Vaikuttaa ainakin lupaavalta

Viikko alkoi väsyneissä tunnelmissa. Maanantaina Omegawavekin antoi seiskan, mikä tarkoitti, että olin aika väsynyt. Onneksi se oli lepopäivä ja hierontaa oli vain luvassa. Yläselkä ja oikeastaan koko selkä oli todella jumissa. Taitaa jäädä tankotanssit offseason lajiksi. En vain halua riskeerata kisakuntoani sillä, että tapahtuu jokin äksidetti tanssiessa. Tai sitten pitää mennä vain vähän vähemmän kovatasoiselle tunnille :D Menee kyllä sitten vähän treenipäivien suunnitelmat uusiksi, että saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään.

Maanantaina tajusin myös sen, että taidan syödä liian vähän. Sunnuntaina, kun olin vähän unohtanut syödä ennen treeniä ja puolentoistatunnin jälkeen tajusin sen vasta, kun alkoi heikottamaan. Nälkä oli vielä maanantainakin koko ajan ja olin ihan nuutunut. Nyt, kun olen syönyt vähän runsaammin, ei tiistainakaan herätyksen soidessa enää itkettänyt se, kun joutui nousemaan ylös. 

Tiistaina lähdin töistä vähän aikaisemmin, että voin nukkua rauhassa päikkärit ennen illan lihaskunto-venyttely-uintia. Ihan vain sen takia, kun pääsen vasta puoliltaöin nukkumaan ja se on jo vähän liian myöhään ilman päikkäreitä. Uiminen meni jälleen ihanan sujuvasti venyttelyn jälkeen. Sain jopa tekniikoineen päivineen uitua 1700 m ja sehän on 50 m enemmän kuin viikko sitten samassa ajassa. Aika huikeeta.

Keskiviikkona meni sitten taas töissä vähän pidempään ja pääsin juoksemaan juoksuani vasta seitsemän jälkeen. 80 min oli juoksua luvassa, josta kuitenkin piti kävellä 30 min. Muuten ei pysy ykkösellä. Oli vähän tuskaista, kun pakkasta oli -12 ja vastatuuli 35 min. Sitten piti kääntyä takaisin, kun olin NIIN jäässä. Takaisin tullessa alkoi lämpenemään aika nopeasti. Parasta oli kuitenkin, kun sykkeet pysyivät aika helposti alle 140. Aivan uskomattoman mahtavaa! Keskisyke koko lenkiltä oli 138 ja 9.2 km. Vauhdit ei vielä päätä huimaa, mutta kyllä tää tästä. 

Eilen eli torstaina hinkutin taas 1 h 40 min wattbikella ja juoksin 20 min. Argh ulkona oli taas silmämunia hyytävän kylmä. Juoksin tutun ja turvallisen koulun ympäri lenkin, joksi kutsun sitä. Se on 2.5 km ja se on vielä ainakin toistaiseksi ollut riittävän pitkä tuohon aikaan. Tosin alkaa olemaan siinä ja siinä. Onneksi kuitenkin menin vaikka kylmyys taas hirvitti, koska näin tämän talven ensimmäiset revontulet. Sattumalta katsoin taivaalle, kun olin melkein kotona ja mietin, että ompa erikoisia pilviä... eikun... nehän on revontulia. Näkyvät vaan vähän laihanlaisesti tässä valosaasteessa. Ja se oli pieni hetki vain. 

Tänään repäisin, kun alkaa vihdoin tuo kunto vastaamaan lihaksia ja menin salille. Duunikaveri on lupautunut katsomaan tekemisiäni siellä. Ajattelin, että jee tällainen kiva pikku lihaskunto setti. Se oli kaikkea muuta. Etureisien jälkeen olin jo valmis konttaamaan karkuun :D Ja se oli kuulemma vasta lämmittely. Sitten oli vuorossa jalkaprässi. Voi elämä sitä tuskaa. Taas olin valmis pakenemaan paikalta, vaan kun ei. Vielä oli takareidet ja pohkeet ohjelmassa. Tästä olisi pitänyt saada kuvia. Ei vain tullut niissä tuskissa mieleenkään. Pitää koittaa muistaa ensi kerralla. 

Olisi vielä uiminen tälle perjantaille ja ehkä pääsen tänään sen verran aikaisemmin altaaseen, että saan läpsyteltyä sen 2 km vihdoinkin. Huomenna sitten katselemaan moottoripyöriä messuille. Jipii :) kohta onkin sitten kesä, kun messut on ensimmäinen kevään merkki :D