Onnellisuus päivä

Tänään kun heräsin, ei kyllä tuntunut yhtään onnelliselta. Väsytti niin paljon, että oikein oksetti. Töistä selvisin silmät ristissä ja piti taas ottaa päikkärit välittömästi, kun pääsin kotiin.

Tältä tuntui aluksi

Koko viikko mennyt vähän huonoilla yöunilla. Aurinko nousee niin aikaisin jo, mikä on ihan kiva sinällään, mutta herään samaan aikaan sen kanssa. Olen koittanut pimentää makuuhuonetta taas, mutta siltikin...

Tiistaina en olisi selvinnyt ilman tunnin päikkäreitä venyttelemään ja uimaan. Kannatti kyllä vetää zetat, koska hyvin kulki. Yllättävän hyvin suorastaan. Jaksoin mm. punnertaa 25 melko helposti ja uintikin suijui. Olin todella hämmästynyt. Asiaan kyllä luultavasti vaikutti sekin, että tuo lapojen väli naksahti takaisin paikoilleen viikko sitten. Se ilmeisesti jumitti oikean puolen niin pahasti, että taisi vähän ryhtikin jo kärsiä. Taisi itse asiassa alkaa mennä jo niin pahaksi, että oikea käsi alkoi puutua, kun asiaa tarkemmin muistelen. Onneksi se on nyt ohitse.

Eilen en jostain syystä nukkunut päikkäreitä vaan aloin polkemaan kevyen tunnin setin. Ehkä ajattelin, että en ehdi tekemään kaikkea, kun piti laittaa ruokaa ja ja ja... Hölmö minä. Se kosti sitten tänä aamuna.

Sain uuden sensorin Omegawaveenkin, kun kävin messuilla veivin standilla mutisemassa siitä, kun pitää käyttää joka aamu laturin kautta, että iPhone löytää sen. Mikään muu ei ollut siis auttanut ongelmaan. Veikkaan, että akku oli sökö ja se purki itsensä päivän aikana. Tämä uusi on toiminut ihan hyvin, mutta katsotaan. Vika voi olla iPhonen kämäsessä bluetoothissakin. 

Mutta se mikä minut teki sitten tänään lopulta ihan super onnelliseksi oli, että sain vihdoin ja viimein uudet Mizunoni. Ne on ihanan väriset, tuntuu jalassa niin kivoilta ja mikä parasta, ne oli aivan parhaat juosta.

Ai kun kivat väritkin

Lähdin samantien juokseman

Sää ei ollut enää mitä mainioin, kun lähdin seitsemältä juoksemaan. Lunta oli satanut jo pari senttiä ja tuuli aika rapsakasti.

Kiva myrsky

Pahinta oli vastatuuli ja varsinkin aukeilla kohdilla tuuli puhalsi niin kovaa, että nämä lumi"hiutaleet" tuntuivat tyyliin jääkiteiltä, joita tykitetään päin näköä. Piti juosta silmät melkein kiinni. Mietin myös, että tässä mitään kasvojen kuorintaa tarvita, kun sen saa juostessa... Teki oikeasti pahaa.

Loppuun tein 6x 80m vetoja ylämäkeen. Sain uuden vauhtiennätyksenkin juostua hangessa. Yllättävää sinänsä, koska pito ei ollut ihan paras. 3:27 min/km. Woop woop! Minuutin parempi kuin aikaisemmin.

Tajusin juostessani myös eron noiden wave raider 17 ja wave ronin 4 välillä. Noilla uusilla voi juosta hiljaa. Ronineilla jalat käy omituisiksi, ei ehkä kipeiksi, mutta hiljaa ei ole mukava juosta niillä. Kovemmat vauhdit menee sitten ihanan kevyesti. Kisakenkinä pysyy, mutta raiderit tuli nyt sitten treenikengiksi. Suosittelen kokeilemaan oli niin mahtava elämys juosta niillä.

Kotiin kun pääsin lunta oli satanut varmaan jo 3 cm lisää tunnin aikana. Oh joy. Kyllä se kevät nyt tulee, kun maanantaina koiran kanssa töiden jälkeen ulkona kuulin laulurastaan laulavan koivun latvassa ja illalla ulkona tuoksui vaikka oli pakkasta. Nyt on tullut itselle ainakin se kevät fiilis. Olen onnellinen myös siitä :)