilyssä kengän kärjissä suojat muuten ei olisi varpaat menneet juoksukenkiin ihan niin sujuvasti. 

Juoksemaan lähdin ihan hyvävoimaisena ja oli vahva fiilis, että nyt tulee hyvä juoksu kerrankin. Yleisö kannusti ja oli jo ihan voittaja fiilis. Parin kilsan jälkeen alkoi paha olo hiipimään salakavalasti paikalle kuitenkin. Ensimmäisellä juottopisteellä koitin juoda kaikkea, mutta sain vain veden alas. Sitten piti jatkaa vaan tuskaista taivallusta. 

Kuolemankielissä hetki ja salmiakit tiukasti nyrkissä tuomassa toivoa tai jotain

Ensimmäinen kierros melkein täynnä

Läpy

Helpottunut hymy irtosi jo vähän ennen maalia, kun selvisin sittekin

Vähän ennen kisojen ydintä ensimmäisellä kierroksella olin ihan romahtamis pisteessä. Aloin nyyhkyttämään ja tuntui, että jalat menevät alta hetkenä minä hyvänsä. En yleensä niin perusta yleisöstä tai se on ihan sama onko sitä vai ei, mutta nyt oli pakko kerätä itsensä, että ei näyttäisi niin surkealta sinne mennessä. Se taisi pelastaa koko juoksun. Taistelin aina itseni juottopisteeltä seuraavalle ja otin joka toisella kerralla geelin, join vettä ja siinä välissä salmiakkia verenpaineen takia. Toisella kierroksella ei ollut enää niin paha varmaan senkin takia, että tiesin, että tähän ei kuole ja lääkkeet odottaa repussa.

• Uinti 43:34
• Pyörä 2:56:43
• Juoksu 2:27:59
• Yhteensä 6:21:03

Edellisen kerran vastaava migreeni tapahtui Voimarinteen puolikkaalla pari vuotta sitten ja se johtui jetlagista Jenkkilän reissun jälkeen. Tämä johtui tällä kertaa vaan duunilagista :P Eli väsymys on suurin migreenin aiheuttaja itselläni.

Auringon viimeiset säteet

Maaliin pääseminen oli lopulta suuri helpotus. Kisa oli mahtava ja olin tyytyväinen siihen, että olen loppujen lopuksi sitten kuitenkin suunnilleen samalla tasolla kuin pari vuotta sitten. Nuo surkeat juoksut vaan harmittaa aina. Saisinpa kerrankin ehjän kisan eikä aina leviäisi tuulettimeen syystä tai toisesta juoksussa.

Finished

  Kolmen viikon päästä, no kahden ja puolen jo tässä vaiheessa, olisi seuraava puolikas Joroisilla. Toivottavasti olisi parempi onni matkassa silloin. Aiheuttaa nyt pientä murhetta tuo oikea jalkateräkin, joka kipeytyi sunnuntai iltana. Piti eilen mennä oikein lääkäriin, kun en pystynyt kävelemään oikeastaan ollenkaan. Siitä otettiin röntgen, mutta en ole kuullut tuloksia vieläkään. En kuitenkaan jaksa uskoa, että siinä olisi murtumaa. Särkylääkettä, lepoa ja saikkua tuli niin, että kesäloma aikaistui sitten viikolla.

Toivottavasti jalka ei nyt aiheuta enempää vaivaa ja paranee kiltisti, kunhan maltan vain itse lepuuttaa sitä. Vähän kärsin huonosta omastatunnosta, kun harrastuksen aiheuttaman vaivan takia joutuu olemaan poissa töistä, mutta nyt kävi näin. Vanhuus ei tule vissiin yksin...