Wattbike Cup 2014, Lahti

No nyt on tätäkin kokeiltu. Olipahan elämys :D En ole aikaisemmin kokeillut missään näin totaalisesti pyöräilyn rajojani. Poljin niin paljon taas kuin vain sain itsestäni irti. Sykkeetkin kävivät parhaimmillaan 183 ja koko ajan mentiin ns. punaisella alueella, katsoin kotona kellon datan. Tulokset vastasivat aika pitkälti odotuksiani, jotka olin muodostanut torstain 3 minuutin testin pohjalta, joka sekin oli rankka.

Vielä hymyilytti

Lähtölaskenta

Loppurutistus

Kilometrin ajat

Kilsan yhteenveto: keskikadenssi 105 ja 267 W. Not bad.

Tämän jälkeen pystyin vielä nousemaan pois pyörän päältä omin voimin, mutta kenkiä en saanut irti taaskaan. Johtuu kuulemma siitä, että klossit eivät aivan sovi polkimiin. No pysyypähän ainakin kiinni.

Kilsan uuvuttamat bloggarit

Ryhmäkuva piti napata ja vasemmalta oikealle Hanne, Anne, joku tonttu ja Lasse. Seuraavaan matkaan oli tämän jälkeen pari tuntia. Hyvä aika elpyä vähän.

Jaksaa jaksaa

4 km ajat

Keskinopeus oli enää 37km/h ja jonkun toisen sykkeet :D

Ensimmäisen kilometrin jälkeen tajusi jo vähän miten sillä vastuksella voi pelata. Eli vähän opetellessa meni nämä kilometrit. Pitäisi pystyä nostamaan tehoa loppua kohti, mutta itselläni meni kyllä valitettavasti päinvastoin. 4 km jälkeen teräsmiehen piti nostaa minut pois pyörän päältä ja taluttaa pois. Jalat olivat hetken aivan toimintakyvyttömät. Kaikkeni annoin siis!

Olen kyllä todella tyytyväinen kokonaisuuteen ja siihen, että tuli kokeiltua. Tampereella olisi kuukauden päästä seuraava osakilpailu 20 km. Pitää kyllä vähän treenata ennen sitä, jos sinne meinaa mennä, ettei kuole ja saisi mahdollisimman hyvän setin poljettua. Wattipyörä taitaa olla ihan loistava varsinkin teknisen puolen kehittämiseenkin, koska se näyttää miten poljet. Se piirtää koko ajan sellaista polaarista käyrää näytölle ja sen muodosta ja koosta ym tiedät miten pyyhkii. Kahdeksikko on huono ja "makkara" on hyvä. Kun käyrä on tämä makkara niin käytät koko kierroksen tasaisesti voiman tuottamiseen. Itselläni oli näiden kahden väliltä.

Nyt ei tunnu jalat kipeiltä, mutta taisin kilsan matkalla puristaa vielä vähän tankotanssin uuvuttamat käsivarteni ihan kramppiin... Oikea ojentaja on vaan hämentävän kipeä. Skills... On se vasenkin vähän. Aamullahan se sitten nähdään pääsenkö kävelemään. Se vain harmittaa, että en jaksanut enää mennä ystäväni Halloween bileisiin... Olin odottanut niitä ja kehittänyt rankan meikinkin, mutta vaikka vielä Lahdessa olin innoissani menossa sinne, niin automatkalla kotiin hyydyin ihan täysin. 

Muistakaa kääntää kelloja tunti taakse päin :D