sunnuntai 25. elokuuta 2013

HCT 2013 ja vähän muistelua omasta

En ollut ymmärtänyt aikaisemmin kuinka paljon voikaan jännittää toisen puolesta. Eilen olin varmaan enemmän puhki teräsmiehen setin jälkeen kuin hän itse. Sää oli kaunis, vaikkakin vähän kolea. Oma asuvalintani, shortsit ja teepaita, ei ollut ainakaan ihan paras ja olin melko jäässä loppujen lopuksi. Viisvarpailla kyllä jaksoi kävellä, että jokin sentäs onnistui. Koitin myös toimia kuvaajana kerrankin. Yllättävän hyvin onnistuin kuvissa. Onneksi ystäväni tuli katsomaan startin avopuolisonsa kanssa ja puoliso sai ottaa alkuun kuviakin, kun en varmaan olisi itse edes pystynyn tärinältä :D

Valmistautumista

Pyörä paikalleen

Lähdössä

Joku kiilaa pahasti

Loppusuora

Vaihtoon

Vauhdikkaasti mennään

Poseerausta katsomossa
Ensimmäinen kierros melkein juostu

Orava
Uinti oli kuulemma hankala ja pyöräily rasittava. Pyörä-juoksu vaihto ei mennyt ihan putkeen, koska se pussi missä oli juoksukengät oli kateissa. Se ei siis ollut laatikossa missä sen piti olla. Juoksu oli ihan ok, mutta alkoi kulkemaan vasta toisen kierroksen puolessa välissä. Kuulostaa tutulta. Sanoin ihan samaa vuosi sitten ja sen takia en mennyt uudestaan. Nimettiinkin kisa mini Kuopioksi. En mennyt Kuopion kisoihin, koska teräsmies sanoi, että se ei ole kiva. Ihan hyvin tämä meni silti lähes kylmiltään vetästynä :D Näyttikin maalissa siltä, että olisi käynyt vain pikku lenkillä...

Ihmettelin kyllä suunnattomasti joidenkin katsojien välinpitämättömyyttä kisaajia ja järkkäreitä kohtaan. Yksikin nainen meni pyöräilyreittiä pitkin "Koska minä haluan tuonne ja menen sinne tästä" hän vain ilmoitti, kun järkkäri koitti neuvoa oikealle reitille. Oli pakko huutaa "Voi tulla pyöräilijä neljääkymppiä selkään", siinä oli hyvä alamäki. Mutta rouva jatkoi matkaa, nenä pystyssä lastenrattaiden kanssa. Meinasi tulla yksi kasa katsojien kanssa, kun porukka seisoi niin kääntöpaikan reunassa ja yhdellä pyöäilijällä meni vähän pitkäksi hänen joutuessa väistämään toista, jonka vauhti loppui käännökseen.

Oma kisani meni vuosi sitten ihan ok. Juuri ja juuri alle tuntiin, mutta olin ihan tyytyväinen, koska paransin ensimmäisestä, paitsi uinnissa. Sanoin ihan samaa kuin teräsmieskin, että käännöskissä meni rytmi sekaisin ja uinti hajosi. Harrastin tosin vain rintauintia sillon. Totesin vaan kisan itselleni turhan repiväksi ja päätin jättää väliin jatkossa :) Ehkä joskus kunto riittää tähänkin.

Jännää

Pulipuli

Läähpuuh

Kipikipi

Kiukulla

Loppus jo

Loppukiri
 

4 kommenttia:

  1. Toi toisen/toisten puolesta jännittäminen on kyllä tosi rankkaa! Muistan hyvin omilta salibändy ajoilta kun olin veskarina. Oli ihan äärimmäisen vaikeeta istua katsomassa vaihtopenkiltä peliä. Meidän molemmat veskarit koki tilanteen aina samalla tavalla. Penkiltä kattominen on rankkaa.

    Oli muuten hauska nähdä vaikkakin vain vilaukselta. Kiitos vielä kerran, että hait sen rouvan sieltä, niin ei tarvinnut kantaa avainta nilkan ympärillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään :) Se oli kyllä hilpeä tilanne, kun jäin vain tuijottamaan suu auki. Hetken tuijotin tatskojasi ja sitten välähti.

      Poista