Viikko alkoi hieronnalla. 75 min hurahti todella nopeasti jalkojeni parissa. Piti käsitellä yläselkäänikin, joka on ollut vinksallaan tammikuusta asti, mutta se jäi vähän vähälle, kun jalkoihini saa upotettua niin paljon aikaa. On se onni, kun on löytänyt hyvän hierojan, joka jo tietääkin mistä kiristää, kun on siellä tullut käytyä niin monesti. Itselläni vaikuttaa vielä aika paljon se millainen hieroja on tyyppinä. Jos tunnelma on kauhean jäykkä niin en yleensä mene toista kertaa. Tämän kaverin kanssa tulee naurettua hävyttömän paljon, mitä nyt kiroilulta ja uikutukselta pystyy.
Tiistaina kävin jälleen uimassa lihaskuntoilun ja venyttelyn jälkeen. Päikkäritkin piti ottaa ennen hommaa, että jaksoin. Jotenkin tuntui taas, että menen kohta takaperin, kun tuntuu, että ei se suju. Ehkä se johtui taas väsymyksestä.
Keskiviikkona oli mukava 75 min wattbikella vetoineen. Pyöräilyssä tuntuu ainakin tapahtuvan. Vedot meni 10 W isommilla tehoilla kuin ennen. Se oli ihan mukava huomata. Illalla sattui varsin iloinen yllätys. Se tuli ihan yllättäen. Pesin kasvoni ja kun kuivasin kuului ja tuintu lapojeni välissä omituinen rutina. Sitten tajusin, että pääni kääntyy taas kivuttomasti oikealla ja se kiristys oli hävinnyt. Eihän siinä mennyt kuin pari kuukautta. Sain tämän vaivan siis tammikuussa kun tankotantanssissa onnistuin rusauttamaan yläselkäni jotenkin. Lihas tulehtui ja vaikka mitä ja mikään ei auttanut. Otti näemmä vain oman aikansa.
Torstaina kävin juoksemassa tunnin. Olin elätellyt kovasti toiveita, että uudet Mizunot olisivat tulleet jo postiin, mutta ei... Juoksin sitten samoilla vanhoilla ja ne on vaan niin hyvät. Kuluvat vaan vielä puhki.
Torstaina |
Lauantaina aamulla, kun katsoin ikkunasta ulos... järkytyin. Jostain oli ilmestynyt 10 cm lunta! Vähän itketti, kun olin ollut niin onnessani jo, että kohta pääsee pyöräilemään ja vaikka mitä. Siirsin pitkän treenin sunnuntaille, kun ei juoksemisesta olisi tullut siinä sohjossa mitään. Poljin tunnin wattbikella kevyttä ja katsoin animea. Sen jälkeen lähdinkin kaverin luokse syömään.
Tänään oli sitten sitten se kolmen tunnin setti. Kaksi wattbikella ja tunti juoksua. Olikin vähän kovempi setti, mitä olin olettanut. Oli vähän vaikeuksia lähteä juoksemaan pyöräilyn jälkeen ja ulkona oli vielä ihan pirun kylmä tuuli. Palasin kaksi kertaa pukemaan lisää. Ensin verkkarit 2xu:den päälle ja sitten paksumpi takki toisella kerralla. Siltikin alkumatkasta teki pahaa.
Olin syönyt polkiessa Tehon patukan, kun Isostarit oli loppu. En tiennyt, että se ei sovi näemmä mahalleni kesken treenien. Juostessa alkoi sitten sattumaan mahaan ja maha meni ihan sekaisin... Tulipahan juostua kotiin vähän kovempaa :D Se ei tainnut olla ihan niin sulavaa kamaa kuin Isostarin patukat. Ainakin se tuntuu suuhun hivenen karkeammalta. No nyt tiedän senkin.
Viimeiset minuutit juoksussa olivat tuskaa koska, olin jo niin poikki. Meinasin kyykähtää kokonaan viimeisellä minuutilla, joten päätin luovuttaa ja hoipertelin kävellen loppu matkan kotiin.
Sunnuntai |
Nyt nukkumaan ja toivottavasti tulee uni. Väsyttää ainakin paljon, mutta tuntuu, että kroppa käy edelleen kierroksilla. Ihan kauhea hiki edelleen.
Huh, mikä määrä lunta. Onneksi täällä ei oo tullu noin paljon! ;) Hienosti sun treenit kulkee, hyvä sä! :)
VastaaPoistaKiitti :) kannustus tulee tarpeeseen. Toisaalta ihan hyvä, et tuli tota lunta, ku aamulla oli -15, niin ei kaikki henkiin heränneet kasvikset jäädy. Ei kyl tarttis olla enää näin talvi...
Poista