Taas tanssimaan

Viikonloppuna siivosin vihdoin yhtä kaappia, jonne olen vain tyyliin työntänyt tavaraa kaikki kolme vuotta mitä ollaan tässä asuttu. Siellä oli myös pari pientä laatikkoa, jotka olen vain pakannut mukaan, kun muutin kotoa kymmenen vuotta sitten. Sieltä löytyi kaikkea jännää sälää, joka lähinnä huvitti, kun mietti, että näitä sitä on pitänyt sillon aarteinaan. Eli kaikkea epämääräistä ryönää, josta suurin osa meni roskiin. Löysin myös balettitossuni. Ne eivät varsinaisesti olleet edes hukassa, mutta en ole niihin koskenut sen jälkeen, kun ne sinne olin tuupannut muutossa.

Olen ostanut tossut 2008 syksyllä, kun baletin tanssimiseni oli jo edennyt niin pitkälle, että olin valmis siirtymään kärkitossuihin. Sitä ei siis tehdä heti ensimmäisellä tanssitunnilla. Pohjalla taisi olla kolmisen vuotta alkeita tai jotain. Muisti pätkii. Totesin parin kerran jälkeen kuitenkin, että oikea vammajalka ei kestä yhdellä jalalla seisomista niillä. No tanssi vaihtui muutenkin tankotanssiin siinä. Nyt, kun kaivoin ne esiin, niin olihan ne pakko pistää jalkaan ja vähän kokeilla :D Iloisena yllätyksenä totesin oikean jalan vahvistuneen jo niin paljon, että pystyn seisomaan nyt silläkin jalalla ilman nyykähdystä. Huokailin hetken ja mietin, että tuleekohan näitä enää käytettyä. Kävikin sitten niin iloisesti, että Rock the Pole ilmoitti facebook sivullaan uusista tunneista/kursseista ja siellä oli kärkitossu kurssi. Vähän tiedustelin, että voiko tällainen vanha pieru tulla sinne, kun on vähän taidot ruosteessa ja vaikka mitä, mutta sinne sitä ollaan nyt menossa. Kurssi alkaa ensi viikon torstaina eli 21 pvä. Iik!

Valmistautuminen Nastolan perusmatkaa varten on myöskin kovassa vauhdissa. Maanantaina venyttelin, kun tuntui, että selkä menee jumiin töihin paluusta. No niinhän se meni ja pahentunut vaan joka päivä. Eilen vetäisin valmistavan treenin eli uin, pyöräilin ja juoksin. 

Uinti oli jännä, kun oli niin hurja aallokko Sääksissä. Vasta aalloissa ensimmäiselle poijulle aalto heitti välillä niin, että läsähdin takaisin veteen. Takasuoralla sivuaalloissa mietin välillä, että olenkohan jotenkin teleporttautunut mereen. Oman jännityksensä hommaan toi myös purjelautailijat, jotka eivät olleet ilmeisesti kovin taitavia vastatuuleen menemisessä, kun suhasivat laiturin ja poijujen välissä, missä eivät saisi mennä uimareiden takia. Ei paljon oransi poijukaan siinä aallokossa lämmittänyt... En jäänyt kuitenkaan alle ja seurakaveri kävi sanomassa niille, kun tulivat rantaan, että pitäisi pysytellä poijujen vasemmalla puolella. Eivät reppanat näyttäneet pääsevän enää mihinkään sen jälkeen, mitä siinä näin enää sitä :D

Siitä pyöräilin sitten kotiin pienen mutkan kautta ~19 km. Vauhti oli huima, keskari melkein 36 km/h. Oli niin siistiä. Vähän jännitti, että pystynkö juoksemaan enää sen jälkeen.

Vastatuuleen vanhallatiellä

Juoksu lähti kuitenkin hämmästyttävän helposti ja juoksin 3 km 5:30 min/km. Vauhtikin oli yllätys minulle. Juoksun lisääminen ja pyöräilyn vähentäminen ei ole ihme kyllä haitannut ainakaan pyöräilyä. Se on sitten eri juttu miten lauantaina kulkee...

Tänään kävin taas koiran ja teräsmiehen kanssa metsässä 6.5 km kävelyllä. Taas sen takia kun viimeksi käytiin lauantaina. Koitan edelleen parantaa aktiivisuuttani kaikinpuolin, mutta se on vähän haasteellista näköjään vähän passiivisen työni puolesta. Istumista olen vähentänyt sielläkin ihan tietoisesti ja nostin säädettävän pöytäni heti maanantaina ylös, että voin seistä. Tosin tuntuu nyt siltä, että selkäni ei oikeen tykkää siitä jostain syystä. Ehkä se ei vain ole tottunut :D Tällainen röhnöttäjä kun olen...

GoPron huumaa...

Nyt ei tarvitsisi kuin päästä enää aikaisemmin nukkumaan, niin alkaisi olemaan homma hanskassa, eikä hanskatkaan enää ihan niin hukassa :D 

Vähän alkaa jännittämään miten selviydyn lauantaina ja saanko persmatkan nyt alle kolmeen tuntiin. Se taitaa olla ainoa tavoite ja sitä lähden tavoittelemaan, mutta se on niin monesta asiasta kiinni onnistuuko.