maanantai 28. heinäkuuta 2014

Nurmijärvi-Nokia pyöräillen

Joskus alkukesästä keksin, että hei! poljempa pyörällä Nokialle vielä joku kerta. Ensin suunnittelin sen vasta ensi kesälle, mutta kun loma alkoin päätin toteuttaa sen jo tänä kesänä. Ei se voi olla niin paha, kun eihän se ole edes täydenmatkan pyöräilyn matka. Lauantaina koitti sitten se hurja päivä, kun päätin startata. Sunnuntaita olin ajatellut ensin, mutta siihen ilmestyi reilu viikko sitten Kaukajärven yliuinti, niin piti pyöräillä ensin.

Kymmeneltä oli startti, joka tosin viivästyi Italiasta tarttuneeseen tapaan, 20 min myöhässä. Lämpötila heilui jo 30 kieppeillä auringossa, nämä lukemat siis kellon tiedoista. Vähän jännitti tietty, kun ei oikein tiennyt mitä päivä toisi tullessaan. Vauhti huimasi päätä heti alkuun, mutta ei siinä, kun sykkeet pysyi alle 150 aika hyvin. 

Mittariston säätöä

Matka alkaa
Aikaa oli mennyt joku puolisentoista tuntia, kun saavuin ensimmäiseen pysähdyspaikkaan, joka oli Linnatuuli. Matkaa oli taitettu siinä vaiheessa ~47 km. Sain siinä hieman uteliaita katseita, kun hikisenä kurvasin paikalle odottamaan huoltoautoa, joka vasta lähti kotoa... Pari herraa siinä alkoi juttusille ja päivittelivät urakkaani. Ehdin odotella teräsmiestä varmaan 30 min ja sitten pääsin vessaan. Nostettiin inanen satulaa, kun kas kummaa se oli unohtunut ja oli ollut vähän polvet koukussa menoa.

Matka jatkui iloisesti alamäkeen, mutta ensimmäisessä ylämäessä alkoi tuntumaan, että nyt taisi satula nousta vähän liikaa. Ei oikein saanut tehoja irti kunnolla ja kuski vaan kiihtyi. Ei ollut onneksi pitkä matka enää Hämeenlinnaan ja siellä pysähdyin Mäkin autokaistalle. Olin suunnitellut, että otan euron juuston ja pienen kokiksen omaan pulloon, mutta ei oikein tehnyt mieli... Laskettiin tällä kertaa satulaa puolet siitä mitä sitä oli nostettu.

Tie 130 meni Hämeenlinnan läpi ja päätin siellä ottaa pyörätieosuuden. Se oli mukava rauhalisempi pätkä varjoineen. Piti kyllä vaihtaa yhdessä kohtaa takaisin autotielle, kun pyörätie oli laatoista. Ei kiitos kädet ei kestä sitä täryytystä. Siinäkään ei tullut mitään, kukaan autoilija ei perseillyt ja kaikki oli hirveen kivaa.

Ylämäessä

Maisemissa ei ollut valittamista koko matkalla

Aina vaan ylämäkeä



Hämeenlinnassa pyörätieosuudella

Mäkin autokaistalla
Hämeenlinnasta alkoi pätkä joka saa kunniamaininnan hikisyydestään. Jatkuvaa kumpuilevaa nousua varmaan 20 km, metsää kummallakin puolen tietä, aurinko porotti selkään ja ainut ilmavirta mikä kävi oli ajoviima. Jossain kohtaa, kun otin huikkaa pullosta meinasi tulla oksennus suuhun samointein, kun taskulämmin urheilujuoma ei oikein ollut maistuvaa kamaa. Pysähdys ja hyväksi todettua Lidlin matalahiilihappoista kuplavettä tilalle ja matka jatkui. Aah ja se oli vielä kylmää. Join koko pullollisen varmaan puolessa tunnissa. Siinä kun pysähdyin tajusin kuinka hemmetin kuuma oli. Ilma ei liikkunut ja tie hohkasi vielä lisää lämpöä. Kellon mukaan lämpötila pyörikin siinä 37 asteen korvilla parhaimmillaan.


Takahampaat oksennuksessa juomapulloa vaihtamaan

Tästä kuvasta näkee hyvin paljon sitä on jo noustu

Ahistaa
Alkoihan se alamäkikin sitten vihdoin. Mittarissa oli siinä vaiheessa 92 km. Ensimmäisen pilven kohdalla piti katsoa, että kauan piti ajaa, että se ihme koitti ja se oli vähän reipas 94 km. Alkoi myös parempi, aika uudenkarhea, asvaltti. Se oli kivaa. Taisi ehkä vähän tuullakin jostain sivusta.

Jaksoi taas hymyillä
Seuraava kohokohta oli Sääksjärven siltä ja se, että pitää päästä pulahtamaan. Teräsmies ajoi edeltä etsimään sieltä sopivan paikan ja löytyihän sellainen. Vesi ei tosin ollut ihan järjettömän virkistävää, kun oli sellaista 26 asteista. Noh parempi kuin ei mitään, kun alkoi hikikin jo niin kirvelemään silmissä. Haalarin ihanaa viileyttäkin kesti uimisen jälkeen peräti 15 min ennen kuin se oli taas ihan kuiva tai siis hikinen. Matkaa oli tässä kohdassa ~100 km ja aikaa oli kulunut 3½ h suunnilleen. Olin mennyt yllättävän kovaa siis. Kolmas geelikin tuli otettua tässä stopilla. Yhden sellaisen poskiin tungettavan möykynkin olin imeskellyt.

Oon ihan kukkuu

Virkistävää?

Ällön näköstä

Uskaltaakohan sitä uida

Arveluttavaa

Kai se on vaan pakko

Umpff pulipuli
Matka jatku taas mukavasti alamäkeen, mutta muuttui aika nopeasti taas nousuksi, joka jatkui aika tarkkaan Ideaparkille asti. Siinä vaiheessa, kun aikaa oli kulunut vähän yli neljä tuntia alkoi tuntumaan siltä, että nyt loppuu energiat. Tähän asti siis riitti tankatut jätskit, pullat, lätyt ym. :D Teräsmiestä ei näkynyt ja ajattelin, että pysähdyn seuraavaan kohtaan missä hän on odottamassa minua. Oli kuitenkin toinen imeskely möykky jäljellä ja sen maiskutin, että jaksoin vielä vähän. Hän oli onneksi pysähtynyt vähän alamäkeen ja stoppasin siihen. Vähän tai aika paljon hyydytti ja itketti ja ahdisti. No geeli naamariin ja loput kylmästä kuplavedestä mitä oli vielä jäljellä ja urheilujuomaa. Siitä sitten polkaisin pohtimaan tilannetta Lempäälän Nesteelle. Tämä tuskien taival oli ~30 km.

Kuten kuvasta voikin jo varmaan päätellä olen Valkeakoskella

Kauas on pitkä matka

Vähän ennen välikuolemaa

Pikkasen puhalluttaa ja missäs muualla kuin ylämäessä
Lempäälässä vaihdoin myöskin pyörätiekaistalle, kun siellä ei ollut autotiellä oikein pientareita ja oli mukavampi vaan rullailla, kun oli alkanut pitkään jatkunut aeroasento sattumaan mm. oikeaan olkapäähän. Tottumattomuutta... Vähän oli kans surkea olo, kun ei pystynyt juomaan. Maha oli niin täynnä, että oksettin, mutta silti janotti. Pirullinen tilanne. Nesteellä mentiin miettimään mitäs nyt. Päädyttiin lopputulokseen jätski ja Lakrisaleja. Söin ensin sen jätskin ja sitten imeskelyyn Lakrisal ja matka jatkui. Siitä se nestekin alkoi taas imeytymään. Piristyin ihan pirusti ja sain hirveän vauhtiboostin vielä päälle, kun tajusin, että tämä on kohta ohi! 30 km enää "maaliin". Yhden ~3 km ylämäen vielä matkalle lykkäsi ja se tuntui jo pikkasen pahalta.

Nesteellä juttelin myös parin pyöräilijän kanssa, jotka sanoivat, että tie 3022 on aika vilkasliikenteinen ja ei kovin hyväkuntoinenkaan, että kannattaisi mennä sitä toista tietä. Vähän aikaa siinä tuumasimme, että vaihtaisiko reittiä ja totesimme, että ehkä se on parempi niin. Eli meninkin tietä 3003.

Mistä näitä ylämäkiä tulee?!
Teräsmies pysähtyy yllättäen loppumatkasta ja kysyy mitä mun seurantasysteemille tapahtui?! Olin hetken wat? Ja tajusin, että en muistanut jatkaa aikaa, jonka se seuraa liikkeitäni. Eli siihen asti hienosti toiminut liveseuranta sitten tyssäsi. Softa jota käytettiin oli Glympse. Sen takia minulla oli tuo vyölaukun tapainen koko matkan. Puhelimessa ei olisi muuten riittänyt akku ihan koko matkaksi, mutta oli sellainen latauspatukka mukana, niin sillä mentiin loppu.

Voi sitä onnea, kun tajusin, että olen ihan kohta Nokialla. Olin niin helpottunut, että kohta tämä rääkki on ohitse. Ilmeestäkin sen näkee varmasti. 

Happy

Vihdoinkin
Rullailin loppumatkan pyörätietä aika rauhassa ja Vihnuksen mäen jaksoin jotenkin puristaa ylös. Seuraava mäki meinasi kyllä koitua kohtalokseni, Teboilin mäki. Jalat oli ihan loppu ja kiukkukin oli aika vähissä. Kaulasuonet pullottaen puristin mäen ylös vaikka pelkäsin, että kaadun kohta kyljelleni, kun vauhti vaan tippui ja taisi olla jo 12 km/h ennen kuin pääsin mäen päälle. Nousuhan se oli sitten loppuun asti vielä, mutta ei enää ihan niin jyrkkää.

Kun pääsin perille, se tuntui ihan uskomattomalta. Aikaisemmin pisin pyörälenkkini on ollut 60 km ja nyt se on 100 km enemmän! Hetken siinä puhaltelin ja äimistelin mitä sitä tuli tehtyä. Väsynyt, mutta onnellinen kuvasi varmasti olotilaa parhaiten. Matka oli niin hieno ja siitä sai paljon PAAALJON oppia lämpöisiä kisoja varten (Hawai ennen kaikkea :D).

Well done

Mittariston stoppaus
Uskomatonta, mutta totta
Ajatus siitä, että reilusti vielä pidemmän matkan jälkeen pitäisi vielä juosta maraton kuulosti ensin kauhealta, mutta toisaalta oli jo niin täynnä pyöräilyä, että se olisi saattanut olla jo ihan tervettullutta vaihtelua. Itselläni ei kyllä vielä kunto riitä siihen ja pitäisi olla paremmin hallussa tuo tankkaaminen, että voisin lähteä moiseen.

Ajoaika oli 5 h 53 min, matka 164 km, keskinopeus 29 km/h, putosi reilusta kolmestakympistä pyörätieosuuksilla ja keskisyke 143. 

Sunnuntaina oli palauttavaksi uinniksi Kaukajärven yliuinti ~1300 m, jonka uin 26 asteisessa vedessä märkkärillä kaikessa rauhassa. Ensin tuntui etten pysty siihen, mutta sitten se meni ihan mukavasti keskisykkeen ollessa 125. Loistava puolentunnin uinti ja hyvän asian puolesta. Jaanaba sai minut sinne lähtemään ylipäätään ja hyvä, että saikin :) Uintikuvista kiitos teräsmiehen veljelle eli Timo Sokalle.

Jaanaba, minä ja härre

Teräsmieskin lähti matkaa, kun Pauli Kiurukin oli uimassa


Yhhyh lälliä pohjassa, ällöttää
Nyt tämä päivä ihan vaan köllötellen auringossa ja huomenna voisi taas juosta. Loppuviikosta lähdetään meidän lomamatkalle etelään muutamaksi päiväksi eli peräti Saarenmaalle. On tämä tällainen kuuma kesä vaan niin ihanaa. Jaksaa talvella paremmin, kun on saanut näin paljon aurinkoenergiaa varastoitua jo loman puolessa välissä.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Rentoutumista etelän lämmöissä

Toinen lomaviikko on kohta pulkassa ja niin paljon on jo ollut kaikkea touhuamista, että tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Olen tässä hienovaraisesti koittanut valmistautua lauantain pyörä"retkeen", josta tulee varmasti rankka tämän Hawaimaisen lämmön kanssa. Voi kuvitella olevansa siellä :D paitsi sitä tuulta en kyllä toivo.

Uimassa ja rannalla ollaan oleiltu aika paljon. Maanantai iltana käytiin uimassa ja teräsmies totesi hihattoman 20 vuotta vanhan QuintanaRoo märkkärin olevan jo nähnyt tarpeeksi elämää. Illalla katseltiin, mitäpä muuta kuin Wiggleä, ja havaittiin siellä melko edukas Sailfishin Edge puku. Niitä en ole nähnyt missään muualla ja se eroaa "normi" märkkäristä siinä, että se on todella ohut. Hän kun nyt ei tarvitse mitään ihmeellistä, kun ei niin kisaile ja uintitaitokin on valehtelematta loistava. Onnistuin kyllä pysymään peesissä kauhealla kiukulla, kun uitiin eli edistystä havaittavissa omassakin uinnissa.

Tiistai menikin sitten velolla Helsingissä. Itse en uskaltautunut ajamaan, kun olin onnistunut saamaan viikonloppuna laiturin portaista karmean ruhjeen oikeaan sääreeni eli juuri siihen jalkaan ja kohtaan, jolla pysähdyn siihen betoniseen reunaan... En halunnut ruhjoa jalkaa enempää, kun tiesin omat pysähtymis taitoni :D Teräsmies ajoi sen sijaan Lassen ja muiden ammattilaisten kanssa.

Teräsmies velolla

Prot lämmittelee mopon perässä


Kyllä sitä teki sitten päivän katselun jälkeen mieli itselläkin ajamaan, niin kävin heittämässä oikeasti kevyen pyörälenkin, kun jalat olivat niin jumissa. Tainnut kunto kohota vähän salakavalasti, kun keskisyke oli vain 125. Todella harmillista ;) Uusi kypärä oli mahtavan hyvä varsinkin, kun kesäillat on täynnä ötököitä, niin ropina kävi vaan ja kun muisti pitää vielä suun kiinni, niin ei öttiäiset häirinneet ajoa.

 

Keskiviikko aamuna sitten odotettiin hartaasti pakettia saapuvaksi. No ovikello soi onneksi jo puolenpäivän aikoihin, että ei tarvinnut kauaa odottaa. Teräsmiehen uusi märkkäri oli todella hieno. Hihat siinä on sitä kangasmaisempaa matskua ja se on hassu, kun on niin ohut. Sovittelin tietty omat ostoksenikin eli uudet uimalasit, kun vanhoista on mennyt huurtumisen esto pinta plörinäksi kovassa käytössä ja olen onnistunut tuhrimaan nekin ripsivärillä... Sekä pipo ja kauluri talveksi.

Kunnon ryöväri look :D
Kun uusien romppeiden hypistely oli suoritettu, lähdimme tietty testaamaan Sääksiin. Uuh mikä ihana lämpö ulkona. Todella houkuttelevaa vetää musta kumipuku päälle :D Uimavalvojien kopin seinässä luki veden lämpötilaksi 22 astetta, ei huono. Vedessä onneksi helpotti hiki ja uinti kulki mukavasti. Teräsmies oli todella tyytyväinen märkkäriinsä ja minä uusiin laseihin. Ne kyllä säästän kisoihin, että ei tarvitse tihrustaa huuruisten linssien läpi. Uitiin joku 1200m ja huhhuh, kun vauhtini paranee. Pystyin tällä kertaa uimaan teräsmiehen rinnalla ja uin hänet kiinni, mutta tiukkaa teki. Sen jälkeen olin ihan puhki. Ero taitaa olla juuri siinä edelleen, että hän jaksaa uida samaa kovaa vauhtia koko matkan, kun minä raukka hyydyn aika nopeasti.

Uuden puvun onnellinen omistaja
Rantautumisen ja kuivattelun jälkeen lähdimme etsimään SUPeja. Niitä oli mahdollista vuokrata keskiviikkona. Aika hyvä tuuri, kun olen halunnut kokeilla moista ja tilaisuus tarjoutui vielä tutulla rannalla. Olen oikeasti aika pelkuri vedessä, siksi hyvä, että sain testata Sääksissä. Löydettiin vuokraus rannan toisesta päästä eli laiturilta katsottuna kaukana vasemmalta, Sääksissä on siis aika pitkä hiekkaranta. Sattui vielä niin, että Hyvinkään aamupostista oltiin tekemässä juttua aiheesta, niin päästiin lehteenkin... Päätettiin mennä yhdessä samalla laudalla, kun ei jaksettu odottaa toista, vuokrattavana oli vain kaksi. Siinä sitten kuunneltiin ohjeistukset laudan käsittelystä ym. ja lähdettiin melomaan. Vähän jännäsi aluksi, mutta teräsmies nousi aika nopeasti seisomaan. Minä koitin seisaaltaan melomista, mutta kiitos hävyttömän huonon tasapainon ja motoriikkani palasin aika nopeasti polvilleni ja hetken päästä istumaan. Melottiin menemään puolisen tuntia ja sitten oli hiki. Teräsmies halusi käydä vielä vähän kokeilemassa yksinkin.



Kaiken tämän uurastamisen jälkeen löhösimme vielä rannalla pari tuntia. Janohan siinä tuli ja kurvasimme Klaukkalan Lidliin ostamaan kunnon mineraalivettä, että saadaan suolat tasapainoon. Siellä vielä tsekkasimme, että tostaina tulisi myyntiin pyöräilykamat. Tiesimme siis mitä teemme seuraavana päivänä.

Noh aamu valkeni ja heräsimme jälleen ihan liian myöhään eli vähän vaille kymmenen. Siitä sitten hiljaksiin keräsimme itsemme liikkeelle ja lähdimme tarkastamaan näitä pyöräilyvermeitä. Teräsmiehelle ostettiin vihdoin toiset pyöräilykengät, joihin saa ne maastoklossit, sekä pyöräilyhousut ja paita. Itselleni ostin paidan, housut ja takin. Ihan jäätävän hyvälaatuisia, mukavia ja istuvia. JEAH! Sitten ajeltiin Forsmanin tehtaanmyymälään Vantaalle ja ostettiin vähän teetä, neljää erilaista joista yksi oli jääteetä eli teetä, joka tehdään kylmään veteen. Olisi pitänyt ostaa useampi pussillinen. Niin hyvää. Jumbossa käytiin kahvilla ja katseltiin muuten vaan ympärille. Piti käydä vielä XXL tarkastamassa, mutta se sai jäädä toiseen kertaan, kun teräsmiehellä oli kiire mopoilemaan. Tosin sekin jäi, kun taivas aukeni vähän sen jälkeen, kun päästiin kotiin. Melko reippaan ukkoskuuron iski.

Kahdeksan aikoihin lähdettiin juoksemaan ja huhhuh, kun oli kuumaa ja kosteaa. Tuntui ettei henki olisi oikein kulkenut. Melko samanlainen sää kuin viime perjantaina Keuruulla juostessa. Vähän reilu 6 km juostiin ja teräsmies korjasi juoksuani niin, että saisin askeleen paremmin alleni eli en veisi jalkaa liikaa eteen. Siihen siis auttoi polvesta joustaminen. Se oli aavistuksen rankkaa aluksi ja meinasi alkaa sattumaan vammajalkaan. Hetken vihloi säären sisäsivua ja tuntui nivusessa. Voi olla, että huomenna tuntuu vielä enemmän, mutta onneksi? on hieronta ja saan taas kuulla kuinka jumissa olen :D 

Huomisen tankkaan vielä eli ruokalistalle kuuluu mm. pullaa, jäätelöä, lättyjä, ne pitää vaan jaksaa paistaa ja ehkä jopa pizzaa. Kerro toki, jos haluat liittää päivän pyöräilysi lenkkiini, koska kaikki matkaseura, edes hetkeksi, on tervetullutta :) Live seuranta linkkiäkin löytyy tarvittaessa.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lomatohinaa

On se reissaaminen mukavaa, mutta on se mukavaa päästä kotiinkin ja omaan sänkyyn nukkumaan. Kuulostaa siltä, että olisi ollut kuukauden poissa, mutta nythän oli kyse vain neljästä yöstä :D Taidan vaan viihtyä niin hyvin täällä omassa valtakunnassa.

Keskiviikkona mentiin Nokialle ja ajettiin tulevaa pyöräreittiäni. Aika moisia mäkiäkin luvassa ja mahtavia maisemia. Reitti muuttui sen verran alkuperäisestä suunnitelmasta, että Lempäälästä Ideaparkin kohdalta lähdenkin oikean sijasta vasemmalle ja tähtään tielle 3022. Sieltä kaipaan myös vähän vetoapua, että jaksan vääntään loppuun asti eli siis innokkaita pyöräilijöitä kaivataan mukaan! Matkan meinasin taivaltaa ensi viikonloppuna. Ehkä lauantaina tai sunnuntaina. En tiiä oikeen vielä, kun Kaukajärven yliuintikin kiinnostaisi...

Jätettiin samalla Eetu koira hoitoon teräsmiehen vanhemmille. Koira vaikutti oikein tyytyväiseltä, kun pääsi pitkästä aikaa hemmotteluhoitoon. Siinä jotain sen tavaroista selitettiin ja nostettiin autovaljaat, niin kaveri pakeni paikalta piiloon :D Selvästikään ei halunnut edes nähdä niitä. 


Oli pikku ukkonenkin keskiviikko iltana
Torstaina shoppailtiin ja ostin vihdoin Giron Air Attackin Suomen urheilupyörältä. Ostin myös sen geeliboxin, vai mikä se nyt on, pyörään. Myös hiilidioksidi patruunoita tarttui matkaan ja pari geeliä maisteltavaksi. Illalla menin Jaanaban ja kumppaneiden kanssa uimaan juurikin tuonne mainitsemaani Kaukajärveen ja kuultiin yliuinti tapahtumastakin. Uitiin rauhallisesti puolisen tuntia, kun muut valmistautuivat kisaamaan lauantaina ja minä perjantaina. 
Me uimarit. Kuva Timo Kananoja
Uinnin jälkeen mentiin sitten syömään Tampereelle Plevnaan. Oli herkkua ja maha oli sitten niin täynnä, kun piti vielä puntutua rommisiirappi lätyt napaan jälkkäriks. Oli vielä niin kaunis ja lämmin ilta niin sanoin veljeksille, että käppäilläämpäs ympäriinsä, että ei tukehdu täyteen vatsaansa. Tammerfestit olivat käynnissä, joten väkeä oli ja hyvä meininki.

Muutama lukko

Jollain oli ollut eriävä mielipide paikasta
OOÄMGEE

Nykyään hengevaaralliseksi luokiteltava rengaskeinu. Ihan paras ^_^

Karvakorvat

Kunnon temppurata
Taisin vaan olla liian iso siihen :'(
Ei oikeen jaksanut nostaa itseään kymmentä kertaa
Melkoinen varkauden esto systeemi :D
Perjantaina mentiin Keski-Suomeen ja Keuruulle, kun oli juoksua luvassa Keuruun yömaratonin merkeissä, joka järjestettiin toista kertaa. Osallistujia oli joku reipas neljäsataa. Vaihtoehtoina oli vartti-, puoli- ja täysmaraton. Eri matkalaiset erotettiin kätevästi erivärisillä numerolapuilla. Varttimatkalaisilla valkoinen, puolikkaan menijöillä keltainen ja täyden matkan hurjilla oranssi. Ilma oli vielä illallakin kahdeksan aikaan, kun oli startti, kuuman kostea. 

Pönötän

Alkulämpöä, vaikka olikin jo melkein hiki

Lähtökuopissa

Oman kierrokseni puolivälissä

Maalissa ihan finaalissa
Juoksureitti oli upea ja kannustus oli kuin Joroisilla. Ihmiset olivat talojen pihoissa ja tien varressa katsomassa ja kannustamassa. Mahtava meininki. Sain juostua ihan hyvän treenin tästä, mutta alle tuntiin en päässyt ja se vähän harmitti kuitenkin. No kovempaa en olisi päässyt. Tuntui vähän, että kuumuus ja kosteus vähän löi kapuloita rattaisiin. Keskisyke olikin melko kova 166 ja maksimi 182, keskinopeus 6:08 min/km aika 1h5min. Aika tasaista vauhita sain pidettyä koko lenkin ja Newtoneilla on todella hyvä juosta, mutta juoksuni ei ole vielä lähelläkään hyvää. Pitää siis vaan jatkaa harjoituksia.

Lauantaina käytiin Keuruun markkinoilla. Edellisestä kerrasta oli päässyt vierähtämään varmaan 10 vuotta, kun olen käynyt siellä. Pitihän sitä mennä katsomaan Stunt Freaksien showta siellä. Aika hurjia jätkiä :D




Illalla mentiin sitten luonnon rauhaan. Pukkasi taas ukkosta ja sen jälkeen ilma viileni sen verran, että järvessä oli lämpimämpää vettä kuin ilma. Vähän siinä oli varpaat kohmeessa, kun kävelin ympäriinsä paljain jaloin ja keksin mennä lämmittelemään järveen :D Hassua, että kerrankin näin päin. Saunasta mentiin tietty uimaan, mutta ei sitä kauhean virkistäväksi voinut sanoa, mutta en valita. Kivaa oli :)

Illalla, kun ilmaa lämpimämpi vesi höyryää

Aamulla
Eilen päästiin kotiin ja odotin onko ukkosmyrskyt tuhonneet takapihan kukat, mutta eihän täällä meidän aurinkorannassa ollut satanut kuin ihan vähän. Nyt alkaa toinen lomaviikko ja pitää häärätä kotona kaikkea. Varmaan vähän jotain treeniäkin pitää keksiä, vaikka ei tuolla helteessä huvita hirveästi hikoilla. Rannalle voisi ainakin mennä... ;) 

Ai niin se täytyy sanoa tästä uudesta kellosta eli V800, että akun kestossa ei ole valittamista. Viikon meni ilman latauksia ja ei ollut vielä lopussa, kun eilen lykkäsin laturiin.