Vähän kaikkea

Kyllä nyt tuntuu, että treenitahti tahtoo hiipua väkisinkin. Taitaa se talvihorros lähestyä uhkaavasti. Ei vaan jaksa ja huvita tahkota enää samalla intensiteetillä kuin aikaisemmin. Varmaan nämä lyhenevät päivät ja kylmenevät ilmatkin tekevät hallaa ulkoiluinnolle. Ja ihan tylsää joutua kiskomaan päälle enemmän vaatteita, että tarkenee pyöräillessäkin...

Sunnuntaina käytiin parin treenikaverin kanssa uimassa Sääksissä ja vähän jännitti, kun oli sellainen tuuli. Ihan hyvin se meni vaikka oli aikamoiset hyökyaallot. Ensimmäiselle poijulle mennessä vasta-aallot, seuraavalle sivuttaiset ja tuli melkein huono olo oli se sellaista keinutusta :D ja myötäaallot rantaan. Viimeinen oli melkein pahin, koska jos otit happea väärässä kohdassa aaltoa se pyyhkäisi yli... Ja jalat oli välillä ylempänä kuin pää. Koitin kovasti nyt toteuttaa sitä, että en kääntyisi niin paljoa, kun otan happea, mutta ei se tuossa aallokossa ollut kovin helppoa. Toinen mitä koitan petrata on käsivedon loppuun vieminen. Nyt ei kädet enää väsyneet olkapäistä enää niin paljoa.

Maanantaina kävin jälleen hierottavana. Jalat, pakarat, alaselkä ja olin taas/edelleen ihan jumissa. Ei se taida olla huono päätös käydä noin kahden viikon välein siellä rääkättävänä. Kun ei se venyttelykään tahdo oikein purra. Vaikka teen sitä enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti, mutta vähintään vähän joka päivä.

Olen kyllä saanut aikaiseksi, vaikka ei se siltä varmaan alun perusteella vaikuta. Tiistaina lähdettiin teräsmiehen kanssa juoksemaan. Juostiin mukava 8 km lenkki. Taaskaan ei ollut kuvausvälinettä mukana ja olisi ollut niin kaunis ilma ja maisemat. No keskitynkin yleensä siihen tekemiseen niin paljon, että en tajua muutenkaan kuvien ottamista. Yleensä harmittelen asiaa jälkeen päin, niin kuin nyt. Jälleen juokseminen tuntui yllättävän mukavalta. Olen varmaan päässyt nyt sen jonkun kynnyksen yli, minkä jälkeen se ei ole enää sitä taistelua seuraavasta askeleesta. Luulin viime viikolla, että se oli vaan hetken huumaa, mutta ei se sitten varmaan ollut :)

Keskiviikkona ajoin pyörällä töihin ja takaisin. Tuli jälleen todettua, että aamutreenit ei vaan ole mun juttu. Ja se juokseminenkin taisi painaa vielä jaloissa. Menin vaan aivan liian kovaa sykkeisiin nähden. Olin sitten koko päivän aivan puhki töissä. Keskisyke oli siis 154 mennessä. Kotiin ajoin työkaverin kanssa ja nyt kulki taas ihan eri tavalla. Ylämäet mentiin vauhdilla ja matkaan meni vain 48 min. Ja tämän jälkeen odotin jälleen kamalia keskisykkeitä, mutta yllätyin, että se olikin vain 146. Tuntui kyllä jaloissa ja persauksessa sen jälkeen :D Kaksi viimeistä mäkeä ovat kyllä sellaisia killereitä, mutta jälleen pääsin ne ylös yli kahtakymppiä \o/

Torstaina mentiin taas samalla jengillä uimaan kuin sunnuntaina. Sää oli tosin aivan päinvastainen. Melkein tyyni järvi ja aurinko paistoi. 

Poijutkin näkyvät hämärästi kuvassa

Uitiin ensimmäiselle poijulle, kelluttiin siellä ja jauhettiin shittua. Sitten lähdettiin uimaan toiselle ja aloin ihmettelemään kummaa liplatusta korvissani kun uin. Samanlainen ääni, kun menee soutuveneellä :D Sitten aloin miettimään, että ihan kun menisin aika kovaa ja miten ihmeessä tuntuu näin kumman kevyeltä. Jokin taisi ainakin hetkellisesti loksahtaa paikoilleen uinnissani. Ihan lupaavaa. Hengittäessä sain kierron pysymään pienenä, mutta joka kerta nielaisin varmaan desin vettä. Ajattelin, että saan jonkun vesimyrkytyksen vielä, kun nieleskelen vettä näin ahkerasti :'D Oli ihan mahtava uinti!

Purjelautailijoita

Nyt valmistaudutaan teräsmiehen huomiseen, siis huomenna lauantaina ei sunnuntaina, niin kuin viimeksi sekoilin ja kirjoitin, Helsinki City Triathloniin. Minä henkisesti, että kestän jännityksen ja teräsmies tietysti myös, koska onhan sitä nyt kamalat paineet come backissa :D Kuuden korvilla on lähtö ja muutenkin sinne vaan kaikki kannustamaan ja ihan vaan vaikka tutustumaan lajiin, jos ei ole jo tuttua huttua :) Paljon on tuttuja osallistumassa, että onnea matkaan kaikille! Törmäillään siellä.