sunnuntai 11. elokuuta 2013

Elämää veitsen terällä

Hermosota jatkuu edelleen... Perjantaina tuli yllättävä käänne, kun tulin saunasta. Otin kaksi pientä askelta suihkuun ja sitten alkoi sattumaan. Kipu yltyi n. 30 s nollsta sataan. Sitten makasin lattialla ja huusin. Luulin, että koko varvas irtoaa, mutta en silti voinut käsittää kivun syytä, kun päällepäin ei näkynyt mitään. Sitten aloin hahmottamaan ilman silmälasejakin, että jotain on vialla ja olen melko sokea. Käytiin sitten päivystyksessä Hyvinkäällä asti katsomassa perjantai illan menoa siellä pari tuntia, kun känniset pissikset stadista, rattijuopot ym meni ohitseni jonossa. Kello oli yksi yöllä, kun menin kysymää onko vielä monta ennen minua? Viisi ihmistä olisi ollut, mutta olin jo niin väsymyksestä sekaisin, kun edellisenä yönä olin nukkunut vain sen viisi tuntia kivun takia, että lähdettiin kotiin.

Mustavarvas
Aamulla varvas oli aika musta ja se tuntui edelleen vähän omituiselta. Niin turvoksissa se ei enää ollut kuin illalla. Lähdin taas käymään terveyskeskuksessa, jossa hoitaja vaan totesi, että siitä on katkennut verisuoni ja ei tässä mitään lääkäriä tarvita. No voi kun kiva, että eivät voineet tätä kertoa siellä Hyvinkäällä... Ihmettelen vain miten verisuoni voi katketa tuollai. Luultavasti liittyy jotenkin tähän iskiakseen, koska hermo menee varpaisiin asti. 

Ajaa varmaan kyllä lisätutkimuksiin, koska ei tunnu enää lääkkeetkään tepsivan kipuun. En viitsi ottaa päivisin panacodia tai sirdaludia, mutta pitää varmaan kokeilla nyt yöksi.

Kävin tänään kaikesta huolimatta uimassa ja pyöräilemässä. Teräsmies ajoi ensin 28 km lenkin ja tuli Sääksiin missä odotin häntä autolla. Käytiin uimassa se perus 750 m, jonka jälkeen lähdin itse pyörällä kotiin 20 km.

Tirmossa kun uin tajusin yhden asian uinnistani. Veto jää kesken siinä vaiheessa, kun käteni alkavat väsyä. Koitin nyt tänään keskittyä siihen ja oli kuulemma aika moista siksakkia etenemiseni. Välillä tuli kiskottua toisella kädellä kovempaa kun toisella. Täytyy nyt löytää siihen joku tasapaino, mutta vauhti parani ainakin viimeisellä 150 m.

Pyöräillessä oli pari läheltäpiti tilannetta. Ensimmäinen tilanne oli niinkin simppeli, että väistin isoa kuoppaa tien sivussa ja sen tähden menin reunaviivan päälle. Takaa tuli juuri sillä hetkellä pakettiauto, joka ei väistänyt yhtään. Onni oli siinä, että en osunut peiliin, koska se olisi teilannut minut. Vähän oli kylmä hiki sen jälkeen hetken. Seuraava tilanne tuli vähän pienemmällä tiellä jossa ei ole edes pientaretta missä ajaa. Mäennyppylän yli mutkaan tuli auto aika kovaa ja melkein kokonaan vastaantulijoitten kaistalla, jossa olin minä. Mutkat suoriks vai miten se nyt meni... Taas oli onnea matkassa, koska vilkaisin juuri sillä hetkellä ylös ja kiitos kissan refleksieni sain ohjattua niin reunaan kuin vain suinkin ehdin. Toivottavasti kuski edes säikähti. Pakukuski aikaisemmin tuskin edes huomasi, vaikka huusin raivoissani perään :D Kyllä siinä taas muisti tämänkin lajin vaarat, joista suurimmat taitaa olla omat lajitoverit.

Ei tässä nyt voi kun toivoa parasta ja pelätä pahinta tuon hermon kanssa. Sillä mennään.

12 kommenttia:

  1. Voi ei! Toivottavasti paranet pian, ja toivottavasti ei ole kyse mistään vakavasta!

    Välillä täytyy ihmetellä noita autoilijoita, ihan käsittämättömiä välillä. Toinen mitä ihmettelen on pyöräilijät ilman kypärää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, mutta täytyy vaan kärsiä. En vain tiedä miksi tämä nyt ärtyi näin pahaksi, vaikka on koko ajan vaivannut enemmän tai vähemmän.

      Ihmettelen joitain autoilijoita ihan autoillessakin, kun ei siinä tunnu olevan mitään järkeä. Toisten huomioon ottaminen liikenteessä auttaisi paljon, eikä mentäisi vain minäminäminä asenteella. Kypärättömistä pyöräilijoistä ihmettelen eniten vanhempia, jotka korostavat lapsilleen kypärän tärkeyttä, mutta eivät sitten itse käytä sitä. Pieni ristiriita. Ja toisena tulee nämä jotka paahtaa menemään kovaa maantienreunassa ilman pottaa, mutta se taitaa erottaa harrastelijat ja meidät "ammattilaiset" ;)

      Poista
    2. Juurikin näin. Meidän perheessä on melkein sama sääntö kuin kisoissa, ensin kypärä päähän ja vasta sitte saa koskea pyörään... :) Paitsi silloin jos huolletaan pyörää.

      Toi on tosi jännä juttu, tuo liikenne. Kaikilla tuntuu olevan aina kiire, mistä ihmeestä sekin johtuu? Itsellä on ajatusmaailma sillä tavalla, että töihin mulla ei ole ikinä kiire kun kerran en ole palomies, poliisi enkä ensihoitaja.

      Mun mielestä kypärättömien perustelut on kanssa tosi ihmeellisiä. Varmaaan useimmiten tulee vastaan kommentti "En tarvitse kypärää, koska osaan ajaa pyörällä hyvin" Okei, ihan kiva mutta, entäs ne muut jotka liikkuu siellä liikenteen seassa?

      Poista
    3. Mua ei sinällää haittaa vaikka muilla on kiire :D Ohi pääsee yleensä aina, mutta enemmän minua ainakin ärsyttää nämä jotka peruuttaa vastaan, ja mopoautot, vaikka itse ajaisi rajoitusten mukaan ja silloin ei ikinä tahdo päästä ohi. Julkiset on sitä varten jos autolla ajaminen pelottaa.

      Toi on kyl niin karmeen huono perustelu kypärän käyttämättä jättämiselle. Ihan sama, kun moottoripyöräilijöillä kunnon ajovarusteiden käyttämättä jättäminen. Kypäräkin tuntuu monella olevan vain kun se on pakko olla. No yleensä tyhmyydestä sakotetaan sitten eri tavalla.

      Poista
  2. Iskiasvaivat ovat kurjia! Relaksantit ja särkylääkkeet auttavat pahimpaan, mutta ainoa pysyvä keino "parantua" on saada avattua selkää pysyvästi sen verran, että hermopinne ei enää vaivaa. Suosittelen esimerkiksi Alexander-tekniikaa, tai jo paremmassa vaiheessa joogaa tai method putkistoa. Mulla oli iskiasvaivoja joskus 2000 -luvun alussa, mutta ei ollenkaan noin pahoja, kuin sulla. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivottavasti on pikaparaneminen, koska vielä olisi Ahvenanmaa edessä. Venyttelemällä ja hieronnoilla olenkin saanut tämän pidettyä tähän asti aika hyvin kurissa, mutta nyt tapahtui jotain, että meni näin pahaksi. Fustra on auttanut myös. Koitan välttää lääkkeitä mahdollisimman pitkään, koska minulla kasvaa toleranssi niihin niin nopeasti ja sitten joutuu vaan nostamaan annostusta. Eikä niillä poisteta syytä. Pitää yritää nyt keksiä syy miksi tämä näin pahaksi meni.

      Poista
  3. Tsemppiä sinne!len aikonut laittaa soittokellon pyörääni- tänään sitä olisin tarvinnut 2 kertaa. Ekaksi joku temppupyöräilijä ajoi laidasta laitaan- minä huutelin, että kumpaa reunaa ajat. Toinen oli alikulkusilta. Nuoriso oli vallannut koko kulkuväylän. Huutelin siinä, että ring ring- mitään ei tapahtunut, vaikka näkivät että ajan pyörällä. Sitten piti ruveta huutamaan, että antakaa tietä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä :)
      Tuttu juttu vaikka välillä tuntuu, että osa nuorista varsinkin on niin välinpitämättömiä, että saa ajaa melkein päin ennen kuin väistävät. Tottunut tosin huutelemaan. Eilen oli sauvakävelypariskunta + koira koko kävelytien leveydeltä. Huusin sitten siinä ANTEEKSI ja väistivät. Yksi juoksia koitti kerran väistää vasemmalle vaikka olin ajamassa hänestä ohi vasemmalta. Se oli vähän mielenkiintoinen hetki.
      Enemmän inhottaa kyllä pyörätiellä nämä mopot kun eivät voi käyttää sitä torveaan vaan sujahtavat ohi peilit pyörän sarvia/kyynärpäitä hipoen. Huudan kyllä aina perään, että voisi käyttää sitä ja yksi tyttö oppi kerrasta :D Tätä siis työmatkalla. Toisessa pyörässä on kello ja käytän sitä varmuuden vuoksi koirien ja lasten takaa tultaessa varsinkin, jos tilanne näyttää yhtään epäilyttävältä. Monesti tulee kyllä pahoja mulkaisuja, vaikka soitan kelloa jo hyvän matkan päästä :D

      Poista
  4. Näyttää kyllä siltä, että kipeä on. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kipeetä tekee, mutta tällä mennään toistaiseksi.

      Poista
  5. Toivottavasti tuo varvas paranee pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varvas voi jo huomattavasti paremmin. Ei ole enää ollenkaan niin musta :D Itse hermosta en ole ihan niinkään varma...

      Poista