Vaasan perusmatka

Nyt alkaa olemaan kisakesä melkein taputeltu. Äkkiä se meni taas. Viimeinen kisa oli Vaasassa Sun City triathlon Wasa triathlonin järjestämänä. Kisa järjestettiin ensimmäistä kertaa ja hyvin oli järjestetty. Ei mitään valittamista. Taidan olla kyllä aika huono valittamaan ylipäätään, jos ei sitten ole jotain ihan major mokia. Itsestä se taitaa olla aika paljon kiinni myöskin. Kannattaa käydä kisainfossa, koska muuten olisi mennyt itselläkin pari kohtaa vähän persiilleen.

Matka Vaasaan alkoi perjantaina ja jätettiin Eetu koira samalla Nokialle yökylään. Vaasaan oli pitkä matka, mutta maisemia, joita harvemmin tulee nähtyä oli kiva katsella. Päästyämme perille alkoi satamaan kaatamalla, joten siirsin reitin tsekkaamisen myöhempään ja mentiin kylpylään. Siellä kelluttiin tunti, laskettiin liukumäissä ja odotettiin Tropiclandian erikoisuutta eli aaltoja, mutta ei saatu niitä :'( Katkera. Porealtaassa en voinut harmikseni istua, kun puhallus kävi juuri hieromisen jälkeen edelleen arkaan alaselkääni.

Sade oli lakannut sillä aikaa, mutta ei jaksettu lähteä enää ajelemaan, joten päätin käydä vähän juoksemassa. Testattiin vielä siinä samalla seurantasysteemin toimivuus eli Glympse kännykässä. Juoksin 4 km iloisesti kisareittiä. Sitten hotellin ravintolaan herkuttelemaan. Etanoita, punajuuripihviä vuohenjuustolla ja vaikka millä, oli todella hyvää, ja jälkkäriksi mansikka-vanilijapannacotta. Join vielä jonkun yltiömakean kisukatti, ilmeisesti lapsille suunnatun, juoman. Sen jälkeen kutsuikin jo nukkumatti.

Aamulla oli hivenen niska jumissa, kun sänky oli vähän turhan pehmeä siihen verrattuna mihin on tottunut. No muuten oli kyllä nukuttanut ihan hyvin. Nälkä, joka alkoi ilmoittelemaan itsestään, hivenen huolestutti herätessä. Siitä sitten kuitenkin aamupalalle yhdeksän aikaan ja katselemaan, kun pikamatkalaiset valmistautuivat kisaan, kaatosateessa. Sade vähän laski mielialaa, mutta sää on sama kaikille. Koitin syödä tarpeeksi eli pari leipää juustoineen ja kinkkuineen, jugurttia myslillä, mehua, kahvia ja keksejä. En tullut liian täyteen, mutta nälkä lähti. Kisakanslian kautta sitten valmistautumaan huoneeseen 12:30 olevaa starttia varten. 11:30 oli kisainfo mihin piti ehtiä ensin tietty.

Ihme tapahtui säässä ja aurinko alkoi pilkistelemään pilvien raosta jossain vaiheessa. Alkoi heräämään toivo siitä, että saadaan sittenkin kuiva kisa. Alkoi vähän jännittämään ja piti ruveta sitten vetämään jo märkkäriäkin päälle, kun kello löi kaksitoista ja rantaa kohti, että pääsisi vähän kastautumaan. Rannasta löysin sitten Ninnin, jonka piti osallistua, mutta kurkkukipu vei voiton harmillisesti. Oli tullut kuitenkin järkkäriksi.

Minä ja Ninni kälistään

Mika Somppi ja minä poseerataan

Jotain selvitystä vedessä...

... ja maalla

Vesi oli jotain 18 asteista ja tuntui varsinkin lämpimän kesän jäljiltä ihan pirun kylmältä. Olin vähän huhhuh miten tästä selviää ja harmitti vähän, kun en ollut tajunnut ottaa neopreenisukkia mukaan. Startti tuli onneksi kohtalaisen nopeasti niin kuin aina, niin ei tarvinnut jännittää enempää. En sen pahemmin miettinyt mistä lähden, kunhan menen vaan rauhassa veteen. Näillä uintivauhdeilla se on melkein se ja sama.

Vesipaini alkoi

Ensimmäinen kierros uitu

Uinti oli kahtena kierroksena ja ensimmäinen kierros oli aikamoista painimista, kun osa ui siksakkia ja rintaa ja vaikka mitä. Taisi olla aika monta ensikertalaista mukana... Hidas uintini takaa sen, että löydän nämä kaikki erikoisimmat tyylit... Kerran sain rintauimarin potkun täysiä kylkeeni, että meni ilmat pihalle. Ei se kuitenkaan pahemmin haitannut uintia, mitä nyt vedin vähän vettä henkeen ja pärskin sitä hetken. Suomen merivesi on sopivan suolaista, niin ei kuitenkaan tuntunut ihan niin pahalta kuin järviveden imaiseminen kitusiinsa. Toisella kierroksella löysin reitin, jolla jäin kiinni vesikasveihin kellosta ja chipistä. Chippiä säikähdin, että se lähtisi irti, kun kasvi kiskaisi taaksepäin, sen verran tiukasti nappasi kiinni.

Toiselle kierrokselle

Rannan tähystämistä

Uintiin meni suunnilleen sama aika kuin Nastolassakin eli 33 min ja risat. Tuloksissa on 34 min, kun ajanottopiste oli taas ylhäällä. Sijoitus oli 17 tässä vaiheessa.

Puku auki

Kellon kaivamista hihan alta

Loput puvusta pois

Ja kovaa ajoa

Vaihtoon meni 3:36 eli vähän vähemmän kuin Nastolassa eli pientä parannusta havaittavissa tai sitten matka oli lyhyempi... Pyöräilyreitti oli täällä aika lailla edellisviikkoisen vastakohta eli melko tasainen. Jos näitä kahta reittiä vertaa, niin mielestäni Nastolan pyöräily oli kuitenkin kovuudestaan huolimatta mielenkiintoisempi. Yksi iso mäki oli ja se meni aika heittämällä. Reitti oli omalla tavallaan jopa raskaampi, kun ei ollut pitkiä alamäkiä missä huilata. 

Toiselle kierrokselle

Yksi mikä häiritsi pyöräilyssä oli hivenen kärsimättömät ja tyhmänrohkeat autoilijat. Missään muualla Suomessa en ole törmännyt moisiin ohituksiin. Pahin oli yksi papparainen, joka ei tykännyt, kun lähdin ohittamaan huomattavasti hitaampaa pyöräilijää pienessä ylämäessä. Alkoi torvi soimaan kiukulla takanani ja ihmettelin tietysti mitäs hittoa. Sitten papparainen ajaa ihan viereen ja koittaa kiilata, keskisormeaan heiluttaen ja huutaa jotain. Minä tietysti huudan takaisin ja näytän myöskin sitä sormea. Sormen heiluttelu jatkuu vielä taustapeilin kautta ja minä teen samoin :D Road rage iski oikein kunnolla. Patu vetää liinat kiinni ja saa melkein takana ajaneen auton peräänsä. Katsoin mielenkiinnolla nouseeko vielä autosta, että saataisiin kunnon matsi aikaiseksi. Päätti kuitenkin luovuttaa ja jatkaa matkaa. Poliisimoottoripyörä tulee harmillisesti vasta hetkeä myöhemmin vastaan ja minä raivoissani osoittelen sen auton suuntaan ja puistelen päätäni tai jotain. Loppumatka meni ihan mukavasti, mutta näin paljon liian läheltä ohituksia.

Vaihtoon

Pyöräily oli myöskin kahtena kierroksena ja nostin itseni siinä neljänneksi ajalla 1:09.

Olin päättänyt kokeilla tällä kertaa sukkia juoksussa. Vähänhän se oli nihkeää koittaa kiskoa niitä siinä jalkaan. Tämä vaihtoehto ei ollu kauhean houkutteleva muutenkin huonolle juoksijalle, jolle jokainen sekunti on tärkeä pyöräilyn jälkeen.

Juoksukin oli kahtena kierroksena. Lähdin liikkelle ihan sujuvasti ja parin kilsan jälkeen alkoi taas luistamaan. Kolmannen kilsan kohdalla tuli sellainen olo, että nyt se viimeinen geeli ja ajallisestikin alkoi olemaan sen aika. Jostain syystä kuitenkin ennen edes puoltaväliä loppui taas energiat. Sillalla, paluumatkalla ensimmäiseltä kierrokselta, alkoi palelemaan. Olin ihan kauhuissani, että vielä pitäisi juosta yli puolet ja nyt jo tuntuu tältä. Mietin, että mikä hitto nyt on, kun viikko sitten vedin ihan iloisesti maaliin samalla energia satsilla. Ninni onneksi tsemppasi matkalla ja sen ansiosta jaksoin puristaa puolitajuttomana toisenkin kierroksen. Huomaamattani jäin jonkun miehen peesiin toisella kierroksella ja vasta kääntöpaikalla havahduin, että olin tuijottanut hänen kenkien kantapäitä ja enää ei tarvitse kuin juosta jotenkin takaisin. Olin juossut jossain koomassa :D Takaisin oli kamala taistelu, vauhti vaan hyytyi ja porukkaa lappasi ohi loppukirissään.

Ensimmäiselle kierrokselle vielä ihan hyvävoimaisena

Ensimmäiseltä kierrokselta, kun oli jo hyytymistä havaittavissa ja epätoivo alkoi iskemään

Ninni siellä taustalla, kun oli melkein työntänyt minut toiselle kierrokselle

Siellä sitä juostiin

Tuskainen sadanmetrin loppukiri

Ja maalissa

Juoksussa tulin alaspäin sellaiset parikymmentä sijaa. Voi veljet kuinka masentava luku. 2:50 oli kuitenkin kokonaisaika ja oli 20/31. Juoksuaika oli 1:02, mutta vain minuutin hitaampi kuin Nastolassa ja juoksu oli vähän pidempi eli juoksin kovempaa, mutta ei vieläkään alle tuntiin :( Kokonaisaika parani 8 min viikontakaisesta eli ihan hyvin. 

Sääkin pysyi koko kisan ajan hyvänä ja sai pyöräillä lähes kuivalla asvaltilla ja juoksussa meinasi tulla jo kuuma. Varpaat pysyivät jäässä koko pyöräilyn ajan kylmän uinnin ansiosta kuitenkin.

Luultavasti se miksi juoksussa loppui energiat johtui kuitenkin vähän epäonnistuneemmasta tankkauksesta. Pizza naisen tiellä pitää ja se kuuluu jatkossa sitten edeltävän illan ruokavalioon varmasti ja toinen geeli varalle juoksuun oli tämän kisan opit energian suhteen. En kuitenkaan ole tänään niin loppu kuin viikko sitten. Väsyttää mutta ei ole ihan jyrän alle jäänyt olo eli oli fyysisesti varmaan helpompi kisa, kun ei tarvinnut vääntää mäkiä kauhealla kiukulla :D Meinaa keskivartalo oli Nastolan kisan jäljiltä ihan käytetty. Ja jos joku miettii, että ihan hullu, kun viikon välein vetää kaksi perusmatkaa, niin se on niin yksilöllistä. Itse palaudun melko nopeasti ja on nämä vekottimet tukemassa omia tuntemuksia. En myöskään tehnyt viime viikolla mitään, kevyttä balettia lukuunottamatta.

Mahtava kisa ja iso kiitos Wasa triathlonille sen järjestämisestä. Taisi olla aika katsoja ystävällinenkin, kun kaikki oli kahtena kierroksena. Täytyy katsoa sitten ensi kesän kisoja mitä sinne mahduttaa, jos pääsisi uudestaan. Suomessa alkaa vaan olemaan niin paljon hienoja kisoja, että oikein harmittaa, kun joutuu jättämään jotain väliin esim. tänä vuonna Ahvenanmaa. 

Palkinto ja palkintokassin sisältö oli mahtavat. Merisuola tummasuklaa oli parasta suklaata mitä olen hetkeen syönyt. Top-sportin pullo unohtui kuvasta, mutta nyt on yksi lisää kokoelmiin :D

Paras mitali tähän astisista, koska se on SUKLAATA!

Palkintokassin sisältöä

Perjantaina odottaa vielä se pikku sprintti, mutta sehän menee helposti :) Nyt taas lepoa.