Ryhdistäytyminen

Huomenna on taas paluu arkeen ja kuukauden ihana loma on takana. Palaan kyllä ihan hyvillä mielin töihin. Lomalla tuli tehtyä niin paljon kaikkea, että se tuntui oikeastaan pidemmältä. Normi arkirutiinitkin ovat kuitenkin tuttuja ja turvallisia myöskin. Kesää on kuitenkin päässäni vielä kolme viikkoa jäljellä, tapahtuin lämpötiloille mitä tahansa ja niin on kisojakin. Koitan nyt selvitä pari viimeistä perusmatkaa ja seuran sprintin ilman, että sairastun, niin kuin viimevuonna. Se taas taisi johtua siitä, että kroppa oli jo ihan finaalissa. Tänä kesänä en ole tehnyt ainakaan sitä virhettä, että olisin teenannut liikaa... Laatu korvaa määrän linjalla olen koittanut mennä.

Onnistuneen loman lisäksi olen onnistunut laihtumaankin. Luulen, että suurin kunnia menee tästä uudelle kellolle ja sen aktiivisuusmittarille. Se on paljastanut sen ikävän tosiasian, että istun ihan liikaa. Enkä taida olla ainoa ainakaan Hesarin artikkelin mukaan. Olenkin koittanut nostaa päivittäisen aktiivisuuteni istumismäärän yläpuolelle ja pikku hiljaa olen alkanut onnistumaan siinä. Tarkoittaa vaan vähemmän dataamista tässä nojatuolissa. En kyllä koe sitä mitenkään huonona asiana, koska olen pirteämpi ja tietenkin tottakai saanut paljon enemmän aikaiseksi :) Tänä aamuna vaaka näytti yllättävää lukemaa, joka oli 68.9 kg. Olin aivan äimistynyt. Mitään muuta en ole tosiaan muuttanut kuin aktiivisuuttani. Kesäkuun alussa painoin siis vielä 74 kg.

Toinen asia mitä olen koittanut parantaa on ryhtini. Fustra on antanut minulle hyvän pohjan asiaan, mutta ei se yksin ole riittänyt. Koko loman olen koittanut aktiivisesti pitää itseni mahdollisimman ryhdikkäänä ja alkaa se vähitellen luonnistumaan. Suurin vaikutus sillä tuntuu olevan juoksuun ja uintiin, kun keskivartalon lihakset vahvistuvat. Luulen että liiallinen istuminen on aiheuttanut myös tämän lysähtämisenkin. 

Vähän asennosta, lähde

Se, että olen keskittynyt omaan asentooni on saanut minut myös vähän katsomaan muidenkin ryhtiä. Aika pahalta näyttää, jos totta puhutaan. Todella monella on melkoinen yläselän kyttyrä. Se ei ole ihan helppo korjata, kun kroppa tottuu asentoon, mutta se aiheuttaa kipuja mm päänsärkyjä, kun kannattelee päätään kaulan lihaksilla. Itsekin luulin seisovani suorassa ennen fustraa, mutta minulle valkeni siellä, että ei se yläselän oikaisu riitä, jos alaselkä menee notkolle... Vatsalihaksilla pitää tietysti pitää vastaan, että pysyy koko ruoto suorana :P Sitä on niin vaikea hahmottaa joskus mitä se kroppa tekee, kun ei sitä sillai näe.

Pikku ukkonen torstai iltana

Onhan tässä tietenkin tullut vielä vähän urheiltuakin. Torstaina piti mennä juoksemaan, mutta olin niin jumissa, että koitin vain venytellä. Siitä ei tosin tuntunut olevan mitään hyötyä, mutta perjantaina aamulla pakaroiden mitkälie pisteet saivat taas kunnon painallukset. Kamalan kivun saattelemina lähti pahimmat jumit ja loppu hieronta olikin sen jälkeen lähes kivutonta :D Illalla menin rentoa uintia Elisan kanssa. Lauantaina kävin juoksemassa vähän kiukkuisemman 6 km ja tänään 32 km kisavauhtia pyörällä. Kummasti kulki, kun ei ollut etureidet jumissa.

Kotityöt mitä olin suunnitellut tekeväni tulivat melkolailla tehtyä mm. puolen vuoden silittämistä vaativa vuori hävisi. Tosin siihen meni viisi päivää... Nyt pitäisi vielä ryhdistäyty tämän nukkumaan menemisen kanssa. Kello lähentelee taas puoltayötä ja tässä sitä naputetaan. Ai ai ja aamulla itkettää, kun väsyttää herätyksen soidessa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Liljat joiden tuoksu on ihan mieletön

Ensi viikko on sitten töihin totuttautumista ja valmistautumista Nastolan perusmatkaan.