DNS

Otsikko kertookin jo varmaan aika paljon tämän viikon huipennuksesta... Koko viikko meni kiireen ja työn merkeissä. Työmatka sekoitti koko homman. Oli ihan hyvä reissu, mutta harrastukselle teki hallaa.

Maanantai ja tiistai meni ihan levätessä ja vähän ohi. En oikein muista alkuviikosta mitään. Keskiviikkona piti olla sitten ajoissa lentokentällä matkalla kohti Hollantia. Lento Düsseldorfiin ei ollut kuin reilun pari tuntia, mutta siinä puolentoista tunnin kohdalla kramppasi oikean jalan takareisi ihan yllättäen. Yllättävää muutenkin, kun ei juurikaan lihakset kramppaile. Saksalainen herra vieressäni taisi kyllä luulla, että minulla tuli köntsä housuun, kun säpsähdin niin kovaa :D Väisti kyllä nopeasti ja pääsin jaloittelemaan ja kävin samalla vaivalla vessassa, mutta ei se jalka kovin hyvältä tuntunut senkään jälkeen enää.

Torstaina oli aina vain tukkoisempi olo ja koitin vaivihkaa venytellä uuteen tuotantolaitteeseen tutustumisen ohella. Tuntui vaan kun alaselkä vääntyi kireiden lonkankoukistajien takia, mikä taas johtu liiasta istumisesta. Mietin miten tässä on nyt näin käynyt, mutta omalla toimistolla minulla on satulatuoli. En juurikaan istu sellaisessa tiukassa 90 asteen kulmassa ja sitä tuli kahdessa päivässä varmaan monen kuukauden edestä.

Perjantaina olin ihan titityy vähien yöunien takia. Onneksi oli hieronta, joka teki hyvää vaikkakin kipeää. Jalat olivat aavistuksen tukossa... Lauantaina kävin vielä Neurosonicissa aktivoimassa lihaksiani, jos saisin ne vaikka käyttöön vielä. 

Illalla otin treeniä koko viikon edestä uimalla 750 m, pyöräilemällä 19 km ja juoksemalla 2.5 km. Vaikka kulki, niin pakko myöntää, että jalat eivät tuntuneet ihan omilta. Ajattelin, että kyllä se siitä. Ovat vaan vähän käytön puutteen takia tämän tuntuiset.

Sunnuntai aamuna olikin sitten alaselkä vähän omituinen. Aloin aavistelemaan pahinta, mutta yritin silti. Dynaamiset venyttelyt siihen ennen lähtöä Kuusijärvelle siinä toivossa, että auttaisi. Perillä, kun oltiin löydetty parkkipaikka teräsmies katsoi hetken könyämistäni ja totesi, että en minä kyllä mihinkään kisaan ole tuossa kunnossa menossa. Itkuhan siinä tuli isolle naiselle, kun oli niiiin odottanut tätä. Halusin kuitenkin vielä yrittää. Lähdin pyörällä kisamestoille, mutta matkalla jouduin myöntämään, että ei oikealla jalalla tee mitään, kun ei sillä voi oikeen käyttää voimaa ilman kipua ristiselässä. Leuka rinnassa kävin palauttamassa ajanottochipin. 

Sain puristettua hymyn vielä luopumisen hetkellä

Tuli siinä kuitenkin haahuiltua ja hankittua uudet uimalasit, Huubin auringossa tummuvat ja neopreenisukat. Tuttujakin tuli nähtyä kivasti ja lyhyt hierontakin tuli otettua peräsimelle siinä toivossa, että se elpyisi. Ei toipunut, mutta teki se silti ihan hyvää. Keksin siinä samalla, että koitan sitten mennä Huubin Sipoonranta triathlonin sprinttiin, jos vain toivun matkasta ajoissa... Kyllä sitä nyt pitää yksi sprintti kesässä saada vähintään.

Näemmä joka kesään pitää saada mahtumaan yksi DNS (did not start). Nyt se tuli onneksi jo tässä, niin ei tarvitse olla lopuista kisoista huolissaan :D Kunhan nyt ei DNF:ksi (did not finish) mene! 

Kiitos SI-nivel siis tästä ja huominen lento ameriikkaan tulee olemaan varmasti kaikkea muuta kuin mukava. Sieltä täytyy etsiä välittömästi joku nikamien niksauttaja, että saan homman taas toimimaan ennen ensi sunnuntaita. 

Escape from Alcatraz siis lähestyy joten stay tuned. Laitan instaan kuvaa/videoo mitä nyt tulee mieleen ja facebookista näkee varmasti kaikki päivitykset. Toivottavasti hai ei syö ja muitakaan yllätyksiä ei tule enempää.