Balleriinan paluu?

Nyt on ollut kyllä taas todella laiska viikko. Selvästikin puristin itsestäni viime lauantaina Nastolassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, että annettakoon se sen takia anteeksi :D Maanantai ja tiistai meni töissä lähinnä puhallellessa. Keskiviikkona piti mennä juoksemaan, mutta satoi vettä ja väsytti, niin en sitten jaksanut polkea edes wattbikella. Tiistaina oli onneksi hieronta, missä jumiutunut alaselkä ja viikko sitten mystisesti jumahtanut vasen hartia availtiin taas toimivaksi. Alaselkä vaatii vielä vähän toimenpiteitä, kun se on ollut varmaan Nokialle pyöräilystä asti aivan solmussa. Alkaa kuitenkin jo tuntumaan normaalimmalta.

Vettä on satanut paljon, jos joku ei ole vielä sitä huomannut. Olen tehnyt tällaisen oman havainnointiaseman puoli vahingossa, kun olen pistänyt vadin takapihalle, että saisin äidiltäni valmistujaislahjaksi saamalleni orkidealle vettä. Se kun ei taida tykätä tästä paikallisesta kalkkisesta vedestä, ei sillä, että itsekään kauheasti siitä nauttisi. Noh kuitenkin tyhjäsin puolillaan olevan vadin sunnuntai iltana ja tiistai iltana se näytti jo tältä.

Viisi litraa vettä parissa päivässä taivaalta tulleena

Vertaan vaan heinäkuuhun, kun kuppi pysyi melkein koko loman ajan lähes kuivana. Jonkun pikku tilkan sieltä sain joskus pelastettua ukkosen jälkeen, että ei ehdi kaikki haihtumaan samantien.

Saattanut ehkä vähän vaikuttaa tuohon urheiluintoonkin, joka nyt ei muutenkaan ole enää ihan niin huipussaan, pakko myöntää, kauden loppupuolella. Onhan sitä tullut tässä jo väännettyä peräsuoli pitkällään kahdeksan kuukautta tätä samaa. Odotan jo melkein innolla seuraavaa kolmea kuukautta, jotka sisältävät kaikkea muutakin vähän enemmän. Ihan sama kuin viime syksynä. Tosin tästä puuttuu vielä se ylirasitus mihin sain itseni viime kesänä niin, että sairastin melkein kaksi kuukautta.

Mutta, nyt tähän otsikon vihjaamaan aiheeseen. Balleriina en ole koskaan vielä ollutkaan, mutta pienestä pojasta asti haaveillut asiasta. Ihmettelin siihen asti miksi en pienenä päässyt balettiin, kun menin ostamaan 2008 ne kovakärkiset tossut. Hinta oli melko maukas 80€ ja se vähän kirpaisi silloisessa opiskelijabudjetissa. Tossut oli pakko kuitenkin saada, koska olin tanssinut alkeita kolmisen vuotta ja halusin toteuttaa sen unelman. Tosin se unelma tyrääntyi sitten taas siihen heikkoon lihaskuntoon :P Tanssiminen ja varsinkin baletti on yllättävän rankkaa.

Juotavaa ja tossut odottamassa tuntia

Ensimmäinen tunti aloitettiinkin eilen jalkateriä ja nilkkoja vahvistavilla liikkeillä. Näitä pitäisi treenata sitten koko viikko ahkerasti, että päästään ensi kerralla, kun kaikilla on tossut, niin paremmin liikkeelle. Liikkeet olivat varsin mielenkiintoisia, suosittelen oikeasti kaikkia kokeilemaan seuraavia varsinkin. Istuttiin lattialla jalkapohjat lattiaa vasten. Aloitettiin nostamalla isoavarvasta ja loppuja varpaita ilmaan vuorotelle kymmenen kertaa. Sitten varvas kerrallaan lattiaan pienimmästä alkaen ja sitten vielä levitettiin varpaita. Viimeinen teki kipeintä, mutta auttoi varmasi myös eniten tuhottoman kireitä jalkapohjieni ligamenttejä. Kaikkia siis se kymmenen kertaa. Onneksi olen ollut aina pieni apina ja koittanut käyttää myös aika paljon varpaitani. Saattaa johtua myös laiskuudestani, että en jaksa aina kumartua nostamaan jotain, niin nostan sen varpailla :D

Seuraavaksi saatiin paperiservetit ja ne piti repiä varpailla silpuksi ja siirtää silppu kasasta toiseen ensin toisella ja sitten toisella jalalla. Lyijykynääkin piti nostella kummallakin jalalla ja sitten vahvistettiin nilkkoja vielä kuminauhan avulla.

Hyvin repii

Lopuksi sitten viimeisteltiin pohjerääkillä nousemalla varpailleen komesta perusasennosta ja yhdellä jalalla kymmenen kertaa. Odotan intopiukenana seuraavaa tuntia, mutta saa nähdä miten kipeiksi jalat tulevat.

Baletin viisi peruasentoa, eli se yksi ei tainnut olla näitä (kuva)

Nyt pitäisi pakata itsensä kohti Vaasaa ja viimeistä virallista kisaa. Ensi viikon perjantaina on vielä se Hypy cupin sprintti ja toivon vaan, että en tule kipeäksi vielä tai ollenkaan mielellään. Vaasassa koitan saada juoksun alle tuntiin, niin voin tulla onnellisena kotiin. Ja toivottavasti ei sada!