maanantai 29. kesäkuuta 2015

Vaihtoehtoista valmistautumista... (viikko 11)

Toiset valmistautuu kisaan treenaamalla, minä päätin sitten koittaa vähän vaihtoehtoista tapaa... En ehkä niin omasta tahdostani, mutta tekevällä sattuu. Ja tässä tapauksessa sattui aika pahasti ja sattuu vähän edelleen. Ilmeisesti, kun treenaa kovaa, niin sitten sattuukin kovaa, kun on sattuakseen.

Maanantai oli lepopäivä, niin kuin pitikin ja tiistaina menin Rajamäen uimahalliin uimaan, kun ei kylmä järvi ja vesisade houkuttanut. Uin siinä 2,5 km setin, mutta viimeisten vetojen aikana sattui. En tiedä mikä kaikki asiaan vaikutti, mutta veikkaan sen olleen surkeiden sattumusten summa. Väsytti, vitutti ja stressasi. Töissä oli ollut harvinaisen ärsyttävä päivä ja en ollut saanut jätettyä työasioita mielestäni ennen kuin tulin altaaseen. Sitten siihen sattui vielä päälle ehkä vähän huono pään asento, kun hengitin ja niinpä sitten vasemmalla puolella hartiassa/niskassa tuntui rusahdus keskellä allasta.

Kipu pysäytti uinnin ja uin päätyyn kyljelläni. Vähän aikaa kuullostelin, että jäikö tämä tähän, menikö jotain pahastikin rikki? Kipu laantui ja totesin, että ei haitaa ainakaan vaparia ja jatkoin kuitenkin varovasti loppuun. Ajattelin, että tuskin mitään vakavaa.

Keskiviikko aamuna en päässyt sängystä ylös ilman, että pidin päästäni kiinni. Koitin kaikki omasta takaa olevat lääkkeet. Ei mennyt kuin pää sekaisin, mutta vasen käsi pysyi vähän tunnottomana ja pää ei liikkunut kunnolla, niinpä totesin, että ehkä se on vaan mentävä lääkäriin, kun ei taida olla ihan normi noidannuoli tai vastaavaa.

Reilun kilometrin kävely terveyskeskukseen, ei sekään auttanut asiaan, vaan kipu tuintui hartiassa pahempana suorastaan. Siinä sitten odottelin puolisen tuntia hoidontarpeen arvioinnin jälkeen. Lääkäri tutki niskan ja hartian ja totesi, että vika on lihaksessa, mutta viikkoon en saisi treenata. Kauhistuin pahemman kerran, kun olisi se puolikas tulossa. Vaati, että en ainakaan sairasloman aikaan tekisi mitään. Kirjoitti reseptin Sirdalud 4 mg, Voltaren retard 75 mg, Parasetamol 1 mg ja Panacod. Katselin vähän silmät ymmyrkäisinä listaa ja mietin, että melko tymäkkää settiä. Seuraavaksi hämmästyin sairasloman pituutta. Se ei kyllä enää hämmästyttänyt yhtään parin päivän jälkeen... 

Ehdin terveyskeskukseen juuri ennen rankkasadetta

Olen nukkunut suurimman osan ajasta, koska lääkkeet vetävät pään niin sekaisin. Aina, kun olen ottanut setin niin pitänyt päästä 30 min sisällä jonnekin niin, että voi nukahtaa, koska taju lähtee väkisin. Perjantaina tuskailin, että miten voi olla mahdollista saada itsensä näin jumiin?! En uskonut sen olevan mahdollista, koska ikinä aikaisemmin ollut mitään vastaavaa. Noh, uskon tai ainakin yritän, että kaikella on joku tarkoitus... Ainakin on tullut levättyä, jos ei muuta. 

Pää sekaisin...

Niska ei ole enää ihan niin paha, mutta ei se vielä ole ihan hyväkään. Huomenna pitää lopettaa hurja kuuri ainakin osittain, koska en todellakaan voi muuten mennä töihin tai ajaa autoa edes. Huomenna koitan myös miten kärsii juosta. Loppuviikosta totean kisakunnon. Ihan uskomatonta, että menee näin hilkulle ja näin yllättäen. Ehkä juurisyynä on kuitenkin Kuusijärvellä kylmästä kiukutellut selkä ja väliin jäänyt hieronta. Tänään on onneksi hieronta ja toivon, että sieltä löytyy apua tähänkin.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Viikko kymmenen

Vähän oli väsynyt viikko. Töissä kauhea härdelli, kun jengiä lomalla niin paljon, niin sekin väsyttää. Viikolla piti olla kymmenen tuntia treeniä, mutta sain hädin tuskin seitsemän tuntia kasaan. No en ole juurikaan huolissani, kun ei nyt pidä mennä itseään viimehetken panikoimisella rikkomaan.

Kaksi viikkoa siihen puolikaaseen. Olen alkanut hermoilemaan energioiden ja vaikka minkä pikku juttujen kanssa. Eniten huolestuttaa se, jos rengas puhkeaa, että mitä hittoa teen, kun en uskalla noihin hiilikuituisiin alkaa vaihtamaan, kun pelkään rikkovani ne. Kerran on vaan mennyt muutenkaan rengas rikki ja sekin kaksi vuotta sitten...

Viikolla tuli uitua vaan kerran ja sekin olin hyytävän kylmässä Kuusijärvessä. Vesi oli 14 asteista. Vähän jäähtynyt... Uitiin kaverin kanssa kierros ja hän meinasi, että toinen vielä. Itse aloin olemaan niin jäässä ja kun katsoin kelloa, että reilu 18 min oli mennyt sanoin, että ei uida. Uitiin vielä 200 m ja aloin kangistumaan pahasti. Vedestä noustessa naama oli niin jäässä, että en pystynyt puhumaan kunnolla. Kaveri olikin, että hyvä kun sanoit. Hän ei itse tajunnut miten kylmä oli.

Keskiviikkona heitin parintunnin pyörälenkin, torstaina huilasin ja perjantaina juoksin vaihteeksi reilun tunnin. Juoksun jälkeen meni jalat ihan jumiin. Siis niin kuin aivan totaalisesti. Lauantaina oli sitten persekin kipeä. Vähän erikoista, kun ei ole ennen juoksusta tullut. Ehkä alan tekemään sen oikein :D

Hyvinkään jälkeen ihanaa uutta asvalttia vanhalla tiellä

Kävin pyörittelemässä palauttavan tunnin lenkin kuitenkin, mutta tuntui ettei siitä ollut mitään apua, mutta kivaa oli. Ilma tuoksui sateen jäljitä ja linnut lauloivat. Ei valittamista säässä ainakaan :)

Sunnuntaina olisi ollut ohjelmassa 3h40min yhdistelmä. Se meni vähän juhannusajelun takia persiilleen, mutta en olisi kyllä tainnut jaksaakaan. Ajelun suuntana taas oli Alastaro ja Ratareisi, missä käytiin katsomassa, kun jengi ajoin maaliin. Saatiin hihitellä mm. Lassen tomaatin kaltaisille silmille. Mestoilla oli paljon tuttuja, myös Jaanaba ja härre ja ihanat koirat Mortti ja Tärppä :)

Ratareidessä

Rahkis ja palkintojenjako

Kovimman kierrosajan ajanut saamassa mainintaansa,
oikealla puolellaan eniten kierroksia ajanut ja vasemmalla toiseksi eniten

Sitkein nainen mainittavana

Ja sitten on Karvamoottori ja punaiset silmät, eivät vaan näy kuvassa kunnolla

Sen ~350 km moottoripyöräilyn jälkeen oli alakroppa niin kipeä, että ahdisti lähteä pyöräilemäänkään. Päätin kuitenkin mennä ja ajoin kaksi tuntia aika hyvää vauhtia. Jalat oli ihan tukossa ja tuntui paskalta, mutta se taisi kuitenkin avata jalkoja näin jälkeenpäin ajatellen. Juoksun ja uinnin jätin toiselle päivälle...

Nyt kevennellään pari viikkoa ja koitan selvitä töissäkin lomaan, vaikka rankalta se tuntuu...

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Linssejä ja laseja

Vihdoinkin Juhannus ja sen voi viettää kotona. Ainut viikonloppu ilman ohjelmaa nyt kesäkuussa. Sen kunniaksi voisin kirjoittaa sen postauksen bisneksistä, joita tuli hoidettua ennen Kuusijärven kisaa. Pitänyt jo ajat sitten, mutta kun ei vaan repeä kaikkeen.

Homma on meinaan sellainen kuin Oakleyn aurinkolasit. Olen ollut kyseisen merkin fani jo pitkän aikaa, teräsmies vielä kauemmin. Ostin joskus aikanaan lumilautalasit ja ne oli Oakleyt. Vähän kirpaisi opiskelijan budjetissa, mutta en ole koskaan tykännyt ostaa halpaa, koska se harvemmin on hyvä. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, sanotaan :P Hyvät lasit vieläkin.

Kisoissa ja muutenkin minulla näkee ne keltaiset plehat ja ne on Oakleyn Fast Jacketit, XL linssillä. Lisäksi syy, mikä sai ostamaan ne oli, että linssit eivät hajoa sirpaleiksi, jos niihin osuu jotakin. Linssi vain venyy. Ihan vaan sillä, kun ei sitä tiedä mitä tuolla maantien varressa lentelee autoista.

Nuo keltaiset fire iridium linssit ovat vaan vähän naarmuuntuneet kovassa käytössä parin vuoden aikana ja olin menossa ostamaan uusia, mutta tulikin diili, että voisin saada linssejä ym. No mikä jottei ja olin niin onnessani, että menin sitten ostamaan "säästetyillä" rahoilla uudet lasit pyöräilyyn. Ne Jawbreakerit.

Alla olevan kuvan vasemman puolen linssit järjestyksessä:
  • Fire iridium: Parantaa näön terävyyttä. Iridium pinnoitteen ominaisuudet säätää kirkkautta ja häikäisyä. Valon läpäisy 16%. Kohtalaisesta kirkkaaseen valoon. Suojaindeksi 3. Lisää kontrastia.
  • G30 iridium: Punasävyinen hiuksenhieno Iridium pinnoite parantaa kontrastia ja syvyysnäköä siniselle ja vihreälle. Valon läpäisy 30%. Kevyestä kohtalaiseen valoon. Suojaindeksi 2. Lisää kontrastia.
  • Harmaat: Erinomaiset joka paikan linssit. Parantaa värien havainnointia kirkkaassa valossa. Valon läpäisy 18%. Kohtalaisesta kirkkaaseen valoon. Suojaindeksi 2. Neutraalit.
  • Persimmon: Suodattaa sinisen valon lisäten kontrastia ja parantaa syvyysnäköä pilvisellä säällä tai hämärällä. Valon läpäisy 61%. Vähäiseen valoon. Lisää kontrastia.

Uudet Jawbreakerit oikealla ja vanhat keltaiset Fast Jacketit ja uudet pokat ja kolmet linssit

Oikealla yhdet toiset ja niissä Fire Iridium linssit myöskin, mutta polaroidut

Oikealla esihistoriallisen vanhat :D Varmaan 20v vanhat. Hyvin kestää siis.
Fast Jacketeissa on se hyvä puoli, että niihin voi vaihtaa linssit. Kuten kuvista näkyy ja se on aika helppoa vielä. Ihan vallitsevan valoisuuden mukaan. Keltaiset linssit ovat kaikista voimakkaimmat, sitten taitaa olla nuo mustat, violetit, ja oranssit. Violetit linssit ovat se perus malli, kun nuo muut ovat XL linssit. Vähän leveämmät siis.

Vaihto operaatio

Vipstaaki auki ja linssi lähtee vähän vetämällä

Sitten vaan toinen paikalle ja se menee samalla tavalla kuin toinen lähti irti. Helppoa ja nopeaa.

Sitten vielä kuvat miltä ne näyttää päässä. Saa ehkä vähän paremman käsityksen vielä linssien tummuudesta.

 


e


Sellaisilla laseilla sitä mennään. Aika huippuja ovat täytyy sanoa. Kisoissa käytän enää juostessa noita keltaisia, kun kypärässä on visiiri. Treentessa käytän noita uusia laseja lisäksi, kun ne blokkaa tuulen paremmin. Pitää harkita otanko ne puolikkaallekin.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Himos ja SM-sprintti (viikko yhdeksän)

Mahti viikko, vaikka fiilikset menneet laidasta laitaan. Tällaista tämä "urheilijan" elämä taitaa välillä olla :D

Väsymyksen kourista selvittyäni kävin maanantaina pyöräilemässä kevyesti reilun tunnin. Kulki ihan kivasti, eikä selkäkään esittänyt enää vastalauseita. 

Tiistaina menin uimaan ja kylmää peläten päätin käydä korkkaamassa maanantaina avatun uuden Rajamäen uimahallin. Se oli ihan kiva. Vanhasta ei ollut enää muistoakaan. Samalla paikalla, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten jäikin. Uin yksin sen melkein tunnin mitä siellä polskuttelin ja oli vähän hämmentävää, kun oli niin paljon tilaa ja valoisa halli. Lopuksi kävin vielä vähän terapia-altaan poreissa ja höyrysaunassa.

Keskiviikkona oli muuta elämää pitkästä aikaa ja torstaina kävin taas pyöräilemässä. Kirosin mennen tullen puuskaista sivutuulta, joka aiheutti muutaman kerran vähän pelkoa, kun nappasi niin hyvin, että olin ihan varma kaatumisesta. Ihme kyllä pysyin koko matkan pystyssä. Totesin, että jos pitää valita niin ennemmin se saatanan vastatuuli kuin puuskainen kova sivutuuli.

Perjantaina lähdettiin Keski-Suomeen ja kävin illalla juoksemassa vähän vetoja, että ei jalat olisi ihan pökkelöt autossa istumisesta. Aamulla sitten Himokselle reilu tunti ja siellä sitten törmättiin ensimmäiseen haasteeseen, kun ei päästykään kisapaikalle siitä mistä piti. Tie oli suljettu. Ei siitä oltu kyllä pahemmin missään ilmoiteltu. Satuttiin olemaan ensimmäisiä siinä, kun taakse ilmestyi aikamoinen jono sitten, että ei oltu yksin. Ei siinä kierrettiin toista kautta, mutta vähän se ärsytti tietysti. Kisapaikalla ei ollut kauheasti opasteita, mutta löydettiin kuitenkin kisakansliaan aavistuksen perusteella, kun on käynyt siellä ennenkin. 

Siitä sitten pienen jonottelun jälkeen sain chipit ym. ja lähdin numeroineni vaihtopaikkaa kasaamaan. Vaihto oli katetussa hallissa. Ajatuksena ihan hyvä... Vaihto ja maali olivat vähän hankalassa paikassa mielestäni, koska sinne oli vaan kapeat pyörätiet, jotka oli jaettu kahtia juoksua ja pyörää varten. Vähän jännitti, kun niitä katseli.

Verrailua

Näyn puoliksi portin aukosta :D

Lähtö lähellä

Sitten syöksyttiin hyiseen veteen

Olin laskenut perjantaina, että omassa startissani olisi 129 tyyppiä lähdössä samaan aikaan ikäsarjoissa. Miehet ja naiset yhdessä. Kisainfon jälkeen hyppäsin kumipukuuni ja järveen verraamaan. Vesi oli KYLMÄÄ. Sattui kasvoihin ja niskaan. Olin oikeasti huolissani selästäni, kun se oli heittäytynyt niin kipeäksi perjantaina, että en ollu ihan varma onko fiksua lähteä kisaamaan. Totesin, että menen niin pitkälle kuin pääsen. 

Uintiin startattiin kauhealla tohinalla ja itse lähdin oikeasta laidasta. Pitäisi olla vaan rohkeampi ja mennä edemmäksi. En vain ole vieläkään sisäistänyt uintivauhtiani kunnolla... Koska lähdin heti niin vauhdilla etenemään, sain jonkun miehen kantapään otsaani... En onneksi silmään. Otsani kestää vähän paremmin :D Koitin päästä ohi, mutta olin taas jumissa. Hetken päästä aukesi paikka oikealle ja onneksi pääsin pois ja sitten se olikin vaan hanaa. Viimeisellä suoralla oli melkoinen vasta/sivu aallokko. Ei pahemmin itseäni haitannut.

Ajan tsekkaus

Sitten pukua vaan pois

Mielestäni koitin taas hymyillä :D

Vedestä noustessa olin ihan tyytyväinen aikaan joka alkoi 14:sta. Alun junnaaminen maksoi noin minuutin. Enempää en ehitnyt katsomaan, kun aloin jo kiskomaan pukua pois. Se meni ihan hyvin tällä kertaa.

Siinä sitten normisti pyöräkamat päälle ja matka jatkui melkoisen alamäen kautta pyörän päälle. Vähän jännitti pitääkö kengät, mutta ei lipsunut. Klossit meni kyllä vaihtoon, mutta se nyt ei itseäni haittaa. Seuraavaksi jännitin miten mahdutaan varsinaiselle pyöräreitille vievälle pätkälle. Ilmeisen hyvin, kun mitään ei sattunut tietääkseni. Ympyrän kautta sitten baanalle. Lenkki oli n. 6.5 km ja se ajettiin kolme kertaa. 

Karrrmea alamäki noilla kengillä

Melkein lankulla

Vihdoin pyörällä

Kovaa ajoa ensimmäisen kierroksen lopulla

Peesijunia näkyi varsinkin miehillä mikä oli melko ikävää peesikieltokisassa. Mietin vaan siinä itsekseni, että eikö niitä hävetä...?! Pitääkö sitä oikeasti aina odottaa, että saa sen rankun ja voiko omasta ajastaan olla sitten ylpeä, kun sen on ajanut noin. Itsellä ei ainakaan luonto anna periksi moiseen huijaamiseen.

Viimeiselle kierrokselle kääntyessä lähdin kiihdyttämään ympyrästä vähän liian aikaisin niin alkoi eturengas lipsumaan. Sitä kauhun tunnetta ei voi sanoin kuvata mitä siinä koin. Olen muutenkin kauhean varovainen, niin tämä ei yhtään auttanut asiaa... Joltain oli lähtenyt kuulemma tuubi vanteelta siinä. Onneksi ei ole tuubeja :D Pyöräily oli tasaista vahvaa ajoani huolimatta toiseen suuntaan olleesta melko rapsakasta sivu/vastatuulesta huolimatta.

Ympyrästä taas uudelle kierrokselle



Vaihtoon pujottelua ja pienempää silmään

Pyöräilyn jälkeen tajusin miksi se hämärä vaihtoteltta ei ollu ihan paras vaihtoehto. En nähnyt mitään, kun tulin kirkkaasta auringosta sinne. Olin pieniä haasteita löytää oma paikka. Löysin hetken pällisteltyäni, hyppäsin lenkkareihin ja matka jatkui juosten.

Vähän oli vielä juostava

Alkaa näyttämään jo oma lyllerryskin juoksemiselta

Juottopiste oli heti alkuun, mutta vetäisin urheilujuomat henkeen... Siinä sitten köhin aika pahasti jonkun matkaa ja sain kerättyä itseni lopulta. Oli vielä melko mäkistä alkuun niin teki vähän pahaa. Olin ottanut geelin jämät pyöräilystä mukaan, kun en saanut kaikkia imettyä pyörällä, niin koitin pusertaa loput juostessa. 

Maalimäkeen hampaat irvessä :D

Juoksu oli asvaltilla pyöräreitin vieressä 2.5 km suuntaansa. Juoksussa tein koko homman suurimman parannuksen, kun juoksin vitosen kovempaa kuin koskaan. Silti se on edelleen aika hitaasti, jos vertaa muihin. Aina puhutaan omasta suorituksesta, mutta kyllä sitä vertaa aina muihinkin :) Loppukiri oli ihan turha ajatus ainakin itselleni, kun maali oli siellä samalla mäellä missä vaihtokin. Riitti, että juoksin sen ylös, niin olo oli sama kuin viikko sitten :D Eli takahampaat oksennuksessa.

Well done

Ja aika

Kisa meni kaiken kaikkiaan hyvin ja selkäkin kesti kylmästä vedestä huolimatta. Ehkä sen pelasti lämmin ilma. Loppuaikani oli 1:25 ja olin sarjani seitsemäs. Voi voi :D Ehkä se siitä. Juosta pitäisi huomattavasti kovempaa. 

Nyt on väsy. Kolme viikkoa puolikkaaseen. Vähän ehkä jännittää jo. Onhan se nyt ihan eri juttu, kuin tällainen puolentoistatunnin rypistys.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kuusijärvi 2015, (viikko kahdeksan)

Tämä oli siis yksi viikko treeneissä kohti puolikasta. Neljä vielä jäljellä. Aika jännää :D Tämä viikko itsessään oli aika rento. Niin rento, että juoksin perjantaina jo paikallani, kun odotin lauantain sprinttiä niin innoissani.

Tiistaina olisi ollut 150 min pyöräily, mutta se vähän lyheni, kun alkoi satamaan vettä ~10 min lähdön jälkeen... Ajelin sitten vähän vajaa puolitoista tuntia ja tulin kotiin, kun alkoi olemaan jo niin kylmä. Sade lakkasikin sitten sopivasti vähän ennen kuin pääsin kotiin...

Keskiviikkona juoksin tunnin kevyen lenkin 6x80 m vedoilla ylämäkeen. Oli hyvä ja jalat tuntuivat toimivan kivasti. Torstaina ei ollut enää tanssia, niin koitin keksiä jotain muuta. Noh siihen tuli sitten hyötyliikuntaa pyörällä, kun piti käydä ostamassa ruokaa ja hoitamassa bisneksiä. Bisneksistä tulee taas oma juttu :D

Perjantai iltana hoidin ilmottautumisen Kuusijärven kisaan ja kävin uimassa lenkin. Vesi oli hyytävää. Se oli ilmeisesti jäähtynyt eikä lämmennyt... Uinti ei kulkenut, kun hyydyin loppua kohti vaikka kuinka koitin pyristellä. Toivoin vaan, että päivä olisi lauantaina edes lämmin.

Nukuin hämmästyttävän hyvin kisaa edeltäväksi yöksi pe-la yön. Kamat olivat valmiina odottamassa aikaisemmasta poiketen eli senkun hyppäsin vaan kisahaalariini ja vetäisin uudet Wattbike säärystimet jalkaan ja lähdettiin Kuusijärvelle. Olin niin onnellinen, että nyt se kisakesä taas alkaa.

Kisapaikalla oli normi ruuhka, mutta hyvin pääsin mestoille. Kamat paikoilleen ja märkkäriä pukemaan. Geeli ja lämmittelylenkki tai naaman jäädytys, että ei tule ongelmia startissa. Sitten menin lähtöalueelle onnesta muikeana.

Kumipukuisia naisia rannan täydeltä

I'm so happy

Can't wait

Muikeana

Hyhhyh kylmää

Puhuvat päät

Ja siitä se lähti

Startti tuli ja uinti lähti hyvän tuntuisesti liikkeelle. Ensimmäisen poijun jälkeen jäin pussiin... Sitten ei ollut enää kivaa. Oikealla ui nainen joka muksi minua käsivarrella koko ajan takaraivoon. Toinen vasemmalla mätki kyynerpäällä tai jollain kasvoihin. Nielaisin jossain kohdassa kunnon kulauksen vettä, kun koitin hengittää. Oli pakko hidastaa ja jäädä peesiin, kun en jaksanut sitä painia. Luulisi, että tuollainen häiritsi toistakin... Jossain vaiheessa alkoi kylmä vesikin taas hyydyttämään. Kädet eivät vain enää oikein liikkuneet.

Juu uinnissa tulee otettua kontaktia, mutta voisi siinäkin vähän ottaa toisia huomioon, vaikka onkin kyseessä oma suoritus. Eihän sitä pyörällä tai juostenkaan törmäillä ja hakata muita. Kyllä näissä suomen kisoissa on ainakin yleensä tilaa vähän väistää ja itse teen niin, jos toinen ei.

Noh uinti meni vähän heikosti, koska olin viikko sitten uinut lenkin vielä 13 minuuttiin, nyt meni 16 :P Se näkyi naamasta, kun katsoin kelloa. Uinnin jälkeen olin 19 ja vaihdossa kipusin 15 sijalle.

Rannassa

Naru paikallistettu

Ja aika oli?

ANTEEKS MITÄ?!

Voi perseen suti... Saatanan sätkijät... (miten niin tosissaan :D)

Leuka rintaan, puku pois ja matka jatkuu

Vaihto sujui hyvin ja pääsin pyörän päälle ongelmitta. Pyöräily oli tuulesta huolimatta vahvaa normi ajoa itselleni. Tein sarjani nopeimmat kierrosajat ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella, toinen kierros toiseksi nopein. Pyöräilyn jälkeen lähdin juoksemaan viidentenä.

Pyöräilemään kipi kipi

Ensimmäinen kierros
 
Hyvin kulkee


Toinen kierros ja hymyilyttää kovasti

Hyvin rullaa edelleen

Viimeistä viedään

Ja juoksemaan kipi kipi

Pyöräillessä olin ajatellut, että kannattaako tässä nyt kauheasti puskea, kun kaikki nämä juoksevat varmaan ohi kuitenkin. En tietenkään alkanut löysäilemään, kun kerta kulki ja ei sillä olisi omaan juoksuuni kuitenkaan mitään vaikutusta. 

Kello näkyy (mikä syke)

Tukka hyvin (lasit paremmin)

Sitten vaan hanaa

Juoksu lähti ihan hyvin, mutta vasta kahden kilometrin jälkeen alkoi vasta kunnolla kulkemaan. Toiselle kierrokselle lähtiessä isossa alamäessä alkoi oikean puolen pitkä selkälihas kramppaamaan. Olin ihan kauhuissani, kun tajusin, että tätä se aamun selkäkipu autossa enteili. Se oli siinä hilkulla, että olisi pitänyt jättää kesken, kun en saanut kunnolla henkeä. Kivun ei olisi tarvinnut enää pahentua kuin ihan vähän, niin se olisi ollut siinä. Onneksi ei kuitenkaan ja tokenin. Vähän jännitti miten selviän loppuun asti.

Kääntöpaikka häämöttää

Toiselle kierrokselle

Ilmeellä ylämäkeen

Kyllä mä selviän

Pahus kuitenkin kuin jyrkkä
Siinä juostessa tulin siihen lopputulokseen selästä, että kylmä vesi on tehnyt tehtävänsä. Samalla huomasin jääneeni jonkun naisen peesiin. Ihan hyvä, kun sain juostua sitten viimeisen kilometrin paremmin. Anaerobisella kynnyksellä mentiin koko loppumatka ja maalissa se sitten kosti niin, että meinasin ihan oikeasti oksentaa. Oli lähempänä kuin koskaan aikaisemmin :D 

YEAAAH maalisuoralla!

Kohta...

yököttää

Takahampaat oksennuksessa maaliin :D

Fiilis oli kisan jälkeen ihan fantastinen. Olin ihan super onnellinen ylipäätään, että pääsi taas radalle. Väsynyt, mutta onnellinen. Kun ensin selvisin vaan yökötyksestä :D Aika oli 1:31. Ihan kiva, kun vuosi sitten oli 1:38. Suurin parannus tuli juoksussa. Olisi mennyt alle puolentoista tunnin, joka oli vähän tavoitteena, mutta uinti vähän romutti sen sitten... Nooh ensi vuonna taas.

Tänään iskenyt vasta se oikea väsymys. Tuulen ansiosta jätin palauttavan pyörälenkin huomiselle ja ajan sen sitten vaikka wattbikella, jos ilmasto taas vastustaa. Ensi lauantaina on seuraava kisa Himoksella Jämsässä ja se on SM sprintti tällä kertaa. Sprintit on niin mukavan oksettavia :D Toivottavasti vaan selkä tokenee, kun on se nyt vähän haitannut olotilaa...