tiistai 30. huhtikuuta 2013

Päätä särkee ja väsyttää

Stressiä pukkaa. Ehkä se helpottaa loppuviikosta, kun on insinöörityöseminaari ja pitäisi parin muunkin asian selventyä opintojeni suhteen. Vaikka lupasin itselleni olla miettimättä näitä muutamaa asiaa jotka ovat vielä vähän vailla vastausta, niin silti ne vaivaavat minua. Onneksi huomenna sentään saa nukkua pitkään ja puuhastella kaikkea kotona. Ja vaikka pyöräillä. Nämä kaksi työpäivää ovat vilahtaneet ohi niin nopeasti, että en juurikaan edes muista mitä olen tehnyt.

Ollut kyllä taas vähän saamattomia päiviä, mutta en viitsi rääkätä itseäni jos tuntuu jo valmiiksi huonolta. En mennyt perjantaina uimaan, vaikka olin ajatellut meneväni. Lysähdin vain nojatuoliin pelaamaan pitkästä aikaa. Olin aivan törkeän väsynyt. Lauantaina kävin juoksemassa, mutta minulla on ilmeisesti jo niin sofistikoitunut urheilijan ruokavalio ja vatsa, että en kestä enää mitään yllätyksiä. Järkytin tahtomattani vatsaani makuhermoja hivelevällä thaimaalaisella buffetilla. Liikaa rasvaa ja mausteita... Mutta se kookos-vihreä curry nauta oli niii-in hyvää vaikkakin tulista. Siitä seurasi järkyttävä närästys lenkin aikana, joka ei tahtonut loppua millään. Kaksi pussilista samariinia ei auttanut, en tietenkään ottanut niitä kerralla. Myöhemmin ystäväni luona join kahvia ja se auttoi hetkeksi, niin keksin, että maito auttaa tähän. Ei ole tainnut maito maistua koskaan niin hyvältä. Sitten alkoi tapaksetkin maistumaan ja alkoi vähän juhlatunnelmaakin löytymään. Sunnuntai meni sitten takapihaa kaivellessa, haravoidessa ja pensasaitaa lekaten.

Eilen kävin kokeilemassa sitä mahdollista uutta pyörää. Voi ristus se oli kiikkerä kun ensimmäisen kerran lähdin liikkeelle. En saanu edes toista jalkaa kunnolla polkimelle, kun alkoi jo keikkumaan niin pahasti, että piti toinenkin jalka laittaa takaisin maahan. Pientä hysteeristä hihitystä ja lähdin liikkeelle. En uskaltanut sillä kertaa edes kääntyä, ajoin vain suoraan 20m, käänsin pyörän ja tulin takaisin. Toisella kerralla uskalsin ajaa jo lenkin siinä parkkipaikalla.

Olisi se 54 varmaan parempi koko sittenkin kun tuo 52. Oli vähän ahtaan oloinen. Kommenttejanne kaivataan! Olen siis 174cm pitkä. Minkä kokoisia pyöriä teillä on? Ja miltä näyttää mielestänne?

Tänään ei tullut tehtyä mitään. Mutta onneksi on punkkua. Huomenna pitää taas kunnostautua treenien kanssa. Eihän sitä ole enää kauaa ensimmäisiin koitoksiin.

3 kommenttia:

  1. Olen 170 cm, ja mun Cannondale CAAD9-maantiepyörä on kokoa 50" ja Cannondale Slice -triathlonpyörä 51". Musta toi 54-tuumainen kuulostaa sinulle aika isolta. Liian iso pyörä on huonompi juttu kuin liian pieni, sitä ei saa sopivaksi millään.

    VastaaPoista
  2. Taisi sentit ja tuumat mennä sekaisin, eikös noi pyörienkin mitat ole senteissä? No joka tapauksessa valitsisin pienemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi! Olet ihan oikeassa sen suhteen, että liian suuri on huonompi, mutta en voinut kokeilla kuin kokoa 52 ja se tuntui ehkä hitusen ahtaalta. Feltin kokotaulukko suositteli minun pituiselleni kokoa 54, joten otin riskin ja tilasin sen. Mieheni ajaa sillä ihan mielellään, jos se on liian iso... Olen kyllä aika luottavaisin mielin. Onhan merkeissä ja malleissakin eroja ja ihmisten mittasuhteet erilaisia. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta :D

      Poista