Getting ready to escape part 2

Aika mennä vilistää ja nyt on jo kisaa edeltävä ilta. Tulipas se nopeasti... Viimeiset kolme päivää on mennyt lähinnä reitteihin tutustuessa, Hokan tracereitä metsästäen ja nähtävyyksiä katsellen. Ollaan treffattu myös muita suomalaisia ja muitakin osallistujia. Ihan huikean kansainvälinen kisa, mutta jos ihan tarkkoja ollaan, niin ihan pikku juttu, kun ei edes paikallisissa urheiluliikkeissä välttämättä tiedetä kisasta. Ymmärtäähän sen, kun 8,6 miljoonaa asukasta tässä. Parin tuhannen osallistujan kisa vaan...

Juoksukaupan hienoja mitaleja eri kisoista

Torstaina ajeltiin sen yhden pikku sillan yli pohjoiseen päin. Olihan se aika vaikuttava kötöstys, kun miettii milloin se on rakennettu ja kuinka paljon kunnossapitoa se vaatii jatkuvasti. Veti ainakin insinörtin hiljaiseksi. Sitten ajeltiin kauhian korkealle armeijan vanhaan tukikohtaan missä on uusinta Terminaattoriakin kuvattu. Nike Missile Control Site SF-87. Oli aika huikeat maisemat.

Terminator mäeltä Golden Gate

Sieltä ajeltiin sen suuremmin miettimättä minne mentäisiin, niin Sausalitoon. Käytiin syömässä ehkä elämäni parhaat hampurilaiset Napa Valleyn Burgerissa ihan siinä keskustassa. Löydettiin vielä jäätelöä jälkkäriksi, niin oli hyvä palata sillan toiselle puolelle ja pyöräreittiä testaamaan. 

Jännitti ihan pirusti lähteä pyöräilemään sinne hulinaan. Syke oli koko ajan koholla, kun vaan jännitti/pelotti. Oli myös aika jumalaton vastatuuli. Mietin, että tämähän on alusta asti ylämäkeä, jos on tällainen tuuli. No... Sitten kun se nousu alkoi lopulta, totesin sen tuulen olleen pikku juttu. Ylämäkeä on reitin alussa sellainen reilu 3 km nousua tulee 100 m. Selvisin ja lähdin laskettelemaan mutkaiseen alamäkeen. Jossain kohtaa menin huti yhdestä risteyksestä ja sitten olin ihan poissa omalta kartalta. Teräsmies ajoi onneks autolla lähellä koko ajan ja ohjasi minut kotiin päin. Tosin reitille osui sellainen painajaismainen ylämäki. Senkin pääsin voittajana ylös, mutta vähän alkoi keuhkoihin sattumaan ennen huippua. Jalat eivät olleet millänsäkään eikä alaselkäkään. Hyvä hyvä :D Tiedän sitten kisassa, että uskaltaa vähän tuupata.

Illalla mentiin syömään keskustaan vähän hienompaan mestaan toisten suomalaisten kanssa. Piti olla kolmaskin, mutta oli tullut joku informaatio katkos ja kolmatta ei näkynyt. Oli hullun hieno hotelli minkä ravintola se oli ja hemmetin hyvää ruokaakin.

Melkoinen hotelli

Perjantai aamuksi/päiväksi oltiin sovittu sinne Aquatic Coveen uinti muiden suomalaisten kanssa. Päätettiin sitten uida porukalla sinne aallonmurtajien väliin vähän katsomaan miltä se siellä merellä näyttää. Olihan siellä tosiaan enemmän aaltoja ja isompia mitä lähemmäksi suuta tultiin, mutta en itse kokenut sitä ongelmaksi. Suolainen vesikään ei tuntunut enää niin pahalta. Kellon mukaan matkaa tuli puolitoista kilometriä, mutta tosiaan korkeintaan, kun uidessa mittaus ei oikein toimi 100%.

Lähdössä reittiä suunnittelemassa

Siellä meidän päät pilkottaa keskellä merta

Uinnista lähdin juoksemaan. Olin ajatellut juoksevani Baker Beachille asti, kun eihän sinne ollut edes pitkä matka. Neljä mailia eli öö kuusi kilometriä. Neljän kilometrin rantasuoralla juoksun jälkeen tuli kyllä vähän sellainen fiilis, että se ei taida olla ihan paras idea, kun en tiedä oikein sitä reittiäkään. Niinpä siirryttiin autolla portaille ja kävin "kipaisemassa" ne ylös. Jos ei muuta niin totesin ainakin sen tekniikan mitä koitin aivan vääräksi kiivetä ne. Oksennus meinasi tulla jo ennen puoltaväliä. Huhhuijakkaa kuinka tehokkaasti ne vie voimat. Täytyy ottaa huomenna kisassa huomattavasti rauhallisemmin...

Lääh puuh

Tämän jälkeen käytiin kotona, minä suihkussa ja mentiin mäkin kautta kisainfoon Sport Basementiin. Siellä sai esittää kysymyksiä ja neljä prota kertoi omia vinkkejään. Oli aika hyödyllinen setti. Esim se, että jos meinaa selvitä uinnista pitää uida suoraan ns joen yli muuten virtaus vie mukanaan. Se on oikeasti aika kova virtaus, kun sekunnissa menee sellainen 20 miljoonaa litraa siitä, että heilahtaa. Uin siis yli.

PROt ja nimmaritkin keräsin :D

Tänään lauantaina kisaa edeltävänä päivänä pääsi hakemaan kisapaketin. Siihen kuuluu super hieno reppu, paita, juomapullo, huopa ja tietysti perus numerolaput, chippi ja lakki. Tätä ennen käytiin kuitenkin hakemassa minulle ne Hokan kengät mitkä halusin. Tätä varten piti ajaa taas sen pikku sillan yli pohjoiseen ja jonotella ruuhkassa, kun kaikki turistit olivat liikkeellä ihan urakalla. Kannatti mennä kuitenkin, koska tiesin jo kengät jalkaan laittaessani, että nämä ne on. Takaisin päin tullessa käytiin taas syömässä Sausalitossa siinä samaisessa burgerimestassa. Taas ihan täydellisen hyvää. 

Hokan Tracerit

Joshin kanssa juttusilla. Australialainen tykkää mm suomalaisesta hevistä :D symppis tyyppi

Maalisuora minne sain Suomen lipunkin, kun se sieltä puuttui

Nyt pitäisi olla jo nukkumassa, kun herätys on varmaan jo kolmelta. Pyöriä ja muita kamoja pääsee viemään neljältä ja viimeinen bussi laivalle lähtee kuudelta. Olen kyllä mieluusti aikaisemmin, kuin siinä viimeisessä bussissa menossa sinne laivalle. Itse kisa starttaa puoli kahdeksalta aamulla tätä aikaa täällä eli -10h suomen aikaan. PROt ovat maalissa parissa tunnissa ja itselleni ennustan sellaista kolmen tunnin aikaa, jos ei tule yllätyksiä. Merivesikin oli lämmennyt 16 asteiseksi, niin eihän se uintikaan ole edes paha :D Tosin virtaus on voimakkaampi... Kisaan on kuulemma live stream ja löytyy todennäköisesti kisan sivuilta.

Hassu talo

Melko korkeita mökkejä

Teräsmies päivittää mahdollisuuksien mukaan menoa jonnekin. Huomenna se on sitten menoa. Ainiin ja meikäläisen kisanumero on 256. Mahankin sain jännitettyä ihan sekaisin jo... Anteeksi kirjoitus/asiavirheet väsyttää niin pirusti. Korjataan ne, kun silmät katsovat molemmat samaan suuntaan.