Viikko 4

Nyt tuntuu siltä, että en jaksa enää edes kävellä ja oikeasti vähän vaikeaa on. Ollut siis tehokasta treeniä. Eihän nämä määrät kuulosta hurjilta, mutta edelleen kyseessä olen minä, joka on ollut aina melko pienellä treenimäärällä. Viimeksi taisin puhua kahdeksasta tunnista, mutta huomasinkin, että se olikin yhdeksän tuntia. Ensi viikolla olisi sitten kymmenen tuntia. Vähän pelottaa kieltämättä...

Lyhyestä virsi kaunis, kun on vähän väsy, aivot ei toimi ja toiveissa olisi päästä ajoissa nukkumaankin saunan jälkeen. Tiistaina oli siis perus venyttely ja sitten uin 1650 m. Olisin ehtinyt kerrankin uimaan enemmänkin, mutta jäin taas suustani kiinni :D Jännitti myös vähän mennä altaaseen wattbike kisoista saamani damagen kanssa... Ei siitä sen enempää, mutta kannattaa tosiaan olla hyvä satula. Jatkossa en polje ilman omaa ISM:ni.

Keskiviikkona en uskaltanut mennä vieläkään tanssimaan jumisen yläselkäni kanssa. Se mokoma kiukuttelee vieläkin. Mutta pyörittelin wattbikella puolitoista tuntia ja vähän vetojakin tuli kiskottua. Keksin yhden hyvän puolen taas pyörästä. Tarpeeksi isolla vastuksella kiskoessa se tuulettaa samalla. Eli trainerissa täysillä vastuksilla luukut auki ilmavastuksesta niin kävi sellainen huju, että paita lepatti päällä :D Sitten piti käydä vielä juoksemassa vartti. Ulkona oli -17 ja tuntui, että silmämunat jäätyy päähän. Hyh kamala tunne. 

Torstaina oli lepopäivä, mutta sen vietin seisomalla Contact Forumilla kaapelitehtaalla seitsemän tuntia ja keräsin sopivia harjottelija ehdokkaita meille duuniin. Jalat olivat VÄHÄN soseena. Onneksi oli kompressiosäärystimet, niin eivät sentään turvonneet muodottomiksi. Sitten näin ystävääni pitkästä aikaa. Testasin myös miten stadista pääsee bussilla Nurmijärvelle. Ihmettelin siinä vain miksi en ole aikaisemmin hyödyntänyt mokomaa. Alle 35 min ja 8,20 €. Voisi melkein ottaa tavaksi.

Perjantaina sain teräsmiehen taas mukaani uimaan katsomaan räpiköimistäni. Sain uitua peräti 1800 m. Jes alkaa vauhti paranemaan selvästi.

Löysää loppuverraa

Lauantaina oli vaihteeksi juoksua ja pakkanenkin putosi vihdoin alle -10. Täydellisempää ajoitusta ei voinut ollakaan, koska piti juosta 70 min ja olisin kuollut yhtään kylmemmässä. Kaikesta rasvaamisesta huolimatta laikukkaalle naamalleni naurettiin, kun pääsin kotiin. Minua se ei tosin naurattanut yhtään, koska posket paleltui. Odotan vaan, kun iho alkaa kuplimaan.

Valoisaa

Sitten oli vähän kevyttä pyörittelyä vuorossa. Piti vaan kaivaa pyörä vaatevuoren alta... Vaikka olin vannonut itsekseni, että siitä ei tule mitään vaatetelinettä. Nyt tuo koko läjä on kyllä siivottu pois *köh köh*.

Tuolilla olevat rytkyt olivat pyörän päällä

Tänään oli viikon kovin rykäisy. 2½ h pk hinkkausta pyörällä ja 20 min juoksua päälle. Onneksi on nyt tuo tietokone tuossa, että pystyin katsomaan animea koko tuon ajan. Olisi kyllä muuten lähtenyt järki. Eikä taida 1½ l urheilujuomaa olla ihan tarpeeksi noin pitkälle ajalle. Vähän janottaa edelleen. No pikku hiljaa tässä oppii kaikkea.

Huomenna lepoa ja vihdoinkin hierontaan! Kaksi viikkoa on tuntunut tuskallisen pitkältä ajalta tämän yläselän kanssa. Selkä ei ole enää niin kipeä, mutta pää on sen sijaan. Jännityspäänsärky ei paljon häviä migreenille ärsyttävyydessään. Toivottavasti voimat riittää kaikkeen ensiviikollakin. Se mikä kannustaa on selvästi parantunut kunto. Ihan uskomattoman hienoa!