Non-stoppina Nokialle

Kisat lähenee, lähtö lähenee. Jännittää edelleen. Toivottavasti menee vähän edes ohi, kun eihän tällaisen kanssa voi elää! Onneks viikon päästä sunnuntaina on edes kauden avauskisa jälleen Kuusijärvellä. Viides vuosi putkeen siellä :) Pääsee sprinttiin päästelemään pahimmat talven aikana kertyneet paineet.

Viimeinen kovempi viikko ennen kisoja meni ihan kivasti. Pakko se on vain myöntää, että ei sitä töiden ohella vain pysty treenaamaan niin paljon kuin haluaisi. Minä ainakaan. Yritin nimittäin samaa 18 h kuin aikaisemminkin. Tosin silloin oli helatorstai ja pari päivää vapaata, mikä mahdollisti treenimäärän, kun sai nukuttua tarpeeksi.

Tiiistaina lähdin intoa puhkuen pyörällä töihin ja takaisin. Juoksin vielä tunnin lenkin päälle uusillä On cloud kengillä. Kengät tuntuivat oikein hyviltä jalkaan ja juoksu kulki. Kaikki oli vielä kivasti.

Seuraavana päivänä oli vuorossa uintia hallissa ja matkaa 4 km. Samalla reissulla sain seurakaverilta pyörälaukun lainaan. Matkakuume paheni siinä kohdassa taas vähän lisää. Nyt jo vähän väsytti.

Torstaina satoi onneksi vettä, niin sillä verukkeella annoin itselleni anteeksi, että en jaksanut treenata. Olin niin väsynyt, että en meinannut pysyä enää tolpillani työpäivän jälkeen. Melkein tunnin päikkäreiden avulla jaksoin sentään vähän siivota parin viikon aikana kertyneitä vaatekasoja ja tiskata. Sen jälkeen olikin taas ihan hyvillä mielin menossa nukkumaan.

Perjantaina oli onnenpäivä, kun sain märkkärin myytyä ja ostin uuden samalla ja se oli se Huub. Olen ihan in love siihen pukuun nyt. Uin uudella puvulla Kuusijärvellä kilometrin ja juoksin yhteensä kolmen kilometriä järveä ympäri. Hyvä fiilis jäi.

Lauantaina sai nukkua kunnolla, mutta tottahan se on, että ei sitä parissa yössä viikon univelkoja nukuta pois. Olin ihan nuutunut edelleenkin. Ohjelmassa luki Uinti-pyörä-juoksu. Olin vähän, että jaksankohan mitään. Käytiin kaupassa ja leikkasin nurmikon ensin kuitenkin. Olin siinä vaiheessa jo luopunut uimisesta. Lopulta luovuin pyöräilystäkin ja menin vaan juoksemaan pariksi tunniksi. 

Koko kevään olen juossut hokkasilla (Hokilla), niin pilvikengillä (On cloud) juoksu koitui sitten jalkojeni kohtaloksi. Hokat ovat kuitenkin NIIN paljon vaimennetummat, että 16 km kevyemmillä kengillä tuntui, vaikka nekin ovat vaimennetut. Iskutus tuli aivan eri tavalla. Jalat olivat melko turtana lenkin jälkeen, reidet lähinnä.

Sunnuntaille oli kuitenkin varattu se non-stop pyöräily Nokialle. Aamu valkeni tasaisen harmaana ja 15 astetta lämmintä. Lastasin pyörän kolmella pullolla, 9 geelillä ja kuudella salmiakilla. Teräsmiehelle, joka tuli myöhemmin mukaan annoin toiset kolme pulloa, varageelin ja suolopussin. Just in case. Taakse vaihdettiin trainerista vihdoin irroitettu harjoitusvanne kestävämmällä kumilla. Se oli ihanan raskas... Alkuun oli vähän viileä ja meinasin soittaa teräsmiehelle, että tuo takin. Muistin vaan hetken kuluttua, että takki on jäänyt töihin tiistain pyöräilyltä... Ei sitten. 

Hämeenlinnassa hurjastelua

Huikkaa

Ei oikeastaan ollu edes kylmä, mutta kosteaa kylläkin. Jossain vaiheessa kypärästä alkoi valumaan puro ja mietin ensin, että se on hikeä. Se oli aika pitkälti kosteutta, joka oli tiivistynyt kypärään ja tuli sitten purona pois. Linnatuulessa oli pakko käydä vessassa. Yksi geeli levähti ennen Hämeenlinnaa ja olin aivan tahmainen sitten loppumatkan. Iittalassa piti tarkistaa vasemman jalan varpaat, kun yksi meni aivan yllättäen tunnottomaksi. Sadan kilometrin kohdilla alkoi vähän tympäisemään, mutta kyllä se siitä. En ihan saanut juotua pullollista tunnissa, koska ei ollut tarvetta. Meni sitten 4 h 10 min ja 117 km ennen kuin piti vaihtaa pullot ja taas pissiä. Olin ainakin siis juonut tarpeeksi.

Valkeakosken pallo

Sitten olikin enää 40 km "maaliin". Piristyinkin kummasti loppumatkasta vaikka reidet olivat loppu ihan koko matkan kiitos edellisen päivän juoksemisen. Perillä laskin nopeasti, että yhdeksästä geelistä meni seitsemän, juotavaa kuudesta pullosta neljä ja puoli ja neljä salmiakkia. Aikaa meni 5:41 ja keskisyke 133. Ihan jees! Todella onnistunut setti enkä ollut aivan nollat taulussa.

Kävin lopuksi juoksemassa 10 minuuttia ja liikkeelle lähtiessä sattui läskeihin. Teki mieli pitää persauksesta kiinni, kun teki niin hellää, mutta kyllä se siitä vähitellen helpotti. Tietää mitä odottaa sitten kahden kuukauden päästä, kun lähtee maratonia vielä vääntämään pyöräilyn päälle... Jos ei ole läskit lähteneet :D

Kuoriutuminen tahmeista kamoista ennen juoksua

Nyt saa levätä, kun ei ehdi muutakaan. Työmatkankin pukkasi vielä viimeiselle työviikolle, että vähentää vielä mahdollisuuksia treenata mitään. Jos sitä perjantaina ehtii taas. Ai ihanaa, kun kesä ja kisat on taas täällä :)