Normaalia arkea, ainakin melkein

Kaikesta koronasta huolimatta ei omassa arjessa ole tapahtunut oikeastaan mitään muutoksia. Kaupassa käydään vain lähimmässä S-marketissa ja muuten vaan pyhää kolminaisuutta koti, työ ja päiväkoti. Teräsmies on ollut aika paljon etänä, mutta itse en oikein siihen pysty, tuotannon tukena kun toimin. 

Treenit pyörii normaalisti, paitsi se uinti edelleen ja kaipaan kyllä sitä. Kuminauhoilla tullut heiluttua kädet spageteiksi säännöllisesti, mutta ei se silti ole sama asia. Uinti on sellaista terapiaa nykyään, kun sujuu.

Ihanaa päästä ulos pyöräilemään

Neljä kertaa olen käynyt ajamassa Nishikillä ulkona ja kolme kertaa jopa maastossa. Lainannut naapurin maastopyörää ja ajellut Sääksin huudeilla mahdollisimman helpoilla reiteillä, niin en ole traumatisoitunut ihan kauheasti... Paitsi viimeksi, kun tuli lähdettyä vähän liian innokkaana tutkimaan seitsemän veljeksen vaellusreittiä Herusista Hyvinkäälle päin...

Ensimmäisellä kerralla valittu reitti loppui suohon

Reitti oli niin kivinen Herusista eteenpäin, että ei minun hatarilla maastopyöräily taidoilla siellä selvinnyt. Muutaman kilometrin taistelin ja sitten pakenin lähintä tietä pitkin takaisin helpolle osuudelle ja pois. Sitten vielä kaaduin yhteen lälli kohtaan, kun se oli pehmennyt niin paljon sen jälkeen, kun olin mennyt siitä. Eturengas upposi ja jämähti ja olin jo niin väsynyt, että kaaduin vain kyljelleni. Ei käynyt mitään, mutta olin ihan ravassa :D

Maisemat ovat kyllä vaellusreitillä kohdallaan

Pari viikkoa sitten juoksin myös 10 km ennätykseni. Sää oli tietysti yhtä karmea kuin kaikissa talven Aktia cupeissa, että olosuhteiden puolesta oli yhtäläistä. Koko juoksu oli 12 km ja kaksi ensimmäistä olikin lämmittelyä. Alkumatka meni aika helposti, mutta loppumatkasta oli ylämäki, vastatuuli ja sade. Ei ollut helppo lenkki :D 51:59 oli aika ja 5:12 min/km vauhti. Kisassa olisin ehkä saanut vielä puristettua enemmän, mutta ihan hyvin yksinään tuossa säässä.

Metsäretkellä

 
Kesä näyttää vähän oudolta, kun suurin osa kisoista on nyt peruttu ja/tai siirretty. Vähän luulen, että tänä vuonna ei kisata ollenkaan. Ontto olo. Käyn kyllä tekemässä Sääksissä ihan omia kisoja ja niihin saa kyllä tulla mukaan. Alle kymmenen ihmistä kuitenkin :D Pitäähän sitä nyt vähän koittaa miten kulkee, kun kunto on parempi kuin koskaan. Voihan sitä itsekin vielä sairastua ja pahasti. Eihän sitä koskaan tiedä. 

Treenitukka, kun takatukka on aina muutenkin solmussa

Tuntuu vaan niin koomiselta täydenmatkan kanssa. 2016 kaaduin, koska oli liian kylmä minulle, sitten tuli Akseli 2017, kesällä 2018 vasta koitin missä mennään ja sitten tuli vielä keuhkokuume eli taas siirtyi. Ja nyt 2020 korona. Ehkä sitten 2021. Vai koittaakohan universumi kertoa, että anna olla :D En jaksa nimittäin uskoa, että tilanne Espanjassa olisi vielä lokakuussakaan niin hyvä, että kisaa olisi. 

Pyöräilyn opettelua

Kaikesta huolimatta treenit jatkuu ja elämä. Pitää vaan koittaa keksiä jotain muuta, että jaksaa synkkinä hetkinä puristaa eteenpäin.