Nastolan perusmatka

Nyt se on tehty ja oli kova setti. Vieläkin hymyilyttää, kun oli kovuudestaan huolimatta niin onnistunut kisa. Ei mitään valittamista reitin tai järjestelyiden  puolesta. Väsymys on edelleen käsin kosketeltavaa, sen verran kovaa tuli piiskattua itsensä liikkumaan, koska olin ihan pakko saada itsensä maaliin alle kolmen tunnin. Piiruakaan en antanut armoa itselleni :D

Torstaina aloitin valmistautumisen kisaan venyttelemällä, mutta ilmeisesti rullasin sitten lopuksi foamrollerilla alaselän jumin yläselkään, kun vähän sen jälkeen meni sieltä ihan jumiin. Olin vähän kauhuissani, että mites tässä nyt näin kävi!? Kylmägeeliä niskaan nukkumaan mennessä ja särkylääkettä. Perjantai aamuna mietin, että tuliko tästä nyt sitten noidannuoli. Pää sentään vielä liikkui ihan hyvin, mutta tiikerirasvaa ja särkylääkettä vaan. Illalla venyttelin varovaisesti lisää, enemmän jalkoja kuitenkin ja poljin 30 min ja parit minuutin vedot siinä. Voltareenia sitten niskaan sisäisesti ja ulkoisesti.

Lauantai aamuna oli tuskaisen aikainen herätys, ei kukaan herää viikonloppuna puoli seitsemältä... Sitten äkkiä aamupala kitaan kamat autoon ja matkaan. Olin onnistunut tankkaamaan aika hyvin ilmeisesti, kun olin kerännyt sen verran nestettä. Harmi vain, että se ei ehtinyt poistumaan kaikki ennen kisaa... Koko matkan oli siis vessahätä, mutta en antanut sen häiritä.

Perillä tietysti ensimmäisenä kisakanslian kautta vessaan. Sitten tavarat paikoilleen ja rantaan ihmettelemään. Kävin pulahtamassa ja tarkastelin rantaa, että ei tule yllätyksiä. Ranta oli aika äkkisyvä ja vähän kivinen. Vesi oli mukavan lämpöistä. Imaisin siinä geelin odotin intopiukeana starttia vielä 10 min. Sailfishin pinkki lakki oli ehkä paras mitä olen käyttänyt ikinä. Harmi vain, että se piti luovuttaa vaihdossa. Olisi tehnyt mieli syyhkiä se, kun oli niin hyvä.

Ihanaa pääsee kisaamaan

Jossain siellä puli puli

Melkein takaisin rannassa

Uinti kulki ihan kivasti, mitä nyt vähän ennen ensimmäistä poijua alko henki vähän pihisemään, kun oli jokin knööli kurkussa. Se vähän hidasti menoa muutamat sadat metrit. Sitten, kun sain sen köhäistyä pois alkoi taas kulkemaan paremmin, mutta jäin jumiin parin rinuliuijan taakse... Siinä sitten taisteltiin loppuun asti, että se jäi vähän kaivelemaan. Uintiin meni oman kellon mukaan vähän reilu 33 min. Tuloksissa lukee 34:27, kun mittapiste oli vasta ylhäällä. Olin kymmenentenä tässä vaiheessa.

Märkkäri pois

Jotain räpeltämistä

Kipinkapin pyöräilemään

Ja sitten vaan hanaa

Vaihtoon sain tuhrattua melkein 4 min. Itse kamojen vaihtamiseen ei mene niin kauaa, mutta kun en jaksa kauheasti revitellä niissä... Noh pääsin kuitenkin pyöräilemään haastavaksi kehuttua reittiä. Odotin sitä lähinnä innolla. Ei se mielestäni ollut niin paha kuin oletin. Voisin sanoa sitä enemmänkin mielenkiintoiseksi mäkineen ja mutkineen.  

Teräsmies otti odotellessaan maisemakuvia Pekka Niskan 96 m esittelyyn tuodusta nosturista

Vaihtelevuuden ansiosta ei missään vaiheessa tullut oikein tuijoteltua matkaa, toisin sanoen ei tullut tylsää :D Jossain vaiheessa alkoi tuulemaan vastaan ihan julmetusti, kun sadepilvi läheni. 30 km kohdalla iski epätoivo, kun oli kylmä, satoi vettä ja tuli ihan hullu ylämäki. Siitä alkoikin sitten sellainen tasaisen tappava loiva nousu, joka kesti näemmä lähemmäs 7 km. Sain pidettyä kuitenkin vauhdin reilussa kolmessakympissä vaikka tuntui, että kone hirttää kiinni. Tsemppasin itseäni muistuttamalla, että selvisin Nokiallekin, että tämä on vain 40 km. No selvisin ja aurinkokin alkoi taas paistamaan. Viimeisessä alamäessä otin hurjat vauhdit ja melkein niillä rullailinkin sitten vaihtoon. Pyöräilyaikani oli päivän kolmanneksi nopein 01:17:45 ja taisin olla neljäntenä tai viidentenä, kun lähdin juoksemaan.

Rullaati rullaati

Juoksemaan vielä

Kuvia katsellessani tuli sellainen fiilis, että voisin opetella ottamaan kengät pois jalasta, kun tulen vaihtoon. Tuossa ainakin olisi ollut hyvä tilaisuus siihen. Pelkään vaan, että kaikki ylimääräinen räpellys voi aiheuttaa tällä tasapainolla ja motoriikalla kaatumisen...

Juoksu lähti ihan mukavasti liikkeelle ja parin kilsan jälkeen alkoi kulkemaan vähän paremmin. Newtonit eivät olleet reitille kuitenkaan ihan paras valinta, kun oli hiekkaa ja polkuakin. Onneksi vain kerran astuin kiven päälle niin, että nilkka muljahti, mutta näillä kuminilkoilla tunnu missään :D Kuitenkin, ei ollut ihan optimaalisin alusta niille. Mäkeä riitti juoksussakin ja viimeisessä mäessä meinasi mennä vasen jalka, kun tuli sellainen olo, että jotain kramppaa ihan just. Juoksu hajosi täysin ja olin ihan rikki, että vielä reilu kilsa pitäisi jaksaa puristaa. Onneksi sain koottua itseni rippeet alamäessä, kiristettyä vielä vauhtia ja pääsin kunnialla maaliin ALLE KOLMESSA TUNNISSA!!! Juoksuaika 01:01:50 ja kokonais aika 02:58:01.

Loppu häämöttää, kisan ja minun

Ohi on

Loppusijoitukseni oli sitten 15. Ensi viikolla Vaasassa koitan saada tuon juoksunkin alle tuntiin, että en aina häviäisi siinä niin paljon. Koitin vaan ummistaa silmiäni juostessa, että ei harmittaisi kaikki ohittavat naiset niin paljoa.

Mutta pääsin alle kolmen tunnin ja olen siihen erittäin tyytyväinen, kun se tapahtui vielä näin haastavalla reitillä. Se ehkä lisää vielä onnistumisen tunnetta entisestään. Väsymys on älytön edelleenkin ja tuntuu koko kropassa. Puristin itsestäni kaiken irti mitä vain lähti. Tässä vielä linkki Polarin tarkempaan dataan matkasta, jos kiinnostaa tutkia. Nyt lepoa ja Vaasaan valmistautumista.