Puolimaratoni Vantaalla

Minun ei pitänyt juosta enää toista tällaista tänä vuonna tai en ollut ainakaan suunnitellut sellaista. Kaverin piti lähteä juoksemaan ensimmäinen maratoni, mutta hän tuli kipeäksi ja itse ilmoittauduin hänen innoittamana pari viikkoa sitten puolikkaalle. Olin ajatellut asiaa kuukauden siihen asti. Noh tuli se sitten juostua ilman suurempia jännittämisiä ja valmistautumisia.

Olin juossut kuitenkin enemmän kuin aikaisemmin syyskuun alusta lähtien, että saisin surkean juoksuni paranemaa ja tämä oli oikeastaan testi, että onko siitä ollut mitään hyötyä. Yllätyin lopputuloksesta itsekin :)

Aamu ei alkanut kauhean lupaavasti, kun tuli vähän valvottua Hawaiin kisaa katsellessa ja sitten en saanut unta. Olin ihan kukkuu, kun heräsin. Ei siinä sitten auttanut kuin kammeta sängystä ylös ja alkaa katselemaan itseään kisakuntoon. Venyttelin vähän jalkojani aamukahvin lomassa kuitenkin. Olo ei ollut sellainen, että tänään tulisi hyvä juoksu.

Lähdettiin vähän ennen yhtä kohti Tikkurilaa ja urheilupuistoa, jonka ympäristössä homma tapahtui. Autolle löytyi näppärästi paikka ja siitä sitten etsimään vessaa ja katsomaan reittikarttaa, jota en ollut sitäkään aiemmin kuin vilkaissut ohimennen. Pari duunikaveriakin tuli siinä moikattua, kun hekin olivat lähdössä juoksemaan. He juoksivat niin paljon kovempaa, etten heitä sitten nähnyt sen jälkeen. 

Itse jättäydyin startissa aika ihmismassan hännille, kun en nyt mikään maailman nopein ole. Lähdön merkki kajahti kahdelta ja ihmiset alkoivat vyörymään liikkeelle. Vasta lähtöviivan jälkeen pääsi vähän juoksemaan kuitenkin. Ensimmäiset viisi kilometria tuli pujoteltua aikamoisessa ruuhkassa. En ottanut siitä mitään paineita, koska oli ihan hyvä, että aloitin rauhassa. Matka on kuitekin pitkä. 

Piti vähän poseerata

Häröilyä ennen starttia

Sitten lähdettiin, kävelemään

Jossain vaiheessa annoin kuitenkin vaan mennä, kun tuntui niin hyvältä juosta. Olin ihan ihmeissäni, että kauankohan tämä fiilis oikein kestää ja mistä se on kotoisin. Ohittelin porukkaa ihan reippasti mikä sekin oli uutta minulle juoksussa. Vielä toiselle kierrokselle lähtiessä ihan hymyilytti ja kaikki oli hyvin. Mietin, että kuolen sitten varmaan jossain ihan täysin, kun vielä puolenvälin jälkeenkin tuntuu näin hyvälle.

 5 km korvilla ja ihmettelen, kun kulkee niin hyvin

Toiselle kierrokselle, kun kaikki oli vielä ihan mainiosti

Jossain kohtaa alkoi sattumaan vähän oikean jalan päkijään. Vittumainen pikku kipu isonvarpaan ja sen seuraavan välissä. Noh jatkoin sen suurempia siitä välittämättä, mutta se alkoi olemaan hankalaa, kun kipu yltyi koko ajan. Seitsemäntoista kilometrin kohdalla alkoi olemaan jo vaikeuksia keskittyä juoksemiseen ja mietin onko tämä märkä fiilis varpaissa hikeä vai verta. Sen seuraavan varpaan päähänkin alkoi sattumaan ja mietin, että taitaa olla kynsi irti kun noin vihloo. En vain ymmärtänyt miten se olisi mahdollista. 

Sattuu, sattuu, sattuu, mutta onneks oli lampaita

Olin ihan epätoivon partaalla, mutta sitten tuli se hyvä kohta missä asuinalueen ihmiset olivat pistäneet kunnon poppivehkeet ulos ja kannatusjoukot lehmäkelloja kolistelemassa. Sattui vielä tälle kierrokselle Finlandia hymni, joka antoi virtaa ihmeesti kaikessa kauneudessaan. Sitten alkoi menemään jo tuntokin kipuilevasta varpaasta ja päkiästä. Olisin voinut lisätä ihan huoletta jo vauhtia, kun olin niin lähellä jo maalia, mutta en oikein tajunnut sitä kunnolla. Sitten geelipisteellä nainen sanoi alle kilometri enää, niin olin ei hitto! ja sitten lähti sokka irti :D Juoksin apinanraivolla, kun kipu olisi kohta ohi. Kiukutti se päkijä niin paljon, että halusin äkkiä katsomaan damaget.

YARRR

Viimeiset metrit maaliin

Maalissa sain mitalin kouraan ja äkkiä lähimmälle penkille istumaan ja kenkä ja sukka pois. Jalassa ei näkynyt mitään, mutta siinä kipu varpaassa ei ollut mitään tuntoa, niin kuin ei päkiässäkään. Ilmeisesti hermopinne jostain syystä. Ilman tätä olisin varmaan juossut vielä kovempaa ja se mikä huvitti, että olisin pystynyt vielä jatkamaan. Tosin en tiedä kuinka kauan, mutta kuitenkin. Todella kannustavaa tällainen. Niin ja aika oli 2:14:30. Parani siis ensimmäisestä peräti 18 min. Silloin Pullukka Runissa olin jo 9 km kohdalla ihan sippi ja nyt en missään vaiheessa.

Eväänä minulla oli matkalla kaksi geeliä ja neljä pikkupulloa juotavaa vyöllä. Kaikki GU:n roctanea. Riittivät tällä kertaa mainiosti ja jäi juotavaa vielä vähän maaliinkin + yksi High5:n litkugeeli maalissa, jonka sai matkalla. Sain vielä pussillisen evästä, jossa oli Arlan proteiini jogurtti, ruisleipä aamupalajuustolla, High5 patukka ja appelsiini mehu. Mehun imaisin pussista ja loput kannoin kotiin.

Ihan huippu tapahtuma, kun oli todella hyvin järjestetty, hyvä reitti, selkeästi merkattu ja kaikki lähellä kisa-alueella. Taidan mennä ensi syksynä tuonne juoksemaan ihan sen koko maratoninkin.

Olo on nyt ihmeen hyvä. Väsyttää ihan silmittömästi, mutta ei tullut edes migreeniä, niin kuin yleensä. Käytiin tietty kotimatkalla Burger Kingissä Tuusulassa syömässä, että jaksoi vielä siivota ja pyykätä kotona. Nyt saa kellon mukaan palautua neljä päivää. No uni tulee tänään ainakin ihan varmasti :D

Lopuksi linkki vielä Polarin näkymään juoksusta.