sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Miten meni Joroisilla

Olen taas monena iltana meinannut kirjoittaa tiistain kotiutumisen jälkeen, mutta väsymys on vienyt voiton aina. Nytkin aloitin tämän ihan silmät ristissä illalla, mutta en voi siirtää tätä mielestäni enempää! Kisa meni nimittäin niin hyvin. En pitänyt enempää jännityksessä, mutta paljon oli kaikkea mielenkiintoista.

Torstaina alettiin pakkaamaan autoa, että päästäisiin lähtemään liukkaasti perjantaina siinä vaiheessa, kun pieni mies ilmoittaa, että voisi mennä ensimmäisille päikkäreille. Meille oli valikoitunut pyörän kuljetukseen, kun se ei nyt mahdu enää autoon, Thulen Motion XT XXL kattolaatikko. Piti kyllä melkoinen metsästäminen pitää mallin kanssa minne pyörä mahtuisi melko kokonaisena. Ei tarvinnut irroittaa kuin vanteet ja satula. Eikä tarvinnut ostaa omaksi, kun löydettiin kaveri joka vuokrasi sellaista. Ihan hyvä, kun ei sellaista viitsisi ostaa parin kisareissun takia aiheuttamaan säilytysongelmiakin.

Nahkavekkari nukkuikin perjantaina poikkeuksellisesti puoli kahdeksaan ja lähdettiin sitten noin kolme tuntia myöhemmin. Piti kyllä kääntyä 10 km jälkeen takaisin, kun seurantalaitteistomme jäi kotiin eli Yepzonit joilla teräsmies näkee missä menen kisassa. Onneksi ei ehditty pidemmälle, niin matka pääsi vauhtiin.

Akseli kesti matkan Joroisille todella hyvin, suorastaan yllättävän. Pari kertaa pysähdyttiin kuitenkin. Tähtihoviin syömään päikkäreiden jälkeen ja sitten Tertin kartanolla käytiin jaloittelemassa. Kolmen aikoihin oltiin sitten Joroisilla ja kävin hakemassa kisakassit.

Olimme varanneet Varkaudesta hotellin, mutta päädyimme vaihtamaan sen aika viime hetkillä vielä Airbnb asuntoon ihan hotellin vieressä. Tuli halvemmaksi ja ei tarvinnut kisan jälkeen lähteä ajelemaan enää Jyväskylään. Nappiin meni siis sekin. Kävimme kääntymässä meidän "loma-asunnolla" ja sitten takaisin Joroisille pyörää ja juoksukamoja viemään, sekä kisainfoon. 

Kamat paikoillaan niin voi vähän poseerata

Sään puolesta oli vähän jännitystä ilmasta, että mitä saataisiin. Ukkosta ja/tai hellettä. Uhkailtiin jopa uinnin perumisella, jos sattuisi ukkonen osumaan niin pahasti kohdalle, mutta todennäköisempää olisi startin aikaistaminen.

Nämä kun oli hoidettu, napattiin vielä viime hetkellä pizzat Kotipizzasta Jari-Pekasta juuri ennen sulkemista ja ajeltiin "kotiin" syömään ne. Akseli sammui kuin saunalyhty ja nostettiin maitopullollisen jälkeen vain sänkyyn. Itsellä oli kyllä ihan sama fiilis. Piti vain laittaa kaikki valmiiksi vielä aamua varten.

No, aamulla sitten aamupalalle hotelliin, missä oli monta muutakin kisaajaa. Päästiin lähtemään omasta mielestämme ajoissa, mutta raviradalla, minne jätettiin auto parkkiin, kaveri onneksi sanoi, että lähtöä on aikaistettu puoli tuntia!!! Iski pienimuotoinen paniikki. Akseli kantorinkkaan, ihan ehdoton keksintö tuollaiselle maastotaipaleelle, ja menoksi. 800 m matka uintipaikalle tuntui tuhottoman pitkältä. 

Juoksin pyörän luokse, riisuin sen jätesäkistä ja laitoin pullot paikoilleen, kun kuulutettiin jo, että aletaan tyhjentämään vaihtoaluetta. Pääsi pari rumaa sanaa, kun piti vielä pumpata renkaat ja asentaa Yepzon satulan alle. Noooh ehdin juuri ja juuri ja sitten juoksin vaatepussin vielä rekkaan. Mielestäni tuollaisesta startin aikaistamisesta voisi ilmoittaa tekstiviestillä, kun se oli vain Facebookissa ja Instagrammissa. Ei kaikki roiku koko aikaa sosiaalisessa mediassa...

Uintiin lähtö oli rolling starttina, niin kuin Lahdessakin, eli vähitellen porukka valuu veteen oman vauhtitasonsa mukaan. Vesi oli 25 asteista eli ei saanut käyttää märkkäriä SM-sarjoissa, mutta oli ihanaa uida ilman. Ja kerrankin minä ohitin enemmän kuin minua ohitettiin :D Tosin tajusin vasta viimeiseltä käännökseltä kohti rantaa, että tämähän kohta ohi ja olisin voinut uida kovempaa, koska ei tuntunut missään... Uintiin sain tuhrattua 45 min.

Lasit päähän

Ja sitten mennään

T1:ssä olisin kaivannut vessaa. Tajusin Lahden kisassa, missä vessä oli siinä, että se on ihan must. Ei tarvitse ajella kauhessa pissihädässä 90 km, kun en oikein voi pysähtyä kesken, kun sitten on taas vaikea saada jalkoja toimimaan ja vauhdissa en oikein saa tiristettyä vaikka kuinka koitan. Ei auttanut kuin ottaa toisinto 2015 ensimmäiseltä puolikkaalta. 

Pieni sadekin sieltä  lähestyi

Pyörä lähti kivasti ja oli vahva olo. Jossain kohtaa oli pakko ottaa kypärän visiiri pois, kun se veti ihan huuruun. Oli niin lämmin ja kostea sää. Onneksi oli lämmin vaikka aurinko ei paistanutkaan. Ensimmäinen 45 km lenkki meni todella hyvään vauhtiin ja olin reilusti alle 3 h vauhdissa. Toisella kierroksella alkoi sitten satamaan ja oli pakko laittaa visiiri takaisin, koska sitä vettä tuli niin julmetusti, että en olisi nähnyt sittenkään mitään. Toivoin vain parasta, että en kolaroi tai aja mihinkään reikään, kun näkyvyys huuruisen visiirin takaa oli aika huono. Pyyhin sitä jatkuvasti, mutta silti.

 
Ensimmäinen kääntö ja ainoita kuvia minusta pyörällä


Rankkasateesta huolimatta pyörä kulki ihmeen hyvin. Tuntui, että olisin ollut liikkeellä yksin, koska en kuullut kuin sateen ropinaa yksiössäni, vaikka muita näkyi koko ajan. Jotenkin olin ajatellut matkan pidemmäksi, koska viimeisellä huoltopisteellä tajusin, että tämähän on kohta ohi ja annoin mennä, kun kerta kulki. Pyöräily meni aikaan 2:45.

T2:ssa katselin vaihtoteltassa sadetta ja puin onnellisena kuivia sukkia ja kenkiä jalkaani vaikka tiesin, että se onni on hyvin lyhytaikaista. Sen jälkeen syöksyin vessaan. Siinä sitä aikaa sitten tuhrautui, kun koitin saada märän kisapuvun yläosan ensin pois ja sitten takaisin. Juoksu lähti kuitenkin iloisesti liikkeelle sekin ja rukoilin kaikkia mahdollisia Jumaluuksia, että voisiko se mennä kerrankin hyvin tai edes sinne päin.

Synkassa

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kaikki oli vielä hyvin. Toisenkin kierroksen jälkeen kaikki oli vielä hyvin. Aloin jo melkein uskomaan, että juoksu onnistuu vihdoinkin. Pientä kipua oli koko ajan oikeassa jalkaterässä, mutta se ei häirinnyt mainittavasti. Kolmannella kierroksella aloin jo miettimään, kun katselin sitä vesimäärää, jota oli välillä nilkkaan asti, että neljännellä kierroksella joutuu varmaan uimaan, jos sade ei kohta lopu. 

Jaksoi hymyillä vielä kolmannellakin kierroksella

Onneksi se sade loppuikin sitten. Mutta sen jälkeen tajusi kuinka painavilta kengät tuntui tai sitten ne olivat vaan jalat. Viimeisellä huoltopisteellä oli pakko pysähtyä, että sain geelin ja veden alas, mutta se riitti se muutama sekunti, koska jalat elpyivät niin paljon, että juoksu alkoi taas kulkemaan. Teräsmies infosi, että heittämällä menee alle kuuden tunnin. En meinannut uskoa, mutta koitin juosta vielä vähän kovempaa. Viimeisellä kilometrillä kuulin sitten maaliintulijoiden aikoja ja aloin uskomaan jo itsekin ja löysin itsestäni vielä sen verran, että kiristin vauhtia eli sain loppukirin puristettua itsestäni. 

Viimeisellä rundilla vissiin, salmiakki suussa

Maalissa oli sitten onnen hetki, kun sain kuulla, että aikani oli 5:57:05. Voi luoja miten onnellinen olin. Uusi ennätys ja ehjä kisa. Juoksukin parani 15 min Lahden kisasta eli siihen meni 2:15. Kisa meni omalta kohdaltani loistavasti vaikka 3 h satoi vettä kuin saavista kaatamalla. Kaikki meni nappiin energioita ja juomisia myöten, salmiakkia unohtamatta. 

Huuma vaihtui sitten asteittan pahenevaan vitutukseen, kun menin hakemaan ennen kisaa rekkaan heittämääni vaihtovaatepussia. Pussit oli kivasti levitelty nurmikolle sateeseen odottamaan. Olisihan se nyt ollut ihan liian luksusta saada kuivat vaatteet päälle kisan jälkeen. Onneksi oli edes kuiva finisher paita. Lenkkarit, alusvaatteet kaikki olivat märät. Pussissa ollut mikrokuitupyyhe oli imenyt suurimman osan vedestä sentäs, mutta eipä ollut mitään mihin kuivata itsensä. 

Kylmässä suihkussa, kun lämmin vesi oli jo loppunut, alkoi selvitä kisan damaget. Märkä kisapuku oli hitsannut aika pahasti nahkaan kiinni. Kaula-aukko tehnyt kaulakorun, vetoketu mahaan haavat, saumat selkään ja kylkeen, lahkeet reisiin ja chippikin vielä jätti nilkkakorun. Melko kirvelevää. Noh, onnellisena silti onnuin kosteissa vaatteissa ja varvastossuissa hakemaan pyörää ja juoksuvermeitä.

Keskiviikkona reidet näytti vielä tuolta. Ja tuo on vielä kevyttä verrattuna takareisiin.


Kaikesta huolimatta kisasta jäi positiivinen fiilis. Pyöräilyssä en pahemmin huomannut peesausta tai ruuhkia ja sen tähden pystyinkin ajamaan aika pitkälti omaa vauhtiani mikä on hyvä, koska pyöräily on vahvin lajini kolmesta. 

Omegawavella voinut hyvin seurata palautumista. Joka aamuinen toimitus :D

Joroisten jälkeen kävimme Jyväskylässä parin yön verran ja tiistaina ajelimme kotiin. Akseli nukkui onneksi puolet matkasta, koska yli kolme tuntia autossa on aika pitkä reissu kaikille. Kerran pysähdyimme välipalalle ja sitten enää 100 km kotiin.

Torstaina kävin aamusella palauttavassa LPG hoidossa Hyvinkään selkäklinikalla ja sen jälkeen oli helppo lähteä illalla vielä pikku pyöräilylle. Perjantaina pyöräilin ja juoksin vähän. Eilen lauantaina kävin uimassa. 

Torstain LPG:stä ja etureidet työn alla kuvassa

En tiedä Sääksin historiaa seitsemää vuotta kauemmaksi, mutta sinä aikana, kun ollaan täällä asuttu ei vesi ole ollut noi lämmintä koskaan. 25 astetta! Uin ensin 1500 m ja sitten 800m. Meinasi tulla hiki kumilakin takia :D On se vaan ihanaa. Ihan fantastinen fiilis, kun lämmin vesi vaan liplattaa ympärillä uidessa. Eräs mies sanoikin siinä rannalla, kun puhuttiin uinnin jälkeen, että ihan kuin Mustallamerellä. Etelän meininkiä siis.

6 v hääpäivän kiinanruusu
  Tänään pitää ryhdistäytyä ja siivota tätä kaatopaikkaa ja pyöräillä pari tuntia. Lomaa on enää viikko jäljellä, yhyy, ja Akseli aloitta päiväkodin kevyesti keskiviikkona. Täytyy myöntää, että melko hämmentävän nopeasti aika mennyt sitten kuitenkin, kun meidän vauvasta on kasvanut jo pieni poika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti