Taas kipeenä

Alkaa kyllä vähitellen riittää mulle nää sairastelut... Tämän kertainen tuli kyllä ihan puskista. Maanantaina HyPyn syyskokouksen jälkeen ihmetteliln vähän vatsaani joka kipuili ja oli turvoksissa. Ajattelin, että olen vain niin väsynyt ja se menee kyllä aamuun mennessä ohi. Vaan kun ei mennyt. Paheni vaan.

Tiistaina alkoi pukata kuumetta, joten lääkäriin. Diagnoosi divertikuliitti. Olin vähän ohhoh eihän mulla mitään ummetusta ole ollut. Vanhusten tauti yleensä ja aiheuttajana useimmiten ummetus ja riskiä lisää vähäkuituinen ruokavalio, ylipaino ja liikunnan puute. Enkä omaa mitään näistä jälkimmäisistäkään. Ajattelin sitten, että ei kai se vanhuus tule yksin ja sopiihan se, kun perjantaina synttäritkin :D Reseptit kirjoitettiin kahdelle tymäkälle antibiootille, kymmenen päivän kuuri. Apteekin kautta kotiin nukkumaan loppupäiväksi. Keskiviikko meni aika unisissa merkeissä myöskin, tosin taudin kuva muuttui hieman.

Kertoo varmaan enemmän kuin tuhat sanaa eli ei siitä sen enempää

Tänään aamulla raahauduin heikkovointisena verikokeeseen ja myöhemmin iltapäivällä kuulemaan lääkäriltä tulokset, joka totesi, että en tarvitse lääkkeitä. Ihan hyvä, koska en ole antibioottien suuri ystävä. Toinen antibiooteista alkoi jo tulemaan läpi eli suussa maistui pahalle koko ajan. Nyt pitäisi vain koittaa ainakin juoda, alkaa olemaan nestehukkaa, ja syödäkin pitäisi. Vähän vaan turhauttavaa edelleen, kun tulee kaikki läpi.

Aamulla terveyskeskuksesta kotiin kävellessä huomasin yhdessä päiväkodissa olevan ilmeisesti kotieläinpäivä. Ihana ajatus. Sielä oli lampaita, kanoja, ankkoja, pupuja, possu, vuohi sekä aasi ja poni joilla sai ratsastaa.

Vuohi päiväkodin pihalla. Jostain syystä se sai olla aika rauhassa.

Kaunista, mutta kylmää

Kävelin parin kilometrin matkan kotiin aika hiljakseltaan, koska oli niin hutera olo, mutta piti saada raitista ilmaa parin päivän nukkumisen jälkeen. Saattoi hoippuva kulkemiseni vähän näyttää kyllä epäilyttävältä... Ensi viikolla koitan mennä töihin, mutta jää se huomisen tanssitunti kyllä tällä kertaa. Ensi viikolla uusi yritys. Nukkuessa mennyt taas loppupäivä, kummasti tauti vie voimat. Mutta näihin poreileviin tunnelmiin... Ja takaisin nukkumaan.