Still alive

Hengissä vielä 10 h viikonkin jälkeen. Vaikka eilen en ollut siitä enää niin varma. Tänään pukkasi kyllä migreenin. Hyvin hyvin väsynyt siis. Tämän 6 h viikon jälkeen lähteekin sitten kovimmat kaksi viikkoa. Oh my vaikeita aikoja luvassa. Töissäkin vielä hommaa pukkaa niin mukavasti. Kotona se sitten näkyy, että vähän kotityöt jää tekemättä. Onneks se nyt ei ole niin kauhean vakavaa, vaikka vähän ärsyttääkin neuroottista luonnettani. Aika paljon oikeastaan.

Perjantain salirääkin jälkeen ei siitä uimisesta tahtonut oikein tulla sitä mitä suunnittelin. Vähän oli puhti poissa eli sain taas unohtaa 2 km uimisen. Sain kyllä vihdoin uitua 25 m hengittämättä. Se on muuten harvinaisen hyvä harjoitus. Sen jälkeen, kun olen tuota nyt muutaman kerran tehnyt, niin ei ole tullut enää missään vaiheessa sellaista pakottavaa tarvetta hengittää, kun ui ihan normaalisti. Meinaa ihan välillä unohtua varsinkin, jos keskityn esim. käsivetoon tai johonkin muuhun enemmän.

Lauantaina piti herätä ajoissa, kun olin meinannut tehdä päivän pyöräilyt ennen MP-messuja, mutta se oli vaan kiva ajatus. Kymmeneen se taas meni ennen kuin pääsi ylös sängystä. Sitten piti alkaa vauhdilla valmistautumaan lähtöön. Oltiin sovittu poimia yksi kaveri kyytiin ja nähdä toinen messuilla. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, mutta mukavaa oli. Näin yhden vanhan luokkakaverinkin siellä ja oli ihan mahtavaa, koska en edes muista millon ollaan viimeksi nähty. Piti sitten polkea se treeni illalla... Jalat oli aika pökkelöt päivän heilumisesta ja salilla riehumisesta edelleen.

Haaveilua

Sunnuntaina oli vuorossa viikon kauhu. 2 h 40 min pyöräilyä ja 20 min juoksu. Sykkeet olivat aikamoista sahanterää ja sitä ei ole tullut kovin usein nähtyä, mutta se kertoi vaan väsymyksestä. Ei niinkään se fyysinen väsymys vaan myöskin se henkinen. Melkein itketti, kun pääsin lenkiltä kotiin. Olin motivoinut itseäni sillä punkku lasillisella ja kyllä sen ansaitsin :D

Tänään en taas mahtunut aamulla fakkuihini kun piti töihin lähteä. Piti sitten vetää tyylillä trikoot ja juoksushortsit taas.

Rennosti töihin

Olin kyllä niin väsynyt eilen illallakin, että en jaksanut edes stressata sitä, että aamulla joutuu heräämään aikaisin töihin. Olin vaan "Ai niin, huomenna on töitä" ja zzz. Eikä ollut sitä normaalia toinen silmä auki nukkumista. Valitettavasti tällaisesta vaan seuraa se migreeni yleensä aina. Puolen päivän aikoihin alkoi vähän kiristää ja parin tunnin päästä tuntui jo, että verisuoni katkeaa ohimolta. Kuudelta nukkumaan pikku päikkärit. Ja en sitten saanut tehtyä mitään mitä olin ajatellut. Pitää siis huomenna suunnitella uusi venyttelyohjelma, että ei tule tylsää tiistain venyttelysessiossa. Otan kyllä aika iisisti tämän viikon 6 h kanssa.