Omien rajojen etsimistä + Omegawave

Selvisin ensimmäisestä kovemmasta viikosta. Hyvä juttu, mutta viime viikkokin on vielä kevyt viikko, kun miettii asiaa muutaman viikon kuluttua. Kaikki on suhteellista. Tässä täytyy nyt mennä viikko kerrallaan eikä miettiä sen kummemmin. Itse asiassa päivä kerrallaan, koska jos miettii miten paljon pitää tehdä niin alkaa ahdistamaan. Ainakin itselleni käy näin. Nyt on onneksi kevyempi viikko ja treeniä vain viisi tuntia. Kuulostaa normaalimmalta minulle.

Perjantaina oli Hypyn kauden 2014 avaus ja 2013 menestyneiden palkitseminen. Lapset olivat niin suloisia, kun saivat palkintoja. Ai että niitä ilmeitä, kun jännitti ihan hirveästi mennessä ja sitten se haltioitunut ilme, kun oli saanut pokaalin :D Itsekin sain lahjakortin HyPy cupista. Tämän jälkeen kävin pyristelemässä vielä 1700 m altaassa. Myös jotain outoa ilmaantui niskaan/hartioihin siinä illan aikana.

Me happy

Se iltainen outous niskassa konkretisoitui sitten aamulla. Pää ei meinannut enää kääntyä, kun sattui lapojen väliin. Nooh buranaa ja tiikerirasvaa, että pääsi kauppaan ja polkemaan wattbikella tunnin. Vitutti ihan suoraan sanottuna. Olin melko pahalla tuulella.

Ja talvikin tuli :(

Sunnuntaina kipu oli vaihtanut puolta. Taas buranaa ja tiikerirasvaa, että pääsin polkemaan 2 h 15 min ja juoksua 20 min. Olo ja fiilis olivat kuitenkin suorastaan loistavat vaikkakin näki kyllä naamasta, että olin todella uupunut setin jälkeen.

Naama harmaana

Ja tästä päästään taas omegawaveen. Suurin ero minkä huomasin ja uskon vaikuttaneen oloon oli stressitaso. Lauantain lukema oli kolme ja sunnuntain yksi. Kakkonen on sellainen normaali, ainakin viikolla, mutta näemmä se hyvä fiilis tarttee sen ykkösen.

Omegawave on itselleni ainakin siinä mielessä aika ehdoton, kun en edelleenkään tiedä oikein omia rajojani. Tarkoitan lähinnä sitä, että kuinka paljon kroppani nykyään kestää treenaamista. Varmasti enemmän kuin vuosi sitten, mutta en halua, että menee sitten ylikään niin kuin kesällä kävi. Alla vähän tämän aamun lukemista kuvia. Täytyy vähän selvittää tuossa aerobisessa valmiudessa tapahtunutta pudotusta.

Aerobinen ja anaerobinen valmius (hämmentävä droppi 126 -> 17)

Leposyke ja päivän valmiustaso

Palautuminen ja stressitaso. Lauantai näkyy pompsahduksena.

Ja elimistön vastaanottavaisuus

Mutta kaikista näistä hyvistä lukemista huolimatta, tänä aamuna niska oli sitten edelleen harvinaisen kipeä. Pää ei kääntynyt enää sitä vähääkään oikealle ja olo oli kuin 2009, kun nikama oli pois paikoiltaan. Buranaa ja tiikeriä taas ja töihin. Autolla ajaminen oli kohtuu haastavaa ainakin silloin, kun piti katsoa oikealle. Töissä tönötin menemään. Onneksi sattui hieronta juuri tälle päivälle. Hierojani katsoi yläselkääni ja totesi tuon mikähä-se-nyt-oli lihaksen tulehtuneeksi oikealla puolella. Siinä oli jo turvotusta havaittavissa. Lisää kylmägeeliä vaan. Sitten rääkättiin alaselkää taas mikä osoitti jo elämän merkkejä. Olikohan se oikean pakaralihaksen kiinnityskohta, joka oli kasvattanut aika moisen muhkuran. Sen hävittäminen sattui. Pohkeet olivat hyvä, kiitos kompressiosäärystimien, mutta takareidet ja kalvot eivät.

Nyt olen vetäissyt vähän tukevamman särkylääkesatsin ja nukkumaan mennessä vähän lisää. Aamulla katson pitääkö lähteä lääkäriin. Kävin kyllä kääntymässä jo terveyskeskuksessa, mutta siellä oli niin armoton jono ja itselläni väsy ja nälkä, että päätin antaa olla tältä päivältä. Huominen uinti pitää siirtää perjantaille, mutta venyttelyn käyn pitämässä. Pitää vaan vähän varoa tekemisiään. Keskiviikon tanssituntikin voi olla vähän kyseenalainen. Oi voi, mutta tällaista tällä kertaa.