Sipoonranta HUUB triathlon

Aikamoista selviämistä ollut kotiinpaluun jälkeen nämä päivät. Kyllä se sprintti tavallaan auttoi sen elämän punaisen langan etsimisessä, mutta ehkä tässä tarvitsee vaan aikaa... 

Perjantaina kävin olotilasta huolimatta konttaamassa melkein sen sprintin Sipoonrannassa. Kisa oli hyvin järjestetty ja reitit olivat oikein loistavat, vaikka oma suoritukseni oli lähinnä läpsyttelyä. Melkein jänistinkin jo hommasta, kun sadetutka näytti lähestyvää rankkasadetta. Onneksi oli jo nimi listassa, niin en voinut enää perääntyä.

Hain numeroni ja suuntasin suoraan infoon. Sen jälkeen kasasin vaihtoaitioni ja siinä vesisadetta tähystäessäni tajusin, että lippa jäi kotiin, mutta aurinkolasit on. Ne eivät vaan hyödytä hirveästi sateessa. Vähän ahdisti, mutta Aikaa Sport oli onneksi paikalla ja pelasti herkät silmäni Compressportin nyt sitten kisassa huippuhyväksi todetulla lipalla. Taas älä koita kisassa mitään uutta...

Vartissa valmis

Siellä eturivissä odottamassa jo

Kello näkyy ja sillee

Uinti oli kahtena kierroksena rannan tuntumassa kolmen poiju ympäri. Vesi ei ollut kauhean kylmän tuntuista, ehkä parikymmentä asteista. Tajusin jossain kohdassa uivani vielä Suomen merivedessä, mutta en ollut siitä ihan varma heti, kun eihän se ollut suolaista! Tai siltä se minusta tuntui :D Lähdin uimaan aika reippaasti, mitä olisin normi olosuhteissa uinut sprintissä, mutta en tällä kertaa... Ei mennyt kauaa kun tuli sellainen kylmä hiki fiilis jopa vedessä ja tuli ihan voimaton olo. Oli pakko vaan antaa olla ja koittaa selvitä edes jotenkin. Mietin jopa ihan oikeasti keskeyttämistä tuli niin hutera olo. Päätin kuitenkin edetä hitaasti muuta varmasti. Uintiin kulutin aika paljon aikaa eli 15:48.

Toiselle pojulle

Toiselle kierrokselle

Melkei rannassa jo

Nousin vedestä varovaisesti, kun oli vähän kiviä ja pelkäsin vintin pimenevän. Pääsin pyörälle yhtenä kappaleena ja tajuissa. Märkkäri pois ja pyöräkamat tilalle ja menoksi. Taas lähdin reteesti sprintti vauhtia polkemaan ja ei mennyt kauaa, että kylmä hiki fiilis löysi taas nahkaani. En muista alkoiko päätä särkeä jo uinnissa, mutta pyöräilyssä ainakin. Se on sellaista särkyä mikä tulee itselleni, kun kroppa on loppu/väsynyt.

Huhhuijakkaa

Pyöräily taisi olla Suomen mittapuulla mäkinen, mutta omasta mielestäni se oli mukavan vaihteleva ja sitä ajettiin kaksi kierrosta. Ylämäki, alamäki ja mutkia sopivasti. Ensimmäinen kierros meni lähinnä kropan lämmittelyyn ja toisella kierroksella iski sellainen väsymys olo, että taas mietin keskeyttämistä. Muistin, että onhan minulla se geeli, kun tiedän saavani niistä ainakin henkistä boostia aina. Maku mikä oli tullut mukaan (jenkeistä ostettuja erikoisuuksia), kurkku-minttu, ei vaan äkkiseltään ollut ihan juuri sellainen mitä odotin. Piti vähän kakistella, että meni alas. Toinen sellainen olisi voinut olla jo ihan ok, mutta tämä meni siihen, että älä kokeile uusia juttuja kisassa. Kaikki hyvin taas ja selvisin loppuun asti pyöräilynkin. Kulutin siihenkin hävyttömän kauan aikaa 45:38.

Toiselle kierrokselle

Ilme kertoo olosta taas aika hyvin

Pyörän päältä noustuani kävelin vaihtoon. En pitänyt mitään kiirettä, että selviäisin vielä juoksunkin. Lähdin kevyesti hölköttelemään viitenä kilometrin kierroksena olevaa juoksua. Pikku hiljaa koitin kuitenkin vähän kiristää vauhtia ja viimeisellä kierroksella saavutin jo melkein sitä sprintin juoksu vauhtia mikä olisi normaalimpaa. Aikaa meni siihenkin 31:31. 

Jos sitä vielä vähän juoksisi

Ihan hyvin onnistuin valitsemaan lipan sävy sävyyn näköjään

Maalissa oli sitten kevyt puhalluksen paikka. Teräsmies oli missannut saapumiseni täysin ja oli suorastaan yllättynyt "Ai sä tulit jo!", kun näki minut maalissa... Tänks hei. Eihän siihen mennyt kuin 1:37.07. Vaan kymmenen ehkä jopa viisitoista minuuttia enemmän mitä olisin normaalisti ehkä vetäissyt. Keski sykekin jäi 153 kun sprintissä sen pitäisi olla itselläni ainakin yli 160 eli aika rauhassa menin tällä kertaa.

Kisa oli kuitenkin mahtava. Eikä muuten sitten satanutkaan kuin ihan vähän. Siellä oli hyvä fiilis koko ajan ja pitää kyllä mennä uudestaan ensi kesänä. Kisan jälkeen sai vielä Arnoldsin donitsin ja jäätelön, omnomnom, kisanumerolla. Teräsmies kyllä vaati sen jäätelön... Olin kyllä aika jäässä ilmankin, niin mikäs siinä.

Kolme päivää tässä sitten pötkötellyt ja viettänyt juhannusta kotona. Sääksissä käytiin perjantaina katsomassa kokkoa. Lauantaina vietin puoli päivää, kun niitin kolmen viikon nurmikon pihasta. Ristus mikä homma ruohon- ja siimaleikkurin kanssa. Ja paljon muutakin on tullut puuhasteltua.

Tällä viikolla valmistaudun sitten seuraavaan kisaan, joka on puolikas Sastamalassa ensi sunnuntaina. En päässyt sinne viime kesänä selän lahottua, niin onhan se nyt käytävä koittamassa sekin.